#kutominen

[symppisdesign]

Kudottu peitto // Woven blanket

[Eng below]

Tässä työ, josta oon kaikkein ylpein. Itse suunnitteltu kudottu merinovillapeitto. Kudos kukonjalkaa, lankana Drops Merino Extra Fine. En ollenkaan enään muista työtunteja, tais yhteensä olla loimen luomisesta työn poisottoon asti ~38h? Kuitenkin, oon tosi ylpee tästä, ja on kyllä aktiivisessa käytössä.

Here's a project, that i'm most proud of. Designed and woven by me, a merinowool blanket. The weave is houndstooth, yarn is drops merino extra fine. I don't exactly remember the amount of hours I put into this, but i'd say from making the warp to taking the project off the loom ~38 hours in total? Regardless, i'm super proud of this and it's in active use.

[guanomole]

Unohdin kuinka hirveetä kutominen on. Yritän tehä villapaitaa. Pliis pysäyttäkää mut.

[vesku56]

Varastin rakennekynnet, olen nyt pitkäkyntinen.

Täiden kanssa ei kannata antaa periksi, vaan laittaa kampoihin.

Millä välineillä kutominen onnistuu veden alla? Kalapuikoilla.

Netistä poimitut: Kummalla puolella kanassa on enemmän sulkia? Ulkopuolella.

Mistä lähtee helpoiten kuulo? Korvasta.

[vmku04]

Oma taidekäsitys

“Mikä on taiteen merkitys?”

Hyvin iso, ja mielestäni loppujen lopuksi turha kysymys. Mielestäni taiteella kokonaisuutena ei ole mitään tiettyä merkitystä, ja sellaisen etsiminen on turhaa. Taiteella on loppumattoman paljon merkityksiä, ja jokainen niistä riippuu täysin itse tekijästä tai katsojasta.

Minulle taide merkitsee sekä esteettisiä että tunteellisia kokemuksia. 

Käsitykseni siitä mitä voi laskea taiteeksi on aika laaja; mielestäni käsityö, hajuvedet ja muutkin ei-perinteiset taiteen muodot ovat yhtä arvokkaita kuin perinteinen taide.

Taiteen luojana taiteessa minulle on oleellista jonkinlainen katarsiksen tunne; haluan turhautua ja tuntea muitakin negatiivisia tunteita työskennellessäni, mutta haluan myös tuntea jonkinlaista tyydytystä kun työ on valmis.

Taiteen kokijana taas haluan että teos  aiheuttaa minussa jonkinlaisen reaktion - minkälaisen tahansa. Haluan että se saa minut ajattelemaan, muistelemaan tai kokemaan. 

Pidän melkein kaikista taidetehtävistä, mutta eniten nautin sellaisista jotka pakottavat minut tekemään jotain uutta. Myös jotkin rajoitukset työn suhteen ovat mielestäni tärkeitä, esim. se mitä tekniikkaa käytetään, aihe tai väripaletti. Rajat ovat rakkautta, ja niiden sisällä ajatteleminen auttaa keksimään uusia ideoita; vaikka se saattaa tuntua hieman nurinkuriselta

Ainoa kriteerini hyvälle taiteelle on se että se aiheuttaa jonkinlaisen reaktion.

Esimerkiksi Barnett Newmanin “Who’s Afraid of Red, Yellow, and Blue” on sarja hyvin pelkistettyjä maalauksia jotka aiheuttavat joidenkin ihmisten keskuudessa hyvin vahvaa vihan tunnetta niiden simppelin ulkonäön syystä, ja sarjan kolmatta maalausta on jopa koitettu turmella. (Maalauksien tekniikka ei ole muuten lainkaan simppeli, niiden pinnalla ei näy siveltimen jälkiä ja ne ovat upean kirkkaita. Maalauksen restaurointi oli hyvin haasteellista sen tekniikan vuoksi.) Mielestäni ne teokset ovat loistavia.

(tuhottu Who’s Afraid of Red, Yellow and Blue III)

Rakastan kaikkia käsityön muotoja, vaikka en ole niissä kummoinenkaan, ja lasken käsityön sääntönä mukaan taiteen käsitteeseen. Kaavojen luominen, kankaan kutominen, ompeleminen ja kaikki muut käsityön luomiseen liittyvät asiat ovat mielestäni upeita. Pidän erityisesti erilaisista kudotuista tekstiileistä (esim. matot, ryijyt) ja kansanpuvuista, myös muoti ylipäätänsä kiinnostaa minua paljon.

(Azerbaijanilainen matto 1900-luvun alusta)

(Kihnun naisia, ja muutama miesten puku taustalla)

(Simone Rocha,  kevät/kesä 2021 ready-to-wear)

Mielestäni se että en tykkää jostain ei tee sitä huonoksi taiteeksi, mielestäni monet asiat joista en pidä ovat loistavaa taidetta. En nauti rokokoosta sääntönä, mutta näen ja tajuan sen arvon.

On myös sellaisia asioita joista en pidä ja jotka lasken huonoksi taiteeksi, vaikka en haluaisi laskea mitään huonoksi taiteeksi. En siedä Jeff Koonsin teoksia, enkä kykene laskemaan niitä hyväksi taiteeksi. Ne tuntuvat mielestäni sieluttomilta, usein merkityksettömiltä, ja ne ovat hyviä esimerkkejä asioista jotka ovat mielestäni huonosti taiteen maailmassa. Samaan kategoriaan kuuluvat Anish Kapoor ja Corporate Memphis tyylisuuntauksena.

Mielestäni taiteessa on tärkeintä että se luo joko sen tekijälle tai sen katsojalle jonkun tietyn reaktion.

Minua kiinnostavat myös taidetta ympäröivät kontekstit kuten tekijä, aika, paikka ja niin edelleen.

[saatanan]

"jos mä pesen tän sukan kuudeskympis ja sit murhaan itteni tällä"

-sukulaiseni kun teki liian ison sukan

[casualcollectionsalad]

Jokunen vuosi sitten aloitettu käsityö (pitsijakku). Päätin yrittää tehdä sen loppuun. #käsityö #keskeneräinen #kutominen #jakku #handkraft #unfinished #knitting #jacket #handarbete #oavslutad #stickning #jacka#aikaaollakotona #martat @marttailu https://www.instagram.com/p/B_F6weVHAiq/?igshid=4aifwlwfuk84

[talokahdelle]

Kutomishommia

Täti kävi taas eilen kutomassa koska addiktoitunut. Tommoista tyynyä yritän sitten kun tajuan jotain tästä hommasta. On kuulkaa niin balsamia sielunsopukoille! Tulee ihan semmonen grade artisto -olo.

[tuntematontumpelo]

Mitä käsitöitä tuntsan pojat tekis vapaa ajallaan (modern au)

Koska oon tässä kiroten neulonut sukkia viimeset 3 viikkoa tuli mieleen kysymys.. ja no tässä on minun vastaus osalle pojista. 

Laittakaa ihmeessä omia vastauksianne tai mikä teidän mielestänne sopisi heille paremmin. En tätä kaikista tehnyt koska onhan tää nyt jo tavattoman pitkä.

Lahtinen: Kutominen

Nään lahtisen aktiivisena neulojana koska kuka ny ei tykkää lämpimistä sukista. Voi myös olla varma että käyttää mahdollisimman ekologisia materiaaleja. Nään myös Lahtisen käyttävän suurimman osan jämälangoistaan  isoäidinneliöiden tekoon ja niistä on muodostumassa hyvin sekava mutta lämmin peitto koska ei hyvää materiaalia saa poiskaan heittää

(Määttä omistaa noin 10 paria Lahtisen tekemiä villasukkia, kukaan ei ikinä saa niitä lainata)

Riitaoja: Silkkipaperi kukat

Voin niin nähdä Riitaojan näpertelevän varovaisesti silkkipaperin ja rautalankojen kanssa pieniä ja hentoja kukkasia ja muodostavan niistä koristeellisia kransseja joita voi laittaa oviin. Se olisi sellaista tarkkaa mutta rauhallista työtä johon hän voi keskittyä ja samalla unohtaa huolensa vaikka vaan hetkeksi. Riitaoja on myös varmasti säästänyt ensimmäisen tekemänsä kranssin jotta voisi nähdä kuinka paljoin hän on kehittynyt.

Päretyöt 

Riitaojan vaari ja isä on opettaneet pojalle kuinka päreitä tehdään ja kuinka niistä voi muodostaa koppia ja koreja. Minkälainen puu soveltuu työhön ja kuinka päreitä tehdessä saa ne pysymään ehjinä. Kuten arvata saattaa Riitaojan lempi osa töiden tekemisessä on korien punominen.

Riitaoja työskentelee vain yhden työn kanssa kerrallaan koska liian monta kesken olevaa työtä stressaa häntä.

Honkajoki: Pienoismallit

Hän rakastaa pienoismallien rakentamista ja erityisesti löytää iloa kitbashing kulttuurista jossa monen eri rakennusmallin osia kiinnitetään toisiinsa muodostaakseen ainutlaatuisen näköisen työn. Nään myös Honkajoen kirjoittamassa selityksiä siitä miksi hän lisäsi minkäkin osan työhönsä. Nämä selitykset voi olla useamman sivun pituisia. Honkajoki kuitenkin harvoin maalaa mitään töistään ja jos sattuu maalaamaan niitä ne maalataan hyvin yksinkertaisesti. Honkajoki jakaa töitänsä internetin ihmeelliseen maailmaan kahdelle fanillensa (toinen niistä on tietysti Vanhala)

Koskela: Origami

Jotenkin tykkään ajatuksesta jossa Koskela päivän päätteeksi televisiota tai musiikkia kuunnelessaan taittelee paperin palasta erilaisiin muotoihin. Yksinkertaisten origamien tekemisessä ei kestä kauaa mutta niihin pitää keskittyä saadakseen parhaan tuloksen.  Kuvittelin että se näki jonkin taittelu ohjeen lukiessaan sanomalehteä ja päätti huvikseen kokeilla ja huomasi nauttivansa siitä. Aluksi Koskela ei halunnut tuhlata mitään hyvää paperia moiseen harrastukseen joten taitteli eläimiä sanomalehdistä ja ilmaismainoksista. Kunnes joku kaveri tai perheen jäsen huomasi niitä töitä pitkin sen huonetta/asuntoa ja päätti ostaa sille nivan origamipaperia.

Nään Koskelan yrittävän tehdä jokaisesta työstä mahdollisimman hyvän mutta jos ne epäonnistuvat esim. paperi repeytyy niin hän heittäisi sen takan vieressä olevaan koppaan joka on täynnä sytykkeitä, onhan siitä silloin jotain hyötyä :))

Määttä: Vuolenta

Määttä vuolee enimmäkseen hyötyesineitä, on siinä tullut tehtyä niin kavereille kuin omaan kotiin, Voiveitsiä, puulusikoita, erilaisia lastoja ja jopa muutama pyykkipoika. Enimmäkseen Määttä vuolee polttaessaan tupakkaa samalla kun se istuu parvekkeella koska ei niitä puulastuja oikein voi muuallakaan kestää. jokaisen vuolenta kerran pituus vaihtelee joko 5 minuutista 2 tuntiin riippuen kuinka kauan se Määttä  jaksaa siellä pihalla istuskella. Tupakalta tullessaan se laittaa keskeneräisen työn ja välineet sisälle pöydälle parvekkeen oven vieressä.

Määttä tekee yhtä työtä kerrallaan. (ja koska oon ikuinen laatta shippaaja niin totta kai Määttä on Lahtiselle tehnyt kerintäpuikon ja muutaman sarjan koivupuikkoja eri kokoisina vasta lahjaksi niistä sukista)

Lehto: Kasvien prässääminen

Lehto pitää kasveista, oli sitten kyseessä saniainen, tuomi tai syreeni. Innostus prässäämiseen tuli ylä-asteella tehtävän kasvikansion takia. Enimmäkseen hän prässää viherkasveja. Ratamonlehtiä, apiloita, voikukan lehtiä ei koskaan mitään missä on kukkia. Prässäämine tapahtuu kuitenkin tosi harvoin yleensä vaan jos jokin oikein pistää silmään ottaa lehto sen mukaan ja kuivattaa kasvin huolella. Merkkaa aina ajan ja paikan missä kasvi on kerätty sekä sen nimen. Esillä kyseisistä kasveista on vaan muutama ja kaikki piilossa lehdon omassa huoneessa. Vain muut rötöstelijät ja tietää Lehdon harrastuksesta.  

(ai no kunnes Riitaoja tuli Lehdon elämään, silloin alkoi  mystisesti lisäämään kukkia kokoelmiinsa ja mahdollisesti lahjoitti niistä muutaman Riitaojalle. Lehto kieltää kaiken.)

Rahikainen: Timanttimaalaus

Miten mä nään sieluni silmin Rahikaisen työskentelevän näiden maalauksien kanssa. Onko kyseessä se timanttien ja Rahikaisen yhdistys vai ihan vaan se ajatus Rahikaisesta istumassa keittiön pöydällä niin keskittyneen oloisena. Samalla kun se laittelee pieniä timantteja omille paikoilleen liima pohjaiselle kankaalle ja se saa mut iloseksi. Ei me varmaa ikinä saada tietää.

[nuketar]

Vår!

Bonnien uusin asu. Tein tätä pitkään ja hartaasti, purin sekä hametta, että yläosaa mooonta kertaa.. Mutta tästä tuli aikas kiva! Hameen teemana on kissat ja tykkäsin sekä noista aplikaatiosta (mikäliesuomeksi) ja myös tassukuviosta. Jossain kohtaa tahtoisin tehdä paksummasta langasta tassukuvioisen hameen jollekin nukeistani, todennäköisesti jollekin isommista nukeista! Mutta tällä hetkellä kutominen vie voiton, vaikka minulla on kirjastosta miljoona virkkauskirjaakin :D

[stfutoya]

Luin noin sun rebloggaaman in the tags -postauksen tagit ja mietin hetken et "dabi knitting"? kunnes tajusin et siin välis pitäis olla pilkku 😂 dabin kutominen, hieno harrastus

ai eiks muut vai kudo realistisen kokosta dabii vapaa-ajallaan harrastusmielessä? 😶 weak

[riversarms]

eläimet, ladot, pelloilla kävely, postikorttien saaminen tai lähettäminen, hevoset jostain syystä, iltapäivän levollinen valo seinällä, kirjapinot, kutominen ja muut käsillä tehtävät hiljaiset asiat, luu, puu, eteisen ikkunan heijastus räsymatolle, metsän äänet, tee, elokuva kasetilla, kylänraitilla kävely

Thinking of how I miss the 90′s, or, living one’s life outside the constant unrest and superficial hyper-awareness of secondary things

[pristenium]

Saanko esitellä, minun kangaspuut! 😍 Ja kuinka idyllinen ympäristö, kunhan nämä ehditään kasaamaan. Joskus unelmoin omasta työpajasta, tai pajoista, jonne voisin sijoittaa kaikki ihanuudet, toistaiseksi työvälineet on ripoteltu maailmalle.🏠 * #kangaspuut #kutominen #työtila #anoppila #unelma #haave #haaveilua #räsymatto #projektit #käsityöterapiaa #bucketlist (paikassa Kyyjärvi)

[eksopolitiikka]

Onko Tonavan sivilisaation kirjoitustaito maailman vanhin?

Onko Tonavan sivilisaation kirjoitustaito maailman vanhin?

Vanhimmat todisteet kirjoitustaidosta on löydetty Euroopasta.

Vanhempi kuin sumerilaisten kirjoitustaito? Tonavanlaakson sivilisaatio on yksi vanhimmista tunnetuista Euroopassa. Se oli olemassa vuodesta 5500eKr vuoteen 3500eKr Balkanin alueella ja levittyi laajalle alueelle mikä nykyään tunnetaan Pohjois-Kreikkana ja Slovakiana, Kroatiana ja Romaniana.

Tonavanlaakson sivilisaation kulta-aikana se näytteli tärkeää osaa kaakkois-Euroopassa kuparityökalujen, kehittyneen arkkitehtuurin (kaksikerroksisten talojen), huonekalujen (tuolit ja pöydät) ja kirjoitustaidon keksimisessä, samaan aikaan kun muu Eurooppa eli vielä kivikautta.

He kehittivät taitoja kuten pyörittäminen, kutominen, nahan prosessointi, vaatteiden teko, puun, saven ja kiven työstäminen ja he keksivät myös pyörän. Heillä oli talous, uskonto ja sosiaalinen rakenne.

Allaolevalla videolla Harald Haarmann, maailman johtava asiantuntija muinaisissa kirjoituksissa ja kielissä, selittää Tonavan sivilisaation kirjoituksesta.

    Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot.

http://eksopolitiikka.fi/tiede/onko-tonavan-sivilisaation-kirjoitustaito-maailman-vanhin/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[taiteilijaelamaa]

Vasta kun ehdin kirjoittamaan apurahahauista niin sain Alfred Kordelinin säätiöltä myönteisen päätöksen: puolen vuoden työskentelyapurahan ensi vuodelle. Se poisti painon hartioilta - ei heti, mutta vähitellen kun ymmärsin ja sisäistin asian. Tuntuu uskomattoman hyvältä, että pystyn nyt taas hetken suunnittelemaan asioita eteenpäin ja keskittymään taiteelliseen työskentelyyn koko ensi vuoden alkupuoliskon. Todellakin. Ensi vuoden alku on turvattu. Se on ihmeellistä.  Päätöksen myötä jäin miettimään, että mahtaisinko olla ihmisenä tasapainoisempi ja aikaansaavampi mikäli minulla olisi säännölliset tulot. Onhan se nimittäin äärimmäisen huojentavaa ettei tarvitse kokoajan pohtia mistä saan rahat seuraavan tai sitä seuraavan kuun vuokraan. Rahan sijaan voin keskittyä itse asiaan eli työhön. Onhan se vapautta.  Tämä syksy meni nopeasti. Olin Heli Kurunsaaren vetämällä värillisellä puupiirroskurssilla, jossa työskenneltiin vain yhdellä laatalla ja värejä kerrostamalla, niin että laattaa työstettiin aina eri värikerrosten välissä. Toi tekniikka vei mut heti mukanaan, niin että jatkan samalla kurssilla myös ensi kevään. Puupiirroksen ohella palasin myös syksyn aikana katutaiteen ja mosaiikin pariin - tässä vaiheessa vielä erikseen, vaikka toivonkin, että saan vielä joskus toteutettua katutaideteoksen mosaiikkitekniikalla. Mimmit peinttaa -katutaideporukan kanssa maalattiin Vuosaaressa/Rastilassa kaksi alikulkutunnelia ja aivan Helsingin ytimessä keskustakirjasto Oodia ympäröineet työmaa-aidat sai myös alkusyksystä väriä pintaansa. Itse maalasin Oodin ja Sanomatalon välisestä aidasta lähes 20 metrin pituisen pätkän. Eihän siinä meinannu yhden viikonlopun tunnit riittää. Mosaiikkia tein pienimuotoisemmin, parin tarjottimen ja yhden puutarhapöydän muodossa. Kaiken edellä kerrotun lisäksi kävin yhtenä loppukesän iltana Hilmalassa eli Hietsun Paviljongissa Anu Jokelan vapaakudontakurssilla, jossa nimen mukaisesti kudottiin vapaasti ja rennosti pirtakangaspuilla. Se oli helppoa ja nopeaa, suoranaista langoilla iloittelua jota olisin mielelläni jatkanut pidempäänkin. Kurssin inspiroimana ostin viikkoa myöhemmin kudontakehyksen ja lankoja, ja sillä tein syksyn mittaan muutaman kokeilun, mutta siitä oli pirtakangaspuiden sisältämä tekemisen keveys ja nopeus kaukana. Parin kerran jälkeen kyllästyin alati sotkeutuviin loimilankoihin ja hylkäsin kehyksen huoneen nurkkaan. Kutominen kuitenkin houkuttaisi edelleen, joten ehkä annan kudontakehykselle uuden mahdollisuuden tai jopa hommaan omat pirtakangaspuut jos homma ei muuten luonnistu. Nyt vuodenvaihdetta kohti ja alkuvuodesta takaisin taidehommiin. 

[viviun]

Karanteeni päivä ???: Selasin viimeyönä 2 tuntia tiktokkeja ja nyt aijon alkaa kutomaan. En ole kutonu sitten ala-asteen.

[kapitaali]

Systeemiteorian ydinajatukset löytyvät Luonnon paradigmasta

“Ihmiset normaalisti rajaavat todellisuuden osioihin, ja niin he eivät kykene näkemään kaikkien ilmiöiden riippuvuutta toisistaan. Yhden näkeminen kaikessa ja kaiken yhdessä on läpimurto suuresta esteestä, joka rajoittaa havaintokykyämme todellisuudesta.” ~Thich Nhat Hanh

  Systeemiteorian ydinideat

Tämä on toinen osa esseestä, joka julkaistiin vuonna 1996 otsikolla “Systems Theory: Rediscovering Nature’s Paradigm.” Artikkelin ensimmäinen osa on täällä: Rediscovering Nature’s Paradigm, Part I. Tavoitteeni on ollut yksinkertaistaa ja tiivistää systeemiteorian tärkeät ideat. ~Christopher Chase; Fukuoka, Japan

Tässä esitetty systeemimalli postuloi, että ykseys ja luovuus ovat Universumimme perusominaisuuksia, ja että Luonnon systeemit ovat kaikkialla. Sellainen perspektiivi rohkaisee meitä ammentamaan luovien prosessien tiedostamme, ajattelemaan toimintametaforien avulla kuten urheilu, pelit, kutominen, rakentaminen, musiikki ja tanssi.

Henkisten traditioidemme viisaus alkaa näyttää järkevämmältä. Arvomme ja prioriteettimme voivat alkaa muuttua. Kaikki sosiaalisen ja yksilöllisen aktiviteetin alat saattavat vaikuttua perustavanlaatuisella tavalla Universumimme mallista, joka edustaa koko Kosmosta jatkuvasti avautuvana toiminnan kudoksena.

“Et ole universumiSSA, sinä OLET universumi, olennainen osa sitä. Pohjimmiltaan sinä et ole henkilö, vaan polttopiste jossa universumi tulee tietoiseksi itsestään. Mikä uskomaton ihme.” ~Eckhart Tolle

Jotta voitaisiin tehdä systeemiteoria helpommaksi ymmärtää, me voimme organisoida sen kahteen erilliseen (mutta olennaisesti toisiinsa liittyvään) kategoriaan, jota voisimme kutsua Luonnollisten Systeemien Yhtenäistäviksi ja Luoviksi Ominaisuuksiksi. Jokainen sana tai idea, joka tässä on kuvattu, keskittää huomiomme eri prosesseihin tai ominaisuuksiin fyysisessä maailmassa.

Vaikka näillä konsepteilla on joillain juurensa esimoderneissa filosofioissa, ne voidaan integroida nykyaikaiseen systeemiteoriaan. Tuomalla muinaisen ja modernin viisauden yhteen, me voimme saada takaisin ymmärryksemme siitä miten universumi on rakentunut, ja miten se luo uusia muotoja.

Luonnon yhtenäistävät ominaisuudet

Monet erinäiset attribuutit ja prosessit ovat tärkeässä roolissa ylläpitämässä ja yhtenäistämässä kaikkia maailmamme systeemejä. Systeemien näkökulmasta monet riippumattomat systeemit ja toistensa vastakohdat ovat itse asiassa perustavanlaatuisella tavalla toisiinsa yhteydessä. Eläimet, ekosysteemit ja globaali talous ovat kaikki YHTENÄISIÄ systeemejä.

Ne kaikki koostuvat monista vuorovaikuttavista yksilöistä, yhteisöistä ja alisysteemeistä. Systeemiteoretikot usein käyttävät termiä KOMPLEKSISUUS viittaamaan näihin mutkikkaisiin rakenteisiin ja TOISISTAAN RIIPPUVIIN verkkoihin, jotka mahdollistavat yksittäisten olentojen (tai alijärjestelmien) ja niiden ympäröivien systeemien toimia sopusointuisena kokonaisuutena.

Samanlainen idea löytyy taoistisesta yinin ja yangin käsitteestä, jossa toistensa vastakohdat kuten musta ja valkoinen esitetään toisistaan riippuvina osina jakamatonta kokonaisuutta. Tämä perustavaa laatua oleva suhtautuminen voi olla vaikeaa havaita, kun tarkastellaan maailmaa keskinäisinä toisensa poissulkevina kategorioina kuten ihmiset ja luonto, tai hyvä ja paha.

Dualistinen logiikka sulkee pois monimutkaiset riippuvuudet, jotka ovat itse asiassa olemassa jatkuvasti ympärillämme. Otetaan esimerkiksi vaikka toinen maailmansota. Ideat kommunismista, fasismista ja modernista kapitalismista perustuivat kaikki äärimmäisen kilpailulliseen luontokuvaan, jonka Charles Darwinin evoluutioteoria loi. Kansakuntamme lukittiin polarisoituun kamppailuun “sopeutumiskykyisimpien selviytymisestä.”  Kaikkien puolien johtajat olivat niin halukkaita demonisoimaan ja dominoimaan vihollistaan, että he halusivat tuhota miljoonia ihmisiä mieluummin kuin hävitä taistelun.

Eräs dualostosem ajattelun ohittamista asioista on perustavanlaatuinen UNIVERSAALIUS, miten me olemme osa yhtä ihmisperhettä kosmoksessa miten se on osa meitä. Jos jäljittäisit kaikkien kehosi koostavien molekyylien, atomien ja energian historian, havaitsisit että koostut samoista elementeistä kuin kukat, meret, dinosaurukset, meteoriitit, auringot ja aiemmat tähdet. Jokainen meistä on myös mukana monissa ihmissysteemeissä kuten kansakunnat, perheet, koulutusjärjestelmät, työpaikat, kaupungit ja globaali talous.

Toinen luonnollisten systeemine olennainen ominaisuus on, että ne ovat ITSEORGANISOITUVIA. Eli, monet eri osat, joista systeemi koostuu, järjestävät itsensä koherenteiksi rakenteiksi, kuvioiksi, toiminnoiksi ja muodoiksi. Tämä pätee sekä eläviin että ei-eläviin järjestelmiin. Lumihiutaleet, planeetat, aivot, joet, kylät ja katujengit ovat kaikki itseorganisoituvia.

Itseorganisoituvat järjestelmät usein ylläpitävät rakennettaan luomalla tasapainotiloja sekä DYNAAMISEN TASAPAINON. Eli, yhtenäiset järjestelmät ja organismit ylläpidetään jatkuvan regeneraation ja itsensä uusintamisen prosessin avulla, rytmisen liikkeen, kuviorakenteen ja syklisen muutoksen tasapainotoimilla. Maapallo pyörii auringon ympäri, Kuu pyörii Maan ympäri. Sääkuviot hajottavat energiaa ja kuljettavat vettä maanpinnan yli johdonmukaisina liikkeinä.

Dynaamisesti organisoituja systeemejä, kuten ihmiskeho tai talous, nimitetään joskus AVOIMIKSI SYSTEEMEIKSI koska ne jatkuvasti keräävät uusia elementtejä (ylläpitääkseen rakennettaan) ja sitten palauttavat ne ympäristöönsä. Orgaaninen riippuvuus on eräs keskeisistä oivalluksista, jonka sanansaattajana moderni ekologialiike toimii. Kun me kaadamme saasteita jokiimme, se tulee meille takaisin merenelävissä joita syömme.

Luonnon systeemeihin liittyvä ominaisuus on ORGAANINEN KESKEISYYS. Luovat järjestelmät, jotka ylläpitävät rakenteitaan, ovat usein keskitettyjä ja tietyn paikan, kuvion, tarkoituksen tai tavoitteen yhtenäistämiä. Muusikot aikovat luoda ja esittää lauluja. Heimokylä keskittyy tulevaisuuteen ja sen lasten hyvinvointiin.

Jotta monimutkaiset yhteisöt tai organismit voisivat kukoistaa, niiden tulee arvostaa kaikkia jäseniään ja alijärjestelmiään. Tämä voi kuulostaa oudolta johtuen meidän taipumuksestamme ajatella ”keskuksia” geometrisella tavalla, pisteinä ympyrän keskellä.  Mutta luonto on järjestäytynyt ekologisesti ja orgaanisesti, rakenteiden pinnoille ja sisälle, joissa on ”keskuksia” monikkomerkityksessä, mitä William James kuvaa Pluralistiseksi Universumiksi.

Monimutkaiset modernien yhteiskuntien sosiaaliset ongelmat saattavat olla perua tavastamme miten yhteiskunnalliset instituutiomme antavat enemmän arvoa joillekin ihmisille kuin toisille. Perhe, kansakunta tai instituutio joka ei keskity kaikkiin jäseniinsä yhtä paljoa ei tulisi yllättyä, jos jotkut niistä jäsenistä eivät enää priorisoi itsensä tai ympäristönsä hyvinvointia kovinkaan korkealle.

Näihin ideoihin liittyy RAKENTEELLISEN TILAN käsite. Tämä idea perustuu Taoistiseen ja Zen-käsitteeseen tilasta tai tyhjyydestä (jota voisimme myös nimittää TYHJÄN KUPIN PERIAATTEEKSI). Tila tässä nähdään hyvin strukturoituna paikkana joka kutsuu osallistumaan, joka tarjoaa tilan ihmissuhteille, ja tukee luovaa kehitystä. Tämä eroaa merkittävästi tavallisesta länsimaisesta tilan käsityksestä tyhjiönä, yksinäisenä paikkana joka meidän tulee täyttää.

  Suurin osa luonnon systeemeistä tarjoaa strukturoidun tilan muille systeemeille niiden sisällä. Maapallon pinta tarjoaa ympäristön, joka on ideaalisesti soveltuva elämän kehitykselle. Lokaalit ekosysteemit tarjotavat nichejä monille eri eliölajeille. Ihmisyhteisöt kukoistavat niiden tarjotessa mahdollisuuksia jäsenilleen osallistua ja kontribuoida luovasti. Hieno taide, tiede, kirjallisuus, musiikki ja koulutus antavat tilaa sisäiselle yksilöiden maailmalle, joka pyrkii herättelemään mielikuvitustamme ja tunteitamme, jättäen tilaa sieluillemme.

Toinen ominaisuus, joka auttaa ylläpitämään organisaatioiden ykseyttä on TIETOVIRTA, kommunikaatioprosessit jotka linkittävät riippumattomat struktuurit luonnossa. Elävät järjestelmät kuten me itse luotamme jatkuvaan aistitiedon virtaan sisäisten prosessien pyörittämisessä, liikumme ja opimme ympäristöstämme. Aistiemme avulla olemme intiimisti yhteydessä paikalliseen ympäristöömme.

Vehreässä luonnossa kävely on huikeaa ottaen huomioon kaiken sen informaation virran joka ympärillämme on. Kukat ja puut päästävät geneettistä informaatiota siitepölyn avulla, kun taas tuoksut ja värit signaloivat hyönteisille, että maukasta nektaria tai hedelmiä on saatavilla. Mehiläiset pörräävät, palaten pesäänsä kommunikoimaan suuntia herkullisille apajille. Linnut huhuilevat paria tai varoittavat lähestyvistä vaaroista. Tuhannet hyönteiset kommunikoivat ruohon alla kemiallisilla signaaleilla joita me emme haista. Ympäröivässä maailmassamme Luonto “puhuu” jatkuvasti.

Me ihmiset olemme vieneet tämän taidon uudelle tasolle kyvyllämme kommunikoida ja esittää informaatiota puhuttujen kielien ja kirjoitettujen symbolien avulla. Nämä työkalut ovat sallineet lukutaitoisten yhteiskuntien siirtää monimutkaista tietoa toisilleen ja tuleville sukupolville (paljon samalla tavoin kuin DNA kytkee kehomme menneisiin sukupolviin). Tämä auttaa selittämään modernin sivilisaation suuren monimutkaisuuden, ja kaikki ihmeelliset teknologiat.

Me saatamme huijata itseämme, kuitenkin, jos me luulemme että työkalumme (ja kirjamme) jollain tavalla osoittavat sen, että olemme luontoa välkympiä. Me olemme olennainen osa luontoa, universumin yksi uudemmista ilmaisuista joka keksi DNA-koodauksen ja neuraalijärjestelmät puoli miljardia vuotta sitten. Luonto tarjoaa meille elävän viisauden kirjaston josta oppia, maailma joka usein “puhuu” meille, jos me vain kuuntelemme tarkkaan.

Niinkuin eräs Amerikan intiaanijohtaja asian ilmaisi, “Tiedätkö, jos otat kaikki teidän kirjanne, asetat ne auringon alle, ja annat lumen ja sateen ja hyönteisten työstää niitä jonkin aikaa, mitään ei jää jäljelle. Mutta Suuri Henki on antanut sinulle ja minulle mahdollisuuden opiskella luonnon yliopistossa metsiä, jokia, vuoria ja eläimiä joihin me kuulumme.”

Luonnon luovat ominaisuudet

Vaikka universumin yhtenäistävät prosessit kytkevätkin erillisiä elementtejä yhteen, luonnon luovat ominaisuudet auttavat jatkuvasti tuomaan uusia asioita maailmaan. Kaikkein alkeellisin esimerkki tästä luovasta prosessista on  ITSENSÄ RAKENTAMINEN, termi jota biologit joskus käyttävät kuvaamaan fyysistä kasvua ja orgaanisten systeemien kehittymistä. Pitkään ja rikkaaseen evolutionaariseen historiaan perustuvana, jokaisen kasvin ja eläimen täytyy kasvattaa oma kehorakenne. Tätä vastoin ihmistyökalut ja koneet rakennetaan, joku ulkopuolinen on ne tehnyt sen sijaan että ne kasvattaisivat itse itsensä.

Monet orgaaniset tähän mennessä mainitut systeemit ovat niin uskomattoman innovatiivisia ja luovia, että nykyinen kulttuuriparadigma ei tunnusta sitä. Jotkut toistuvista ongelmista, joita läntiset yhteiskunnat ovat luoneet, voi olla perua oletuksestamme että luonnollinen maailma olisi ulkoapäin rakennettu, paljon kuin kone tai keraaminen astia.

Käytän termiä LUOVA JÄRJESTELMÄ viittaamaan mihin tahansa systeemiin joka muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden ja saa aikaan uusia asioita. Toivoisin että termi kuten tämä auttaa meitä transformoimaan kulttuurimme varsin rajoittuneet luovuuden käsitteet. Se tunnustaa, että luovat prosessit ja järjestelmien ominaisuudet ovat yhteisiä yksittäisille artisteille, kulttuuriyhteisöille ja lopulle luonnolliselle maailmalle. Se avaa silmämme menetelmille joilla universumi on kehittänyt ja kehittynyt monimukaisia rakenteita ajan mittaan.

Luovien järjestelmien eniten käyttämä luovuuden menetelmä on monella tapaa samanlainen kuin mitä Darwin kuvaa evoluutioteoriassaan. Ensin systeemin komponentit luovat suuren määrän variaatioita. Seuraavaksi toiset komponentit tai prosessit systeemissä (tai ympäröivissä systeemeissä joihin se osallistuu) valitsevat tai palkitsevat muodon, rakennelman tai kuvion joka parhaiten ”sopii” sekä systeemiin että sen ympäristöön kokonaisuutena.

Perheet, yhteiskunnat ja innovatiiviset organisaatiot (kuten Toyota tai NASA) tuottavat asioita tällä tavoin, kokeilemalla ja tarkkaan valitsemalla ne toimet jotka toimivat parhaiten. Vaikka tämä luovuuden idea pohjaakin Darwinin ajatuksiin, se asettaa ne myös laajempaan kontekstiin. Satunnaiselta ja tuhoavilta näyttävät evoluution toimet voidaan nähdä osana itseorganisoituvaa luovaa prosessia joka toimii monilla kosmoksen eri tasoilla.

Kuten Gregory Bateson on osoittanut (kirjassaan Mind and Nature), ihmisen oppimiseen usein liittyy tämänkaltainen prosessi- Aina kun me yritämme ensin kehittää uutta kykyä (kuten kävely, puhe tai soittimen soittaminen), me aloitamme kokeilemalla monia asioita jotka eivät toimi. Sitten me valitsemme ne tietyt toimet joista tulee palkkiota (joko positiivisina emootioina, sosiaalisena ylistyksenä, jne.) ja jatkamme niiden käyttöä tulevaisuudessa. Luovuus ei täten ole harvinainen ominaisuus jota on olemassa vain joillain tietyillä, se on yleinen prosessi joka vaatii interaktiota systeemien ja niiden ympäristöjen välillä.

Tämä luovuuden käsite liittyy kreikkalaiseen SYNERGIAN käsitteeseen, ideaan siitä että yksittäiset metodit tai osat itsessään eivät voi olla sama kuin mitä saadaan aikaan näiden tehdessä yhteistyötä. Modernit systeemiteoreetikot kutsuvat tämänkaltaista toimintaa EPÄLINEAARISEKSI DYNAMIIKAKSI. Se mitä se tarkoittaa on, että eri osat systeemissä tai rakenteessa työskentelevät yhdessä tavalla jota ei voida määrittää tai selittää perinteisellä lineaarisella “1+1=2” logiikalla.

Useat elokuvat (kuten Apollo 13 tai Schindlerin Lista) sekä muusikot (kuten Beatles) ovat hyviä esimerkkejä epälineaarisesta dynamiikasta ja synergiasta. Ne näyttävät meille miten suuret luovuuden tasot usein tarkoittavat monien yksilöiden työskentelemistä yhdessä samaan aikaan.

Kaiken luovan toiminnan alla sijaitsee ilmiö nimeltä LIIKE, ja se seikka että kosmoksemme on systeemien virtaava verkosto joka on mukana MUUTOKSEN prosessissa. Tämä universaali liike saa tilapäisiä muotoja (kuten atomit, solut, tähdet, linnut, sivilisaatiot jne.), kun se organisoidaan vakaiksi kuvioiksi tai sykleiksi. Kun nämä hajoavat, me havaitsemme disorganisaatiota ja kaaosta, kunnes elementit uudelleenorganisoituvat jälleen uusiksi kuvioiksi, tai absorboituvat osaksi toista järjestelmää.

Systeemiteoreetikko Donald Ford kuvaa tätä muutosprosessia termillä “Organization-Disorganization-Reorganization.” Se on systeemimuutoksen peruskuvio universumissamme, joka soveltuu niin sivilisaatioihin ja ekosysteemeihin, kuin vesiputouksiin, ihmissuhteisiin ja oppimiseenkin.

Monissa kulttuureissa tämä muutosprosessi on esitetty myyttisten ideoiden ja uskonnollisten kuvien kautta, kuten kiinalainen lohikäärme, tai hindujen tuhon jumala Shiva. Hindulaisessa ja taolaisessa filosofiassa sekä kaaos että järjestys nähdään yhtenäisinä universaalin liikkeen aspekteina, jossa uusia rakenteita jatkuvasti syntyy, hajoaa ja uudelleenorganisoituu.

Valitettavasti se luonnon malli, joka nykyään on länsimaisessa tieteessä valloillaan, on varsin yksipuolinen. Se painottaa kaaoksen, tai entropia, roolia maailmassa ympärillämme. Kosmostamme pidetään termodynamiikan toisen pääsäännön hallitsemana, joka sanoo että universumin kokonaisjärjestys on aina pienenevä. Tämä jättää huomiotta juuri mainitut muutoskuviot. Se myös jättää huomiotta ENERGIANKÄYTÖN prosessit luovien itseorganisoituvien järjestelmien tapauksessa, miten ne transformoivat kaaosta ja käyttävät energiaa.

Otetaan esimerkiksi vaikka elämä planeetallamme. Kasvit ja eläimet ovat olemassa auringon tuottaman entropian ansiosta, joka päästää vapaata energiaa fotoneina sen kasatessa raskaampia aineita ytimeensä. Alempana esitetty diagrammi näyttää miten monimutkaiset ja toisistaan riippuvat systeemien verkostot sieppaavat tätä energiaa ja käyttävät sitä elävöittämään kaikkea elämää planeetallamme. Elävät olennot käyvät aurinkovoimalla, ympärillämme olevassa kaaoksessa ja energiassa.

Johtuen kompleksien systeemien toisistaan riippuvasta ja dynaamisesta luonteesta,  muutos tai tapahtuma yhdessä systeemissä voi heijastua ympäröiviin systeemeihin. Tätä nimitetään myös PERHOS-EFEKTIKSI alalla nimeltään KAAOSTEORIA, joka on idea siitä että perhosen siivet voivat käynnistää sarjan tapahtumia, jotka lopulta muuttavat sääkuvioita toisella puolella maapalloa.

Me näemme tämän dynamiikan jatkuvasti toteutuvan ympäröivässä maailmassamme, jossa pienet teot saavat aikaan tapahtumaketjuja joilla on suuri vaikutus. Kaksi tuhatta vuotta sitten juutalainen mies nimeltään Jeshua opetti rakkaudesta. Hänen sanansa ovat heijastuneet kulttuureihin ympäri maailmaa. Viisi sataa vuotta aiemmin kiinalainen oppinut Lao Tsu, Tao te Chingin päämiehiä, vaali holistisia ideoita luonnon leviämisestä muualle hitaasti, mutta erittäin vaikutusvaltaisina aaltoina.

Modernin ajan esimerkit olisivat globaali finanssikriisi, jonka sai aikaan epäviisaat huonolaatuiset asuntolainat, taikka ilmastonmuutos jossa napajäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Pienten tekojen aikaansaama potentiaalinen kaaos on teema monissa elokuvissa, kuten Jurassic Park, Terminator-sarja ja Paluu tulevaisuuteen. Tapahtumien potentiaaleilla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia, ja se tarkoittaa elämälle ennalta-arvaamattomuutta, sitä että pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus.

Kaksi tärkeämpää luovien systeemien ominaisuutta ovat AUTONOMIA ja OSALLISUUS. Kompleksit luonnon järjestelmät usein omaavat suuria määriä sekä vapautta että toisistaan riippuvuutta. Itsenäiset struktuurit ovat jossain määrin autonomisia, ja kuitenkin niiden tulee toimia tiettyjen rajojen sisällä, sovittuen ympäristöönsä kokonaisuutena, tukien suurempia järjestelmiä jonka osa ne ovat.

Ihmisen ruoansulatus ja lisääntymiselimistö toimivat erillään, mutta molemmat tukevat ja osallistuvat yksittäisen olennon elämään. Yksittäisellä eläimellä on paljon autonomiaa, mutta se ottaa osaa myös sosiaalisiin ryhmiin ja ekosysteemeihin. Se mitä me yleisesti nimitämme ”syöväksi” viittaa ryhmään soluja, jotka toimivat autonomisesti, ilman että ne osallistuvat vastuullisina elämään suuremmassa yhteisössä.

Dynamiikka luovassa ja yhtenäistävässä prosessissa usein synnyttää tiettyjä emergenttejä ominaisuuksia monimutkaisissa järjestelmissä. Esimerkiksi, luonnon luomuksilla on usein POTENTIAALI optimaaliseen tasapainoon, kehitykseen tai toimintaan. Planeetallamme on potentiaalia kehittyä ja tukea elämää.

Eläinten fyysisillä kehoilla on terveyspotentiaali ja vapaus taudeista. Siemenet ovat potentiaalisia puita. Suurimmalla osalla ihmisistä on potentiaali kehittää monimutkaisia taitoja taiteessa, musiikissa, matematiikassa ja kielissä. Kun näitä potentiaaleja ei valjasteta käyttöön, se johtuu enemmän ympäristön tuen ja mahdollisuuksien puutteesta kuin mistään mahdollisuuksien puutteesta omassa itsessä.

Potentiaalisuuden idea on tärkeä, koska se kannustaa meitä keskittymään luonnon onnistumisiin, rakenteisiin ja kykyihin jotka ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana. Ideat ehjäisevästä hoidosta ja holistisesta lääketieteestä ovat keskittyneet tukemaan kehon luonnollista kykyä ylläpitää sen tervettä toimintaa (sitä mitä lääkäri Andrew Weil on kutsunut parantavaksi systeemiksi).

Edistysmieliset koulutusohjelmat pyrkivät työskentelemään lasten synnynnäisen uteliaisuuden, kestävyyden, luovuuden, nautinnon ja oppimisen kanssa. On usein paljon helpompaa ja tehokkaampaa vaalia sitä millä on potentiaali kuin yrittää korjata tilannetta sen jälkeen kun jotain on laiminlyöty.

Tähän ideaan liittyy SOPEUTUMISKYKY, systeemin potentiaalinen kyky muuttua, säätää senkaavoja sisäisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin. Tutkijat, jotka tutkivat luovia järjestelmiä (kuten biosfääriä tai taloutta) usein viittaavat niihin KOMPLEKSEINA SOPEUTUVINA JÄRJESTELMINÄ. Aivojen kaltaiset struktuurit ovat olemassa, koska ne eritkoistuvat kyvyssään sopeutua jatkuvaan muutokseen henkilökohtaisissa tarpeissa tai ympäristön olosuhteissa. Yhteiskunnalliset instituutiomme kohtaavat tällä hetkellä haasteita itsensä sopeuttamiseksi luovalla tavalla, päästääkseen irti vanhentuneista metodeista ja “sopiakseen” niihin ihmisiin joita ne palvelevat.

Kuten suurin osa luonnon systeemeistä, omilla instituutioillamme on kyky ITSE-TRANSFORMAATIOON — siirtyä pois nykyisistä kuvioista ja tilanteista. Jotkut olennot kykenevät nousemaan omien fyysisten identiteettiensä yli, kuten nuijapäät tai perhosen toukat. Ihmislapset jatkuvasti liikkuvat yhden strukturaalisen identiteetin yli toiseen. Luonnossa harva kaava on kiveen hakattu. Itse asiassa, evoluutio ja transformaatio voivat olla ainoa tapa dynaamisille itseorganisoituville systeemeille ylläpitää itseään ajan mittaan.

Viimeinen konsepti jonka esitän tässä on SAMANLOPPUISUUS. Idea tässä on, että sama lopputila tai olosuhte voidaan saavuttaa käyttäen monia erilaisia metodeja, joissa systeemit tai yksilöt aloittavat eri sijainneista tai positioista. Me näemme tämän luonnossa, siinä mitä kutsutaan rinnakkaisevoluutioksi. Kotkat, ihmiset ja sudenkorennot ovat kaikki kehittäneet kyvyn seilata liitää itsenäisesti, jokainen eri menetelmällä.

Koulutuslaitoksen tai hallinnon ihmisille on tärkeää tunnustaa samanloppuisuuden periaate. Koska kaksi eri lasta, yhteisöä tai kansakuntaa eivät koskaan kulje samaa parasta polkua opintiellään, talouskehityksessään tai rauhanprosesseissaan, nämä saattavat vaihdella suurestikin. Valitettavasti monet poliittiset ja koulutusinstituutiot usein olettavat, että on vain yksi ja ainoa paras polku jota kaikkien tulee kulkea. Ne, joiden taustat tai kokemukset eivät “sovi” dominanttiin lähestymistapaan, saattavat jäädä ilman mahdollisuuksia, tukea ja kokemuksia joita tarvitaan käyttäytymisen muuttamiseen, itsensä kehittämiseen ja oppimiseen.

“Sinä olet Universumin lapsi, et yhtään vähempiarvoisempi kuin puut ja tähdet; sinulla on oikeus olla täällä… Pidä sielusi rauha. Kaiken tuon huiputuksen, raadannan ja rikkoutuneiden unelmien keskellä; se on silti kaunis maailma.”  ~ Max Ehrmann (Desiderata, 1927)

Luonnon paradigman keksiminen uudelleen

Tällä hetkellä kehomme solut pörisevät aktiviteetista, ylläpitäen elämän prosesseja. Samalla tavoin kaupunkimme, firmamme ja yhteisömme jatkuvasti ylläpitävät ja luovat itsensä uudelleen. Kaikki ympärillämme, Luonnossa asuva luova tietoisuus tarkkailee lukemattomista näkökulmista — maistaen, koskien, liikkuen ja aistien tätä moniulotteista maailmaa jossa elämme.

Meidän päästäessä irti mekaanisen ajan rajoittuneista ajatusmalleista me tulemme tietoiseksi Kosmisesta Läsnäolosta joka ympäröi maailmaa ja läpäisee sen. Nykykokemukseemme keskittyneitä voimme alkaa havaita sen miten ajatuksemme ja tunteemme heräävät ja järjestäytyvät itsekseen. Alamme tunnustaa miten sisäisten ja ulkoisten olosuhteiden jatkuva tanssi herättää tämän kokemusmaailman eloon, tämän uniikin position jokaisessa meissä jossa sijaitsemme Universaalin Luomakunnan kentissä.

Hämähäkki, kissa, tietä ylittävä lapsi äitinsä kättä pidellen… jokaisessa meissä on sisäinen elämä joka on yhtä monimutkainen ja luova kuin laajempi Universumi joka meille on antanut elämän. Ulospäin kytkeytyen Kaikkeuden tanssissa me otamme osaa äänten ja kuvien leikkiin joka meitä ympäröi, maailman paikallisiin rytmeihin. Sisäinen singulariteettimme alkaa liikkua tahdissa vuorten ja lintujen kanssa…. olemme tervetulleita kotiin.

~ Christopher Chase ~ Creative Systems Thinking

Esseen ensimmäinen osa täällä: Rediscovering Nature’s Paradigm, Part I. Teksti on vuoden 1996 artikkelista: “Systems Theory: Rediscovering Nature’s Paradigm” Kokonainen PDF-tiedosto ladattavissa täältä

“The Earth is alive and contains the knowledge you seek. It is your consciousness that determines what it reveals. How to access this knowledge? And where are the keys to open it and make it yours? The Earth speaks. Love her, honor and respect her and she will reveal her secrets.” —Barbara Marciniak

“You don’t need to do anything, because if you see yourself in the correct way, you are all as much extraordinary phenomena of nature as trees, clouds, the patterns in running water, the flickering of fire, the arrangement of the stars, and the form of a galaxy. You are all just like that, and there is nothing wrong with you at all.”     ~ Alan Watts ~

Lähde:

  from WordPress https://ift.tt/2Jp4lwS via IFTTT