#vaihdossa | Explore Tumblr Posts and Blogs

timotynkkynen · 11 months

Text

Kaikkien meneillään olevien kriisien tarkoitus on peittää eliitin vielä pahemmat rikokset ihmisyyttä vastaan

Kaikki nykyiset kriisit ovat lavastettuja ja niiden tarkoitus on peittää globalistisen eliitin sitäkin suuremmat rikokset ihmisyyttä vastaan.

Asiaan ovat jo vuosien ajan perehtyneet muun muassa Alex Jones, Steve Quayle, David Icke, Paul Craig Roberts ja Mike Adams.

He ovat tutkineet näitä asioita jo yli 20 vuotta.

WTC-tornien sortumiset olivat manipuloitu tapahtuma ja sen tarkoitus oli manipuloida amerikkalaiset tukemaan “terrorismin vastaista sotaa”, että valvontavaltio saataisiin aikaan.

Myös Oklahoma Cityn pommi-isku oli samanlainen manipuloitu tapahtuma.

Oklahoma Cityn tapahtumien päätavoite oli saada valtakunnallinen aseiden takavarikointi käynnistymään.

Nyt halutaan peittää rokotteiden aiheuttamat kuolemat lietsomalla sotaa. Mutta mikään sota ei voi peittää bioaserokotteiden todellisia kuolemansyitä.

Sota lähi-idässä on varmaa, koska globalistinen eliitti tarvitsee joukkotuhotapahtuman peittääkseen tappavien bioaserokotteiden aiheuttamat kuolemat, etteivät tilastotieteilijät pysyisi tapahtumien perässä.

Rauhan tavoittelu on vastaan näitä suunnitelmia ja jokainen rauhaa tavoitteleva leimataan Putinin kätyriksi. Rauha ei saa häiritä koskaan globalistisen eliitin tavoitteita, jonka aikomus on tuhota ihmiskunta.

Tämän saavuttamiseen he tarvitsevat täydellisen kontrollin ja siviiliväestön aseistariisumisen sekä internetin kontrollin.

Kaikki nyt tapahtuvat asiat on suunniteltu näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Asiat, mitä nyt tapahtuu Gazassa, on vasta alkua.

Koko maailman väestö on seuraavana vuorossa.

Radikaalien islamistien aiheuttaman terrorismin avulla saadaan oikeutettua kansallisia sotatilalakeja, jonka tarkoitus on takavarikoida aseita väittäen, että tällä suojellaan kansalaisia.

Sääaseilla sabotoidaan elintarvikeinfrastuktuuria, ja tämän tarkoituksena on pakottaa ihmiset valtion ruokamerkkiohjelmiin, jotka yhdistetään keskuspankin digitaaliseen valuuttaan ja rokotusten ankaraan noudattamiseen. Ruokakauppoihin pääsevät tämän jälkeen vain ne, jotka ottavat vaaditut myrkkyruiskeet valittamatta ja mitään kyseenalaistamatta.

Ihmiset Amerikassa ja muualla maailmassa menettävät asuntonsa, kun asuntolainojen korot ja vuokrat nousevat kohtuuttoman suuriksi. BlackRock ja monet pankit ottavat asunnot haltuunsa, asukkaat joutuvat telttaleireihin.

Vaihdossa laittomille siirtolaisille tarjotaan nämä haltuunotetut kodit asunnoiksi, jotka he saavat tukiohjelmien turvin.

Geoengineeringiä käytetään tuhoamaan kaupunkeja ja viljasatojen hävittämiseen sekä vesivarojen kuivumiseen. Tällä ihmiset pakotetaan 15 minuutin kaupunkeihin, joissa he ovat tarkan kontrollin alaisina, heitä valvotaan ja tapetaan rokotteiden ja väkivallan avulla.

Kun kaikki asetetaan uudelleen, kenenkään on yhä vaikeampaa saavuttaa omavaraisuutta ravinnostaan.

Rauhaa ja yltäkylläisyyttä on turha odottaa, koska se ei ole globalistisen eliitin etujen mukaista. He työskentelevät aktiivisesti hävittääkseen maapallolta miljardeja ihmisiä. Siksi tässä maailmassa ei ole rauhaa, yltäkylläisyyttä eikä vapautta, ennen kuin nämä globalistit on voitettu.

Analyytikko Charles Nenner sanoo, että noin 2 miljardia ihmistä kuolee tässä sodan syklissä, joka on noin neljännes koko maailman väestöstä.

Ehkä seuraavan vuosikymmenen aikana 1 - 4 miljardia ihmistä kuolee nälkään sekä väkivallan ja sodan uhreina.

On valmistauduttava hyvin, koska eliitti on suunnitellut vastaamme pulaa ja kriisejä, joiden tarkoituksena on jättää meidät köyhiksi, nälkäisiksi, epätoivoisiksi ja kodittomiksi.

On tärkeää pysytellä ajan tasalla ja valmistautua tulevaan, koska se on selvää, että globalistit johtavat maailmaamme kohti sotaa, nälkää, taloudellista romahdusta, terrorismia ja äärimmäisiä häiriöitä.

Timo Tynkkynen

0 notes

aau-2023 · 1 year

Text

Tulevalle vaihtarille

Asioita, joita mä olisin halunnu tietää ennen mun vaihtoo - Vaihtoprosessin aikataulu, koulujuttuja, asumisesta, muuta jännää

Vaihtoprosessin aikataulu

Joskus 2021 loppupuolella - lopullinen päätös vaihtoon hakemisesta

13.1.2022 (?) - vaihtohaku päättyi

16.2.2022 - sain kotiyliopiston hyväksymiskirjeen vaihtoon pääsemisestä valittuun kohteeseen

17.2.2022 - sitoutumislomakkeen lähettäminen

28.9.2022 - nimeäminen vaihtoyliopistoon

5.10.2022 - kotiyliopiston vaihtarikurssin tekninen ja kulttuuriorientaatio

24.10.2022 - vaihtoyliopiston vaihtohaku aukesi

8.11.2022 - vaihtohaku deadline (pidennetty myöhäisen alun takia)

15.12.2022 - OLS-kielitesti

27.12.2022 - apurahatiedote

1.2.2023 - ylioppilaskuntamaksu, kurssi-ilmoittautumiset avautui

23.2.2023 - matka Itävaltaan alkoi!

1.3.2023 - orientaatiotilaisuus vaihtareille + kurssit alkoi

Koulujutut

AAU:ssa on hyvin laaja englanninkielisten kurssien valikoima, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää jos vaihdossa haluu käydä mielenkiintoisia kursseja.

Kevätlukukauden kurssitarjotin julkaistiin joulukuun puolella (17. pvä muistaakseni) ja kurssi-ilmottautumiset kuukausi ennen lukukauden aloitusta (1.2.). Huomioithan, että joka lukukausi on erittäin vaihtelevasti kursseja, joten pidä mieli avoinna kurssien aiheiden ja sisältöjen suhteen.

Campus-järjestelmässä on sisäinen lukkarikone/luentoaikataulu, mut se näkyy vasta kurssi-ilmoittautumisen yhteydessä, joten voit joko odottaa siihen asti tai epätietoisuudessa vääntää oman Excel-kalenterin.

Osa kyseistä Excel-kalenteria...

Kurssisuoritukset pystyy taktikoimaan niin, että touko-kesäkuu ammottaa tyhjillään. AAU:ssa tarjotaan blokkikursseja, joissa on intensiiviset 4-6h luennot muutaman kerran, mutta muuta läsnäolopakko ei sit ole. Myös löytyy kursseja, joissa läsnäoloa ei lasketa kurssiarviointiin ja voi pelleillä kokeen läpi ja saada nopat siitä suorituksesta. Ite henk.koht. menin mielenkiinto edellä, mut fellow suomivaihtari otti mahdollisimman vähän läsnäoloa vaativia kursseja juuri matkustelun ja menojen takia.

Saksan kielikurssille voi pohtia osallistumista. Se on aika intensiivinen ja rankka osittain, mutta se on vaihtareille alennettuun hintaan (30€, normaalisti +100 vai 200€), joten kiinnostuksen mukaan kannattaa harkita! 9 noppaa ja maisterin kieliopinnot pulkassa. Se tosin on kaksi kertaa viikossa iltaisin (mulla oli klo 18-20:30), joten sijainnin kannalta kannattaa kans harkita onko järkevä/jaksaako (nimim. Olin tottunut menee nukkumaan klo 20:30-21 ku kurssi alko).

Bonuksena vielä mitä oisin ite halunnu tietää heti: Studo-sovellus. Paikallisten opiskelijoiden Tuudo, missä tosin on enemmän toimintoja. Kurssilistan, lukkarin ja muiden Tuudon toiminnallisuuksien lisäks Studosta löytyy koulusähköposti ja kurssichatit, erilliset foorumit kaikille kursseille, joissa opiskelijat voi keskustella kurssin aiheista.

Asuminen

Ensisijainen majoitus, mitä opiskelijoille ehdotetaan on opiskelija-asuntolat:

OEAD:n asuntolat

Akademiherlifen asuntolat

Nää on tosin tosi haluttuja asuinpaikkoja, ja on usein buukattu ihan täyteen nii pitää olla mahollisimman aikasin liikkeellä. Muita vaihtoehtoja on ettiä eri teitä joko yksityistä majoitusta tai kimppakämppiä.

AAU:n nettisivuilta löytyy linkkejä eri sivuille

Myös AAU:n sisäiseltä foorumilta löytyy majoitustarjouksia

Itse löysin oman majoituksen WG-Gesucht -sovelluksen kautta, joka on tarkoitettu erityisesti kimppakämppien vapaiden huoneiden tarjoamiseen, mut sieltä löytyy myös tyhjiä, vapaita asuntoja.

Klagenfurtin sisällä on helppo liikkua bussien avulla, kävellen tai pyörällä, joten sijainnilla ei oo väliä (riippuen tietenki omasta mukavuudesta ja vaatimuksista). Suosituksena on pysyä kuitenki Klagenfurtin sisällä tai Viktringin/Krumpendorfin alueella.

Bussilipun voi ostaa joko KlagenfurtMobil- tai Kärnten Linien -sovelluksilla. Yhden kuukausilipun hinta on 32€ (asukkaille, 44€ jos ei ole) ja Kärnten Linienin lukukausilippu opiskelijoille on 110€ helmikuun puolesta välistä heinäkuun loppuun asti. Siinä säästää rahaa, jos tajuaa heti ostaa ton lukukausilipun eikä venkslaa viikon ajan yksittäis- tai päivälippujen kanssa :Dd

Jotain

Klagiksest on kiva matkustella ympäriinsä. Öbb:n Vorteilscardilla junaliput saa puoleen hintaan(?) nii se kannattaa ostaa vaihdon alussa. Sitä ei huomaa, mut ku niitä reissuja kertyy nii huomaa et se on maksanu itsensä takasin. Trainlinellä voi myös kattella jos löytyy halvempia tarjouksia esim. rajojen yli mentäessä jos junayhtiö vaihtuu (esim. Müncheniin mennään eka Öbb:llä Salzburgiin ja DB:llä Müncheniin.

Kesälukukaudest löytyy ihan sairaasti lomia. Random katolisia juhlapyhiä, kahden viikon pääsiäsloma yms, joten niiden kohdalle voi alkaa hyvissä ajoin suunnittelee jotain! Toki päiväreissut lähikohteisiin viikon varoitusajalla ei oo niin kalliita myöskään.

0 notes

sminkss · 2 years

Text

We’re All Doomed Helsinki

hey, im still desperately looking for a m&g ticket to see Dan Howell in Helsinki this February, if you’re looking to sell your m&g OR switch to a non m&g ticket let me know on here or on twitter ( @ holmussy ) im willing to pay above face value! (🇫🇮: ostetaan meet and greet lippu dan howellin we’re all doomed kiertueelle kulttuuritalolla!! voin myös antaa vaihdossa peruslipun ja kaipaan tätä niin paljon, että voin maksaa ylihintaa haha)

#dan howell #danisnotonfire #Dan and Phil #daniel howell #were all doomed #end of the world tour #helsinki #tickets #buying #m&g #finland

0 notes

lioncitypolargirl-blog · 7 years

Text

The Metaphorical Travelling Cow and the Post-Exchange Blues

It’s all over now, baby blue, 2017 edition. Or well, at least my semester abroad is. So, what the year 2017, my time at the National University of Singapore, and the following 8 weeks brought me:

11 countries: Finland, Singapore, Malaysia, Indonesia, Hong Kong, Macau, Thailand, Myanmar, Vietnam, Norway, Spain.

It's been A BIT fast-paced (our time in SE Asia was limited, after all). This kind of McTravel makes you realize how good and fast you are at adapting, but makes you somewhat feel like a teflon pan where nothing sticks. I am the cow and the experiences are the grass, and I need time to GRAZE. I need the time to fully understand what’s happening, and think about how I feel about it, and what it all means. And I don’t think a good blog post can be made without realizing those (this, too, is the Year of Realizing Things), so here we go. Why this post is so frickin late.

So, let’s have 1 picture per each country in this post. (EDIT: EXCEPT FOR INDONESIA......which I forgot..... But I posted about Indonesia before so whatever) This will be a brief summary, after all, the one where I try to comprehend all the things I’ve seen and what it all meant – and fail spectacularly at it, of course.

Singapore (on my very last day).

All the ways I got there and back again, like the little hobbit I am:

22 flights*

7 bus rides (everywhere, but the craziest were Myanmar’s 9-hour overnight buses)

2 train rides (including a 13-hour overnight train in Vietnam)

3 boat rides (from Hong Kong to Macau, after 2 hours of sleep because of a crazy night in Lan Kwai Fong)

2 rental cars for two days (with friends: Langkawi, Malaysia; by myself: Tromsø, Norway)

1 rental e-bike for half a day (Bagan, Myanmar)

1 motorbike ride (Hoi An, Vietnam, 2 people on the back of a scooter)

countless tuk-tuks (Thailand)

1 jetski romp (Langkawi, Malaysia)

Hong Kong.

And to be honest, all grazing done and done, I still don’t know what to say. People ask me how it all was, and I don’t know where to begin. It was really something else. And, in Finnish: oli kivaa (”it was nice”, in a very laconic way). Nice, yee.

Macau. After realizing that you really shouldn’t take photos at a casino.

What is there to tell? Do you start with the basics — what we did and what we saw, and general outlines, or the best: the stories to fill the outlines? The quirky things?

Bangkok, Thailand.

And no one really gets it, and all your stories feel unfinished. **) What the hell is there to say? Your friends from home weren’t there, and you don’t want to talk about it too much with them. It’s insensitive and rude: look at all the things I did and fun I had without you!. (But this never mitigated your missing them. These things coexisted.)

Yangon, Myanmar.

And you find it hard to talk about with your ex-exchange buddies, because all the various (I am talking DOZENS) group chats you shared start dying out, and you realize that they, too, lead their own lives back home, and you don’t know anything about it, and worst of all: don’t belong.

Hoi An, Vietnam.

After coming home and crying on the plane, not because I was particularly sad or regretful or happy, but merely because everything was a bit too MUCH, everyone told me to stay still for a while. To let things sink in. I stayed home for a week and then went to Norway for 7 days. First, to see a friend and experience the Constitution Day celebrations in Oslo, and then all by myself to Tromsø.

Langkawi, Malaysia.

It was kind of stupid, people!! On 9 May, I was in Singapore, one degree above the Equator. On 19 May, I was about 3 degrees above the Arctic Circle. I don’t even know what my body thought of it. My mind loved it. I can’t believe these places exist on the same planet, it screamed. How lucky are you to see them all, you ass!!

Tromsø, Norway.

Wait, I do know what my body thought of it. It got messed up as hell. I GOT FAT...with memories. But also actually fat. So. Being home has felt good. For now. (But then I also managed to spend a week before midsummer in Barcelona, Spain. Oops.)

Sitges, Spain.

So, after all that, I came home.

Kumpula, Helsinki, Finland, May 2017.

Here I am, indeed.

*) This number is absolutely DISGUSTING. I feel like I have single-handedly fucked up the climate; never mind Trump getting out of the Paris agreement, THIS IS IT, THE SINGLE WORST THING YOU CAN DO.

**) At this point, you should notice that this post is going nowhere

Finnish translation: Olen vaipunut tavanomaiseen vetelyyteen. Yritän jäsentää järjestään jäsennystä uhmaavia tunteita ja kokemuksia, joita vaihto-nelikuukautinen toi tullessaan. Hankalalta vaikuttaa. Kaikki tiivistyy kliseisiin: parasta, mitä saatoin tehdä. Tulin, näin, voitin. Kaikenlaista kummaa tapahtuu comfort zonen ulkopuolella, mutta on myös ihan ok palata sinne nysväämään. Paitsi että taskussa on jo liput Pohjois-Italiaan ja Ranskan Rivieralle...

#english #se asia #travel blog #study abroad #vaihtoblogi #vaihdossa #singapore

1 note · View note

hirmuripuli · 5 years

Text

Kumppanin pokémonien nimet osa 2 (osa 1 täällä)

Osan oon ite nimenny ja antanu sille vaihdossa

#suomipaskaa #pokémon go #pokemon go

27 notes · View notes

paskanmarja · 6 years

Text

Apua lukion ainevalintoihin

Koulun alku lähestyy, joten koottiin veljen kanssa tällänen kätevä opas ainevalintoihin. Näistä seteistä olis tarkotus olla apua ykkösille, jotka alottaa koulun, ja kakkosille, jotka alkaa pian tuskailemaan, mitä aineita kirjottaisi. Tietysti unohtamatta abeja, jotka on ilmottautuneet jo syksyn kirjoituksiin, mutta ehkä tästä on apua kevään kirjoitusten suunnitteluun tai jatko-opintopaikan hakemiseen.

Humanistisetti: Elämänkatsomustieto/uskonto, filosofia, historia. Kivat aineet jos tykkää esseiden kirjoittamisesta.

Pyrkyrisetti: Pitkä matematiikka, yhteiskuntaoppi, englanti, äidinkieli. Kauppikseen menossa. Oikeasti näistä kiinnostaa vain matematiikka ja yhteiskuntaoppi, muut kurssit perseillään läpi miten sattuu.

Haluan lääkäriksi koska isä/äiti käski: Biologia, kemia, pitkä matematiikka, äidinkieli ja ruotsi/englanti, mieluiten molemmat. Panostaja, lähes kympin keskiarvo joka aineessa. Käy valmennuskursseja vanhempien rahoilla, tosin on tavattu myös yksilöitä, jotka onnistuvat ilman valmennuskursseja.

Haluan insinööriksi / luonnontieteilijäksi: Sama kuin haluan lääkäriksi, tosin ilman järjetöntä panostusta.

Halusin vain nopeesti pois -setti: Pitkä enkku, lyhyt ruotsi, äidinkieli, terveystieto. Hyvä valinta, jos tavoitteesi eivät ole korkealla. Kurssimäärät saadaan täyteen valinnaisilla musiikin, kuvataiteen ja liikunnan kursseilla.

Haluan opiskella sosiaalitieteitä: Psykologia, yhteiskuntaoppi, äidinkieli. Haluaa valtsikaan opiskelemaan. Suoriutuu ylppäreistä keskimääräisin arvosanoin.

(Keittiö)psykologisetti: Psykologia ainoana valinnaisena aineena. Turhautuu, kun ei pääse millään sisään psykologian laitokselle, jonka sisäänotettavien prosentti on pienempi kuin kauppiksen pyrkyrikaverin sijoitustuotot. Tyypittelee kaikki kaverit Big Fiven, Enneagramin, mikä eläin olisit -testin, astrologian ja Tylypahkan tupien perusteella.

Haluan työttömäksi taitelijaksi / museotädiksi: Kuvataide, historia, filosofia, lyhyt ruotsi, englanti, äidinkieli. Ole oman elämäsi taidenörtti. Opintojen jälkeen pääasiallinen toimeentulo saadaan Kelan tukien muodossa.

Haluan muusikoksi -setti: Kaikki mahdolliset musiikin kurssit, minimimäärä kursseja ja aineita ylppäreissä. Soittaa vähintään kolmea eri soitinta ja esiintyy aina koulun juhlissa. Itkee, koska tietää joutuvansa työttömäksi vaikka saisi muusikon koulutuksen.

Haaveena poliittinen ura: Yhteiskuntaoppi, historia. Lukion jälkeen valtsikaan opiskelemaan valtio-oppia tai poliittista historiaa. Aktiivinen jäsen oppilaskunnan hallituksessa, pääsee puheenjohtajaksi.

Menen oikikseen -setti: Yhteiskuntaoppi, mahdollisesti historia tai jokin muu humanistinen aine. Ylisuorittaja, kaikista kursseista kymppi, pakolliset mukaan luettuna. Saa ylppäreissä jokaisesta aineesta L. Maksaa tuhansia euroja valmennuskursseista isin rahoilla.

Arkkitehti-setti: Kuvataide, pitkä matematiikka, fysiikka. Käy kaikki mahdolliset kuvataiteen kurssit, saattaa myös käydä kuvataidekoulussa vapaa-ajalla. Tietää että koulutuspaikka on lähes mahdoton saada, silti suuret luulot itsestään.

En tiedä mitä tehdä elämällä -setti: Kaikki aineet, jotka mahtuvat lukujärjestykseen. Kirjoittaa ainakin kahdeksan ainetta ylppäreissä, ja suorittaa siksi lukion neljässä vuodessa. Käy säännöllisin väliajoin opinto-ohjaajan luona itkemässä.

Haluan kielten opiskelijaksi: Viisi kieltä, joista ainakin kolme valinnaisia, äidinkieli, (mielellään pitkä) ruotsi, englanti. Käy lukion aikana vaihdossa jossain muussa maassa.

Haluan urheilijaksi: Liikunta, terveystieto. Osallistuu koulujen välisiin urheilukilpailuihin, esim. yleisurheilu, sähly, koripallo jne. Luulee tietävänsä paljon ravitsemustieteestä, koko ajan jollain oudolla dieetillä ja suuttuu kun tarjoat karkkia.

Jälkihuomautus: Opasta tutkiessa kannattaa muistaa, että se on koottu täysin huumorilla ja omien havaintojen perusteella. Opas ei perustu faktoihin, eikä varsinkaan uuteen Pisteytystyökaluun™. Tämän oppaan kokoajat eivät myöskään ole vastuussa siitä, miten opasta käyttäneiden lukiolaisten opinnot etenevät.

#katin jutut #vittu #elokuu on alkanut joten mulla on lupa postata opiskelupaskaa #anteeks jos tää tukkii mobiilikäyttäjien dashin #tää on sitte 100% läppää joten ei mitään herneitä nenään

730 notes · View notes

larenkioto · 5 years

Text

Ensimmäiset päivät Kiotossa

Saavuin Japaniin aikaisin aamulla 4.8. ja nyt istun kahden asuntolassa vietetyn yön jälkeen läppärini ääressä. Nyt kun kolmas päivä alkaa olla pulkassa on ensimmäistä kertaa ehkä hieman motivaatiota aloittaa jonkinlainen vaihtovuoden taltioiminen.

Tietenkin vaihtoon lähtemistä edeltää hirmuinen määrä byrokratiaa sisältäen kaikenlaisien hakemuksien täyttämistä, virastoissa asioimista ja muuta, mutta niitä en aio tässä blogissa käsitellä, vaan koska aloittelen blogiani jo Japaniin muutettuani, aion keskittyä lähinnä täällä olemisen ja elämisen taltioimiseen.

Opiskelen siis Helsingin yliopistossa japania pääaineenani kolmatta vuotta, ja juuri sitä eli japanin kieltä lähdin vaihtoonkin lukemaan. Täällä Japanissa olen vaihdossa siis Doshishan (lausutaan Dooshisha) yliopistossa Kiotossa. Valitsin Doshishan alunperin siksi, että halusin Kiotoon (tai oikeastaan muualle kuin Tokioon) ja että olin kuullut yliopistosta hyvää (jälkeenpäin myös paljon huonoa, mutta yleensä kun puhutaan japanilaisista yliopistoista on huomattava, että olemme tottuneet Suomessa kenties liian hyvään.) Opiskelu saati sitten orientaatioviikotkaan eivät silti ole vielä alkaneet, joten itse en ole vielä päässyt kokemaan, millaista on opiskella japanilaissa yliopistossa tai tässä tapauksessa Doshishassa.

Nämä muutama ensimmäinen päivä ovatkin kuluneet asuntolaan tai dormiin muuttamisessa, oleellisimpien hyödykkeiden hankkimisessa (lue: netti dorm-huoneeseen ja puhelimeen) ja yli 30-asteen kosteisiin lämpötiloihin totuteltaessa (en ole vielä tottunut).

Asun siis yhdessä Doshishan dormeista, joka on lähellä kampusaluetta. Täällä asuu vain muita naispuolisia vaihto-opiskelijoita ja kaikilla on oma, noin 10 neliön huone. Tämä dormi toistaiseksi koettu ihan hyväksi, mitä nyt kova lainattu futon ja kummallinen hernetyyny pään alla sekä ilmastointilaitteen jatkuva säätäminen ovat vaatineet totuttelua. Eräs tyttöparka joutui tänään kohtaamaan asukkaista ensimmäisenä huoneessaan torakan, joilta ei Japanissa oikein voi välttyä.

Ei tämä mikään upea dormi ole, mutta kuvakaan ei tee kunniaa. Huomattavaa; “reikälakana” ja yksinkertaiset lasit ikkunassa, jotka ovat huurrelasia. Jääkaapin takana on pöytävalolla vaustettu työpöytä ja hyllykkö, sängynpäätyä vastapäätä vaatenaulakko/oveton kaappi.

Huoneeseen luvattiin internetyhteys - huom, internet, ei Wi-Fi. Huoneessa odottikin LAN-kaapeli ja sen mentävä pistoke seinässä (kaikilla ei ollut edes kaapelia), ja reititin piti hankkia itse (ellei LAN-kaapeli satu menemään suoraan omaan läppäriin). Päädyin ostamaan ehkä turhan hitaan ja halvan reitittimen, joten voi olla että lähdenkin lähipäivinä ostamaan parempaa.

Tänään tuli hoidettua pois alta osa virastojuoksusta. Kävimme siis ystäväni kanssa maksamassa lainafutonin pankissa ja asuinalueemme “kaupungintalolla” (en edes yritä miettiä, miten tämä ilmaistaan suomeksi, mutta Kioto jakautuu siis 11 eri osaan, joita nimitetään englanniksi sanalla “ward”. Pelkästään tässä wardissa, jossa asumme, asuu jo hieman reilun Porin verran ihmisiä.) Samalla tuli hankittua pakollinen sairasvakuutus sekä pistivät meidät siellä täyttämään jonkin ihmeen “vapautus eläkemaksuista” -lomakkeen, vaikkei minulla ainakaan ole edes aikeita tehdä töitä saati minun viisumini mahdollisuutta edes myönnä sellaiseen.

Vielä riittää virallisia osuuksia hoidettavana ja tavaraa hankittavana, mutta kai pian olisi aikaa myös tutustua paremmin tähän ympäröivään kaupunkiin. Vaikka tuleehan erilaisissa virastoissa asioimisesta myös erittäin oivaltavia vilauksia siihen, miten tämä yhteiskunta oikein toimii. またね。

#vaihtovuosi #japani #doshisha university #aloitus #dormi

1 note · View note

trevardes · 6 years

Text

Joulukalenterific: Sinut vain, ja aikaa (luukku 5)

Tämän luukun sanamäärä: noin 2200

Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.

AO3 linkki: https://archiveofourown.org/works/16800100/chapters/39595360

Luukun summary: Lammio katsoo puhelimen kelloa, joka näyttää kuuttatoista vaille seitsemää. Hänellä on vielä runsas tunti työaikaa, ja siinä pitäisi ehtiä käydä läpi suurin osa jäljellä olevasta materiaalista.

Hän tarvitsee kuitenkin tauon. Hän etsii päällystakkinsa taskusta nikotiinipurkat ja pistää yhden suuhunsa. Tupakka houkuttaisi, mutta hän ei juuri nyt halua lähteä ulos pakkaseen, ja on muutenkin yrittänyt vähentää. Hän pyörittelee puhelinta kädessään jauhaessaan purkkaa, ja peukalo selaa ihan omin lupineen osoitekirjaan ja sieltä Rahikaisen numeroon.

***

Luukku 5 - Keskiviikko

Lammio istuu työpöytänsä ääreen ja herättää tietokoneen lepotilasta. Hän kirjautuu sisään ja etsii videotallenteet, joiden läpikäynnin hän aloitti jo edellisenä päivänä.

Tämä tapaus on harmillisen monimutkainen, ja tutkinta junnaa paikoillaan. Lammio on vanhempi rikoskonstaapeli ja vastuussa tästä tapauksesta, mutta ylikonstaapelina tutkinnan johto kuuluu varsinaisesti Sarastielle. Tämän ylennys lähestyy kuitenkin kovaa vauhtia, ja mies on ottanut asiakseen alkaa jo kouluttaa Lammiota ottamaan paikkansa. On hän sitä tietenkin hakenut, mutta mitään virallista päätöstä ei ole vielä tullut.

Se, että Sarastie antaa Lammion ottaa ohjat, on osoitus luottamuksesta hänen kykyihinsä. Hän olisi siitä todella iloinen ja ylpeä, ellei tämä tapaus ahdistaisi häntä niin vitusti.

Sitä selvitellään nyt toista viikkoa. Tekijästä ei ole vielä tietoakaan. Uhreja on kaksi: yökerhossa kuoliaaksi puukotettu 22-vuotias mies, ja toinen, kaksi vuotta nuorempi mies, joka myös sai puukosta rintaan ja vatsaan, mutta jäi eloon. Hänet vietiin sairaalaan niin nopeasti kuin mahdollista, ja hän makaa tällä hetkellä koomassa.

Koko tutkimusryhmä kokousti tänään puolenpäivän aikaan, ja sen jälkeen Sarastie otti Kotilaisen ja Hietasen mukaansa haastattelemaan uhrien omaisia. Mielosella on vapaapäivä ja Lautsalo on sairaslomalla, joten toimistolla ovat juuri nyt vain Lammio ja Sinkkonen.

He työskentelevät kumpikin omissa oloissaan, kunnes viiden jälkeen Sinkkonen poikkeaa tuomaan Lammiolle kahvin.

“Keitin ja ajattelin, että tuon sinullekin”, Sinkkonen selittää. Lammio kiittää ja hymyilee väsyneesti. Hän siemaisee kahvia ja huokaisee tyytyväisenä. He ovat tehneet töitä yhdessä niin pitkään, että tuntevat toisensa hyvin. Sinkkonen tietää Lammion rakastavan vahvaa kahvia. Mieluiten tummaa paahtoa, ilman maitoa tai sokeria. Tilkan kevytkermaa tai kauramaitoa hän voi ottaa makua pehmentämään, jos niitä vain löytyy.

Sinkkosella on kädessään valtava kahvimuki, joka vetää varmasti ainakin neljä desilitraa. Heillä on kummallakin edessä pitkä ilta, ja Sinkkonen etenkin näyttää odottavan sitä kauhulla. Hänen osakseen tuli hoitaa koomassa olevan uhrin siskon kuulemisen Skypessä, sillä tyttö on vaihdossa ulkomailla eikä häntä siis päästä haastattelemaan kasvokkain. Videopuhelun jälkeen Sinkkosen pitää sitten vielä kirjoittaa siitä raporttikin.

Ehkä Sinkkonen ei ole aivan paras siihen hommaan, mutta kukaan muukaan ei nyt ole vapaana. Lammio on itse ollut tytön kanssa kerran puhelimessa, heti tapauksen jälkeen. Hän oli aika hysteerinen kuultuaan mitä hänen isoveljelleen oli tapahtunut, eikä puhelu sujunut mitenkään loistavasti. Kyllä Lammio sai tilannetta lopulta vähän rauhoiteltua, mutta vaivatonta se ei ollut. Tytölle jäi hänestä varmaankin hyvin tyly ja aggressiivinen kuva, mutta ei hän oikein osannut olla sillä tavalla lohduttava ja lämmin kuin kai olisi pitänyt.

Ihmiset ja tunteet ovat niin vaikeita, ja Lammio on huono sanomaan asioita oikein tai hienotunteisesti. Siksi herkässä tilassa olevien ihmisten puhuttaminen on pääsääntöisesti heidän ryhmässään jätetty Hietaselle ja Mieloselle, koska heistä ihmiset ilmeisesti ihan oikeasti pitävätkin.

Lammiota lohduttaa hieman se, että Kotilainen on välillä häntäkin tylympi, eikä Sinkkonen ole yhtään heitä parempi. On hiukan ironista, että juuri hän sattui Lammiolle työpariksi. He ovat pohjimmiltaan niin samanlaisia persoonia. Sinkkonen pitää säännöistä ja kurista ja järjestyksestä aivan yhtä paljon kuin Lammio. Heille on kummallekin tärkeää tehdä oikein ja hallita niin ympäristöään kuin itseäänkin. Lammio pitää siitä, että Sinkkonen on niin järjestelmällinen ja perinpohjainen. Se tekee hänestä hyvän työssään, etenkin tutkimuksen loogisessa puolessa.

Tutkimus heiltä kyllä sujuu, mutta sosiaalisia kykyjä heillä kahdella on yhteenlaskettuna ehkä puolikkaan normaalin ihmisen verran. Molemmat ovat muun työryhmän mukaan yhtä toivottomia, mutta pieni ero on siinä, mikä heillä mättää. Sinkkonen tuntuu vähän pelkäävän ihmisiä, ja haluaa siksi pitää heidät etäällä. Lammio ei pelkää, hän ei vain ymmärrä. Etenkin vahvasti tunnevetoiset persoonat hämmentävät häntä loputtomasti, eikä hän oikein osaa käsitellä voimakkaita tunteita, ei toisissa eikä itsessään.

Toinen heidän eroistaan on siinä, että Lammiolla on hallitsevampi luonne. Hänellä on turvallisin olo silloin, kun hän saa pitää kaikki narut omissa käsissään. Siksikin Sinkkonen sopii nuoremmaksi konstaapeliksi heidän kaksikkoonsa; hänelle sopii paremmin se, että joku muu on johdossa. Lammio yrittää olla väärinkäyttämättä asemaansa, yrittää kuunnella myös muiden mielipiteitä, mutta joskus se ei ihan onnistu. Hänellä on paha tapa simputtaa kuin paraskin armeijan upseeri, kuin isänsä. Silloin onneksi Mielonen tai Kotilainen yleensä pistää hänelle vastaan. Lammio tiedostaa sen olevan hyvä asia, vaikka häntä aina raivostuttaakin siinä tilanteessa, kun joku kyseenalaistaa hänen päätöksensä tai toimintatapansa. Sinkkosesta ei siihen ihan vielä ole, mutta kyllä hän tässä ehtii oppia ennen kuin hänellä on oma ylennys edessä.

Nyt Sinkkosen pitäisi saada siltä tytöltä jonkinlaista henkilökuvaa pojasta, kun tämä kerran on koomassa eikä voi itse kertoa. Vanhemmat eivät olleet hyvissä väleissä pojan kanssa eivätkä osanneet kertoa viimeaikaisista liikkeistä tai tuttavista, eikä ketään läheisiä ystäviäkään ole saatu kiinni. Teknillisellä yliopistolla kurssikaverit tietävät hänet, mutta kukaan ei ole tutustunut häneen kunnolla. Poika on fuksi ja vielä hiljaista sorttia, ei kovin sosiaalinen ainakaan koulussa.

Toisella uhrilla on aivan sama juttu. Jälkeen jäi lohduton entinen yksinhuoltajaäiti katumaan, ettei ollut pitänyt poikaansa yhteyttä. Ystäviä on muutama mutta hekään eivät tienneet mistään erikoisesta tai epäilyttävästä. Kummallakaan pojalla ei vaikuta olleen mitään vihamiehiä. He ovat kuitenkin niin saman näköisiä, että siinä saattaa olla yhteys. Parikymppisiä kummatkin, pitkiä, vaaleita, sinisilmäisiä.

Lammio joutuu väkisin miettimään, miten paljon he näyttävät Rahikaiselta, ja ajatus puistattaa häntä. Ulkoisesti Rahikainen sopisi täydellisesti jonon jatkoksi, vaikka onkin luonteeltaan menevä ja sosiaalinen toisin kuin uhrit.

Sekin vielä nostaa Lammion ihokarvat pystyyn, että tekopaikkana oli tuollainen yökerho. Vielä vähän aikaa sitten Rahikainen pyöri kaikissa mahdollisissa klubeissa ja tanssipaikoissa yhtenään, ja olisi aivan liian helposti voinut joutua tuollaisen hyökkäyksen kohteeksi.

Alunperin he tapasivatkin samanlaisella klubilla. Siitä on jo yli kaksi vuotta, Lammio ajattelee huokaisten. Aika on kulunut ihmeen nopeasti.

Kotilainen ja Hietanen hänet sinne klubille silloin raahasivat. Hän oli silloin vasta siirtynyt Helsingistä keskusrikospoliisin Tampereen yksikköön, ja kuulemma Tampereen yöelämä oli pakko kokea. Ensin aloiteltiin jossain pienessä pubissa, ja sitten kierrettiin Rodeo ja Gloria. Ne olivat kamalia kummatkin. Musiikki liian kovalla, liikaa tanssivia ihmisiä, liikaa välkkyviä valoja.

Lammio joi enemmän kuin olisi pitänyt. Muut katosivat tanssilattialle ihmismassan sekaan, eikä Lammio viitsinyt lähteä etsimään heitä. Niinpä hän suunnisti baaritiskille ja tilasi pari minttushottia ja kulautti ne kurkustaan alas. Hän pohti juuri, kuulisiko baarimikko tarpeeksi hyvin hälyn ja musiikin yli jos hän yrittäisi kysellä paremmista viineistä, kun hänen alaselälleen laskeutui käsi. Hänen korvaansa kuiskattiin, josko hänelle saisi tarjota drinkin.

Lammio siirtyi askeleen poispäin ja kääntyi katsomaan taakseen. Hän päätyi nenäkkäin ehkä kauneimman nuoren miehen kanssa, jonka oli koskaan nähnyt. Kultaiset kiharat kiilsivät värikkäinä välkkyvissä valoissa ja silmät tuikkivat iloisesti. Hymy oli samaan aikaan niljakkaan mairea ja kuitenkin suloinen. Hänellä oli päällään hävyttömän tiukka musta kauluspaita, jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin ja nappeja jätetty auki enemmän kuin kiinni. Poika näytti iloiselta ja kauniilta ja nuorelta, joltain sellaiselta, jonka Lammio halusi kaataa sänkyyn heti paikalla, ja josta hänen pitäisi pysyä niin kaukana kuin mahdollista.

“Mie katoin et siul ei oo mittää juotavvaa eikä taija olla seuraakaan. Aattelin tarjota kumpaakin”, nuori mies sanoi hymyillen, ja laski kätensä takaisin Lammion selälle. Lammio antoi sen olla siinä. Hän ei yleensä tehnyt mitään sellaista spontaanisti, mutta joku tässä miehessä veti häntä puoleensa todella vahvasti.

“Kai se sopii”, hän myöntyi hiukan epäileväisenä.

“Hienoa”, poika sanoi ja näytti oikeasti iloiselta. Hän vilkaisi Lammion huulia, nuolaisi omiaan, hymyili. “Se drinkki?”

“Tequilaa”, Lammio sanoi yllättäen itsensäkin. Poika naurahti ilahtuneena ja tilasi heille pienen shottitarjottimen. He kiskaisivat parit shotit siinä tiskillä, ja sitten poika veti Lammion tanssilattialle. Hän ei ollut kokenut tai itsevarma tanssija, mutta silloin hän unohti sen ja antoi pojan viedä. Hän kysyi pojan nimeä ja tämä kertoikin sen, mutta musiikin yli hän kuuli vain sukunimen. Pojan nimi oli Rahikainen, ja Lammio esitteli itsensäkin sitten vain sukunimellä. Sen jälkeen ei juuri puhuttukaan mitään. Alkoholi teki Lammiosta vapautuneemman, vapaamman, ja hän hukkui musiikkiin ja kehojen liikkeeseen toisiaan vasten. Hän hautasi sormensa Rahikaisen hiuksiin, vaikersi hiljaa tuntiessaan kaulallaan ensin huulet ja sitten hampaat. Kummankin kädet seikkailivat toisen keholla yhä rohkeammin ja lopulta huulet löysivät toisensa. Suudelma oli pyörryttävä, huumaava. Täydellinen.

Täydellistä oli myös kaikki mikä sitä seurasi. He kompuroivat yhdessä narikan kautta ulos ja kävelivät lyhyen matkan Lammion asunnolle, joka siihen aikaan oli vielä pikkuruinen yksiö Hämeenkadun varrella.

He kierivät sängyssä tuntikausia, nukkuivat pitkälle päivään ja ottivat uusintakierroksen, toisen ja kolmannenkin. Rahikainen näytti niin kauniilta ja hävyttömältä Lammion sängyn tummilla satiinilakanoilla maatessaan, jalat häpeämättömästi levällään ja hiukset sotkussa tyynyllä, puremajälkiä kaulallaan, suupielet laiskan tyytyväiseen virneeseen kääntyneinä.

Lammio kaipaa sitä nyt kun istuu yksin töissä. Hän käy läpi turvakameroita, ja kiroaa klubin huonoa turvajärjestelmää. Tiskillä on kamera, jotta mahdolliset häiriköt tulee kuvattua, kuin myös narikassa varkaiden varalta. Tanssilattiaa kohti taas ei osoita yksikään kamera.

Molemmat uhrit näkyvät nauhalla useita kertoja jättäessään takkejaan ja hakiessaan juotavaa, mutta itse rikosta ei näy, eikä muutakaan epäilyttävää.

Tämä turhauttaa, ja tuntuu pahalta katsoa kaikkia vaaleahiuksisia poikia ja etsiä ihmistä, joka halusi satuttaa heitä.

Ajatukset ajautuvat väistämättä takaisin Rahikaiseen.

Heiltä meni niin kauan siirtyä satunnaisista panoista johonkin vakavampaan, melkein oikeaa suhdetta muistuttavaan. Yli vuosi. Pitkän aikaa he näkivät toisiaan satunnaisesti ja oikeastaan yksinomaan humalassa, ja silloinkin vain nopeasti ja hätäisesti. Rahikainen lähti aina kiireellä, ravasi muidenkin sängyissä. Lammio itse oli niin naimisissa työnsä kanssa, että kuvitteli, ettei hänellä riittäisi aikaa mihinkään muuhun.

Se on kaikki muuttunut nyt. Nykyään on yleistä, että he nukkuvat yhdessä useana yönä viikossa, toisiinsa kietoutuneina. Viettävät rauhallisia koti-iltoja, juovat viiniä ja kiistelevät leikkimielisesti milloin mistäkin. Lammio kaipaa Rahikaisen lämmintä syliä, haluaisi vain mennä kotiin ja istua Rahikaisen kanssa takan eteen sohvalle, tai vaikka kylpyyn, ja hetken aikaa vain olla.

Lammio ryystää viilennyttä kahviaan ja kelaa videota eteenpäin tuplanopeudella. Baarimikko tanssii tiskin ja pullohyllyn väliä nopeasti ja näyttää koomiselta. Kumpaakaan uhria ei tällä pätkällä näy. Kuva välkkyy valojen takia ja alkaa rasittaa silmiä. Ohimolla tykyttää migreeninalku.

Lammio huokaisee ja sulkee silmänsä. Työntyy rullatuolilla metrin päähän pöydästä ja hieroo silmiään, nojaa päänsä taaksepäin ja valuu tuolilla röhnöttävään asentoon. Hän istuu siinä hetken ja yrittää kerätä ajatuksiaan. Kaivaa puhelimen taskustaan. Kotilainen on laittanut viestiä, että kuolleen pojan kaikki tiedossa olleet ystävät on nyt haastateltu, ja mitään kovin merkittävää ei ole tuntunut selvinneen. Lammio naputtelee vastauksen.

‘Kokous huomenna kymmeneltä, käydään kaikki tähänastinen läpi?’

Kotilainen vastaa myöntävästi. Lammio katsoo puhelimen kelloa, joka näyttää kuuttatoista vaille seitsemää. Hänellä on vielä runsas tunti työaikaa, ja siinä pitäisi ehtiä käydä läpi suurin osa jäljellä olevasta videomateriaalista.

Lammio tarvitsee kuitenkin tauon. Hän etsii päällystakkinsa taskusta nikotiinipurkat ja pistää yhden suuhunsa. Tupakka houkuttaisi, mutta hän ei juuri nyt halua lähteä ulos pakkaseen, ja on muutenkin yrittänyt vähentää. Hän pyörittelee puhelinta kädessään jauhaessaan purkkaa, ja peukalo selaa ihan omin lupineen osoitekirjaan ja sieltä Rahikaisen numeroon. Nimenä on edelleen vain Rahikainen, niinkuin hän siihen näpytteli silloin heidän ensimmäisenä yhteisenä aamunaan. Rahikainen varasti Lammion puhelimen ja otti itsestään yhteystietoon hävyttömän kuvan, sellaisen jossa hän katsoi viettelevästi kameraan, hymyili nätisti punaisiksi purruilla huulillaan ja kallisti päätään niin, että kaulan fritsut näkyivät. Lammio tietenkin poisti sen yhteystiedosta heti Rahikaisen lähdettyä, mutta säilytti sen kuitenkin. Sääli niin kaunista kuvaa olisi ollut poistaa, vaikka sen säilyttäminen saikin hänet tuntemaan olonsa likaiseksi vanhaksi ukoksi.

Nyt kuvia on satoja, koska Rahikaisen mielestä niitä on hauskaa lähetellä, etenkin silloin kun Lammio on töissä ja ne häiritsevät häntä. On kaikkea viattomista, suloisista hymyistä alastonkuviin, joissa näkyy aivan kaikki. Ne ovat harhaanjohtavasti työjutuiksi nimetyssä, salasanalla suojatussa kansiossa, jottei kukaan nää niitä vahingossa. Typeräähän niitä on säilyttää, mutta Lammio ei vain saa itseään poistamaan yhtäkään. Sellaisiakaan, joissa Rahikainen tekee typeriä ilmeitä, näyttää kameralle kieltä tai keskisormea.

Hän katselee yhteystiedon nykyistä kuvaa, jonka itse otti Rahikaisesta joskus kesällä. Siinä tämä istuu laiturin nokassa vuokramökin rannassa ja uittaa jalkojaan vedessä, katsoo hieman haikeasti hymyillen auringonlaskuun. Valo värjää hänen hiuksensa kuparisiksi, ja hän on henkeäsalpaavan kaunis.

Työt ovat kesken, eikä Lammiolla oikeasti olisi tällaiseen aikaa, mutta hän napauttaa vihreää luurinkuvaa ja nostaa puhelimen korvalleen. Juuri nyt hänen tarvitsee hetken aikaa kuulla Rahikaisen ääntä.

Rahikainen vastaa muutamassa sekunnissa.

“Hei, mitäs sie?” Äänensävy on lämmin. Lammio hymyilee ja rentoutuu tuolissaan.

“Ei mitään ihmeellistä, ajattelin vain soittaa…“ Nyt kun Rahikainen on langan toisessa päässä ja kuuntelee, tunteita onkin yhtäkkiä mahdotonta laittaa sanoiksi. “Mitä sinulle kuuluu?”

Rahikainen hymähtää. “Ihan hyvvää, oon tässä oppimispäiväkirjaa kirjotellu. Palautus olis huomenna.”

Lammio tuhahtaa ja pudistaa päätään. On niin tyypillistä Rahikaiselta lykätä tehtäviään viimeiseen asti.

“Yritän sitten olla häiritsemättä sinua kovin pitkään.”

“Sie nyt suat häiritä minnuu just niin paljon ku tahot”, Rahikainen sanoo, ja ääneen hiipii tumma, viettelevä sävy. Lammio naurahtaa käheästi.

“Minullakin on täällä työt kesken, pitää ihan oikeasti kohta lopettaa. Teetkö mitään perjantaina?”

“Joo, mie vähän aattelin… tai no itseasiassa. Kuulehan, mitäs sanosit jos lähettäis jouluostoksille? Miun pitäs pojille ostaa lahjat ja parille kaverille ja varmaan kotiaki jottain. Siullaki varmaa on viel kaikki ostamatta?”

Lammio miettii hetken. Hänellä oli oikeastaan ollut suunnitelmissa illallinen jossakin kivassa ravintolassa ja sen jälkeen ehkä pitkä ja nautinnollinen vaahtokylpy, mutta toisaalta joululahjat pitäisi tosiaan jossain välissä ehtiä ostamaan. Hän ei pidä siitä ollenkaan, se tuntuu typerältä rahan haaskaukselta, etenkin kun Lammio on niin huono ostamaan lahjoja. Se on kuitenkin pakko tehdä, ja Rahikaisen kanssa se voisi ehkä olla jopa ihan hauskaa.

“Kyllä se sopii”, Lammio myöntyy. “Käydäänkö ensin jossain syömässä?”

“Mielellään!” Rahikainen ilahtuu. “Mut jos halluut jonnekki hienompaan paikkaan ku Mäkkäriin tai Frenckellille nii saat kyllä tarjota.”

“Kai minä sitten tarjoan”, Lammio sanoo muka-ärtyneenä, vaikka oikeasti hänestä on ehkä vähän liiankin mukavaa hemmotella Rahikaista. “Haenko sinut yliopistolta?”

“Joo. Ja mie jään sitte yöksi”, Rahikainen ilmoittaa. “Oon saanu miun joulukalenterista jo vaikka mitä kivaa mitä haluun piästä koittammaan.” Äänestä päätellen hän hymyilee leveästi. Lammio pystyy näkemään mielessään sen kaksimielisen virneen. Rahikainen on ihan mahdoton. Lammio ei malta odottaa.

“Hyvä on. Nähdään perjantaina.”

“Joo. Koita nyt lähtee sieltä kottiin ihan ihmisten aikoihi, jooko?”

Huolehtiminen ärsyttää, sillä Lammio osaa kyllä pitää itsestään huolta aivan hyvin. Hän myöntyy kuitenkin, ja pian sen jälkeen he toivottavat hyvät yöt ja lopettavat puhelun. Lammio työntää puhelimensa takaisin taskuun ja siirtyy takaisin pöydän ääreen. Videoita on katsomatta vielä monen tunnin edestä, mutta nyt se tuntuu taas hiukan helpommalta kestää.

#kukot tunkiolla #tuntematon sotilas #ahvenasquad #lammio #rahikainen #sinkkonen #joulukalenterific #sinut vain ja aikaa #luukku 5 #my fic #vee writes #fic #tuntematon #tuntematon2017 #kaksi kukkoa tunkiolla #olkaa armollisia; kaikki tietoni poliisin työstä tulee rikossarjoista :')

36 notes · View notes

lissuihmettelee-blog · 5 years

Text

Lean Canvas - ryhmätyö

Osana innovaatioprosessia täytimme Lean Canvasin ryhmänä. Tarkoituksenamme oli testata toimeksiantajallemme suunnitellun innovaation liiketaloudellista arvoa ja toimivuutta. Lean Canvas on kevyempi versio jo tutusta Business model canvasista. Innovaatiomme “Vaihtokauppa” yhdistää toimeksiantajan myynti-, sekä ostoprosessin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Asiakas voi samalla tapahtumalla ostaa uuden tuotteen ja saada hyvityksen vanhastaan. Tähän yhdistyy myös kanta-asiakasohjelma, johon lasku päivittyy ja jonka avulla asiakas voi kavereilleen suosittelemalla ansaita storecredittiä.

Aloitimme kaavion täyttämisen asiakasryhmistä. Valitsemamme ostajapersoona Jutta on 45-vuotias perheen äiti, joka asuu pääkaupunkiseudulla. Hän on naimisissa ja hänellä on kolme lasta, jotka ovat 14-, 12-, ja 10 –vuotiaat. Lapset ovat Jutalle tärkein asia maailmassa. He elävät kiireistä elämää töiden ja harrastusten parissa. Älylaitteet kulkevat koko perheellä jatkuvasti mukana.

Tästä onkin helppo siirtyä seuraavaan laatikkoon, eli ongelmiin. Koska perheellä on kokoa ja kaikki tarvitsevat elektronisia laitteita, on uusien laitteiden osto melkoinen rahallinen kuluerä. Nykyään perheelle ei myöskään ole mahdollista olla ilman laitteita sen aikaa, että odottaisi uuden laitteen saapuvan postitse. Jutta on myös kokenut vaivalloiseksi vanhan puhelimen myymisen ja laitteet ovat jääneet pölyttymään pöytälaatikkoon. Onpa häntä myös kerran huijattukin Tori.fi-kaupoissa.

Nykyään hän voisi vaikuttaa rahanmenoon ostamalla käytettyjä laitteita esimerkiksi Tori.fi:n kautta ja ajan menoon sekä helppouteen käyttämällä kivijalkakauppaa.

Innovaatiomme arvolupaus/slogan kiteytyy seuraavaan:

“Switch it up – vaihtokaupassa saat uuden Apple-tuotteen ennen kuin luovut vanhastasi.”

Mielestämme tämä kiteyttää ideamme ja on tarttuva.

Vaihtokauppa vastaa asiakkaan ongelmiin, sillä käytetyt laitteet ovat tietenkin edullisempia. Tämän lisäksi asiakas voi saada kanta-asiakastarjouksia ja hänen on mahdollista kerätä stocredittiä suosittelemalla sivustoa ystävilleen. Ostoprosessi sekä toimitus ja lähetys on pyritty tekemään mahdollisimman vaivattomaksi asiakkaalle, eikä asiakas joudu koskaan olemaan ilman laitettaan, sillä hänen tarvitsee luopua vanha laitteensa vasta sen jälkeen, kun hän on jo vastaanottanut uuden. Yrityksellä on nyt jo kotiinkuljetus käytössä ja samalla asiakas voisi halutessaan antaa lähetille vanhan laitteensa tai vaihtoehtoisesti saada pantillisen pakkauksen, jolla itse lähettää tuote myöhemmin.

Kanavina tulisimme käyttämään sosiaalista mediaa ja etenkin Facebookia, sillä sitä ostajapersoonamme käyttää eniten. Isona osana kanta-asiakasohjelmaamme on kaverille suosittelu, sekä vanhojen asiakkaiden kontaktointi esimerkiksi kohdennetuin muistutussähköpostein, joissa kannustetaan vaihtamaan uudempaan malliin tarjoushinnoin hyödyntämällä asiakkaan ostohistoriaa.

Tuloja innovaatiosta syntyy, kun saamme yhdestä asiakkaasta enemmän irti. Uusia laitteita saamalla, myös myyntikapasiteetti ja liikevaihto nousee. Kanta-asiakasohjelman suosittelun avulla voimme tavoittaa ihmisiä, jotka muuten eivät välttämättä päätyisi yrityksen sivuille. Tulemme myös lisäämään yrityksen nettisivuille helposti ymmärrettäviä ohjeita ja videoita mm. tiedonsiirrosta. Näin kannustamme asiakasta antamaan vanhan laitteensa vaihdossa lähetille heti uuden vastaanottamisen yhteydessä ja näin karsisimme kuljetuskuluja.

Kuluja puolestaan syntyy, kun yritys joutuu muokkaamaan nettisivunsa tukemaan uusia toimintoja. Myös neuvotteluihin rahoitusyhtiöiden kanssa menee varmasti aikaa. Olemme miettineet yhdeksi toimitusvaihtoehdoksi pantillisia uudelleenkäytettäviä lähetyspakkauksia, joka voisi tehdä asiakkaan lähetyksestä vaivattomampaa ja näiden ostaminen on toki kuluerä.

Onnistumisen mittareina voimme käyttää toteutuneiden vaihtokauppojen määrää, sitä kuinka moni on tehnyt oston kaverin suosittelun perusteella, sekä asiakastyytyväisyyttä.

Kilpailuetuna meillä on toimeksiantajamme kokemus, intohimo sekä hyvät verkostot. Voimme myös hyödyntää olemassa olevia asiakkaitamme.

2 notes · View notes

misamilo-blog · 5 years

Text

Nykyään hän voisi vaikuttaa rahanmenoon ostamalla käytettyjä laitteita esimerkiksi Tori.fi:n kautta ja ajan menoon sekä helppouteen käyttämällä kivijalkakauppaa.

Innovaatiomme arvolupaus/slogan kiteytyy seuraavaan: “Switch it up – vaihtokaupassa saat uuden Apple-tuotteen ennen kuin luovut vanhastasi.” Mielestämme tämä kiteyttää ideamme ja on tarttuva.

Onnistumisen mittareina voimme käyttää toteutuneiden vaihtokauppojen määrää, sitä kuinka moni on tehnyt oston kaverin suosittelun perusteella, sekä asiakastyytyväisyyttä.

Kilpailuetuna meillä on toimeksiantajamme kokemus, intohimo sekä hyvät verkostot. Voimme myös hyödyntää olemassa olevia asiakkaitamme.

2 notes · View notes

hellolaara-blog · 5 years

Text

Lean Canvas

Nykyään hän voisi vaikuttaa rahanmenoon ostamalla käytettyjä laitteita esimerkiksi Tori.fi:n kautta ja ajan menoon sekä helppouteen käyttämällä kivijalkakauppaa.

Onnistumisen mittareina voimme käyttää toteutuneiden vaihtokauppojen määrää, sitä kuinka moni on tehnyt oston kaverin suosittelun perusteella, sekä asiakastyytyväisyyttä.

Kilpailuetuna meillä on toimeksiantajamme kokemus, intohimo sekä hyvät verkostot. Voimme myös hyödyntää olemassa olevia asiakkaitamme.

1 note · View note

sallaw-hh-blog · 5 years

Text

Lean Canvas

Nykyään hän voisi vaikuttaa rahanmenoon ostamalla käytettyjä laitteita esimerkiksi Tori.fi:n kautta ja ajan menoon sekä helppouteen käyttämällä kivijalkakauppaa.

Onnistumisen mittareina voimme käyttää toteutuneiden vaihtokauppojen määrää, sitä kuinka moni on tehnyt oston kaverin suosittelun perusteella, sekä asiakastyytyväisyyttä.

Kilpailuetuna meillä on toimeksiantajamme kokemus, intohimo sekä hyvät verkostot. Voimme myös hyödyntää olemassa olevia asiakkaitamme.

#lean canvas #innovaatio #business

1 note · View note