#kopista

[distributorkopistaminamanjur]

TERBUKTI, Telp 0896-7315-5070,  Vitroon Cordy-G Minuman Serbuk Berperisa Kopi Khusus Stamina Pria

 Klik https://wa.me/6289673155070 Kopi Stamina Di Makassar,Kopi Stamina Di Toko Jamu,Kopi Stamina Di Jakarta,Jual Kopi Stamina Di Medan,Daftar Kopi Stamina Berbahaya,Dimana Beli Kopi StaminaJual Kopi Pria Stamina DewasaKopi Stamina ExotisKopi Stamina Efek SampingKopi Equs Extra StaminaEfek Samping Kopi StaminaXtamina CoffeeFungsi Kopi StaminaKopi Stamina Gatot KacaKopi Stamina Gladiator

Tasikmalaya

[paskanmarja]

Ihanan nopee toi pressavaalien äänestys molemmilla kierroksilla kun sitä numeroo ei tarvii tarkistaa sataa kertaa ennen ku lähtee kopista

[theflyingfeeling]

Tännekkö sai ampua ajatuksia aiheesta BC TTK? No täältä tulee😉 (heti kun löysin tän mun muistiinpanoista😂) ja tosiaan lisäyksiä saa tehdä, ja ne on myös erittäin toivottavia! Katotaan jos näistä saadaan jtn aikaseksi😌

Niko (ja myös olli) vetäis alusta saakka tunteella. Voin vaa kuvitella nikon tanssimassa herkkää valssia tumma puku päällä ja tukka ranskanletillä joka on sidottu satiininauhalla kiinni.😩🤌🏻 Ja biisinä jossain tanssissa tottakai my heart will go on koska kyse on nikosta!😂 Ja koska niko on kovasta ulkokuoresta huolimatta herkkä mies niin jonkun tanssin jälkeen tulis myös tippa linssiin koska tanssi ja sen tarina iskee niin jonnekkin syvälle tunteisiin❤️‍🩹

Olli olis alkuun ehkä vähän hatara askelissa eikä ne jotenki ihan osuis kohilleen, tai se ehkä jopa unohtais ne pari kertaa, mut parin jakson jälkeen se saadaan fiksattua. Ollin etu ois vuosien joogaamisesta saatu notkeus ja joustavuus. Tätä hyödynnettäisiin mm sillä jo ollin tavaramerkiksi muodostuneella selän taivutuksella😌 Lähetyksissä ollilla olis tukka ihanasti kiharoilla/laineilla, unohtamatta tietenkään sitä silmämeikkiä.🤌🏻 Ja olli nyt yleensäkin vaan näyttäis aivan sairaan upealta niinku aina. Kaikki koti rouvat ois aivan lääpällään. Ja lattareissa tottakai asiaan kuuluvasti erittäin syvä kaula-aukko koska ✨️syyt✨️ (tiiätte kyllä) Olli myös tanssii tulisimman ja intohimosimman tangon mitä on hetkee nähty ttk:n historiassa🔥 (makkari silmät on tässä tärkeässä osassa) Olli olis se joka saa kauden ekan kympin. Ja kyllä, ollin voi löytää tauoilla torkkumassa ties mistä studion sohvalta/treeniksen lattialta yms😅🤣 (tästä tulis vähän sellanen sen kauden vitsi et "arvaa missä matela nukkuu tänään?"🤣)

Joonas vetäis ekan lähetyksen cha chan ehkä juustosimman ysärijumputuksen tahtiin ja sais sillä vähän sellasen hauskan pojan maineen, kunnes sitten muutaman jakson tulee eka herkkä rumba ja joonas yllättäis kaikki täydellisyyttä hipovalla esityksellä! Kaikki vaan keräis leukojaan lattialta kun joonas on tehny just selväks et ottaa asiat oikeesti tosissaan ja on ihan täysin vakavasti otettava kilpailija. Sillä rumballa lohkeais myös illan parhaimmat pisteet ja tästä lähtis joonaksen nousukiito kisassa. Jormakin sanois et "ei huono😏" Kaikki nopee temposemmat tanssit ois kuitenkin niitä missä joonas loistais enemmän. Treeneissä ois kans paljon naurua ja aina välillä jutut lähtis "vähän" laukalle. Hauskaa pitää kans välillä olla vaikka kisataankin😁 Pieniltä jekuilta ei myöskään säästytä, ei opettaja eikä muut kanssa kilpailijat. (Kaikki ois kuitenkin hyvällä mielellä ja joonas on oikein pidetty muiden keskuudessa) Joonas on myös aina valmiina tsemppaamaan muita tiukan paikan tullen🥰

Tommi olis joko sen kauden "kanki kaikkonen", tai sit se joka vetää alusta lähtien keskivertoa paremmilla pisteillä. Ei olis kertaakaan pudotusuhan alla. Sellasta tasaisen varmaa suoritusta, eikä mtn ylimääräsiä härpäkkeitä. Tommi ois kans muutenki vähän vaatimaton koska eikös tässä olla ihan tarpeeks esillä jo muutenkin🙄 Nopee temposet tanssit ei välttämättä ois muutenkaan tommin vahvuus, mut sit kun päästään varsinkin johonki valssiin... oh god😭 miettikää sitä! Tommilla ois itsevarman jämäkkä, mut samalla kans pehmee ote niillä karhun käpälillä siitä omasta tanssiparista. Pitkänä ihmisenä tommi on kans aika näyttävä ilmestys tanssiessaan.

Joel olisi kilometrin mittasten raajojensa kanssa aluks tosi kömpelö eikä jotenki osais/uskaltais ottaa kunnolla kontaktia opettajaan. Myös ennen jokaista liveä joel sais jonkinasteisen hermoromahduksen😅 Itkua pidätellen joel soittais joka kerta joonakselle jostain vessa kopista silleen "mä en pysty tähän joonas AUTA!" ja joka kerta joonas onnistuu valamaan uskoa joeliin koska ne aina tukee toisiaan tuli mitä tuli💖😭

Allun kohdalla pää lyö tyhjää niin tässä kohtaa saa sitten auttaa..😂

Ja tottakai jossain kohtaa kun kisassa päästään niin pitkälle että saa kutsua mukaan tanssiin/soittamaan jonkun vieraan, niin tottakai se on se oma bändi. Viimeistään finaalin freestyle numerossa jollei muuten! Muut jätkät olis myös tietenkin joka lähetyksessä yleisössä katsomassa ja kannustamassa😌💃🏻 (jo ofc joel tuuttais omaan ig storyyn joka viikko sen et nyt niitä ääniä tulemaan, kummassakin tapauksessa. Oli sitten itse mukana kisassa tai vaan kannustamassa kaveria)

"jonkun tanssin jälkeen tulee tippa linssiin" oisit vaan sanonu suoraan että ton Titanic-tanssin jälkeen 😂 (leffa-aiheisessa jaksossa, jossa Niko on puvustettu Jackiks ja tanssipari Roseks)

Olli ja lattarit 😩🥵 läkähtyisin siihen paikkaan, voi luoja sentään... kyllä siinä ois Jormallakin työ pysyä housuissaan (pun fully intented), ja Helenakin olis aivan sulaa vahaa 💓 parinvaihtoviikolla Olli vetää kiihkeän homoeroottisen tangon (ruusu suussa) tai pason Matin kanssa 🔥

Joonas ois kans toinen johon puolet tuotannosta olis aivan lääpällään, teki se mitä hyvänsä 🥰 awwwww voitteko kuvitella Porkon säteilevän hymyn joka tanssin jälkeen? 😭 viikosta toiseen Joonas ja parinsa äänestetään viikon tsemppareiks ja ihan ansiosta :')

KANKI-LALLI 😭😂😭😂😂😂 mieti niitä sohva-haastatteluja alkuinserteissä ennen tanssia, joissa Tommi antaa lähes poikkeuksetta yksisanaisia vastauksia 😆 ilme ei värähdä myöskään tuomarin kommentteja kuunnellessa, oli ne millaisia hyvänsä. vakkarit ois todellakin Tommin bravuuri!

voi Joel 🥺 sitä aina vähän ujostuttais joka tanssin jälkeen ja pessimistinä jää märehtimään mikä kaikki meni mönkään. joka ikistä tanssia treenatessa kamala kriisi: "en mä opi tätä ikinä! sori mut ei tästä tuu mitään! mä jätän kisan kesken!" ja sit kun tanssista on selvitty kunnialla eikä se ollukaan maailmanloppu niin kuvittele se helpottunu hymy ja hienoinen punastus kun tuomarit ihmettelee että mitä se Hokka tuossa insertillä oikein panikoi 🙈

Aleksi tosiaan haastava tähän 🤔 ehkä se on vaan se kannustava kaveri joka istuu yleisössä joka viikko Aira Samulinin vieressä 😂

halusin vielä listata jokaisen parhaat tanssit:

Niko - hidas valssi (just se MHWGO) Olli - sensuelli rumba (jonka jälkeen joka jaksossa kysellään että millonkas seuraavan kerran nähdään Matelan rumba-ryijy (vastaus: finaalissa, jossa tanssii freestylen ilman paitaa tai vähintään napittamatta jääneellä paidalla)) Joonas - jive! jostain syystä. ehkä siks koska Joonaksen pitkät hoikat jalat on kuin luotu jive-potkuille Tommi - tuima tango Joel - yltiödramaattinen, tummasävyinen paso doble, musiikkina joku leffan soundtrack tai Linkin Park ja joka saa Joelin niin tunteiden valtaan ettei tahdo saada sanaa suustaan ja vahvat silmämeikitkin on vaarassa levitä

[sotakoiransaappaissa]

𝐋𝐮𝐤𝐮 𝟐

 “Ja pistävä pakkanen pitää otteessaan.”

Koko päivän oli Sokka ollut vailla lämmittäviä valjaita, joten lämpö tämän kehossa alkoi vähitellen kadota. Sokka puri hampaitaan huomaamattomasti yhteen hangessa eteenpäin tarpoessaan. Edessä häämöttävä juoksuhauta toi motivaatiota jatkaa loppuun asti. Ei ollut enää pitkä matka kunnes pääsisi lämmittelemään.

 Hetken taivalluksen jälkeen, saapui kaksikko juoksuhaudoille, sekä siitä korsujen läheisyyteen. Sotakoirille oltiin vilteillä sekä heinillä vuorattu leveä koppi korsun seinämään, joka toimi myös mainiona tuulensuojana. 

Sokka loi toiseen pikaisen katseen, kunnes paimenkoira asettui makaamaan koppiin, aivan sen seinää vasten painautuen. Korvat hiukan luimussa, tämä puri hampaitaan yhteen lievittääkseen kylmyyden aiheuttamaa lievää hypotermiaa, joka tuntui kuitenkin pikkuhiljaa paranemaan. Juoksuhautoihin oli todella tehty mukavan oloinen paikka sotakoirille. Se oli tuulelta ja pöllyävältä lumelta suojissa, sekä hyvin eristetty heinällä. Hetken koppia tuijoteltuaan, Marsalkka seurasi kun Sokka asettui heinille ja vilteille makaamaan. Uupumus alkoi painamaan kunnolla tässä vaiheessa päälle, joten uros seurasi perässä, ja asettui makaamaan.

Marsalkka oli jättänyt koirien välille sopivan välimatkan, ettei kummallakaan heistä ollut epämiellyttävä nukkua. Vastahan he olivat tavanneet. Seefferi kääriytyi mahdollisimman pieneksi, yrittäen saada kehonsa jakamaan lämpöä joka osaan. Kun keho alkoi hiljalleen lämmetä oli ajatusten aika alkaa laukata. Mieleen tuli ajatuksia huomisesta ja siitä miten hän sopeutuisi joukkoon. Huomaisiko kukaan ylimääräistä sotakoiraa, ja jos huomaisi mitä he tekisivät?

Sokka venytteli vähäeleisesti kylmän kohmettamia etutassujaan, jonka jälkeen naaras asettui makamaan pienehkölle kerälle pitääkseen itsensä lämpimänä. Jo hyvin väsynyt Sokka sulki silmänsä nopeasti sekä kuunteli hetken korsun sisäpuolelta kantautuvaa ihmisten puhetta, joka tavallaan rauhoitti Sokkaa. Ei mennyt kauaakaan kun paimenkoira vaipui sikeään uneen, heinän korsien lämmittäessä mukavasti.

Marsalkan hiljentäessä ajatuksensa, ja keskittyessä ihmisten puheen sorinaan hän alkoi nukahtaa. Hetken lämmittelyn jälkeen alkoi olla jo sen verran lämmin, että kehtasi antaa itsensä levätä. Tuon jälkeen ei mennyt aikaakaan kun ruskeasilmäinen uros alkoi vaipua uneen, pakkasen kiriessä talviyönä. Heinät ja viltit lämmittivät tätä mukavasti, ja ihmisten puhe toi samaa tunnelmaa kuin puna-armeijan leirissä oli ollut. Toki kieli oli aivan eri, mutta se ei Marsalkkaa haitannut.

Tilanteeseen nähden Sokka nukkui levollisesti. Sodassahan sitä oltiin ja harvoin sai unenpäästä kiinni, kun jatkuvassa pelossa elettiin. Tämä oli niitä harvinaisia hetkiä, jolloin saattoi antaa mielen sekä kehon hengähtää jatkuvassa valmiudessa elon keskellä. Seefferi heräili muutaman kerran yön aikana. Siitä huolimatta se kykeni vaipumaan takaisin uneen, jokainen kerta. Tämä oli tosin yleistä, sillä uroksella oli ollut tapana heräillä yöllä rajan toisellakin puolella.

Aamun sarastaessa, raotti Sokka silmiään hieman väkinäisesti, väsynyt kun oli. Kellon ollessa siinä aamu kuuden paikkeilla, nousi Sokka ulos korsun kopista. Sitten vartioasemiin suunnaten. Marsalkka heräili nopeasti aamun saapuessa, kuin rutiinin omaisesti. Hän näki kuinka Sokka suuntasi mitä luultavimmin vartioimaan. Hänelle kun oli opetettu pysyä oman ihmisensä luona ellei toisin sanottu, joten tämä oli hiukan outoa. Uusista tavoista huolimatta, seefferi nousi seisaalleen ja suuntasi toisen sotakoiran perään. Se seurasi tuota visusti, sillä eihän tämä tuntenut juoksuhautoja ja saattaisi ihan hyvin eksyä. Uroksen silmät tutkivat juoksuhaudan reittejä ja seinämiä, pitäen kaikki ne mieleensä. Olisi tulevaisuuden kannalta hyvä muistaa kaikki.

Siinä vartioasemissa seistessään, tarkkaili Sokka suota, jonka takana kohosi metsäinen harjanne kaikkine niine vaivaismäntyineen, joihin tykistötuli ei onneksemme ollut osunut. Suon maaperään kaivettuihin ampumahautoihin sekä muutamaan poteroon, oli jäänyt kaatuneita, jotka olivat suomen puolesta taistelleet. Sokka katseli niitä hiljaa, toisia vaisusti muistellen.

Marsalkka asettautui Sokan vierelle vartioimaan. Se katseli suota joka oli karun näköinen hyökkäyksen jäljiltä. Kuolleita sotilaita oli edelleen makaamassa maassa. Oli kummallista ajatella, että hän oli ollut aiheuttamassa tätä. Aistiessaan Marsalkan läsnäolon, katsahti Sokka tähän pienesti, kunnes keskitti katseensa takaisin kovia kokeneelle taistelu tantereelle. Aurinko pilkotti suuren harjun takaa, Sokan kasvoja säteillään lämmittäen

Katsellessaan kaatuneita sotilaita, seefferi ei voinut muuta kuin ajatella entisiä ystäviään rajan toisella puolella. He olivat lähteneet eri suuntaan, eikä Marsalkka saisi varmaan koskaan selville olivatko he elossa. Hän ei ollut varma pitäisikö tämän puhua Sokalle, vai olla vain hiljaa. Sen sijaan tämä heilutteli häntäänsä vaisusti ja katseli maastoa. Koko suon peittämä alue näytti rauhalliselta, eikä eilisen taisteluista ollut tietoakaan tänä päivänä, taistelukentän ollessa nyt tyhjillään. Koskemattomalta se ei näyttänyt, maan lennellessä eilen käsikranaattien toimesta. Myös muutama rajan läheisyyteen rakennettu vartiointiasema oli ottanut kriittisesti osumaa puna-armeijan tykkien kourissa. Oli jollain tavalla rauhoittavaa olla kerrankin paikallaan, eikä koko ajan matkalla jonnekkin. Puna-armeijan mukana oli tapahtunut koko ajan jotain. Marsalkka oli itse ollut muutamassa hyökkäyksessä mukana aiemmin, ja jatkuva liikkeellä oleminen oli stressaavaa. Tällaiset hiljaiset hetket olivat ainutlaatuisia. Liikuttamatta katsettaan suosta, Marsalkka halusi kuulustella Sokalta millaisia päivät täällä olivat. Olisi vain hyödyksi tietää miten tällä puolella toimittiin, ettei erottuisi rivistä.

“Millaisia päivät täällä sinulle ovat?” Seefferi kysyi suoraan. Hän ei ollut varma halusiko Sokka edes puhua tälle, mutta kannatti silti yrittää. Uros ei tuntenut ketään muuta suomen puolelta, joten Sokka oli ainoa jolta tietoa edes saisi. Lähimaaston tarkkailuun keskittynyt Sokka havahtui vähäeleisesti, kun viereltä kuuluikin jo tutuksi tullut ääni.

Sokka katsahti Marsalkkaan, tuon kysymyksen kuullen. "Päivät ja niihin sisältyvä tekeminen riippuu täysin siitä, miten aktiivisesti vihollinen meitä tekemisillään häiritsee. Näin aamusta tarkistamme rajan lähimaaston sekä syömme sitä mitä kenttäkeittiö lottineen meille valmistaa. Päivän mittaan, joko etenemme paikasta toiseen tai jättäydymme toistaiseksi siihen, mihin olemme sillä hetkellä leiriytyneet.” Sokka kertoi, vartiotoveriinsa sitten katsahtaen. "Entä rajan toisella puolen? " Sokka kysyi neuvostoliiton puolelle samalla katsellen. Marsalkka kuunteli Sokan vastauksen tarkasti, nyökkäillen aina välillä. Päivät eivät tämän mielestä kuulostaneet liian stressaavilta. Tekemisen tahdin löi siis suurimmaksi osaksi Neuvostoliiton hyökkäykset ja suunnitelmat. Seefferin korvat nousivat enemmän pystyyn, tämän kuullessa Sokan kysymyksen. Niin..millaisia päivät olivatkaan… Marsalkan katse siirtyi kohti taivasta, tämän muistellessa normaalien päivien rytmiä. "Meitä käskettiin suurimmaksi osaksi seuraamaan omaa ihmistä. Heille annettiin ohjeet liikkua ja me seurasimme. Aamuisin jos paikka sen soi, kaikki ruokittiin ja sitten mentiin ohjeiden mukaan." Uros muisteli, laskien sitten katseensa takaisin Sokkaan.

Sokka katseli kauas rajalle, siinä samalla Marsalkan sanat kuulleen. Tuon saadessa sanottavansa päätökseen, siirsi Sokka katsettaan toiseen. Mitään sanottavaa tämä ei kuitenkaan keksinyt, joten vähän kiusallisen katsekontaktin jälkeen, käänsi paimenkoira päätään takaisin eteen, katsellakseen maita erottavaa rajaa kaikessa rauhassa. Siinä rajaa katsellessaan, mietti Sokka todennäköistä huomisaamuna koittavaa lähtöä rajan toiselle puolen. Se jännitti.

"Lähdemmekö me huomenna eteenpäin?" Marsalkka kyseli. Se halusi tietää tulevat tapahtumat, voidakseen valmistautua kaikkeen mahdolliseen. "Huomisaamuna jätämme kannaksen, sekä siirrymme todennäköisesti rajan tuolle puolen. Voit jäädä tänne, jos koet sen välttämättömäksi." Sokka kertoi vaisusti, miettien kykenikö tuo kohtaamaan entisiä liittolaisiaan nykyisinä vihollisinaan, vastaus mitä todennäköisimmin oli ei, mikä oli täysin hyväksyttävää. Ajan kanssa sekin toivon mukaan muuttuisi. Kuullessaan tuon ehdotuksen, Marsalkka ravisti päätään. Hän oli kuitenkin sotilas, ja taistelisi sillä puolella jolla oli. Uros oli muutenkin velkaa avusta jota oli saanut. "Tulen mukaa. Olen muutenkin velkaa kaikesta avusta jota minulle on suotu." Tämä vastasi nopeaa, ja varmalla äänellä. Tottakai idea siitä, että hän joutuisi laittamaan pois päiviltä tuttujaan sattui, mutta se oli tehtävä. Marsalkan puheet kuullessaan, Sokka yllätyi hiukan, muttei antanut sen näkyä hetken hiljaisuutta kauemmin. Tämä meinasi juuri vastata, kunnes kaukaa kantautuva ääni, kehotti tätä palamaan takaisin korsuille. Marsalkka ei pahemmin huomannut tuon reaktiota. Se ei edes olettanut tuon olleen yllättynyt, olettaen että hänen oletettiin näyttävän kunnioitusta kaikkea apua kohtaan jota oli saanut. Siinä samassa Sokka katsahti vierelleen, katseensa vartiotoveriinsa täten kohdistaen, "eiköhän mennä." Tämä komensi rennosti, sitten korsuille jo juosten. Marsalkka säpsähti lievästi, tuon käskiessä häntä lähtemään vartiosta. Pienen nyökkäyksen kera uros lähti seuraamaan Sokkaa reippaalla hölkällä.

Sinne päästessään, näki Sokka etäältä lähestyvät hevoskärryt, joiden kyydissä komeili lumeen peittynyt, suurehko kenttäkeitin. Korsuille Sokkaa seurattuaan, Marsalkkakin näki samat kärryt. Kenttäkeitintä katsellessaan, hän tutki myös muuta ympäristöä. Se seurasi kaikkia liikkeitä, ja tutki hevosta joka veti kärryjä. Ylväs suomenhevonen ei näyttänyt piittaavan kelistä.

Nälkäisten ihmis sotilaiden käydessä kenttäkeittimen eteen jonoksi saakka, astui Sokka hiukan sivummalle ihmispaljoudesta, samalla tilaa ympärilleen tehden. Marsalkka alkoi seurata ihmisiä, ja heidän liikkeitään. Seefferiä kummastutti järjestys, jossa kaikki söivät. Sille oli normaalisti tarjottu ruoka samaan aikaan, kuin omistajakin oli saanut omansa.

Lottien jakaessa perinteistä juureskeittoaan sotilaiden pakkeihin, odotti Sokka maltillisesti omaa vuoroaan, joka koittaisi hetkeä myöhemmin. Sotakoirat söivät sen mikä yli jäi, joka kelpasi Sokalle mainiosti. Oli sitä niukemminkin sodan alkuvaiheilla syöty. Sokan vieressä istuessaan, uros vilkaisia tuota. "Syömmekö me heidän jälkeensä?" Tämä kysyi, kallistaen päätään. Mitä he oikein söisivät? Ainoa vaihtoehto näytti olevan keitto, jota sotilaatkin söivät. Tämä oli uutta Marsalkalle. Mutta hän oli valmis noudattamaan kaikkia sääntöjä. Siinä istuskellessaan sekä omaa vuoroaan odotellessaan, kuuli Sokka viereltään kysymyksen."Emme aivan. Odotamme, että ruoka on jaettu, minkä jälkeen alamme syömään ihmisten kanssa lähes samanaikaisesti. He saavat ruokansa ensin, mutta syöminen tapahtuu kaikkien kesken samaan aikaan. " Sokka selitti rennosti, samalla katsellen kuinka jono edessä lyheni. Marsalkka kuunteli Sokkaa tarkkaan, nyökäten ymmärrettyään. Säännöt ja tavat olivat tähän mennessä tuntuneet reiluilta.

Hetken kuluttua Lotat annostelivat loput keitosta sotakoirille, metallisiin astioihin.

Sokan saadessa oman osuutensa jalkojensa juureen, ryhtyi belgianpaimenkoira syömään lämmintä keittoa omasta kupistaan. Seefferi kuuli metallisen kauhan kilahtelevan kenttäkeittimeen. Sen katse säpsähti takaisin lottaan joka jakeli ruokaa. Ilmeisesti oli sotakoirien vuoro syödä. Saksanpaimenkoiran eteen asetettiin metallinen kulho soppaa. Sillä samalla Marsalkka laski päätään alas, ja alkoi syödä. Ruoka oli sen mielestä ihan hyvää, ja sitä oli riittävästi.

Siinä syödessään, kuunteli Sokka ympäriltään kantautuvaa ilomielistä rupattelua sekä astioiden kajahtelua niiden osuessa toisiinsa hevoskärryjen perällä. Marsalkan korvat kääntyilivät ympäriinsä, tämän kuunnellessa sotilaiden puhetta. Ei tätä varsinaisesti kiinnostanut puheenaiheet, mutta siitä oli mukava pysyä ajantasalla.

Syötyään Sokka katsahti lottiin, jotka keräsivät jo syöneiden aterimia sekä astioita. Sokan oli määrä palata takaisin vartioon, joten tämä valmistautui lähtemään heti Marsalkan syötyä loppuun.

Marsalkan saadessa syötyä, katsahti Sokka vartioasemien suuntiin, sinne pikkuhiljaa jo astellen. Seefferi nosti päänsä kupilta, nuollen huuliaan. Hän huomasi Sokan suuntaavan takaisin paikkaan, jossa he olivat aijemmin olleet vartiossa. Olisi ilmeisesti aika mennä takaisin. Uros käveli rauhallisesti belgianpaimenkoiran viereen, ottaen hitaasti askelia kohti vartio paikkaa. Matka kuitenkin loppui lyhyeen, Sokan kuullessa rajan suunnilta ylimääräistä melua. Belgianpaimenkoira havaitsi jo kaukaakin tuttua tutummiksi tulleet vihollisjoukot. He eivät kerinneet kävellä kovinkaan pitkälle, kun Marsalkkakin pysähtyi kuullessaan samaa melua. Oliko puna-armaija tekemässä uuden hyökkäyksen? Tämä mietti nopeaa, kunnes alkoikin jo kuulla vanhoja ystäviään. Sokan katseen kiinnittyessä Suoraan eteenpäin rajan suunnille, ei tämä havainnut kaukaa lännestä lähestyvää vihollisjoukkiota. Vasta kuullessaan joukkion pitämän melskeen, kääntyi toinen vihollisen puoleen, niiden seistessä nyt 190 m päässä.

Sokka oli luullut, ettei vihollinen lähipäivinä olisi enää toista konfliktia aloittanut. Nyt kuitenkin tilanne vaikutti vahvasti toiselta, vihollisen joukkojen seistessä lähellä maiden välistä rajaa. Marsalkan korvat olivat jähmettyneet, osoittaen suoraan eteenpäin. Rajan takaa alkoi ilmaantua puna-armeijan sotilaita, ja ne lähenivät koko ajan, pitäen meteliä.

Eivät he kovinkaan pitkään saaneet rauhaa, mutta Marsalkka arveli tämän olleenkin Neuvostoliiton tarkoitus. Kyllä Suomi väsyisi, jos tarpeeksi monta kertaa putkeen väsyttäisi.

Sokka katsahti äkisti vartiotoveriinsa, Marsalkkaan, kuin kysyen, miten tässä tilanteessa tulisi toimia. Vihollinen mitä ilmeisemmin yritti saartaa suomenpuoleista joukkiota apunaan mottitaktiikkaa käyttäen. Seefferi säpsähti takaisin maan päälle ajatuksistaan, tajutessaan Sokan katsahtaneen tätä. Sanoja he eivät vaihdelleet, mutta selkeää oli se että kumpikaan ei tiennyt miten toimia. Tilanteesta haastavamman teki se, etteivät ihmiset olleet valmiudessa taistelemaan. Kuten Sokkakin, olivat he kai luulleet, ettei tänään tarvitsisi joutua konfliktiin itänaapurin kanssa. Toisin näytti kuitenkin käyvän. Pakkohan naapurin hyökkäykseen oli jotenkin vastata, mutta kukaan ei oikein ollut valmiina. Eihän kukaan ollut osannut odottaa toista hyökkäystä, melkein heti perään!

Vihollisen vyöryessä hiljalleen kohti sekä sen ylittäessä rajan osittain, ryntäsi sodassa toistaiseksi lähes kokematon Sokka vähän turhankin päättäväisesti kohti edessä häämöttävää vihollisjoukkiota. Marsalkka oli avaamassa suutaan, kysyäkseen Sokalta jotain. Hänet kuitenkin keskeytti vain ilman puuska, joka Sokasta oli jäänyt jälkeensä. Minne tuo aikoi?! Tilanne tuntui olevan selvä kuolema Sokalle, eikä Marsalkka tahtonut juosta samaan ansaan. Uros pyöri hetken ympäriinsä stressaantuneena, miettien kannattaisiko hänen lähteä perään. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Ainoa vaihtoehto näytti olevan vain mennä mukana.

Hiukan jäljessä mutta hengessä mukana, Marsalkka hyppäsi Sokan taakse jättämien jälkien perään, ja yritti ennättää tuota kiinni.

[slovak-national-gallery]

Village Dance, Nemecký kopista z prelomu 16. - 17. storočia, 1600, Slovak National Gallery

http://www.webumenia.sk/dielo/SVK:SNG.O_4307

[alitajunta-trollaa]

Mä näin jotain unta jossa olin mun vanhalla yläasteella, mutta sen vessa oli sellanen iso julkisen vessan tyylinen. Menin siellä naistenvessaan jostakin syystä (olen mies), ja kun olin jo vessankopissa, niin sinne samaan koppiin änkes mitään sanomatta yks ärsyttävä rinnakkaisluokkalainen joka katto mua intensiivisesti suoraan silmiin sanomatta yhtään mitään mut hymyillen ärsyttävästi, kunnes ymmärsin etten saa sitä lähtemään, niin oli pakko luovuttaa koppi sille.

Muistin vasta kopin ulkopuolella että ei saamari, mun laukkuhan jäi sinne koukkuun, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa, että pääsisin koppiin takaisin. Kun rinnakkaisluokkalainen astui kopista ulos, se kantoi mun laukkua mukanaan ja oli viemässä sitä vessasta ulos, kun sanoin että hei toi on muuten mun.

 Rinnakkaisluokkalainen kysyi minulta, voinko muka jotenkin todistaa että se on minun laukkuni, enkä vain sano niin koska haluan omia jonkun muun kadottaman laukun. Ymmärsin, että rinnakkaisluokkalainen halusi kiillottaa omakuvaansa esittämällä tuntemattomien tavaroita suojelevaa parempaa ihmistä, ja vaati minua todistamaan että laukku on minun, tai muuten hän vie sen kansliaan löytötavaroihin.

 Muistin, että minulla on sekä passi että lompakko kortteineen laukussa, mutta minulla on miehen henkkarit ja olen naistenvessassa, eikä tämä rinnakkaisluokkalainen selkeästi tunnista minua enää, enkä tahdo aiheuttaa itselleni vielä suurempaa harmia antamalla hänelle aihetta suurempaan kohtaukseen.

Uni jatkui vielä mutta tämä jäi vituttamaan.

[trevardes]

Joulukalenterific: Sinut vain, ja aikaa (luukku 12)

Tämän luukun sanamäärä: noin 1300

Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.

AO3 linkki: https://archiveofourown.org/works/16800100/chapters/39862989

Luukun summary:

Rahikainen ottaa asian esille Määtän pinotessa lettuja lautaselleen.

“Miun pittäis ostaa vähän vaatteita. Lähetkö mukkaan makutuomariks?”

***

Luukku 12 - Keskiviikko

Rahikaisesta tuntuu, kuin hän leijuisi jossain pilvien tasolla. Aamulla hän keittää hyräillen kahvia ja paistaa lettuja, eikä ulkona vallitseva ankea hämäryyskään voi pilata hänen hyvää tuultaan.

He puhuivat vielä illalla Lammion kanssa puhelimessa, kaikenlaisesta tärkeästä ja ihan turhistakin jutuista. Lammio kertoi töissä selvittelemästään tapauksesta sen verran kuin pystyi, ja sai Rahikaisen ihan lupaamaan, että pysyy nyt poissa yökerhoista niin kauan, että tapaus selviää. Ehkä holhouksen pitäisi ärsyttää, mutta on jotenkin ihanaa, kuinka huolissaan Lammio on.

He puhuivat myös niistä pikkujouluista. Ne ovat lauantaina, Lammion työpaikalla, ja tilaisuus on ilmeisesti todella juhlava ja suuri. Keskusrikospoliisin Tampereen yksikköön kuuluu satakunta henkeä, ja vaikkeivät aivan kaikki tietenkään tule juhliin, suurimmalla osalla on mukanaan seuralainen, joten ihmismäärä kasvaa joka tapauksessa suureksi. Lammio tuntuu olevan tähän ihan tyytyväinen, sillä pelkissä oman osaston pikkujouluissa tunnelma olisi ehkä liian intiimi ja heihin kiinnittyisi liikaa huomiota.

Tuntuu epätodelliselta, että Lammio todella haluaa hänet sinne. Hän on tehnyt kannassaan aikamoisen täyskäännöksen, eikä Rahikainen ihan vielä osaa muodostaa suhtautumista siihen. Osa hänestä epäilee Lammion ehtivän vielä pyörtää päätöksensä ja sukeltavan sittenkin takaisin kaappiin viime hetkellä ja lukitsevan oven tiukasti perässään. Hän haluaa kuitenkin luottaa, että Lammion itsepäisyys ja itsekuri estävät sen. Kun hän on kerran jotakin päättänyt, hänen päätään on hyvin vaikeaa kääntää, sen Rahikainen on joutunut huomaamaan.

Hänestä on hienoa, jos hän nyt pääsee kuitenkin tapaamaan Lammion läheisimmät työkaverit. Hän tietää entuudestaan vain Sinkkosen, koska tämä haki joskus Lammion kotoa töihin silloin, kun Rahikainen oli paikalla. Silloin Lammio esitteli Rahikaisen pelkkänä ystävänä, ja vaikka siitä ollaan pääsemässä yli, ajatus tuntuu vieläkin epämukavalta.

Sinkkonen vaikuttaa vielä kuivemmalta tosikolta kuin Lammio, ja Rahikainen odottaa innolla, josko juhlissa sattuisi tulemaan tilaisuutta osoittaa Lammiolle vähän hellyyttä tavalla, joka järkyttäisi sen tapaisia kunnollisia ihmisiä.

Ei hän kuitenkaan aio Lammiota mitenkään nolata. Se olisi ihan turhaa, ja Rahikainen haluaa säilyttää sovun. Hän on niin iloinen ja ylpeä Lammiosta, siitä että tämä uskaltaa vihdoin ottaa askelia kohti vapaampaa elämää. On odottamatonta luksusta saada olla pari ihan virallisesti, Lammion työkavereiden edessä. Rahikainen ei osaa arvata, tuleeko joltain jotain kusipäistä kommenttia, mutta hän on varautunut siihenkin. Lammion mukaan ne ovat pääosin hyviä tyyppejä kaikki, mutta koskaan ei voi tietää, mitä joku saattaa humalassa sanoa.

Juhlat ovat illalla, ja catering-tarjoilun lisäksi tarjolla tulee kuulemma olemaan turhankin paljon viiniä. On kaiketi vain ajan kysymys, missä vaiheessa joku ääliö ehtii juoda itsensä kunnon känniin ja alkaa laukoa kommentteja. Se on koettu jo useaan kertaan, ja Rahikainen kyllä selviää. Hän vain toivoisi voivansa suojella Lammiota sellaisilta kokemuksilta.

Ehkä paras asia koko juhlissa on niihin vaadittu virallinen pukeutuminen. Rahikainen ei malta odottaa, että pääsee näkemään Lammion puvussa. On hän sen ennenkin nähnyt, mutta se on aina niin vitun kuumaa, etenkin kun Lammio on ilmeisesti tätä tilaisuutta varten ostanut uuden puvun, jota Rahikainen ei ole vielä nähnyt.

Eilen puhelimessa Lammio oli ehdottanut, että Rahikainen vuokraisi puvun, ettei hänen tarvitsi tämän yhden tilaisuuden takia investoida siihen ihan hirveästi rahaa. Hän haluaa kuitenkin itsekin ostaa uuden, sillä hän omistaa vain yhden tavallisen mustan puvun, ja se on oikeastaan käynyt vähän liian tylsäksi hänelle.

Tänään Rahikainen aikoo lähteä kaupoille. Pitää katsoa jos saisi vaikka Määtän mukaan. Lehto on edelleen nukkumassa, eikä varmaan nousekaan vielä moneen tuntiin, sillä hänellä on tänään yövuoro.

Lehto on vaikuttanut oudolta viime päivinä. Vähemmän kireältä ja vihaiselta kuin normaalisti, mutta toisaalta hyvin mietteliäältä ja jotenkin vaikealta. Osittain se on varmaankin sen halipalvelun ansiota, mutta Rahikainen päättää silti yrittää jutella Lehdolle heti kun sattuu sopiva tilaisuus.

On vähän harmi, että Lehto nukkuu, sillä ajatus hänestä shoppailemassa on veikeä. Lehto on sellainen ihminen, joka käyttää vaatteet rikki. Hän ostaa uusia vasta sitten kun on ihan pakko kun entiset kuluvat puhki, koska hän vihaa kaupoilla käymistä. Silloin, kun hänen on pakko siellä käydä, hän marssii ensimmäiseen vastaantulevaan vaatekauppaan, kaivaa alerekistä kasan suunnilleen sopivankokoisia vaatteita, ja lataa ne sovittamatta tiskiin sellainen vihan ilme kasvoillaan, että myyjät säikkyvät. Se on loistavaa katsottavaa, ja olisi todella hauskaa nähdä se kunnollisessa kalliissa vaatekaupassa. Lehto olisi kuin kala kuivalla maalla, niin kiusaantunut ja vittuuntunut.

Määttä tulee keittiöön lettujen tuoksun houkuttamana ja keskeyttää Rahikaisen ajatukset. Hän ottaa asian esille Määtän pinotessa lettuja lautaselleen.

“Miun pittäis ostaa vähän vaatteita. Lähetkö mukkaan makutuomariks?”

“Voisinpa lähteäkin, vaan meillä oli kyllä Yrjön kanssa ajatus vähän myöhemmin mennä joulutorille.”

“No jos ehdittäis sitä ennen? Mie tiiän aika tarkkaan mitä mie halluun, joten ei pitäs mennä kauaa. Pääset sitten sen jäläkeen söpöilemmään.”

*

He suunnistavat ensimmäisenä Dressmannille, ja kaikki sujuu hämmentävän sujuvasti. Rahikaisella on kengät valmiina, mutta kaikki muu pitäisi ostaa, ja olisi ihan mukavaa pysyä vähän pienemmässä budjetissa, kuin jos suunnistaisi suoraan johonkin kalliimpaan liikkeeseen. Hän haaveilee kyllä oikeasta mittatilaustyönä tehdystä puvusta, mutta sellainen ei oikein tämänhetkiseen opiskelijabudjettiin sovi.

Määttä istuu odottamaan, ja Rahikainen kahmii mukaansa kaikenlaista ennen kuin katoaa sovituskoppiin. Hän sovittaa huvikseen ensin punaista pukua. Se on helvetin upea hänen päällään, mutta kun hän astuu ulos kopista näyttääkseen pukua Määtälle, he päätyvät yksimielisesti siihen, että ehkä hänen pitäisi tällä kertaa kuitenkin tyytyä johonkin vähän hillitympään.

Rahikainen rakastaa huomion keskipisteenä olemista, mutta hän haluaa myös, että Lammiolla on mukava olla. Räikeästi pukeutuminen ja huomion herättäminen ei välttämättä olisi paras keino siihen, etenkään ensimmäisellä kerralla, kun he tekevät jotakin näkyvästi parina.

Rahikainen kokeilee muutamaa muutakin pukua, ja kuuntelee kommentteja ja korjausehdotuksia Määtältä ja parilta myyjältä. Lopulta hän päätyy kauniiseen harmaaseen pukuun, tummemmansävyiseen harmaaseen kauluspaitaan ja syvänpunaiseen kravattiin. Syvä harmaa tuntuu korostavan hänen hiustensa kultaisia sävyjä, ja punainen kravatti on sopivasti jouluinen. Rahikainen valitsee tiukat housut, sellaiset jotka imartelevat mukavasti ja saavat hänen pakaransa ja reitensä näyttämään syötävän hyviltä. Häntä ei yhtään edes hävetä kehua itseään, sillä peilistä katsoo vastaan varsin upea ilmestys.

Hän vaihtaa takaisin tavallisiin vaatteisiinsa, ja on juuri maksamassa pukuaan, kun huomaa Lahtisen ilmestyvän paikalle. Rahikainen seuraa sivusilmällä hymyillen Lahtisen tietä ovelta penkille, jolla Määttä edelleen istuskelee. Lahtisella on päällään kuluneet farkut, kulunut huopatakki ja kulunut pitkä kaulahuivi. Eihän tämä edes ole mikään hienompi liike, mutta hän näyttää tällaisessa ympäristössä kiusaantuneelta, vihaiselta ja asiaankuulumattomalta. Hän kävelee hartiat lysyssä ja mutisee jotain epäkohteliasta myyjälle, joka yrittää lähestyä häntä.

On huvittavaa seurata, kuinka täysin Lahtisen olemus muuttuu, kun hän pääsee Määtän luokse. Määttä tervehtii häntä pehmeästi hymyillen, ja suurin osa Lahtisen pahasta tuulesta ja nuhruisuudesta tuntuu katoavan taivaan tuuliin. Hänen ryhtinsä suoristuu vähän ja kasvot valaisee hymy, joka saa Lahtisen näyttämään nuoremmalta ja oikeasti komealta. Määtän vieressä Lahtisen pituus ja harteikkuus korostuu, mutta ei hän kuitenkaan saa Määttää näyttämään mitenkään heiveröiseltä. He vain näyttävät hyvältä yhdessä, ja totaalisen rakastuneilta. Lahtinen vastaa hiljaa Määtälle jotain, ja Määttä nousee ylös. Tartuu Lahtisen käteen ja johdattaa hänet Rahikaisen luokse.

Rahikainen ottaa vastaan paperikassit, joihin myyjä on pakannut hänen ostoksensa, ja sitten he lähtevät. He seisahtuvat hetkeksi vaihtamaan kuulumisia kaupan ulkopuolella. Lahtisella oli kuulemma rasittava päivä töissä, ja Määttä näyttää vähän siltä, että haluaa viedä hänet nopeasti kahville ja sen jälkeen suoraan kotiin ja sänkyyn. Rahikaisella on vielä asioita hoidettavana, joten hän hyvästeleee toiset ja lähtee jatkamaan matkaa.

Määttä ja Lahtinen lähtevät kohti joulutoria, ja Rahikainen vilkaisee vielä heidän peräänsä. Hän miettii taas kerran, kuinka siinä on pari, joka on aivan täysin hänen ja Lammion vastakohta. Määtän ja Lahtisen suhteella oli hidas ja vaikea alku, mutta nykyään heistä näkee kauas, kuinka vakaasti he ovat yhdessä, eikä heistä kumpikaan pelkää näyttää sitä. Toisaalta yksityisyydestään he pitävät tiukasti kiinni, eivätkä puhu suhteensa yksityiskohdista juuri kenellekään.

Rahikainen ei vieläkään tiedä esimerkiksi heidän seksielämästään mitään, ja se ärsyttää häntä. Lahtinen on varmaan alla, sen luonne on niin sellainen, mutta Rahikaista korpeaa loputtomasti ettei hän tiedä varmaksi, eikä siksi voi heittää asiasta mautonta läppää.

Näissä mietteissä hän suunnistaa vielä yhteen paikkaan: kultasepänliikkeeseen. Hän jää hetkeksi ulkopuolelle ihailemaan kaikkea ihanaa, mitä ikkunassa on esillä, ja pyörittelemään vaihtoehtojaan mielessään.

Hänen oli oikeastaan tarkoitus käydä täällä jo viime viikolla, mutta ne jouluostokset menivät vähän päin puuta muutenkin. Aluksi Rahikainen oli aikonut jättää Lammion hetkeksi jonnekin ja käväistä täällä nopeasti jonkin tekosyyn varjolla, mutta oli lopulta jättänyt koko asian myöhemmälle, ehkä toivoen muuttavansa mieltään, ostavansa sittenkin jonkin hölmön lahjan, jolla ei olisi mitään väliä.

Ei hän kuitenkaan ole muuttanut mieltään. Kaiverruksen yksityiskohdat vain ovat nyt selkiytyneet hänen mielessään, ja vaikka koko juttu vähän epäilyttää ja jännittää, hän haluaa silti tehdä tämän. Rahikainen vetää syvään henkeä ja astuu sisään kullankimalluksen täytteiseen puotiin.

[galswintha]

The quarry on Kopista hill - lava dome of Oligocene age. These basalts don't form hexagonal columns.

[homomestarisupreme]

Julkiset vessat

Julkiset vessat eivät ole monien mielestä se mukavin paikka. Eräs kaunis päivä päätin mennä julkiseenvessaan as we all do.

Kaikki alkoi hyvin. Vessa vaikutti täysin tyhjältä, nimittäin kaikkien koppien lukot olivat auki. Menin sitten valinnan vapauksen liiallisuuden takia keskimmäiseen koppiin ja lukitsin oven — again, as we all do.

Istuduttuani, kuulen kun mies tulee vessaan ja huutaa flirttailevasti ja leikkeillen: "Villee!" Paniikki herää kehossani; kuka ville minähän olen täällä yksin. MINÄ EN OLE VILLE.

Kyseinen mies alkaa kävellä edestakaisin koppien edessä. Alan miltein pidätellä henkeäni. Mielessäni pyörii vain yksi ajatus: Kuka on Ville ja mitä hänen nimeään viettelevästi huutava mies haluaa hänestä?

Viereisen kopin ovi aukeaa, ja mies menee sinne sisälle. Lukko menee kiinni, ja miehen housut laskeutuvat. "MITÄ VITTUA — no ei varmaankaan sitä — TUOLLA OIKEEN TAPAHTUU?"

Helpoituksekseni kuulen hanan aukeavan ja tiedän, että jos ville oli viereisessä kopissani, hän ei ole sielä enää.

Hetken rauhotuttuani poistun kopista vain nähdäkseni jonkun miehen tuijottamassa minua silmiin juuri sillä suomalaisella katseella. Sillä "I shall burn you alive in the Finnish kokko!" katseella ja me molemmat yhteisymmärryksessä menemme pesemään käsiämme eripuolille käsienpesualtaiden pitkää linjaa. Vieressäni ovat käsien pyyhintään tarkoitetut rätit, ja miehen vierellä ilmakuivattimet. Me molemmat vilkuilemme toistemme puolelle ja yhteisymmärryksessä sanomatta sanaakaan siirrymme toisille puolille kuivaamaan kätemme.

Tänäkään päivänä en tiedä kunnolla mitä villen ja tämän mahdollisen rakastajan kanssa kävi, mutta ainakin minulla on hyvä tarina.

[linnunhammas]

Jussi Halla-aho pienessä hönössä kertoo juttuja

(tekstiä esiin kuvia klikkaamalla)

[kkosola]

Mount Faber -line

Tosta kiikkerästä kopista oli kyllä komeat näköalat. Harmi, että matka kesti niin lyhyen aikaa. Mun edellä menevässä vaunussa pariskunta söi kynttiläillallista, ne sai varmaan bonuskiekan.

[dydymus-cytaty]

Nowy technokratyczny mesjasz Weź pigułkę, weź pigułkę, czyli masoński system werbunku, za pomocą alchemicznej alegorii kolorystycznej W matrixie, jest taka scena transformująca, kiedy główny bohater nie bez przyczyny zwany neo, musi wybrać pomiędzy alchemią pigułek i zdecydować, czy zostać w macierzy niewiedzy, czy wyjść z macierzy niewiedzy, jako jej najemnik ... Macierz, przedstawiona jest, jako twór wielkiego architekta i przybiera postać miasta masońskiego - zwanego ulem. https://ligaswiatowa.wordpress.com/2014/12/04/niewolnictwo-niezaprzeczalne-fakty-zagospodarowania-wspolczesnych-spoleczenstw/ https://www.salon24.pl/u/dydymus/329896,mega-roj-proces-przeksztalcania-ludzkosci https://wojciechdydymusdydymski.wordpress.com/2018/03/01/stadny-instynkt-trzody-cywilizacyjnej/ W tym samym filmie, przedstawiono oczom widzów - dekonstrukcje władzy, za pomocą przejścia od monarchii merowingów po tekchnokratyczne rządy tyranów ... Po iluzji, prowadzi nas klucznik, będący kluczem do alegorii, zrozumiałej, tylko dla oświeconej, masońskiej społeczności ... https://dydymuscytaty.wordpress.com/2017/02/28/test-na-inteligencje-a-logika-madrosci/ Tabletki Poprzez logikę, uważam, że aby wyjść z iluzji, nie możesz zażyć żadnej z tabletek, ponieważ owe pigułki - wyprodukował sam system i tworzące go elity, werbujące tych, którzy będą użyteczni dla systemu, jako najemnicy lub niewolnicy ... https://ligaswiata.blogspot.com/2018/03/poczatek-kontroli-spoecznej-czyli.html Mamy tutaj doczynienia z ideologią transformacji alchemicznej - trzeciej siły, która pragnie naszego wyboru, czyli podziału wewnętrznego i zaangażowania się w sieć tezy lub antytezy działania, wymyślonego przez architekta systemu ... https://wojciechdydymusdydymski.wordpress.com/tag/trzecia-sila/ Alchemia, ideologi pigułki - tzw. systemowego rozsądku, nakłaniającego do poprawności politycznej - transformacji, prowadzi do zażycia symbolu wiary w system ... ( Takich symboli wiary, zwanych fetszami wiary, jest mnóstwo - podatki, opłaty, licencje, świadectwa, dyplomy, certyfikaty ...) Jest, to alegoria rytuału przyjęcia komunii, symbolu wiary w ideologie cywilizacji ... , w której wszyscy, muszą się poświecić dla elit budujących nowy porządek wszechrzeczy, oparty na strachu i kontroli ... za pomocą rąk naiwnych ludzi ... Kolor Kolor pigułek - nawiązuje bezpośrednio do kolorystyki masońskiej w dwóch wymiarach : 1. Kolor czerwony w masonerii symbolizuje męstwo, natomiast kolor niebieski, jest alegorią sprawiedliwości. A więc - mamy mężnego ale i naiwnego bohatera, który dokonał wyboru i zaangażował się w ruch masoński, jako jego siepacz oraz masoński najemnik. Masoneria, żyje poza nawiasem macierzy, bowiem ideologia władzy, utrzymuje się na zasadach odrębności, która wytwarza ideologie strachu i kontroli ... Czy w filmie, mieszkańcy macierzy, czyli wy - odgrywacie w systemie jakąkolwiek role, poza rolą statystów i biernych komentatorów, wymyślonego życia ... ? Idźmy dalej w rozważaniach nad kolorem wybranym przez Neo, czyli nowego, masońskiego kandydata - terminatora - ucznia i czeladnika ... 2. Stopnie uniwersalne, mówią nam co następuje – masoneria błękitna określa kandydata zdobywającego zdolności, od 1° do 3° wtajemniczenia (te kolor posiadają wszyscy niewolnicy posiadający fetysz licencji, tytułu, wykształcenia ...) , natomiast kolor czerwony, zezwala na wejście na pokład okrętu i zajęcia miejsca wśród masonerii kapitularnej – masonerii czerwonej, która określa kandydata zdobywającego zdolności, od 4° do 18° wtajemniczenia ... Sam Morfeusz, należał do masonerii filozoficznej – masonerii czarnej, zdobywającej zdolności od 19° do 30° wtajemniczenia, natomiast władza Syjonu, należy do masonerii administracyjnej – masonerii białej, zdobywającej zdolności od 31° do 33° wtajemniczenia ... Mesjasz, oświecony za życia, czyli iluminat Ale na tym historia dzielnego wybrańca i mesjasza ery technokracji, się nie kończy. Neo, przechodząc przez tryptyk, wychodzi z jaskini platońskiej i staje się oświeconym bogiem mądrości - istotą ascendentną - iluminatem, co reprezentuje metamorfoza kolorystyczna, przechodzącą z czerni - nieświadomej śmierci i różnobarwnej życia panseksualizmu, do pomarańczowego oświecenia ... I tym jest alegoria matrixa, skierowanego tylko i wyłącznie do elit, ponieważ was, za pomocą tego filmu - zdekonstruowano i posłano fałszywą drogą poszukiwań ... https://wojciechdydymusdydymski.wordpress.com/2018/02/24/czym-jest-madrosc/ https://akademiafilozoficznadydymusa.wordpress.com/2017/04/15/ego-i-samo-ukrzyzowanie/ https://wojciechdydymusdydymski.wordpress.com/2018/04/05/tajemnica-o-swiecenia-cz-2/ https://ligaziemi.wordpress.com/tag/technokracja/ Nie ważne, jaki kolor wybierzecie niebieski, czy czerwony, każda z tych dróg zatrzymuje was w systemie i na pewnym poziomie nieświadomości i ignorancji ... Ponowne narodziny, dają wam szanse przeistoczenia się z niewolnika w kokon, z którego wyrośnie zdekonstruowany motyl - najemnik, przeznaczony do realizacji egoistycznych celów braterstwa ... https://ligaswiatanews.wordpress.com/2016/09/11/globalny-efekt-motyla Oświecenie, według reguł tajnych bractw, opiera się na prawie zwierząt, prawie natury, w którym zwierze, wykorzystuje zwierze za pomocą siły - u ludzi przybierającej formę hierarchii, najemnictwa i władzy tytularnej, materialnej ... - fetyszowej. Odrzucenie człowieczeństwa, polega na odrzuceniu prawa naturalnego i duchowości, prowadzącej do jedynej formy ewolucji altruistycznej - zwanej ascendentyznem ... https://dydymuswojciech.wordpress.com/2018/03/14/kreacja-rezydentna-i-uniwersalna-duszy-i-wiedzy/ Dydymus Akademia Filozoficzna Dydymusa Liga Świata Samostanowienie i Samoograniczenie https://trueshopl.wordpress.com https://pomagam.pl/ligaswiata P.s Próbuje się zdyskredytować naszą prace, za pomocą ludzi, którym dano możliwość zarabiania na dekonstrukcji prawdy ... Te wszystkie portale, przyciągające niezdecydowanych, pragnących sensacji i tajemnic ... robią ludziom z mózgu - wielowymiarową sieczkę ... Ezoteryka, jest sztuka alchemiczną i polega na przekształceniu niezdecydowanej w poglądach osoby w użyteczny twór strukturalny, wierzący w kosmitów, Żydów, jaszczury, wahadełka oraz nadprzyrodzone moce ... Bujdy, są wam sprzedawane i budują w was przekonanie, że jesteście na tropach niezwykłych tajemnic, prowadzących was od jednej, do następnej ewolucji myślowej, opartej na tezie i antytezie ... Rodzicie się w kłamstwie i umieracie w tym kłamstwie ... i zarazacie tym kłamstwem, następne pokolenia. Mówi wam to ktoś, kto doskonale zna władze od środka - ponieważ nasi rodzice, dziadkowie, pradziadkowie, byli częścią tej struktury - nie musimy wymyślać i transformsować rzeczywistości, ponieważ, znamy jej iluzje od wewnątrz ... I żaden sunja, kefir, czy osobnik -kopista, złodziej ... o przełdonimie norris i jego liczne przydupasy, za pomocą dobrze zarabiających na waszej nie wiedzy - stronach, nie jest wstanie ani zrozumieć, ani pokonać prawdy ... Prawda, trafia tylko do wybranych, kłamstwo do większości zdekonstruowanych zwierząt ... jeśli jednocześnie, obserwujesz nas i ich, to zaliczasz się do tych niezdycydowanych, którzy, wiedzą, że, coś jest z tym światem nie tak, ale nie potrafią - odróżnić prawdy logicznej od sinusoidy kłamstw ... Słowa potalogii, nie są wstanie wywrzeć na nas wrażenia, ponieważ w każdy ogrodzie zoologicznym, są małpy, pragnące zwrócić na siebie uwagę ... https://ligaswiata.blogspot.com/2018/03/ucieczka-z-planety-map-czyli-terapia.html Pozdrawiam myślących logicznie i nie wspierarających kłamców i złodziei ... I jeszcze jedno ... Bawi mnie rozpoczęta przez tych ludzi, walka z chipowaniem ... ponieważ, już jesteście zachipowani, jako własność wchodząca w tryb państwowości, narodowości, grupy społecznej, zawodowej, czy użytkowytkowej ... Palce tych ludzi, pokazują na punkty, na których skupić ma się was wzrok ... Posiadacie numery seryjne, dokumenty, karty, stałe miejsce pracy, zamieszkania, wypoczynku, macie rodziny, których koordynaty są znane waszym właścicielom, poruszacie się zarejetrowannymi autami, autobusami, pociągami ... posiadacie gps, wspieracie rfid w kartach, biometrie w telefonach ... ba, wspieracie kontrole logowania - na różnych serwisach i urządzeniach ... Rządzi wami technokratyczny i psychodeliczny mesjasz, który przekazuje wam zasady postępowania w komercyjnym świecie mody i postępu ... Uzależnienie od technologi, jest większym problemem, niż uzależnienie od narkotyków, alkoholu i iluzji pracy oraz pieniądza ... Wszyscy, staliście się masonami, poprzez własny wybór - przyjęcia lub odrzucenia, wymuszonej na was opcji uczestnictwa w systemie ...

[slovak-national-gallery]

Seasons IV. - Winter, Stredoeurópsky kopista z 2. polovice 18. storočia, 1750, Slovak National Gallery

POZN: taliansky maliar 16.-17.storočia - kópia

http://www.webumenia.sk/dielo/SVK:SNG.O_3848

[topbillinmusic]

Tärkeä tiedote DJ kopista! Perjantaina klo 22 alkaa Radio Helsingillä Top Billin Musicin oma ohjelma TOP FM. Top FM:ää vetää Top Billin Musicin DJ-tiimi eli Top Billin Soundsystem. Ei turhaa puhetta, ei turhia taukoja, vaan eteenpäin menevä, Suomen parhaimpien DJ-ammattilaisten miksaama 2-tuntinen. Joka perjantai 22-24, uusinta heti lauantaina samaan aikaan. Muista nyt perjantaina kääntää kanavalle 98,5mhz tai radiohelsinki.fi 🎧❗🎶🎙️ @radiohelsinki @sharxlayer @fliprrrr http://ift.tt/2whqJzl

[insuranceautolawnews]

Oletko tullut ajatelleeksi, miten käyttäydyt hississä? Tuijotatko varpaita vai katsotko ikään kuin muiden ohi kaukaisuuteen, vaikka kopista ei näkyisi mitään? Pelkäätkö? Muistelet kauhuelokuvia. Kuvittelet, millaista olisi jäädä näiden ihmisten kanssa jumiin.

[kawaiisey]

evde yalnızken

-müziğim

-dansım

-tatlı saçmalıklarım 

^^