#se on sitten voi voi

[toverivoetkylae]

Ystävät ja kadunoliot, kansalaiset medbörgare ja mitä näitä on. Seuraa avautuminen mielenterveysongelmaiselta. Saattaa mennä poliittikseksikin, mutta lähinnä haluan nyt johonkin huutaa turhautumistani yleisesti kaikkeen.

Tehdään asia aivan selväksi: Tämä ei ole hyvän mielen postaus.

On hintusen yli kymmenen vuotta siitä, kun sain masennusdiagnoosin ja jouduin burnout-> sairausloma-> sairauseläke-> kelan imeparantaja-> ai toimeentulotukea ei voi hakea takautuvasti-> kesäopintotuki-> takaisinperintä-> työkkäri-> jne-kierteeseen.

Olen aloittanut kolme korkeakoulututkintoa enkä saanut valmiiksi yhtäkään. Olen ollut kahdessa osa-aikatyössä, joissa onnistuin palamaan loppuun. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin ollut se yhteiskunnan loinen, jolla kroppa toimii, mutta pääkoppa ei, ja anellut milloin miltäkin virastolta apua. Olen käynyt leipäjonossa. Olen turvautunut kirkkoon, joskin lähinnä henkisesti.

Asioita, joista voin taputella itseäni selkään: olen löytänyt hyvän puolison, joka rakastaa mua just näin vajavaisena kuin olenkin. Olen melkein kirjoittanut romaanin. Olen julkaissut yhden novellin ja myynyt taidetta taskurahaa saadakseni.

Kääntöpuoli: Olen selittänyt työkkärille, miksei tästä ole minulle elannoksi. Olen jännittänyt niin helvetisti, mitä vakuutuslääkäri toteaa, jos mun papereihin lipsahtaa tieto, että olen trhnyt yhtään vitun mitään muuta kuin hengittänyt.

Olen mennyt terveyskeskukseen vaivoineni, kun polikontaktini oli katkaistu. Halusin Kelan tukeman psykoterapian, johon psykiatri (joka ei tavannut minua) ei kirjoittanut lähetettä, koska "olet liian huonossa kunnossa." Pyysin sen sijaan lähetettä psyk.polille, mutta sinne "olet liian hyvässä kunnossa." Olen luultu epävakaaksi kahden tapaamisen perusteella, koska ilmaisin pettymykseni terveyskuskuksen toimintaan sanomalla, etten halua tuhalata enempää aikaani ja kävelemällä ulos kesken vastaanoton. Sen nojalla sain kylläkin sen polilähetteen, mutta ehkä sen ei olisi pitänyt mennä ihan näin?

Mutta hei. Muistakaa käyttäytyä hyvin, niin asiat hoituu! Eiku.

Odotellessani Kelan ihmeparantajan tuomiota olen saanut viikon mittaisen paniikkikohtauksen, joka ei lähtenyt millään määrällä kotiin määrättäviä bentsoja vaan piti laukaista terveyskeskuksessa diapamilla. Ja panikoinut vielä enemmän tunnustaessani käyttäneeni myös kaverin erimerkkistä rauhoittavaa siinä toivossa, että se toimisi. Nehän luulee mua narkkariksi! Ilman kyseisen kaverin paikallaoloa en ikinä olisi saanut vakuutettua ketään, että en vittu istu päivystyksessä aamusta iltaan vaan saadakseni annoksen Diapamia. Siihen on varmasti helpompia keinoja. Sitä asiaa sivuten aloitin myös lääkkeen, joka sai äitini rinnastamaan minut osastolla kuolemaansa odottaviin narkkareihin. Aa että.

Olen tehnyt niin monta masennuskyselyä ja bipolaarisuustestiä, etten enää muista. Lippulappusia kaikkialla. Olen ollut valmis kokeilemaan uusia lääkkeitä, olen sietänyt sellaisiakin sivuvaikutuksia, joita ei varmaan pitäisi sietää. Olen lihonut 40 kiloa 10 vuodessa. Myös sinä aikana, kun juoksin säännöllisesti ennen kuin se kävi polvien takia mahdottomaksi. Mutta ei, kyllä se lihominen johtuu yksinomaan vain passiivisuudesta. Siitäkin huolimatta, että lyhyen lääkkeettömän jakson aikana painoni putosi huomattavasti.

Jumalauta olen tehnyt parhaani. Se ei ole ollut aina kovin hyvä, mutta se on ollut mun parhaani. Asiat on sotkuisia usein. Se on elämää.

Viime vuosina olen alkanut myös epäillä, että masennukseni hoitoresistenttisyys voi johtua siitäkin, että diagnoosi on väärä. Mulle on ehdotettu ketamiinia, sähkösokkeja, mitä niitä on. Asia ei edennyt, koska asioistani perillä oleva lääkäri lähti pitkälle vapaalle. Olen saanut lisää lääkkeitä, en enää itsekään muista, mitä kaikkea olen kokeillut.

Mutta kun kysyn, voisiko ongelmien taustalla olla esimerkiksi neuroepätyypillisyyttä tms, niin en päässyt edes jonoon, koska "hoito ei ole tasapainossa."

Mun elämä ei ole ammatillisessa mielessä edennyt tuumaakaan näinä vuosina. Tykkäsin kyllä tehdä töitä sinä aikana, kun pystyin. On aivan ihanaa, kun raha tulee tilille ilman, että sitä pitää erikseen kinuta, kunhan vaan menee töihin. Siitä seuraava euforia oli mulla niin valtava, ettei edes kiinnostanu niin kauheesti, mitä se työ oli. Paitsi puhelinmyyntiä kokeilin, ja se oli niin perseestä, että palkka ei paikannut.

Vielä kun olin 29, mulle sanottiin, että olen nuori ja ehdin vielä, ja mua työnnettiin kouluihin kaikilta suunnilta. Sitten täytin 30, ja nyt olen jo ihan menetetty tapaus ja varmaan siivoan loppu elämäni (mikä on ihan jees duuni, mutta palkka on niin paska että en edes enää.)

Löysin vasta uuden terapeutin. Hän kuunteli, millaista mun elämä on ollut ja mitkä asiat esim. Opiskelussa ovat johtaneet kaikkiin niihin feilauksiin, millainen olin koulussa ja lapsena, ja katsoi, kun vääntelin ja naputtelin sormiani koko ajan. Ja lausui psykologin mielipiteenä, että oon melko varmasti neuropoikkeava ja sitä on hoidettu masennuksena. Siksi, kun lääkärit ei huomaa ilmiselvää stimmausta vaikka se tanssis heidän edessään alasti.

Siis eihän tässä nyt voi enää ku nauraa. Vittu. Nepsy on se yks kortti, jota ei oo vielä katottu, koska Ei Sinne Vaan Mennä.

Eihän tässä voi ku nauraa.

Mut jos nyt seuraavaks käy ilmi, että mikroannos piriä päivässä ois voinu antaa mulle sen, mitä tarvin tutkinnon suorittamiseen ja yleensä siihen, et elämä ois jotenki hanskalla ja asiat pysyis päässä ("masennus vaikuttaa myös muistiin ja keskittymiseen!") niin... ei saatana. Mä en vittu kestä sitä ihmisenä. Lähinnä, kun en tiedä, kenen aamumuroihin mun pitäis sit oksentaa kostoks näistä menetetyistä vuosista, kun oon joutunu joka välissä jännittämään lähinnä taloudellista tilannettani koko ajan. Oon ollu ihan vitullisessa stressissä valehtelematta koko ajan. Joku kolmen kuukauden saikkupäätöskin on loppuviimeks aika lyhyt, kun terveydentila on ollut vuosikaudet sama eikä mitään merkittävää muutosta ole tiedossa sen kolmen kuukauden aikana. Puoli vuottakin on semmoinen, missä ehtii juuri ja juuri vähän palautua siitä, että jatkuva paperisota on normi. Ja usein niissä päätöksen saamisissakin kestää kuukausitolkulla.

Jos oisin kapitalisti, niin kysyisin, kuka maksaa mulle mun koulutuksen kesken jäännistä johtuvat tulonmenetykset ja puuttuvan eläkekertymän? Mut ei, tämmönen pikkumaisuus ei oo meille maan matosille. Mun osani on nyt yrittää öykkäröidä itteni oikean avun piiriin ja sit olla helvetin ilonen, että sellaista ylipäänsä koskaan löytyi.

Mut hei. Pysykää positiivisina! Se on asenteesta kii! Naminami pusipusi masennus paranee lenkkeilyllä.

[violasmirabiles]

mua harmittaa ihan hirveästi että mulla ei ole tästä kuvatodisteita mutta siis. mun porukoilla on vanha valokuva-albumi 50-luvulta. se on semmonen mappimallinen, sivut on rei'itettyjä kartonkiarkkeja joihin valokuvat on liimailtu ja kuvien alla on siistillä kaunokirjoituksella tehdyt kuvatekstit. se on kuulunut mun äidin puolen mummille ja siinä on kuvia mummin ajalta heinolan opettajaseminaarissa. yhtenä vuonna joulun alla näiden vuosikurssi sovitti syystä tai toisesta keskenään näytelmäsovituksen tuntemattomasta sotilaasta. en ole just nyt porukoilla niin en voi tarkistaa tätä mutta muistaakseni tää on ollut jopa ennen kuin edvin laineen elokuvasovitus on tullut teattereihin. mutta se mikä vie multa tässä järjen on se että yhtään näistä kuvista ei ole siinä albumissa!!!!!! joku on irrottanut ne joskus jotain varten eikä niitä ole koskaan laitettu takaisin!!!!!!! siinä albumissa on ainoastaan pari tyhjää harmaata kartonkisivua joissa näkyy mummin aikanaan kirjoittamat kuvatekstit ja ne paikat missä ne kuvat oli!!!!!!! niitä kuvia on ollut ainakin muutama!!!!!!! miksi ne on just ne mitkä sieltä on poissa!!!!!!!!

[salmiakkisaatana]

Tyypit tajusin just et osasyy miks pelkään tehä suunnitelmii tulevaisuudelle (asuinpaikka, työ, opiskelu jne) on et pelkään et jämähän paikalleni ja sit en toteutakkaa sitä ajatusta joka mul on et haluisin tehä eri juttuja ja asuu eri paikois ym.

Tykkään rutiineist ja siit et asiat ei muutu, joten ei ois ihan mahoton ajatus et jään johonki vaa koska pelkään uusii juttuja mut haluisin silti kokee erilaisii asioit.

Toisaalt se ei oo paha asia, jos jään johonki koska tykkään siitä.

Oon vähä liian nuori siihe et pelkään tämmöstä mut oon myös liian pessimisti ja muuten paskottu et en myöskää uskalla luottaa siihe et elämä kantaa ja asiat järjestyy ja mitä muuta paskaa ne ny sanooka jos rupeet puhumaa tämmöstä mun ikäsenä.

Ainoo tyyppi jota ehkä uskoisin ois mä ite joskus kuuskymppisenä

[karvoja]

Kesäaamun muisto, vai kauhukertomus.

Kun herää mökillä noin aamuviis, eikä keksi mitään älykästä toimintaa itselleen, saa päähänpiston lähteä aamu-uinnille, kuin reippaat ihmiset konsanaan. Ja koska paikalla ei ole muita, niin uimaan voi pulahtaa hyvin ilkosillaankin. Olen nähkääs kovin häveliäs ihminen, joten ihmisseurassa pidetään vaatteet yllä. Ei sillä, että eläinseurassa ne riisuttaisiin välittömästi, vasta sopivalla hetkellä.

Mutta nyt takaisin kertomuksen pariin.

Tässä kohtaa tarinaa rantakalliolle ollaan jo saavuttu ja veteen on liukasteltu nilkkoihin asti. Aurinko on juuri oikealla korkeudella, jotta vastarannankin epäonniset ristikontäyttäjät huomaisivat katseensa nostaessaan, että jokin auringon kirkastama valkea kapistus tönöttää kylmässä vedessä muuten varjoon jäävää rantaa vasten.

Ja tottahan niemenkärjen takaa alkaa juuri kantautua veneen pätpätystä ja ihmispuheen ääni. Nyt on neljä vaihtoehtoa.

Kirmata ylös vedestä ja kipittää saunalle jätetyn pyyhkeen suojaa, jolloin veneellä liikkuvat varmasti näkisivät kalpean pyllyn vilistävän auringon valaisemana rantaheinikossa.

Könytä ylös vedestä ja syöksyä kallion taakse piiloon kykkimään, jolloin pihan suunnasta mahdollisesti saapuva näkisi kalpean olmin pyllyn kallioiden lomassa. Kenenkään muunhan ei pitäisi olla paikalla, mutta ei sitä koskaan tiedä kuka on yönsä viettänyt puuvajassa!

Plumpsauttaa itsensä hyiseen veteen ja saada mahdollisesti sydänkohtaus. Löytyä myöhemmin pöhöttyneenä syysmyrskyn rantaan heittämänä kaukaisen kallioluodon rannasta.

Tai jäädä paikoilleen vilkuttamaan veneilijöille huomenet.

Pikaisen riskiarvion jälkeen sydänkohtauksen mahdollinen toteutuminen tuottaa vähiten häpeää, olenhan jo siinä kohtaa kuollut kun minut alkusyksystä löydetään.

*plumps*

Vedessä on kylmä, kuten oletettua. Veneessä on kalastajia, kuten odotettua. Ja kalastajat pysäyttävät purkkinsa niemen takaa esiin tultuaan ja jäävät kaloja narraamaan, kuten pelättyä.

Uimarin kylmänsieto ei ole erityisen hyvä ja pian uimari onkin kovin kylmissään. Ylös merestä ei voi enää nousta, sillä se vasta olisikin skandaali, paljastaa nyt itsensä sillä tavalla! Kuin Anubis, nyt punnitaan hypotermian ja häpeän välillä. Pyhien henkien suopeudesta ja uimarin suureksi helpotuksesi kalakaverit ovat vielä nukkumassa tai puolipakasteina pohjassa, niinpä kalannarraajien saaliinhimo hiipuu odotettua nopeammin.

Vene käynnistää jälleen moottorinsa ja lähtee prätkättämään kohti parempia apajia vailla kiirettä. Aika matelee verkkaisen veneen peräaalloilla ja aurinko nousee yhä korkeammalle.

Päähänpistoaan katuen aamuvirkku nousee kiireesti vedestä, huuhtoutuu saunassa, nappaa pyyhkeen kaiteelta ja juoksee takaisin vuoteen lämpöön jatkamaan vähemmän dramaattista elämää unimaailmassa.

Ikinä enää ei herätä aikaisin. Tai mennä uimaan.

[karilapio]

NO MORE GFE get ready for VTE

Vittumainen Tyty-yde experience

[librarytraveller]

Ensisuudelma

Hei moi, tässä on pieni Mähtiset-ficci. En jaksa postata tätä just nyt AO3:een, koska en tiedä mitä näillä raapaleilla tekisi.

Fandom tosiaan Tuntematon sotilas, paritus on Määttä/Lahtinen (eli Mähtinen, mutta käytän sitä toistakin tägiä) ja öh, ikäraja on... K-7? Mainitaan sota taustalla? En osaa ikärajoja.

Läheltä piti -tilanteita ja säikähdyksiä oli sattunut aiemminkin, liian monta kertaa, jotta Määttä olisi muistanut jokaisen, mutta tässä oli jotain erilaista. Tykityksen tauottua he olivat keräilleet itsensä, kuten tavallista, kuunnelleet Koskelan käskyjä, tai kehotuksia, ja tehneet mitä piti.

Määttä oli huomannut, ettei sydämen tykytys tuntunut laantuvan. Hän oli myös huomannut, että Lahtinen oli sanaton. Määttä oli mennyt toisen luokse, osoittanut ensin nuotioon ja viitannut sitten päällään metsään, turvalliseen suuntaan. Lahtinen oli tuijottanut häntä ja nyökännyt hetken päästä, lähtenyt hänen kanssaan etsimään sopivia puita. Heidän päästyään syrjemmälle, Määttä huomasi, että Lahtisen kädet tärisivät ja pienimmät oksat tipahtelivat hänen otteestaan.

Hetken mielijohteesta Määttä tarttui Lahtista kädestä ja puristi. Hän tarkoitti otteensa lohduttavana, mutta kai hänen kätensä lipsahti ja ote tiukkeni liikaa, koska Lahtinen älähti ja veti kätensä pois. Hetken aikaa he tuijottivat toisiaan, ja Määttä oli lähellä pyytää anteeksi, kun Lahtinen työnsikin hänet yhtäkkiä puuta vasten. Pari oksankohtaa painoivat ikävästi selkää, mutta Määttä ei välittänyt. Lahtinen oli painautunut häneen koko pituudeltaan, painoi hänen hartioitaan tiukasti puuta vasten ja Määttä saattoi tuntea toisen lämpimän hengityksen kasvoillaan.

”Mää säikähin”, Lahtinen kuiskasi ääni värähtäen. Hetken Määttä ehti ajatella, että Lahtinen tarkoitti säikähtäneensä kädestä tarttumista, mikä tuntui hölmöltä. Sitten ajatus väistyi Lahtisen painaessa otsansa hänen otsaansa vasten ja siirtäessä kätensä hartioilta hänen kaulalleen. Määttä huomasi pidätelleensä omaa hengitystään ja puhalsi hitaasti ilmaa ulos. Lahtisen kosketus lämmitti ja toisen luoma paino hänen omaa kehoaan vasten tuntui tyynnyttävältä.

Kun heidän molempien hengitys oli tasaantunut, Määttä työnsi hitaasti kätensä heidän välistään vuorostaan Lahtisen kaulalle. Lahtinen oli sulkenut silmänsä, hän huomasi, ja siirsi peukalonsa Lahtisen leualle. Toisen sänki pisteli ihoa. Enempää ajattelematta, Määttä taivutti niskaansa ja painoi heidän huulensa yhteen.

Lahtinen henkäisi hänen suutaan vasten ja vastasi suudelmaan. Sillä hetkellä Määttä tunsi olonsa levollisemmaksi kuin moneen kuukauteen ja jokin hänen sisällään asettui kohdilleen. Vaan tätähän minä olin vailla, hän ajatteli.  

[pipariperho]

Oon nyt kuunnellut Anna-sarjaa audiokirjoina ja mua ärsyttää se miten täs Anna omassa kodissaan -kirjassa Anna lausutaan englanniksi (Äna), koska Anna on kuitenkin lokalisoitu, alkuperäisestihän nimi on Anne. Edellisissä osissa ainakin Rachel oli ihan Raakel ja mun mielestä tais olla täskin mut meni nopeesti ohi (lukija vaihtui kolmen ekan osan jälkeen).

[pupunu]

äääää tää on varmana vaan turhaa nipotusta, mutta mua ärsyttää kun ihmiset käyttää sanoja väärin tilanteissa jossa sillä on väliä. tällä hetkellä tumppu on täynnä vouhotusta siitä, että asetuksista kannattaa laittaa pois päältä lupa käyttää blogin sisältöä tekoälyjen koulutuksessa. ja tyyliin joka ikinen julkaisu on silleen "SITÄ EI SAA MOBIILILLA, AINOASTAAN TIETOKONEELLA!!!".

mutta ne on väärässääääääää.... mä tiiän koska mä laitoin ne itse pois päältä mobiililla.... koska ne tarkottaa oikeesti, että sitä ei saa pois sovelluksessa, mutta se asetus löytyy selainversiosta. kännykässä on selain... sillä selaimella pääsee tumbluriin ja se asetus löytyy kyllä sieltä.

nykyisessä kännykkäsovellusten maailmassa ihmisten käsitys selaimista ja nettisivuista heikkenee ja mua huolestuttaa se. opettajana oon huomannut, että monet lapset ei tiedä, että mikä on selain eikä huomaa kun sovelluksesta siirrytään selaimeen. google-hakusovellus on pahimpia. sika monet lapset luulee että google-haku on selain, ja sillä on väliä, koska sitten kaikki trafiikki kulkee vain googlen kautta.

sovellusten hyvä puoli on se, että niihin ei tarvitse nettiyhteyttä toisin kuin nettisivuihin. mutta suurin osa sovelluksista nykyään vaatii nettiyhteyden kuitenkin. miksi ne ei sitten voi olla nettisivuja? ennen tehtiin kunnollisia nettisivuja jotka toimi kännykällä hyvin. muistatteko ku oli vielä mobiilireittiopas? siis se nettisivu, joka toimi kännykällä super hyvin? sitten hsl julkaisi sovelluksen, jossa on reittiopas ja poisti sen nettisivun. nyt jos haluun käyttää reittiopasta kännykällä, se on kätevintä lataamalla sovellus. EN HALUU LATAA KÄNNYKÄLLE YHTÄÄN MITÄÄ TURHIA SOVELLUKSIAAAAA!!!! haluan takaisin maailman, jossa riittää että kännykällä on selain ｡⁠:ﾟ⁠(⁠;⁠´⁠∩⁠`⁠;⁠)ﾟ⁠:⁠｡(⁠〒⁠﹏⁠〒⁠)

jaa tästä tulikin nyt sovelluksista valittamisjulkaisu. no sekin on ihan hyvä aihe valittaa.

[violasmirabiles]

räksytän kuin koira, silmissäni kyyneleitä,

[starlene]

Tontunmetsästyksen ABC

Tontunmetsästyskausi alkoi taas 1.11., ja olen viime päivinä nähnyt täällä Tumblrissa aika outoja väärinkäsityksiä tontunmetsästykseen liittyen. Niinpä ajattelin kirjoittaa aiheesta pienen infopostauksen.

Taustatietona kerrotaakoon, että isäni on aktiivinen tontunmetsästäjä ja että olen nuorempana ollut monta kertaa tonttumetsällä mukana, joten tiedän aiheesta suhteellisen paljon. Ja nyt pitemmittä puheitta asiaan!

Milloin on tontunmetsästyskausi?

Tontunmetsästyskausi alkaa virallisesti 1.11. ja päättyy 31.12. Perinteisesti tontunmetsästys kuitenkin päättyy jo neljäntenä adventtisunnuntaina (tänä vuonna 24.12.), sillä vanhoja tapoja kunnioittavat metsästäjät haluavat suoda tontuille joulurauhan.

Hauska fakta tähän liittyen: Ruotsin vallan aikaan tontunmetsästys päättyi ihan lainkin mukaan neljänteen adventtiin, ja tontun ampumisesta joulurauhan aikana seurasi jalkapuurangaistus.

Miksi tonttuja metsästetään?

Tonttuja metsästetään kannanhoidollisista syistä. Toisin sanoen: koska tontuilla ei ole ihmisen lisäksi juurikaan luonnollisia saalistajia (ne ovat liian vahvoja ja vikkeliä pienpedoille ja useimmille petolinnuille, ja suurpedotkin saavat kiinni enimmäkseen vain vanhoja ja raihnaisia tonttuja), maamme tonttupopulaatio kasvaisi ilman metsästystä liian suureksi.

Ylisuuresta tonttupopulaatiosta on monenlaista haittaa sekä ihmiselle että luonnolle. Tontut jäävät herkästi liikennevälineiden alle – viime vuosina ovat lisääntyneet onnettomuudet, joissa tontun hiippalakki on jäänyt sähköpotkulaudan pyörän väliin ja kuljettaja on lentänyt potkulaudalta täydestä vauhdista. Koirille tontut ovat erittäin myrkyllisiä, joten jos koira ulkoillessaan sattuu vaikka vain nuolaisemaan tonttua, eläinlääkärin lasku kohoaa usein nelinumeroisiin summiin. Luonnon kannalta pahin haitta on, että tontut syövät röyhkeästi tyhjiksi lintulaudat ja monien pikkunisäkkäiden talvivarastot vaikeuttaen näin useiden uhanalaisten lajien talviruokintaa ja suojelua.

Erityisiä hankaluuksia tonttujen ja ihmisten yhteiselolle tuottaa se, miten tontut ovat viime vuosikymmenten aikana kaupungistuneet. Syytä tähän kehitykseen ei tiedetä, mutta tutkijat epäilevät sen johtuvan maaseudun rakennemuutoksesta (monet sauna- ja riihitonttuyhdyskunnat ovat jääneet kodittomiksi ja lähteneet vaeltelemaan) ja mahdollisesti myös ilmastonmuutoksesta. Tontunmetsästyksellä pyritäänkin kontrolloimaan erityisesti taajama-alueiden tonttuyhdyskuntia.

Vastuunsa tunteva tontunmetsästäjä ymmärtää jättää ihmistä kunnioittavat ja pelkäävät erämaatontut rauhaan, sillä niistä ei ole haittaa sen enempää ihmisille kuin luonnollekaan. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että rauhoitettujen mestaritonttujen metsästäminen on laitonta ja että sellaisen tappamisesta joutuu korvaamaan valtiolle 9 755 €!

Tontunlihaa ei voi syödä, mutta monet metsästäjät ompelevat tontunpartoja esim. hattuihinsa, takinkauluksiinsa tai muihin vaatteisiinsa koristeiksi – nähtiinpä viime vuonna Linnan juhlissa jopa tontunparroilla vuorattu iltapuvun laahus. Tonttujen hiippalakeista tehdyt ketjut ovat perinteisiä koristeita monen perheen joulukuusessa.

Miten tonttuja metsästetään?

Perinteisesti tonttuja on metsästetty houkuttelemalla niitä ruualla (esim. riisipuuro, paisti ja liemi) ja ampumalla ne sitten ruokakulhon ääreen. Monien tontunmetsästäjien mielestä tällainen metsästystapa on kuitenkin epäreilu ja epäkiinnostava. Toinen perinteinen tapa metsästää tonttuja onkin tutustua huolellisesti niiden tapoihin ja kulkureitteihin ja piiloutua sitten kyttäämään niitä niille mieluisien ympäristöjen (sillanaluset, ikkunat kun joku itkee ja meluaa sisällä jne.) liepeille.

Moni metsästäjä suosii tonttumetsällä haulikkoa, mutta erityisen perinnetietoiset metsästäjät valitsevat yhä nykyäänkin aseekseen metsästysjousen.

Viime vuosina on yleistynyt kiistanalainen uusi metsästystapa, jossa tontunmetsästäjät asentavat tonttujen suosimiin ympäristöihin ns. tonttuovia. Tonttuja houkutteleviksi suunniteltujen ovien taakse asennetaan tontunraudat (vrt. pienpetoraudat), ja kun tonttu astuu ovesta sisään, se jää ansaan. Tämä on tontulle kivuliasta, ja jos rautoja ei tarkasteta usein, niihin jäänyt tonttu saattaa kitua ennen kuolemaansa jopa päiväkausia. Suomen luonnonsuojeluliitto valmistelee parhaillaan kansalaisaloitetta tonttuovien kieltämiseksi.

Miten välttää onnettomuudet tontunmetsästyskaudella?

Tontut ovat pieniä, joten normaalikokoisen aikuisen ei päiväsaikaan ole syytä olla huolissaan omasta turvallisuudestaan. Pieniä lapsia ei kuitenkaan kannata pukea kirkkaanpunaisiin vaatteisiin eikä hiippalakkeihin tontunmetsästyksen ollessa käynnissä.

Vaikka tontunmetsästysonnettomuuksia tapahtuu erittäin harvoin, pimeinä vuorokaudenaikoina sekä lasten että aikuisten kannattaa varmuuden vuoksi välttää sillanalusia – tonttujoukoilla on nimittäin tapana hiipiä öitten varjossa varpahillaan varovasti alta sillan. Suomen viimeisin kuolemaan johtanut tontunmetsästysonnettomuus tapahtui vuonna 1998, kun huononäköinen metsästäjä luuli sillan alla polkevaa pyöräilijää tonttujoukoksi ja ampui tämän traagisin seurauksin.

Jos sillan alle on pakko öiseen aikaan mennä, kannattaa kulkiessaan pitää puhelimen taskulamppua päällä ja puhua tai laulaa kovalla äänellä. Tontut osaavat äännellä vain joululaulukatkelmin, joten Tontunmetsästäjäin keskusjärjestö on ehdottanut Frederikin Tsingis Khanin laulamista yleiseksi signaaliksi siitä, että siltaa on alittamassa ihminen eikä tonttu.

Toivottavasti tämä selvensi asioita, ja pysytään kaikki turvassa nyt tontunmetsästyskaudella! Kiitos, kun jaksoit lukea!

[artharakka]

“Suru on eläin, jota ei voi koskaan kesyttää kokonaan.” ... “Ilves nostaa päätään ja tuijottaa minua. Se räpyttää silmiään kerran, toisen. Niissä hehkuu Maan auringon kadotettu valo, joka siilautuu vihreiden lehtien läpi. Sen sisuksista nousee matala, vaimea kehräys. Se näykkäisee sylissäni lepäävän käteni syrjää kevyesti, lempeästi, nuolaisee sitten peukaloani.” — Emmi Itäranta. Kuunpäivän kirjeet

****

“Grief is an animal that can never be wholly tamed.” ... “The lynx raises its head and stares at me. It blinks once, twice. In its eyes glows the lost light of Earth’s sun, filtered through green foliage. From its depths rises a low, faint purr. With its teeth it nips the back of my hand resting on my lap, lightly, gently, and then licks my thumb.” — Emmi Itäranta. The Moonday Letters. Quote tranlated by me (unofficial)

[leo-wesker]

Nyt kalisee tekarit, mutta auttakaa papparaista. Tumppu rupes siis myymään käyttäjädataa keinoäly-yrityksille, eikös? Jossain päin asetuksia pitäisi olla täppä, jolla oman datansa myymisen voi kieltää?

Koskeeko toi datan myyminen vaan tuota rapakon toista puolta, vaiko myös EU:ta ja siten Suomea? Koitin könytä nuo asetukset omalta tililtä läpi - sekä selaimella että applikaatiolla - mutta en minä tuollaista omituisuutta löytänyt.

Saattaapi olla, että on vaan sen merkki, että pitää poistua sydeemistä, kun sitä ei enää osaa käyttää. Kai se on vähän kuin silmälasien osto ikänäön takia - sitten vasta ymmärtää mennä optikolle, kun kaikki teksti kirjotetaan nykyään nin @£$#" pienellä fontilla tai kun nopeusrajoitusmerkit on kaikki joku käynyt sumentamassa =/

[forevergazingatstars]

Voi vittu saatana 😭 mulla on ollu monta vuotta ideana vaihtaa sukunimi suvun vanhaan nimeen ja nyt viimeinkin päätin laittaa asian tulille. Siihenhän tietenkin tarvitsee sukuselvityksen. No, silloin kun isoveli vaihtoi niin hän sai vain kävellä seurakunnan toimistoon ja pyytää sieltä paperin. Nyt kun minä menin niin sanottiin että 2020 tullut uudistus joten seurakunta ei enää niitä papereita pysty antamaan, soitappa tonne Lapuan hiippakuntaan. Minä soitin ja sieltä sanottiin että soitappa sittenkin Vantaan aluekeskusrekisteriin kun asut Porvoossa. Soitan sinne ja se onkin auki vain arkisin 9-12, mutta robotti sanoo että voitkin hankkia sukuselvityksen netistä. Menen nettiin ja voi helvetti tää paska maksaa 55€ imekää munaa kirkko. Ja nyt sitten vielä tarttisin mun isoisoisän syntymäajan kun hän on viimeistä polvea joka on nimeä käyttänyt ja mistä helvetistä mun pitäis repiä mun isoisoisän syntymäaika perkele 😭😭

[kela-official]

top 3 parhaat uhrilahjat ylijumala kansaneläkelaitokselle?

Ei tässä ny minkään uskonjärjestelmän ylijumalia olla, mutta se ei itsessään ole mikään salaisuus, että kansaneläkelaitoksen virkailijoiden kanssa toimiminen on verrattavissa demonien kanssa asiointiin. Siksi ymmärrys mustasta magiasta ei ole ainakaan haitaksi.

Sinänsä uhrilahjaksi kelpaa mikä tahansa, mutta lahjan antamisessa on tärkeää noudattaa sopimuksia (hakemuksia) ja riittejä.

Veri on uhrilahjana poistunut muodista zoonoosien levitessä, joten kyynelet ovat nousseet suosituksi korvikkeeksi. Tärkeää ei ole niinkään *kenen* ne ovat, vaan se tunne mitä niiden vuodattamiseksi on koettu. Negatiiviset tunteet ovat tähän parempia ja epätoivo on henkilökohtaisesti erityinen suosikki.

Rahalle helvetin asukkailla ei ole sinänsä tarvetta (ai niin, tässä kysyttiin kelasta, ei demoneista. No, kelan työntekijöillä sitten taas on käyttöä rahalle, mutta sitä pidettäisiin "lahjuksena". Joka tapauksessa seuraava pointti pätee) mutta riittävän yllätyksellisellä tarjouksella voi hämmentää ne hyväksymään sopimuksia. Esimerkiksi "seuraava asia joka saa minut nauramaan" muistuu mieleen ahnetta otusta houkuttelevana tarjouksena.

Viimeiseksi sanoisin, että uhrilahjojen toimivuus on erittäin vaihtelevaa ja riippuu pitkälti käsittelijästä, ajankohdasta ja maan magneettikentän väristä, kuten myös itse hakemuksen käsittelyaika ja lopputulos. Samaan tapaan miten sama hakemus voi mennä seuraavalla hakukerralla läpi, joku voi saada asumislisää Aku Ankan taskukirjaa vastaan kun taas toinen ei saa kelan korvausta tarvitsemilleen lääkkeille veljensä sielua vastaan. Sinnikkyys on siis tärkeää!

Toivottavasti näistä tärpeistä on apua, hauskaa hakemista!

[samisfalse]

Lorea leikkauksen alla (varotus: uskonnollisia ja synkkiä teemoja kuten Kosmiolta ja tästä piirustuksesta voi olettaa):

Tulipa tehtyä tämmönen. Eli siis: katolinen syyllisyys au! Jossa Lammio alkaa papiksi koska on pappisperheestä ja siellä vaan Tehdään Niin. Tähän liittyy myös Lammion tarve itsekuriin ja kaikenlaisten (homoseksuaalien) halujen ja EpäNormaalina Olemisen tukahduttaminen, koska Lammiohan on täysin Normaali ja omistaa vain elämänsä jumalalle kuten kaikki Kunnolliset ja Normaalit tekee. Tää on todellakin se syy miksi se ei halua naisia, eikä hän todellakaan ole salaa homo tai mistään Erikoisesta kiinnostunut, ei suinkaan.

Kuiteskin: jossain vaiheessa Lammio päätyy pikkukylän papiksi koska vanha pappi kuoli/jäi eläkkeelle, ja kappas keppanaa, kirkossa käy joka sunnuntai Koskelan perhe, jonka isä Vilho on hyvin hiljainen ja alakuloisen oloinen. Lammio tästä vaan ajattelee että tämä on Normaali Suomalainen ja Perheellinen Mies, mutta sitten kaikki muuttuu kun koleana torstai-iltana Koskela ajautuu paukuttamaan kirkon ovia umpihumalassa.

Tästä eteenpäin mennessä on kaksi vaihtoehtoista reittiä jotka olen kierossa mielessäni kehittänyt:

Suhteellisen ok universumissa lammio kuuntelee koskelan vuodatusta ja heille muodostuu enemmän tai vähemmän homoeroottinen ystävyys, jonka mukana tulee katolista (katolista vaan estetiikan ja kliseen vuoksi, helposti voi olla myös evankelisluterilaista) syyllisyyttä, koskelan alkoholismi ja masennus, mutta lopulta sellainen toistensa ymmärtäminen ja mahdollisesti jonkinlainen kasvu ihmisinä, vaikka eihän ne ikinä missään terveessä parisuhteessa voisi olla.

Toisessa universumissa lammio näkee alkoholisoituneen ja itsetuhoisen koskelan ja alkaa manipuloimaan häntä ja tuhoaa hänet täysin, koska on Homo eikä osaa Käsitellä Tunteitaan. Tähän liittyy paljon intensiivistä raamatun lukemista ja "demonien karkottamista" joka on sit oikeesti vaan enemmän tai vähemmän kieroa manipulointia ja hyväksikäyttöä. Tämä yllä oleva kuvitus menee ehkä enemmän tähän toiseen universumiin.

Tietenkin on myös sellainen universumi jossa molemmat aiemmin mainitut skenaariot alkavat terveellä nyrkkitappelulla kännikoskelan tapaan.

Tällä valosalla teemalla jatkaen mä suunnittelin kokonaisen lasimaalauksen tätä piirustusta varten ja siitä näkyy vaan kolmasosa :') Harkitsen sen maalaamista kokonaisena ehkä johonki toiseen teokseen tästä AU:sta. Mulla myös tuli Visio lasimaalauksesta jonka aiheena on traagiset pojat kuolinyönään, joten saatan tehä semmosenkin.

Ei siinä mitään sitten, ens kertaan vaan!