#miksei enää

[morojoj]

Mun roman empire on Määtän kotiseutu. Joka kerta, ko joku sanoo Määtän olevan Kainuusta, jotain mussa kuolee. Väinö Linna itse kuvas Määttää lappalaisena ja Määttä itse sanoo olevansa sen verta pohjosesta, että kahvit keitetään revontulilla.

Kainuu ei ole pohjoisessa.

Jos katsot tätä alla olevaa kuvaa Suomen kartasta ja Kainuusta, näät, että Kainuu on keskellä sitä, jopa enemmän etelässä.

Mä itse asun Lapissa ja vaadin oikeutta tälle väärydelle. Ihan sama, onko sun päässä Määttä Kainuusta, mä en muuta mieltäni. Minä ja Määttä ollaan cooleja. Määttä on ihan mun ehdoton suosikki tuntsa hahmo, kinnie ja comfort character, tarviin kaiken samaistumispinnan siihen, mitä löytyy. Mä ja Määttä ollaan yhtä.

Terkkuja Määttänautiskelijalta Lapista💕

Ps. Älkää ottako tätä liian tosissaan puspus😘

Also se, että ajattelee Kainuun olevan pohjosessa, paljastaa teissä vaan teidän kutistuneen näkemyksen Suomen kartasta ja pääkaupunkiseutukeskeisyyden.

[torillatavataan]

Jo vuodelta 1992 tuttu Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuva näkee päivänvalon jälleen perjantaina 15. syyskuuta – tällä kertaa teknisesti päivitettynä.

– Emme halunneet taiteellisesti koskea hienoon teokseen. Tavoitteemme oli ensisijaisesti, että saamme sen uusien sukupolvien nautittavaksi elokuvateattereihin nyt ja tulevaisuudessa – että tämän kruununjalokiveksikin kutsutun klassikon esittäminen olisi mahdollista myös nykytekniikalla ja katsomiskokemus edelleen laadukas, tuottaja Tim Livson kertoo Iltalehdelle.

Livson sanoo, että tämä tiesi paljon käsityötä. Esimerkiksi kuvaa oli laajennettava, sillä nykypäivänä kuvasuhde on erilainen kuin 90-luvun alussa. Myös äänenlaatu oli nykystandardeihin verraten heikko.

Tove Janssonin kirjaan pohjautuva elokuva käännettiin ja dubattiin uudelleen. Siihen tehtiin myös uudet musiikit. Minna Tasanto teki uuden käännöksen elokuvaan, ei vain muokannut vanhaa tekstiä. Kieltä on uudistettu.

[mcrmadness]

My country's postal service is making waiting even harder by reducing the days the mail is delivered. It's gonna be every other day, and waiting for pakiges is SO annoying cos there are days when you just know it won't arrive. It might be in your city, but no one will bring it to you because the postal company is trying to be greener -> deliver mail less often because cars pollute.

I do wish my pakiges arrive tomorrow because tomorrow is a delivery day, I just don't know if the pakiges made it to my city already today or not.

[homunculus-argument]

Metsänpeitto on henkien luoma valli oman maailmansa ja meidän maailmamme välillä - metsä "peittää" metsänpeittoon joutuneen. Metsänpeittoon joutunut ihminen tai karjaeläin ei enää löydä kotiin, vaikka oma kotimetsä olisi kuinka tuttu. Ja silloinkin, jos ja kun metsänpeittämä löytäisikin kotipihaan, koti ei kuitenkaan ole kuin sen pitäisi. Oman talouden väki ei ehkä näe tai kuule kotiinpalannutta ollenkaan, tai saattaa katsoa hänet ventovieraaksi - hän ei ehkä tunnista kodin väkeä, tai kodin väki ei tunnista häntä. Silloin on palattava metsään, yritettävä palata takaisin paikkaan jossa metsänpeittoon joutui, ja tehtävä takaperin samat askeleet, joiden kautta metsänpeittoon alunperin päätyi.

Vanhan kansan uskomusten mukaan metsän väki peitti ihmisiä ja metsiin laiduntavaa karjaa tahallaan, joko piruuttaan tai hyötyäkseen siitä itse jotenkin. Sitä en usko, kun eivät ne siitä itse mitenkään hyödy, enkä usko että nekään tahtovat kutsumattomien vieraiden pyörivän maillaan yhtään pidempään kuin on pakko.

Ehkä kyseessä on samanlainen ilmiö kuin ihmisten koteihin eksyvät hyönteiset - ihminen ei hahmota metsänpeittoa eikä ymmärrä miten on päätynyt tähän käsittämättömään tilaan, eikä ymmärrä miksei pääse siitä pois, vaikka selkeästi näkee minne tahtoo mennä. Ja samalla metsän väki, joka on ihmisen täyden ymmärryksen ulottumattomissa, seisoo vieressä kädet puuskassa katsoen pienen olennon ponnistelua miettien "voisitko vaikka mennä siitä avoimena seisovasta parvekkeen ovesta, etkä yrittäisi vieläkin lentää ikkunasta läpi. Ei voi olla noin vaikeaa. Käyttäisit nyt sitä yhtä aivosolua mikä sinullakin pitäisi olla."

[ruttotohtori]

Miksei kukaa enää sano "voi juku" tai "voi jukranpujut" tai "voi hitsinpimpulat"

[valejalkainen]

conin jälkeen on aina niin tyhjä olo

miksen mä ole enää pukeutunut keski-ikäiseksi mieheksi joka aiheuttaa tuhoa kaikkialla minne se menee

miksei viiden minuutin välein jostain ilmesty uutta ihmistä kehumaan mua

[karvoja]

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) epäilee alueiden omia laskelmia, joiden mukaan muun muassa yöpäivystyksen lakkautukset eivät tuottaisikaan säästöjä. – Tämä sama viesti tulee jokaiselta alueelta, jokaiselta paikkakunnalta, mitkä sisältyvät tähän sairaalaverkkoesitykseen, Juuso sanoi Ylelle Porissa, SuomiAreenan yhteydessä. Hänen mukaansa jokainen lakkautusten kohteeksi joutunut hyvinvointialue sanoo, että ”laskelmat ovat väärin”. Alueiden omia arvioita säästöistä on sen vuoksi verrattava niihin lukuihin, joita valtionhallinnossa on esitetty leikkausten perustelemiseksi, Juuso toteaa.

Jos jokainen hyvinvointialue sanoo, että säästöjä yöpäivystyksiä sulkemalla ei synny, voisiko olla, että säästöjä ei yksinkertaisesti yöpäivystyksiä sulkemalla synny? Luulisi, että hyvinvointialueet tietäisi omat menonsa paremmin kuin ministeri Juuso. Mutta tottakai Juuso tietää paremmin mitä kaikilla hyvinvointialueilla tapahtuu, kuin hyvinvointialueet itse, tietenkin.

Ja miksei hyvinvointialueille anneta yöpäivystysasiassa itsemääräämisoikeutta? Ei kai sen pitäisi hallituksen persettä kutittaa, jos hva:t saa rahansa riittämään yöpäivystyksiin?

Jos toivottuja säästöjä ei synny, Juuso pitää todennäköisenä, että hallitus etsii tuolloin uusia säästökohteita. Taustalla on hallituksen useaan kertaan todettu tavoite jarruttaa valtion velkaantumista. Ministeri Juuso sanoo, että uusien kohteiden löytäminen nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluista vaikuttaa hyvin hankalalta. – Tämä on hyvin vaikea kysymys, koska sosiaali- ja terveysministeriön alalta niitä [uusia säästökohteita] on enää erittäin vaikea löytää, Juuso arvioi.

Mikäli sosiaali- ja terveyspalveluista ei löydy enempää säästettävää, leikattavaa, supistettavaa ja romutettavaa, voisiko se olla merkki siitä, että siellä ei yksinkertaisesti ole yhtään löysää, josta voidaan säästää, leikata, supistaa tai romuttaa?

En ihmettele, mutta ihmettelen silti. Ihme tollo.

[vieraslaji]

Hello fellow Finnish learners!

I've been meaning to put this post together for weeks and I kept thinking it wasn't ready, but now I've decided to just keep updating it after I post so here it is, in its unfinished form:

While I do enjoy Käärijä's music and I think it's a great way to learn vocabulary, I have difficulty with auditory processing and sometimes I can't understand rap even in my native language. Also, as someone living very far away from Finland, listening and speaking are the hardest things for me to practice.

So! Here's some random assorted Finnish media that I think are nice listening practice and also (most importantly) not Peppa Pig. I cannot professionally vouch for any of these as a learning tool; all I can say is that I've watched/listened to/read them and I feel like maybe I learned something.

MUSIC

Katri Ylander (check out Pandat, Älä kysy miks, Sano mulle jotain kaunista, Kyselen) - she has a pretty low vocal range, which is great for understanding, and she has a lot of repetitive choruses

Ollie (check out Ainakin mä rakastin, Aavikolla, Älä riko mua enää) - we've got kind of a downtempo sadboy thing going on here, which is excellent for our learning purposes

Mikko Harju (check out Meidän puolella, Oon nähnyt unta, Mä olen tässä, Sinä riittää) - there tend to be clear breaks between words in his songs and he uses less puhekieli than a lot of artists

Younghearted (check out Kuljetaan, Tässä ja nyt, Sun numero) - literally I just like them idk

Antti Tuisku - Koti - I wouldn't put Antti Tuisku as an artist in general on this list, but Koti basically feels like an Ollie song

YOUTUBE

KatChats - great educational content for all learner levels, speaks very slowly and uses very little puhekieli. I also think she has a facebook and/or discord community?

Nedde - mostly a Sims and Sims-esque gaming channel, which is great for vocab building and comprehension because she narrates what she's doing onscreen

T I N K E - lots of life vlogs and sims videos; I think she speaks really clearly and understandably

Herbalisti - he speaks a lot faster and more colloquially, but his minecraft and random-pelit videos are good for the same reasons as Sims videos. also he has a really cute cat

Aleksi Rantamaa - specifically his TLDR LIVE videos are easiest to understand because he's talking to chat so he repeats himself a lot and takes a lot of pauses between his sentences

PODCASTS

Opi Suomea! - hasn't been updated in a long time but it's great listening and vocab practice about everyday topics

Soturikissat Kastepilven kanssa - I am about to make another post about this whole phenomenon but just trust me on this one

Miksei kukaan kertonut? - the host speaks very understandably and, way more importantly, her guests always have decent microphones

NETFLIX (it's what I have sorry)

Julie and the Phantoms - it's honestly very well done for a teen drama and the music is stupidly catchy

Zero Chill - another netflix teen drama; I liked it less than julie and the phantoms but it's fine

Heartstopper - don't lie to me, you're on tumblr. you've heard of heartstopper.

Carmen Sandiego - genuinely super engaging as far as kid's shows go; it reminds me of the educational cartoons I watched as a kid

The Dragon Prince - literally by the creators of ATLA, you don't need my elevator pitch for it

[pupucino]

mä aion nyt puhua lihavuudesta ja laihduttamisesta

jos tästä aiheesta lukeminen ei tee sulle hyvää, scrollaathan tän ohi ja hiljennät tägit #laihduttaminen ja #laihdutuslääke

tiättekö kun jos on tarpeeksi ylipainoinen (mikä mitataan tietenkin painoindeksillä, jota ei ole tarkoitettu alun perinkään siihen käyttöön), lääkärillä käyminen on erilaista kun "normaalipainoisena". paino nähdään usein syynä ja selityksenä kaikkeen, mutta myös esteenä hoidoille ja tutkimuksille. laihduta ens ni sit edetään. ei tietenkään aina, eikä kaikki lääkärit, mutta kyse on kuitenkin ilmiöstä, ei vain yksittäisten ihmisten yksittäisistä kokemuksista.

mä oon elämäni aikana ollu "alipainoinen" (jolloin sain myös kuulla lääkäreiltä ja kouluterkkarilta tosi outoja ja ikäviä kommentteja), "normaalipainoinen" (jolloin asiat hoitui asiallisesti) ja "ylipainoinen" (jolloin suhtautuminen on taas muuttunut hankalaksi).

no sitä aattelis, että kun lihavuutta pidetään niin vaarallisena "kansantautina", siihen sais apua. ei.

menin jo vuosia sitten eka kertaa terkkarille sanomaan, että hei mä olen lihonu oudon paljon oudon lyhyessä ajassa ilman selkeää syytä, voisinko saada apua. no en oikein saanu. jotai vähä ihmeteltii mut aika laiskasti.

sit myöhemmin ku menin hakemaan apua yhteen mun elämäni isoimmista vaikeuksista, ni lääkärin tekemä lähete tuli takasin, enkä pääsykään hoitoon. syy: ylipaino. no menin sit takasin sille lääkärille, joka lähetteen teki, ja kysyin, että voinko nyt saada jotain apua sit siihen ylipainoon, ku se kerran estää mua pääsemästä näin tärkeään hoitoon.

se lähetti mut taas terkkarille pohtimaan mun ruokailutottumuksia. no terkkari oli kyl ihana, ja opin mä vähä jotain uutta, mutta en laihtunu.

jonku vuoden päästä kasasin itteni taas. nyt saatana. haluun siihen hoitoon. mulla on ilmenny myös muita teknisiä vaikeuksia lihomisen takia (kuten budjettiongelma vaatteiden ostamisesta, ku aina vuodenajan vaihtuessa totean ettei vanhat vaatteet enää mahu ja joudun hankkimaan uudet, eikä esim. noi talvitakit ole kovin halpoja), joten aattelin, et nyt vittu täytyy tehä jotain.

kaveri oli saanu laihdutuslääkkeen. en ollu kuullukaan aiemmin, et oikeesti toimivia, ei-huuhaa-laihdutuslääkkeitä on olemassa! miksei kukaan ollu kertonu aiemmin?

no lääkärillä meni viel joku vuosi säätöö ja vääntöö, labrakäyntei, seurantoi ja soittoaikojen siirtämisiä ja ihmettelyä ja kaikkea ennen ku lopulta mulla oli resepti laihdutuslääkkeeseen.

se on pillerimuotoinen semaglutidi. pakkaus maksaa reilun satasen. yhelle pillerille tulee hintaa noin 4 €. Neljä euroo joka päivä. Onhan sillä hintaa, mutta mietin, mihin kaikkeen muuhun tuhlaisin sen neljä euroo joka päivä ja mistä voisin säästää sen. yhen cappuccinon verran.

tänään viimein pääsin alottamaan laihdutuslääkkeen käytön. merkittävä päivä.

mä oon toiveikas, että tää oikeesti auttaa, mutta myös pelkään, ettei autakaan, koska jos ei auta, niin sit en tiedä, mitä enää teen. jatkan säästämistä päästäkseni yksityiselle lääkärille siihen hoitoon, johon en julkisella päässy lihavuuden takia? en todella tiedä.

joten nyt odotan jännityksellä.

(aion avautua aiheesta jatkossakin eli jos haluat tän aiheen pois sun dashilta hiljennä mainitut tägit)

[teal-skull]

Suomenkielisiä sanoituksia jotka vaan iskee eri tavalla

"Syreenien kanssa sä voit jäädä nukkumaan / enää ei tarvii jaksaa" -Haukilahden rantaan, SANNI

"Mulla yksi pyyntö ois / älä vie lapsuuttani pois / anna mun nauttia aika tää" -Pyyntö, Klamydia

"Minä suojelen sinua kaikelta / mitä ikinä keksitkin pelätä / ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi."

-Minä suojelen sinua kaikelta, Ultra Bra

"Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen, kun ihmiskunta tekee itsemurhaa"

-Viidestoista yö, Juice Leskinen

"Joku hullu on keksinyt ikuisuuden" -Autiotalo, Dingo

"Syvälle syliisi lasken teidät lapsikullat / laulan viimeiset tuutilullat / heitän päällenne kepeät mullat / Menkää rauhassa " -Kepeät mullat, Mokoma

"Pihamaalla katsoo miten kaunis voikaan olla maa / vaikkei ole Jumalaa"

-Rakkaus on lumivalkoinen, Yö (tän koko biisin vois laittaa)

"Vesi oli mustaa kuin aikakin" -Lumi teki enkelin eteiseen, Hector (tän koko biisin vois postaa koska se on se kokonaisuus jota iskee jonnekin syvälle)

"Lumi on syönyt kaiken / routa raiskaa tämän maan / joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan "

-Joutsenet, PMMP

"Mä en tiedä mitä teen / on kai pakko laittaa lapset laitokseen / eikö elämässä riitä mikään? / eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre?" -Elina mitä mä teen? Leevi and the leavings

"Kipu kuolee huutamalla / Alastomana lattialla "

-Koneeseen Kadonnut, Apulanta

"Ei käsin tunnu pimeys niin tummalta, jos kosken aamun kastetta" -Sudenmorsian, Korpiklaani "Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista / jonka raajat kuolleet on / tän täytyy mennä näin / vaikka tahtoisin kieltää / koittaa säilyttää / mutta tiedän et on turhaa armoo viivyttää."

-Armo, Apulanta

"Jotka kuuluu siihen kulissiin, mitä peloissaan kodiksi kutsutaan ja jonne haaveet haudataan / miksei ikinä riitä että toinen on siinä ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi" -Maailma on tehty meitä varten, Haloo Helsinki "Täällä pohjantähden alla hiipii sieluun asti halla ja tunteet tappamalla rikki repii sydämen " -Täällä Pohjantähden alla, Petri Laaksonen

Saa Lisätä!

[toverivoetkylae]

Ystävät ja kadunoliot, kansalaiset medbörgare ja mitä näitä on. Seuraa avautuminen mielenterveysongelmaiselta. Saattaa mennä poliittikseksikin, mutta lähinnä haluan nyt johonkin huutaa turhautumistani yleisesti kaikkeen.

Tehdään asia aivan selväksi: Tämä ei ole hyvän mielen postaus.

On hintusen yli kymmenen vuotta siitä, kun sain masennusdiagnoosin ja jouduin burnout-> sairausloma-> sairauseläke-> kelan imeparantaja-> ai toimeentulotukea ei voi hakea takautuvasti-> kesäopintotuki-> takaisinperintä-> työkkäri-> jne-kierteeseen.

Olen aloittanut kolme korkeakoulututkintoa enkä saanut valmiiksi yhtäkään. Olen ollut kahdessa osa-aikatyössä, joissa onnistuin palamaan loppuun. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin ollut se yhteiskunnan loinen, jolla kroppa toimii, mutta pääkoppa ei, ja anellut milloin miltäkin virastolta apua. Olen käynyt leipäjonossa. Olen turvautunut kirkkoon, joskin lähinnä henkisesti.

Asioita, joista voin taputella itseäni selkään: olen löytänyt hyvän puolison, joka rakastaa mua just näin vajavaisena kuin olenkin. Olen melkein kirjoittanut romaanin. Olen julkaissut yhden novellin ja myynyt taidetta taskurahaa saadakseni.

Kääntöpuoli: Olen selittänyt työkkärille, miksei tästä ole minulle elannoksi. Olen jännittänyt niin helvetisti, mitä vakuutuslääkäri toteaa, jos mun papereihin lipsahtaa tieto, että olen trhnyt yhtään vitun mitään muuta kuin hengittänyt.

Olen mennyt terveyskeskukseen vaivoineni, kun polikontaktini oli katkaistu. Halusin Kelan tukeman psykoterapian, johon psykiatri (joka ei tavannut minua) ei kirjoittanut lähetettä, koska "olet liian huonossa kunnossa." Pyysin sen sijaan lähetettä psyk.polille, mutta sinne "olet liian hyvässä kunnossa." Olen luultu epävakaaksi kahden tapaamisen perusteella, koska ilmaisin pettymykseni terveyskuskuksen toimintaan sanomalla, etten halua tuhalata enempää aikaani ja kävelemällä ulos kesken vastaanoton. Sen nojalla sain kylläkin sen polilähetteen, mutta ehkä sen ei olisi pitänyt mennä ihan näin?

Mutta hei. Muistakaa käyttäytyä hyvin, niin asiat hoituu! Eiku.

Odotellessani Kelan ihmeparantajan tuomiota olen saanut viikon mittaisen paniikkikohtauksen, joka ei lähtenyt millään määrällä kotiin määrättäviä bentsoja vaan piti laukaista terveyskeskuksessa diapamilla. Ja panikoinut vielä enemmän tunnustaessani käyttäneeni myös kaverin erimerkkistä rauhoittavaa siinä toivossa, että se toimisi. Nehän luulee mua narkkariksi! Ilman kyseisen kaverin paikallaoloa en ikinä olisi saanut vakuutettua ketään, että en vittu istu päivystyksessä aamusta iltaan vaan saadakseni annoksen Diapamia. Siihen on varmasti helpompia keinoja. Sitä asiaa sivuten aloitin myös lääkkeen, joka sai äitini rinnastamaan minut osastolla kuolemaansa odottaviin narkkareihin. Aa että.

Olen tehnyt niin monta masennuskyselyä ja bipolaarisuustestiä, etten enää muista. Lippulappusia kaikkialla. Olen ollut valmis kokeilemaan uusia lääkkeitä, olen sietänyt sellaisiakin sivuvaikutuksia, joita ei varmaan pitäisi sietää. Olen lihonut 40 kiloa 10 vuodessa. Myös sinä aikana, kun juoksin säännöllisesti ennen kuin se kävi polvien takia mahdottomaksi. Mutta ei, kyllä se lihominen johtuu yksinomaan vain passiivisuudesta. Siitäkin huolimatta, että lyhyen lääkkeettömän jakson aikana painoni putosi huomattavasti.

Jumalauta olen tehnyt parhaani. Se ei ole ollut aina kovin hyvä, mutta se on ollut mun parhaani. Asiat on sotkuisia usein. Se on elämää.

Viime vuosina olen alkanut myös epäillä, että masennukseni hoitoresistenttisyys voi johtua siitäkin, että diagnoosi on väärä. Mulle on ehdotettu ketamiinia, sähkösokkeja, mitä niitä on. Asia ei edennyt, koska asioistani perillä oleva lääkäri lähti pitkälle vapaalle. Olen saanut lisää lääkkeitä, en enää itsekään muista, mitä kaikkea olen kokeillut.

Mutta kun kysyn, voisiko ongelmien taustalla olla esimerkiksi neuroepätyypillisyyttä tms, niin en päässyt edes jonoon, koska "hoito ei ole tasapainossa."

Mun elämä ei ole ammatillisessa mielessä edennyt tuumaakaan näinä vuosina. Tykkäsin kyllä tehdä töitä sinä aikana, kun pystyin. On aivan ihanaa, kun raha tulee tilille ilman, että sitä pitää erikseen kinuta, kunhan vaan menee töihin. Siitä seuraava euforia oli mulla niin valtava, ettei edes kiinnostanu niin kauheesti, mitä se työ oli. Paitsi puhelinmyyntiä kokeilin, ja se oli niin perseestä, että palkka ei paikannut.

Vielä kun olin 29, mulle sanottiin, että olen nuori ja ehdin vielä, ja mua työnnettiin kouluihin kaikilta suunnilta. Sitten täytin 30, ja nyt olen jo ihan menetetty tapaus ja varmaan siivoan loppu elämäni (mikä on ihan jees duuni, mutta palkka on niin paska että en edes enää.)

Löysin vasta uuden terapeutin. Hän kuunteli, millaista mun elämä on ollut ja mitkä asiat esim. Opiskelussa ovat johtaneet kaikkiin niihin feilauksiin, millainen olin koulussa ja lapsena, ja katsoi, kun vääntelin ja naputtelin sormiani koko ajan. Ja lausui psykologin mielipiteenä, että oon melko varmasti neuropoikkeava ja sitä on hoidettu masennuksena. Siksi, kun lääkärit ei huomaa ilmiselvää stimmausta vaikka se tanssis heidän edessään alasti.

Siis eihän tässä nyt voi enää ku nauraa. Vittu. Nepsy on se yks kortti, jota ei oo vielä katottu, koska Ei Sinne Vaan Mennä.

Eihän tässä voi ku nauraa.

Mut jos nyt seuraavaks käy ilmi, että mikroannos piriä päivässä ois voinu antaa mulle sen, mitä tarvin tutkinnon suorittamiseen ja yleensä siihen, et elämä ois jotenki hanskalla ja asiat pysyis päässä ("masennus vaikuttaa myös muistiin ja keskittymiseen!") niin... ei saatana. Mä en vittu kestä sitä ihmisenä. Lähinnä, kun en tiedä, kenen aamumuroihin mun pitäis sit oksentaa kostoks näistä menetetyistä vuosista, kun oon joutunu joka välissä jännittämään lähinnä taloudellista tilannettani koko ajan. Oon ollu ihan vitullisessa stressissä valehtelematta koko ajan. Joku kolmen kuukauden saikkupäätöskin on loppuviimeks aika lyhyt, kun terveydentila on ollut vuosikaudet sama eikä mitään merkittävää muutosta ole tiedossa sen kolmen kuukauden aikana. Puoli vuottakin on semmoinen, missä ehtii juuri ja juuri vähän palautua siitä, että jatkuva paperisota on normi. Ja usein niissä päätöksen saamisissakin kestää kuukausitolkulla.

Jos oisin kapitalisti, niin kysyisin, kuka maksaa mulle mun koulutuksen kesken jäännistä johtuvat tulonmenetykset ja puuttuvan eläkekertymän? Mut ei, tämmönen pikkumaisuus ei oo meille maan matosille. Mun osani on nyt yrittää öykkäröidä itteni oikean avun piiriin ja sit olla helvetin ilonen, että sellaista ylipäänsä koskaan löytyi.

Mut hei. Pysykää positiivisina! Se on asenteesta kii! Naminami pusipusi masennus paranee lenkkeilyllä.

[fyeahfinnishmusicaltheatre]

Osaatko sanoa miksei musikaalien suomenkielisiä versioita oikein levytetä tai laiteta mihinkään saataville. Onko kyse tekijänoikeuksista vaiko vaan rahasta. Harmittaa vaan kun on niin monia hyviä musikaaleja, mutta kun niitä ei enää esitetä, ei lauluja voi suomeksi kuulla mistään.

Tervehdys ja kiitos kysymyksestä!

En (suureksi harmikseni!) ole koskaan ollut kärpäsenä katossa, kun teattereissa tehdään sopimuksia ja keskustellaan näistä asioista, mutta valistuneen arvauksen osaan antaa: kyse on ennen kaikkea rahasta, mutta myös laajemmin siitä, etteivät suomalaiset teatterit näe musiikin äänittämisestä olevan hyötyä omalle toiminnalleen.

Nykypäivän musiikkibisneksessä, jota dominoivat minimaalisen pienet Spotify-korvaukset ja vastaavat, musiikin julkaiseminen ei lähtökohtaisesti ole kovin tuottoisaa hommaa. Vielä pienemmät tuotto-odotukset voidaan laskea pienelle kohderyhmälle, kuten musikaalifaneille, tehdyille levytyksille. Tekijänoikeudet tuskin muodostuisivat ongelmaksi, jos Suomessa haluttaisiin tehdä jostain ulkomaisesta musikaalista levytys... mutta eihän kukaan halua, sillä äänitteen tekeminen maksaisi enemmän kuin Spotifysta koskaan saataisiin pennosia takaisin.

Toisin on Broadwaylla, jossa melkein kaikista uusista musikaaleista tulee vielä nykyäänkin levy – sillä vaikka kyse ei olekaan mainstream-musiikista, englanninkielisen musikaalimusiikin kohderyhmä on sentään maailmanlaajuinen. Fanien lisäksi levytysten kautta Broadway-musikaaleihin voivat tutustua a) potentiaaliset katsojat ja b) taiteilijat ja teatterit ympäri maailman, ja näiden tutustuttaminen teoksiin saattaa parhaimmillaan johtaa sekä Broadwaylle suuntautuvaan turismiin että uusiin kv-tuotantoihin ja niistä saataviin rojalteihin. Broadway-musikaalilevytykset ovat siis sekä tuote itsessään että markkinoinnin väline.

Suomi on kielialueena pieni ja musikaalien esityskaudet ovat lyhyitä, joten voidaan sulkea pois se, että levytyksistä olisi täällä vastaavaa hyötyä markkinoinnin kannalta. Uusien kotimaisten musikaalien musiikin julkaiseminen olisi kuitenkin kulttuuriteko ihan itsessään, ja joskus niistä saadaankin pari biisiä (esim. Wasa Teater on julkaissut muutamia Vänd om min längtan -musikaalin kappaleita Spotifyssa) tai jopa kokonainen levytys (esim. Tampereen Työväen Teatterin Hamlet ja Tytöt 1918). Tällaisiakaan levytyksiä ei kuitenkaan tehdä usein, mikä johtunee jälleen rahasta tai pikemmin sen puutteesta. Mielestäni on huomionarvoista, että uusien musikaaliensa levyttämisessä kunnostautunut TTT saa suurempaa valtiontukea kuin suurin osa muista suomalaisista teattereista.

Lisäksi tähän aihepiiriin liittyen väitän, ihan puhtaasti omien havaintojeni pohjalta, että keskimäärin katsoen suomalaisista teattereista puuttuvat sekä resurssit että osaaminen musiikin hyödyntämiseen markkinoinnissa. Ei ole rahaa eikä aikaa, ei ole osaavia tekijöitä markkinointitiimeissä – eikä varsinkaan ole uskoa, että musiikista voisi musikaalien markkinoinnissa olla hyötyä, ainakaan sen pidemmästä äänitteestä kuin lyhyeen videotraileriin ja/tai radiomainokseen sopivasta pikku pätkästä. Meillä ei ole myöskään samanlaista television ja teatterien välistä symbioottista markkinointikulttuuria kuin naapurimaassamme Ruotsissa, jossa isoimmissa tuotannoissa mukana olevat musikaaliesiintyjät käyvät säännöllisesti aamutelkkarissa ja Allsång på Skansenilla promoamassa itseään ja teoksiaan ja laulaa luikauttavat siinä yhteydessä jonkin musikaalin kappaleista. Meillä vastaaville promovetäisyille ei ilmeisesti ole sen enempää kysyntää kuin tarjontaakaan.

Tulipa pitkä vastaus, ja nuo viimeiset havainnot vieläpä menivät ohi alkuperäisestä kysymyksestäsi... mutta ajattelin kuitenkin nostaa nekin tässä esille, kun olen aihepiiriä itsekin pohtinut. On tosiaan sääli, miten vähän materiaalia suomalaisista musikaalituotannoista jää jäljelle sen jälkeen, kun esityskaudet päättyvät!

[hiidenneiti]

Eli se Muratin (1840, 2007) lopputwisti: SPOILEREITA

Päähenkilö Matilda on siis saapunut Tukholmaan erään Vapaaherrattaren seuraneidiksi. Matilda on siinä uskossa että Vapaaherratar on vain joku random perhetuttu jota hän ei ole koskaan tavannut, mutta ITSE ASIASSA hän on Matildan edesmenneen isän Carlin nuoruuden rakastettu ja hänen etunimensä on myös Matilda, sillä Carl halusi nimetä ainoan tyttärensä entisen heilansa mukaan. En tiedä mitä mieltä hänen vaimonsa oli siitä, mutta mitäpäs sitä tuomitsemaan........

Käy ilmi, että Vapaaherratar oli jo vuosia halunnut saattaa oman poikansa Gustafin ja Matildan yhteen koska sillähän ne menneisyyden haavat paikataan, kun ei itse saanut naida haluamaansa miestä niin ainakin meidän lapset voi kokea sen!!! Mitä helvettiä. Ongelma oli siinä, he eivät tunne toisiaan, Gustaf on matkoilla ja Matildaa kosiskelee Paroni C, joten mitenkäs pari saatettaisiin yhteen mahdollisimman orgaanisesti?

"Nyt keksinkin!! Käsken poikaani tulemaan tänne ja esittämään olevansa vain joku tilanhoitaja Ferdinand S. jonka olen palkannut hoitamaan kartanoani, siinä roolissa hän saa tutustua Matildaan rauhassa ja ottaa selvää, onko Matilda rakastunut Paroniin vai onko hän vapaa!!"

Joten Matilda tapaa Gustafin ensimmäistä kertaa valepuvussa, he ystävystyvät, rakastuvat, lupautuvat toisilleen jne jne. Koko tämän ajan Gustaf teeskentelee äitinsä Vapaaherrattaren olevan vain hänen työnantajansa. Sitten Vapaaherratar käskee Matildaa lähtemään kanssaan takaisin kaupunkiin, jossa Vapaaherratar pudottaa pommin: hän tahtoo että Matilda menisi naimisiin Gustafin kanssa, kun tämä "palaa ulkomailta". Matilda on niin kiltti ja kunnollinen että kyynelsilmin suostuu, ja viettää seuraavat puoli vuotta riutuen odottaen häitä, eroaa kirjeitse Gustaf/Ferdinandista ja itkee kohtaloaan. (Gustaf/Ferdinand piipahtaa heidän kihlajaisjuhlissaan maski naamalla ettei sitä tunnisteta ja käy vain halailemassa Matildaa takahuoneessa, perus)

Lopulta hääpäivä koittaa, Gustaf ehtii juuri ja juuri seremoniaan, Matilda on ihan henkisesti rikki, kävelee alttarille, ja kukas siellä odottaa kuin GUSTAF/FERDINAND. Matilda antaa kaiken salailun tietysti anteeksi ja pari vihitään MUTTA NIINKU MITÄ HELVETTIÄ TÄÄ KIEROILU OLI??????!!!! MIKSEI SE GUSTAF VAAN VOINUT OLLA GUSTAF JA YSTÄVYSTYÄ MATILDAN KANSSA ENSIKSI????? SIKSIKÖ ETTÄ NE HALUSI TESTATA SUOSTUISIKO MATILDA NAIMISIIN VAIN KÖYHÄN TILANHOITAJAN KANSSA???? JA MIKSI SITÄ PITI KIDUTTAA KOKO PITKÄ KIHLAJAISAIKA?????? MITEN MATILDA LUOTTAA HÄIDEN JÄLKEEN KUMPAANKAAN NOISTA ENÄÄ KOSKAAN

[ketsuppia]

En tiedä, en ymmärrä. Miksi?

Lyhyehkö teksti elämän painavuudesta.

Haluaisin toivoa, että kaikki olisi hyvin, kuin ennen oli. Mutta millon kaikki oli edes hyvin?

Kokoajan on jotain pahaa meneillään. Joko maailmassa tai omassa elämässä.

Olenko itsekäs jos sanon, etten pysty auttamaan hädässä olevia? Voisinhan minä, en vain tee sitä. Miksi? En, en vain tiedä.

En ymmärrä.

En ymmärrä mitään.

Joskus mietin, miksen vain perehtyisi enemmän perus asioihin, niin en vaikuttaisi niin tyhmältä kokoajan.

En osaa mitään ihmeellisyyksiä. En ymmärrä mitään ihmeellisyyksiä.

En osaa olla hyvä ihminen, olen kokoajan tyly ja työnnän muut luotani.

Miksi?

On minulla sentään lemmikki, joka aina odottaa kotona iloisena. Olenko edes ansainnut sitä? En osaa säästää rahaa niin, että saisin sille hienoja mukavuuksia.

Se on allergikko. Tuntuu, kuin tekisin kaiken väärin sen terveyden edistämiseksi.

Olenko huono omistaja?

Olenko huono ihminen?

En tiedä. En ymmärrä.

Sain vihdoin oikeita kavereita. Tai ainakin luulen. Emme ole koulun ulkopuolella tekemisissä.

Netissä oli kerran paljon kavereita. Kunnes lopetin ensin viestin laittamisen, ja kyselemisen pelaamaan. Kukaan ei enää laittanut viestiä.

Olinko niin tyly? Itsekäs?

Miksei kukaan enää pitänyt yhteyttä? Vaikka kaikki vaikutti menevän niin hyvin.

En tiedä. En ymmärrä.

En tiedä, ansaitsenko edes uusia ystäviä.

Tai kumppaneita. Olin täysi kusipää. Playeri.

Löysin yhden todella rakkaan. Se kesti vain yhden kesän. Stereotyyppinen yläkoulun teinirakkaus.

Muutuin todella paljon sen jälkeen. Olin parempi ihminen. Tai ainakin, siltä se tuntui. Totuutta en tiedä.

Miksi?

Pääsin peruskoulusta. Elämä helpottui. Paino putosi harteilta.

Suunnittelin muuttoa. Tulevaisuutta. Miten kaikki muuttuisi ja minäkin.

Mikään ei onnistunut.

Kaikki putosi niskaan.

Miksi?

Kumpa tietäisin.

Löysin taas uuden rakkaan. Ajattelin, että tämän on oltava se.

Se sanoi, ettei koskaan pitänyt minusta, ja ei tiedä miksi edes suostui.

En tiedä, haluanko enää ikinä yrittää.

Nettiin jäi muutama ystävä, jotka lohduttivat.

Ne muutamat ovat niitä ainoita aitoja ihmisiä. Ne eivät edes käsitä miten rakkaita ne ovat minulle. Rakkaimpia.

On se lemmikkikin kaikkein rakkain. Vaikken ole paras omistaja. En koskaan antaisi sitä pois, vasta kun aika jättää.

Rahaa ei ole huvituksiin, mutta sentään tarpeisiin. Kai tässä oppii arvostamaan pieniä asioita.

Tuntuu, että vain joskus muistaa, miten hyvin asiat ovat entiseen verrattuna.

Ja joskus unohtaa, miten huonostikkin on voinut mennä.

Miksi?

En ymmärrä.

En tosissaan ymmärrä mitään.

Mutta kai joskus asiat järjestyvät.

Joskus vielä.

Tammikuu, 2024

Petteri.

[ruttotohtori]

Miks nykyää "olla kusessa" tarkottaa vaa sitä, et joku o kiperässä/epämiellyttävässä tilanteessa (esim. "Matti on kusessa romutettuaan isänsä uuden auton"), miksei sitä enää käytetä ilmasemaan sitä, et on pihkassa johonki (esim. "Matti on kusessa Siljaan")?

[valejalkainen]

itken ja riehun koska suurkapitalisti-cittari jossa käyn NIMENOMAAN koska niillä on kokoelmassa mun lempi-irtokarkkeja

ei enää pidä kokoelmassa mun lempi-irtokarkkeja

miksei mun rahat kelpaa, kapitalistikauppias