#hunaja

[ruttotohtori]

Mitäs jos vaihtasin etunimekseni Kustaa ja perustaisin hunajatilan ja laittasin sen nimeks “Kustaan hunajaa”?

[ask-the-troll-idiots]

[mehilaiselokuva]

Some etymologies of Finnish foodstuffs

Peruna - Potato From late old Swedish pærun (pear). Potatoes were first called “maaperuna” (land pear). Today, “pear” is “päärynä” from the same root. Voi - Butter From proto-finno-ugric *waje. Some relatives include Hungarian vaj and Northern Sami vuodja. Hunaja - Honey From old proto-germanic *hunagą (Same root as English “honey”) Porkkana - Carrot From Russian борка́н (borkán). It is also present in many Baltic languages and the ultimate source is unknown. Kala - Fish From proto-uralic *kala. Some relatives include Hungarian hal and Northern Sami guolli. Sipuli - Onion From late old Swedish sipul, ultimately from late Latin cepulla. Related to the obsolete English onion name cibol/chibol. Vesi - Water From proto-Uralic *wete. (May be further related to Proto-Indo-European *wódr̥). Some relatives include Hungarian víz. Suola - Salt From proto-Finnic *soola, ultimately from Proto-Indo-European *séh₂ls. Related to English Salt. Sokeri - Sugar From Swedish socker, ultimately from Sanskrit शर्करा • (śárkarā) and probably others

[emanuele-fr]

Hunaja 🍯

[dawnstudies]

North Pole, Snowflake-Twinkle City, Santa co. 1936. 01. 12. Prima Immolare (recovered, fixed picture + added colours).

Signed by: Saint Nikolaus

View back?

>YES

> NO

There's a message in cursive on the back that says: I love you too, Hunaja

[pupucino]

äh vittu näin taas jonku "agaavesiirappi paha, hunaja hyvä" -postauksen, enkä jaksa enää ees mennä siihen ränttäämään, et ootte vitun vääräs törpöt jenkit.

joo, agaavesiirappi on vitun huono valinta. älä osta sitä. älä tue sitä. se tuhoaa luontoa. miks se on ees keksitty?

mut hunajantuotanto, kuten se ameriikoissa tapahtuu, on ihan yhtä tuhoisaa!

suomalainen pientuotanto on parempaa, mutta ei täysin ongelmatonta.

muista myös, et ne mehiläisetki on elävi��, tuntevia yksilöitä, jotka ei paiski duunia päivät pitkät siks, että sä voisit syödä niitten hunajat.

sä et tarvii hunajaa - etkä agaavesiirappia - elääkses ja kukoistaakses. mehiläiset tarvii hunajansa.

mut tätä on turha selittää vegaaneja vihaaville jenkeille, jotka käy somessa jotai naurettavaa ristiretkeä toitottaen omaa yleissivistyksen puutettaan. ne ei tuu ikinä tajuumaan.

[fortunetellersdilettante]

Late nights, playin' in the dark And wakin' up inside my arms Boy, you'll always be in my heart and (Be in my heart, oh, baby) I'm just speaking from experience Nothing can compare to your first true love So I hope this will remind you When it's for real, it's forever So don't forget about us When you want me You simply ask me to be there (uh huh) And you're the only one Who makes me come running 'Cause what you got Is far beyond compare, ooh And it's just like honey (yeah) When your love (when your love) comes over me (comes over me) Oh, baby, I've got a dependency Always strung out For another taste of your honey (ooh) It's like honey when it washes over me You know sugar never ever was so sweet And I'm dying for ya Crying for ya (crying) I adore ya One hit of your love affected me (yeah) And I'm strung out on you, darling Don't you see (every night) Every night and day I can hardly wait For another taste of honey Oh, I can't be elusive with you honey (I like that) 'Cause it's sure

Late nights, playin' in the dark And wakin' up inside my arms Boy, you'll always be in my heart and (Be in my heart, oh, baby) I'm just speaking from experience Nothing can compare to your first true love So I hope this will remind you When it's for real, it's forever So don't forget about us When you want me You simply ask me to be there (uh huh) And you're the only one Who makes me come running 'Cause what you got Is far beyond compare, ooh And it's just like honey (yeah) When your love (when your love) comes over me (comes over me) Oh, baby, I've got a dependency Always strung out For another taste of your honey (ooh) It's like honey when it washes over me You know sugar never ever was so sweet And I'm dying for ya Crying for ya (crying) I adore ya One hit of your love affected me (yeah) And I'm strung out on you, darling Don't you see (every night) Every night and day I can hardly wait For another taste of honey Oh, I can't be elusive with you honey (I like that) 'Cause it's sure

Myöhäiset illat, leikkiä pimeässä Ja herää käsivarsieni sisällä Poika, tulet aina olemaan sydämessäni ja (Ole sydämessäni, oi, kulta) Puhun vain kokemuksesta Mikään ei ole verrattavissa ensimmäiseen todelliseen rakkauteesi Toivon siis, että tämä muistuttaa teitä Kun se on todellista, se on ikuista Joten älä unohda meitä Kun haluat minut Pyydät minua vain olemaan siellä (huh huh) Ja sinä olet ainoa Kuka saa minut tulemaan juoksemaan Koska mitä sait On kaukana vertaansa vailla, ooh Ja se on aivan kuin hunaja (kyllä) Kun rakkautesi (kun rakkautesi) tulee päälleni (tulee päälleni) Voi, kulta, minulla on riippuvuus Aina ulospäin Toinen maku hunajastasi (ooh) Se on kuin hunajaa, kun se huuhtoutuu ylitseni Tiedät, että sokeri ei ole koskaan ollut näin makeaa Ja minä kuolen ya:n puolesta Itku ya (itku) Rakastan ya Yksi osuma rakkaudestasi vaikutti minuun (kyllä) Ja minä olen kireällä sinuun, kultaseni Etkö näe (joka ilta) Joka ilta ja päivä tuskin maltan odottaa Toinen maku hunajaa Voi, en voi olla vaikeasti tavoitettavissa kanssasi hunaja (pidän siitä) Koska se on varma

Late nights, playin' sa dilim At paggising 'up sa loob ng aking mga bisig Boy, lagi kang nasa puso ko at (Maging sa puso ko, oh, baby) Nagsasalita lang ako mula sa karanasan Walang makakapantay sa first true love mo Kaya sana ito ay magpaalala sa iyo Kapag para sa tunay, ito ay magpakailanman Kaya huwag mo kaming kalimutan Kapag gusto mo ako Hinihiling mo lang na ako ay naroon (uh huh) At ikaw lang ang Sino ang gumagawa sa akin na dumating tumatakbo 'Kasi ano ang nakuha mo Ay malayo sa maihahambing, ooh At parang pulot lang (oo) Kapag ang iyong pag ibig (kapag ang iyong pag ibig) ay dumating sa akin (ay dumating sa ibabaw ko) Naku baby, may dependency na ako Laging nag strung out Para sa ibang lasa ng honey mo (ooh) Parang honey kapag nahuhugas sa ibabaw ko Alam mo sugar never ever naging sweet At ako ay namamatay para sa ya Umiiyak para kay ya (umiiyak) i love ya One hit ng love mo naapektuhan ako (yeah) At ako ay strung out sa iyo, darling Hindi mo ba nakikita (gabi gabi) Bawat gabi at araw halos hindi na ako makapaghintay Para sa ibang lasa ng pulot Oh, hindi ako maaaring maging elusive sa iyo honey (gusto ko na) 'Pagka't ito'y sigurado

Late nights, playin' in the dark And wakin' up inside my arms Boy, you'll always be in my heart and (Be in my heart, oh, baby) I'm just speaking from experience Nothing can compare to your first true love So I hope this will remind you When it's for real, it's forever So don't forget about us When you want me You simply ask me to be there (uh huh) And you're the only one Who makes me come running 'Cause what you got Is far beyond compare, ooh And it's just like honey (yeah) When your love (when your love) comes over me (comes over me) Oh, baby, I've got a dependency Always strung out For another taste of your honey (ooh) It's like honey when it washes over me You know sugar never ever was so sweet And I'm dying for ya Crying for ya (crying) I adore ya One hit of your love affected me (yeah) And I'm strung out on you, darling Don't you see (every night) Every night and day I can hardly wait For another taste of honey Oh, I can't be elusive with you honey (I like that) 'Cause it's sure

[centawen]

Mä ostin ketomon hunaja-vanilja jäätelön ja jotenkin tää onnistuu maistumaan mämmille. Tekstuuriki on jotenkin mämmimäinen paitsi hiekkamaisempi.

[coffeewithraum]

Kanarisotto

lim x→0^+ [1/x] = valkosipulin määrä

1–2 keltasipulia

Kariniemen Kananpojan Fileesuikale hunaja 300 g

2,5 dl risottoriisiä

n. 5 dl vettä

kanaliemikuutio

mustapippuria, curryjauhetta, muita mausteita maun mukaan

Valio ruokakermaa sitruuna & pippuri

herne-maissi-paprika 200 g

Ruskista kanat ja hienonnetut sipulit pannulla.

Lisää kuivat riisit ja mausteet, mittaa siinä välissä vesi.

Laske lieden lämpötilaa ja lisää vesi osissa. SEKOITA jatkuvasti.

Kun riisi on imenyt tarpeeksi nestettä, lisää ruokakerma ja herne-maissi-paprika. Anna kuplia hetken.

Tarjoile.

[syncro89]

Save the Queen GT 🐝 . . Rich honey notes in gin gives delicious aroma, dry tonic and some lemon and you have nice gintonic ✨🍸 Cheers! . @save__the__queen #savethequeen #gin #ginandtonic #gt #cheers #ginroom #ginlovers #iittala #honey #hunaja #imbibe (at Lohja) https://www.instagram.com/p/B3u0HuBlMzn/?igshid=91xbeblmchon

[suomilukee]

Oi ihminen, joka haluaa ylistystä ja kunniaa, mainetta ja kuuluisuutta! Tule, ota se oppitunti minulta. Kuuluisuus on aivan sama kuin kerskailu, myrkyllinen hunaja, joka tappaa sydämen. Ja se tekee ihmisestä ihmisten palvelijan ja orjan.

Risale-i Nurista

[ask-the-troll-idiots]

Oops…

[yukiyacchan]

Tein suomalaisen tyylin luumuviiniä. 🇫🇮 フィンランド🇫🇮風梅酒を作りました。 完熟南高梅、蜂蜜、フィンランド産蜂蜜、ブランデー、サルミアッキのお酒🥃。 マリブは使ってないよ。 黒い梅酒ができそうだ😄 #梅酒 #salmiakki #hunaja #luumuviini https://www.instagram.com/p/B_yu9kzJlz-2NdYqmn_YwrcEdT-jGDPVjkkXSI0/?igshid=qlvbhcurdwea

[tealingual]

Cocktail vocabulary in Finnish

Drinkki, cocktail - cocktail Alkoholi - alcohol Juoma - drink Sekoitus - mixture Vodka - vodka Gini - gin Viski - whiskey Rommi - rum Tequila - tequila Brandy - brandy Likööri - liqueur Viini - wine Siideri - cider Lonkero - long drink Olut, kalja - beer Virvoitusjuoma - soft drink Limonadi, limsa, limppari - lemonade, soda, carbonated soft drink Energiajuoma - energy drink Kivennäisvesi - mineral water, soda water Mehu - juice Sokeri - sugar Hunaja - honey Maito - milk Kerma - cream Yrtti - herb Hedelmä - fruit Kukka - flower Makusiirappi - flavour syrup Jää - ice Lasi - glass Cocktail-lasi - cocktail glass Highball-lasi - high ball glass Tumbler-lasi - tumbler glass Samppanjalasi - champagne glass Viinilasi - wine glass Shottilasi - shot glass Hurrikaanilasi - hurricane glass Sekoituslasi - mixing glass Mitta(lasi), jigger - jigger Jääpalamuotti - ice cube tray Jäämurskain - ice crusher Veitsi - knife Leikkuulauta - chopping board Kuorintaveitsi - peeler Siivilä - strainer, sieve Sekoitustikku - mixing stick Baarilusikka - bar spoon Juomatikku, cocktailtikku - cocktail stick, cocktail stirrer Pilli - straw Valmistaa - to make, to prepare Rakentaa - to build Ravistaa - to shake Sekoittaa - to stir Juoda - to drink Nauttia - to enjoy

[princess-ibri]

Frozen 3/Series part 2: The Heroes

Ok here we go!! So on the Good Guys side of the plot, Anna and Kristoff are preparing for their wedding. The plot for Anna would focus on her growing into her role as queen, forging new connections with the memory of her parents now that she knows more about them both, with Mattias becoming a new second father figure for her. We'd also leanr more about what it means for her to be part of the Bridge between the world of humans and spirits, even if she doesn't have access to outward powers the way Elsa does. And of course there's the relationship with her and Kristoff, which hits a snag as the wedding approaches as Kristoff begins to worry more and more about his upcoming role as Prince Consort.

Frozen 2 had a cut plot line about Kristoff feeling out of place and stiffled in the court atmosphere of Arendelle, which I think brings some good depth and tension into his role, and would be a big focus of the emotional arc between him and Anna, with them both learning more about eachothers wants and expectations, and learning ways to healthily compromise and grow their relationship together without one having to overshadow the other. We'd also see more of Kristoff's troll family. I know I know, but we'd focusing more on their culture and the mystiscsm they're linked to as being part of the Earth spirits.

Ryder and Honeymaren also get larger roles, and thru them we and Anna and Elsa learn more about their Northuldra heritage and culture. Firstly, we'd learn that Ryder and Honeymaren are actually just Arendellianized versions of their names, with the Northuldra forms being Hunaja Mari and Rydi. Rydi is acting as the new Ambassador of the Northuldra to Arendelle, hanging out with Kristoff and Anna and getting to explore the outside world. While Hunaja Mari is helping show Elsa around the Enchanted Forest and connect to her mother's past and heritage, as they both train under Yelena in the ways of Northuldra shamanism, in order to help Elsa gain more control over her new emerging powers.

And of course there's Elsa, who throughout the series would be gaining deeper connections with each od the Elemental Spirits, unlocking the ability to tap into the different elements as she does so, with both impressive and sometimes humorous results--when she accesses the powers of Earth she begins to be able to understand animals, and we hear for the first time what Sven's voice actually sounds like (I really want it to be someone smooth like Liam Neeson or Idris Elba xD )

But she also of course has to end up facing Voland and his minions, which would end up with a battle royal where she takes her final form as a true Snow Queen, facing off against the demonic powers released when Voland finally manages to gain access to the mirror that is held in Atohallan.

(The series would also have some focus on the previous Fifth Spirit, a character cut from Frozen 2, who in this would have been connected with Earth the way Elsa was with Water, and who had something to do with why Elsa was chosen. )

So yeah thats's the Heroes side! I'd really like to do a proper Story Bible/Episode List for this idea but it'll probably be a bit. But I hope this gives you a good taste of what a Frozen 3/TV series might be!

Part 1

[pienviljelmakaapissa]

Näköaloja

Henkilöt: Lyyti, Tyyne,

Paritukset: Lyyti/Tyyne

Genre: romanttista höttöstä söpöilyä

Varoitukset: Sisältää pelottavia teemoja kuten hämähäkkejä, korkeita paikkoja ja homoseksuaalisuutta. Phobiasta kärsiviä on varoitettu.

Kuvaus: Tyyne haluaa näyttää maailman hienoimman näköalan Lyytille.

Sanamäärä: n. 1500

A/n: näistä ei oo tarpeeks fikkejä, plz kertokaa jos näistä on fikkejä olen pahassa puutteessa

Kevät oli jo pitkällä. Perjantai-iltapäivä alkoi käydä levottomaksi koulun penkillä. Jokainen oppilas halusi jo päästä kotiin. Vanhalla opettajalla ei kuitenkaan ollut aikomustakaan päästää oppilaitaan edes minuuttia aikaisempaan. Monellakaan ei enää keskittyminen riittänyt, mutta opettajan uhkaus oli antaa kaikille tunti jälki-istuntoa.

Lopulta kello löi kolme. Oppilaiden katseet olivat naulautuneet kelloon ja kun minuuttiviisari viimein liikahti, nousivat kaikki heti ja alkoivat kerätä kamppeitaan.

“Istukaa alas! Tunti ei pääty ennen kuin opettaja sen päättää!” opettaja yritti huutaa metelin yli, mutta turhaan.

Riemukkain äänin nuoriso hajosi koulun pihalla aina pienempiin porukoihin kotimatkoilleen. Tyyne ja Lyyti kävelivät käsi kädessä kohti metsäpolkua. Tyyne oli luvannut näyttää Lyytille ‘maailman hienoimman näköalan, josta kukaan ei tiennyt’.

“Mis tää siun näköala o?” Lyyti kysyi hypätessään puron yli.

“Metsäs”, Tyyne vastasi pitkät letit hulmuten tuulenvireessä.

“Mis päin metsää?”

“Syväl.”

“Kui syväl?”

“Ei sinne kauaa kävele.”

“No siehä salamyhkäne oot”, Lyyti naurahti ja katsoi Tyyneä silmiin.

He pysähtyivät hetkeksi. Heidän takanaan oli pelto ja heidän edessään metsä.

“Eihä meil mikkää kiire oo”, Tyyne sanoi tietämättä katsoako Lyytiä vai maata.

“Eipä oo”, Lyyti vastasi ja työnsi hiussuortuvan Tyynen korvan taakse.

“Luulet sie, jot kukkaa näkkee meit tääl?”

“Ei sil oo vällii.”

He suutelivat.

Suudelma ei kestänyt tarpeeksi pitkään. He katsoivat toisiaan silmiin kuin kysyen toisiltaan, voisivatko he? Olisiko se sallittua? Vai olisiko se kiellettyä?

Kiellettyä. Sana tuntui makealta kuin hunaja. Jokin siitä sanasta teki erityisen, mielenkiintoisen. Se herätti kokeilunhalua. He olivat toki kuulleet luokkatoverin tädin anopin hevosen entisen omistajan naapurin rengin tehneen kiljua tai muuta kotiviinaa ja joutuneen siitä ties mihin ongelmiin, mutta tässä oli jotain erilaista.

Heitä eivät rangaistukset pelottaneet. Kukaan ei ollut suutelusta joutunut vankilaan. Eivät he tosin koskaan olleet kuulleet tytöistä, jotka olisivat toisia tyttöjä suudelleet, mutta heitä ei kiinnostanut. Sitä paitsi, mitä eroa oli sillä, että he olivat olleet mukana luokan tyttöjen suuteluleikeissä joskus kauan sitten, ja sillä että yhä suutelivat toisiaan, vaikkakin salassa.

He juoksivat metsän siimekseen. Tyyne piti Lyytiä kädestä ja johdatti tätä polkua pitkin kohti tuntematonta. Ilma kävi vasten kasvoja ja hameenhelmat liehuivat. Polkua ylittävät muurahaiset eivät räpäyttäneet silmääkään yli juokseville ihmisille. Muuan tikka kyllä jäi katselemaan moista vauhtia hetkeksi, kunnes jatkoi sekin uuden kotinsa rakentamista.

“Tyyne! Oota!”

Tyyne pysähtyi hetkeksi ja katsoi Lyytiin, joka oli polvistunut maahan.

“Kengännauha”, Lyyti mutisi sitoessaan kuluneiden nilkkureidensa nauhoja.

Tyyne ehti katsella Lyytiä hetken. Tämä oli niin kaunis. Oikeastaan Lyyti oli kaunein nainen, jonka Tyyne oli koskaan nähnyt.

“Noin”, Lyyti pomppasi pystyyn ja tarttui Tyyneä kädestä. “Männääkö?”

Tyyne nyökkäsi ja he jatkoivat matkaa käsi kädessä kuin olisivat olleetkin romanttisella iltapäiväkävelyllä, ja omalla tavallaan he olivatkin.

Metsä tuntui huokuvan elämää. Kaikkialla surisi ja pörräsi hyönteisiä, käki kukkui jossakin korkealla puun oksalla ja orava kiipesi männyn runkoa ylös huimiin korkeuksiin. Jossakin oli pakko olla kettu tai susi, ehkä jopa karhu, mutta metsän suuremmat asukit pysyttelivät kaukana meteliä pitävistä ihmisistä.

Kesä oli tulossa. Hetkessä kuiva ja kuollut maa oli puhjennut kukkaan ja viherloistoon. Leskenlehtiä ja valkovuokkoja oli ilmestynyt tienvarsiin ja pihoille. Maa oli jälleen vihreän ruohon peittämää. Aurinko lämmitti koko maata.

Tyyne kääntyi kävelemään takaperin pitäen yhä Lyytin kädestä kiinni. Hän halusi katsella Lyytiä. Tämä kun oli niin kaunis. Voi Luoja, kuinka kaunis Lyyti olikaan.

Lyytin harmaat silmät loistivat kuin hopea. Hänen maantienvaaleat, epätasaisesti leikatut hiuksensa olivat kahdella pienellä letillä, koska koulussa hiusten piti olla kiinni, ja hänen muodikasta leninkiään peitti valkoinen esiliina, koska sen pitäminen oli sääntö. Tyyne olisi halunnut ihailla Lyytiä juuri sellaisena kuin tämä oli. Ei sellaisena kuin koulu määräsi.

Lyyti oli vapaa sielu. He molemmat olivat, mutta tuo koulun määräämä ulkonäkö ei pukenut Lyytiä, ei ainakaan Tyynen mielestä. Tyyne rakasti ihailla Lyytiä tämän koko loistossa. Hän kadehti Lyytin muodikasta leninkiä, joka ei korostanut vyötäröä tai rintoja. Lyytin lyhythihainen leninki oli vaaleanpuna-valkoisesta ruutukankaasta ja siinä oli valkoinen kaulus sekä ohut suikale samaa valkoista kangasta lantiolla ikään kuin vyönä ja samaa kangasta taskujen reunoissa.

Kaiken kaikkiaan Lyyti oli moderni nainen. Ei ehkä yhtä muodikas kuin suurkaupunkien hienot rouvat, mutta tuhat kertaa kauniimpi kuin yksikään niistä. Tyyne ei välittänyt Lyytin sotkuisesti leikatuista hiuksista, jotka eivät muistuttaneet lainkaan muodikasta lyhyttä tukkaa, vaan olivat pikemminkin modernin ja vanhan naisen hiusten irvikuva. Tyyneä moinen seikka ei haitannut. Lyyti oli täydellinen nainen.

“Tyyne varo!”

Tyyne ei lainkaan huomannut paksua juurta, niin keskittynyt hän oli Lyytin kauneuteen, vaan kaatui takamukselleen polulle. Hänen otteensa Lyytin kädestä irtosi.

“Jot hitto”, hän naurahti. “Sie oot vaa nii kaunis. Ehä mie pysty keskittyy yhtää mihinkää muuhun ko sie oot ainoo asja, joho mie tahon keskittyy.”

“Ei kai sinnuu sattunt?” Lyyti polvistui Tyynen eteen ja otti tätä kädestä.

“Ei”, Tyyne ei voinut enää vastustaa kiusausta suudella Lyytiä.

He suutelivat pitkään. Suudelma oli aluksi pehmeä ja hento kuin kesätuuli, mutta se oli heille tuttua ja he halusivat lisää. Heidän oli pakko saada lisää. He suutelivat yhä kiihkeämmin. Tyynen sormet avasivat Lyytin letit sukkelaan ja hän sai viimeinkin hipelöidä Lyytin ihania hiuksia.

Lyytin toinen käsi lepäsi Tyynen reidelle ja toinen piteli tämän poskea. He kikattelivat suudelmien välissä ja Lyyti painoi Tyynen maata vasten. He suutelivat yhä kiihkeämmin.

Heidän kielensä koskettivat ja he lähes jähmettyivät paikoilleen. He suutelivat hitaammin kuin mihinkään ei olisi ollut kiire ja heillä olisi ollut aikaan maailman tappiin asti. Suudelmat pehmenivät jälleen ja he katsoivat toisiaan.

“Lyyti, tahot sie viel nähä sen näköalan vai tehhääkö myö jottai muuta?” Tyyne kysyi maireasti nostaen Lyytin mekon helmaa hitaasti.

“Vaan jos sie luppaat katsoo ettees”, Lyyti hymyili ja silitti Tyynen poskea peukalollaan.

“Vaan jos sie luppaat olla olematta noin ihana”, Tyyne naurahti ja suuteli Lyytiä vielä kerran.

He jatkoivat polkua ylöspäin ja pian aukeni heidän edessään metsä pieneksi aukeaksi mäen päällä. Tyyne juoksi edeltä ja kumartui nopeasti kahden männyn välistä kulkiessaan. Lyyti ihmetteli tätä, mutta seurattuaan Tyyneä sai hän huomata valtaisan hämähäkinseitin kahden männyn välissä. Seitti kimalteli auringonvalossa ja sen keskellä möllötti suuri, ruskea hämähäkki.

Lyyti ei suinkaan uskaltanut mennä seitin ali, vaan kiersi puun toiselta puolelta. Tyyne seisoi jo aukealla. Näkymä oli henkeä salpaava. Puut kohosivat heidän alapuolellaan. Kallion reuna päättyi jyrkästi suuren lammen liplattaessa sen alapuolella.

He olivat täysin metsän suojassa. Lyyti ei ollut edes tietoinen tämän paikan olemassaolosta ja tuskin oli monikaan muun. Varoen hän kurottautui katsomaan alas. Lampi oli tarpeeksi iso uimiseen ja se laski pieneen puroon.

“Luuletsie jot tuo puro laskee Vuokseen?” Lyyti kysyi Tyyneltä.

“Mitä jos myö otetaaki selvää”, Tyyne ehdotti hymy huulillaan.

“Ei”, Lyyti sanoi tuijottaen lampeen. “Ei nyt ainakaa. Ehkä myöhemmin.”

He istuivat hiljaa kalliolla ja katselivat jylhää maisemaa. Sitä ei voisi kuvata muuksi kuin suurenmoiseksi. Koko näkymä oli niin rauhallinen ja silti se olisi saanut kenet tahansa tuntemaan itsensä pieneksi.

“Lyyti”, Tyyne tarttui Lyytin käsivarteen äkisti ja osoitti lammen toiselle puolelle.

“Kettu”, Lyyti kuiskasi huomatessaan punaturkkisen olennon, joka tuijotti heitä vastarannalta, kunnes se loikki metsän siimekseen. “Säikähti.”

“Kaunis”, Tyyne sanoi venytellen ja asettui makaamaan auringon lämmittämälle kalliolle.

“Vähän niiko sieki”, Lyyti huokaisi ja kävi Tyynen viereen makuulle.

“Älä ny”, Tyyne punastui ja katsoi pois.

“Sie oot”, Lyyti vakuutteli ja kävi Tyynen päälle.

“No enkä.”

“Kyllä.”

He olivat niin lähellä toisiaan, että he tunsivat toistensa hengityksen.

“En.”

Heidän huulensa koskettivat toisiaan. Ensin he suutelivat ja sitten he nauroivat. He katselivat toisiaan purskahtaen aina silloin tällöin nauruun. Lopulta he huokasivat hengästyneinä, mutta purskahtivat jälleen nauruun.

“Sie oot täyvelline”, Lyyti huokaisi.

He makasivat kalliolla ja katselivat toisiaan. Ilma oli rauhallinen. Silloin tällöin tuulenvire huojutti puita. Aurinko oli lämmittänyt kallion mukavan lämpimäksi. Pitkinä ja kuumina kesäpäivinä aurinko sai kallioista polttavan kuumia, mutta vielä viileähköinä kevätpäivinä kalliot pysyivät miellyttävän lämpiminä, varsinkin ilman viiletessä silloin tällöin.

Lyyti katseli Tyyneä. Siinä hetkessä hän huomasi niin monta pientä asiaa, joita hän ei ollut ennen huomannut. Sen kuinka Tyyne heilutteli jalkojaan lähes huomaamattomasti, kuinka tämän sormet nyppivät hametta, puna nousi poskille aina silloin tällöin, katse tarkkaili ympäristöä ja vähän väliä hymy levisi huulille.

Tyyne miltei sulautui luonnon sekaan. Hänessä oli aina ollut jotain villiä ja hurmaavaa, jotain niin mysteeristä ja romanttista. Se jokin sai hänet näyttämään niin kauniilta Lyytin silmissä, vaikka moni olisi varmasti kuvaillut häntä arkiseksi tai jopa epäsiistiksi.

Ei Tyyne mitenkään erityisen muodikas tai siisti ollut. Hänen pitkät ruskeat hiuksensa olivat kahdella sotkuisella letillä. Letit näyttivät siltä kuin ne olisi tehty illalla ja aamulla niitä ei olisi letitetty uudestaan. Ne pysyivät juuri ja juuri kiinni harmailla lettinauhoilla. Vaikka Tyynen hiukset olivatkin hieman sotkuiset, Lyyti piti niistä. Ne olivat niin pitkät ja niin kauniit.

Tyynen vaatteetkin olivat tavanomaiset, mutta kodikkaat. Ne saivat hänet näyttämään siltä kuin hän olisi asunut pienellä kukkulalla ja löytyisi aina talonsa keittiöstä. Tyyne oli kuitenkin aivan toista maata. Hän vietti aikaansa ulkona ja siitä kertoivatkin hänen kuluneet nilkkurinsa.

Tummanvihreä puki Tyyneä. Samoin kermanvalkea. Tyyne oli monesti sanonut, ettei pitänyt tummanvihreästä hameestaan, koska se oli niin vanha, hieman haalistunut eikä ollenkaan muodikas. Lyytin mielestä vihreä puki Tyyneä, vaikkei hame ollutkaan uusi ja se muistutti etäisesti vanhaa mekkoa, josta se oli tehty.

“Lyyti”, Tyyne sanoi yllättäen. “Muistat sie ko Hilma joskus keräs kaik luokan tytöt yhtee koulu jälkee?”

“Minkä niist kerroist?”

“Sen kerra ko hää päätti jot myö leikittäis kosintaa.”

“Muistan mie.”

“Silloha myö ensimmäise kerra suuveltii”, Tyyne painoi pehmeän suudelman Lyytin poskea vasten.

“Silloha sie kosit minnuu”, Lyyti tarttui Tyyneä tämän poskesta ja suuteli tätä. “Ja sie olit maailma hurmaavin kosija.”

Jälleen he katsoivat toisiaan pitkään ja hartaasti. Kumpikaan heistä ei olisi halunnut hetken loppuvan koskaan. Taivas meni pilveen. Kylmä tuuli puhalsi. Pian alkoivat vesipisarat pudota taivaalta, ensin ripauksina ja lopulta kaatosateena. Satumainen hetki oli ohi.