#haluan pois

[toverivoetkylae]

Ystävät ja kadunoliot, kansalaiset medbörgare ja mitä näitä on. Seuraa avautuminen mielenterveysongelmaiselta. Saattaa mennä poliittikseksikin, mutta lähinnä haluan nyt johonkin huutaa turhautumistani yleisesti kaikkeen.

Tehdään asia aivan selväksi: Tämä ei ole hyvän mielen postaus.

On hintusen yli kymmenen vuotta siitä, kun sain masennusdiagnoosin ja jouduin burnout-> sairausloma-> sairauseläke-> kelan imeparantaja-> ai toimeentulotukea ei voi hakea takautuvasti-> kesäopintotuki-> takaisinperintä-> työkkäri-> jne-kierteeseen.

Olen aloittanut kolme korkeakoulututkintoa enkä saanut valmiiksi yhtäkään. Olen ollut kahdessa osa-aikatyössä, joissa onnistuin palamaan loppuun. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin ollut se yhteiskunnan loinen, jolla kroppa toimii, mutta pääkoppa ei, ja anellut milloin miltäkin virastolta apua. Olen käynyt leipäjonossa. Olen turvautunut kirkkoon, joskin lähinnä henkisesti.

Asioita, joista voin taputella itseäni selkään: olen löytänyt hyvän puolison, joka rakastaa mua just näin vajavaisena kuin olenkin. Olen melkein kirjoittanut romaanin. Olen julkaissut yhden novellin ja myynyt taidetta taskurahaa saadakseni.

Kääntöpuoli: Olen selittänyt työkkärille, miksei tästä ole minulle elannoksi. Olen jännittänyt niin helvetisti, mitä vakuutuslääkäri toteaa, jos mun papereihin lipsahtaa tieto, että olen trhnyt yhtään vitun mitään muuta kuin hengittänyt.

Olen mennyt terveyskeskukseen vaivoineni, kun polikontaktini oli katkaistu. Halusin Kelan tukeman psykoterapian, johon psykiatri (joka ei tavannut minua) ei kirjoittanut lähetettä, koska "olet liian huonossa kunnossa." Pyysin sen sijaan lähetettä psyk.polille, mutta sinne "olet liian hyvässä kunnossa." Olen luultu epävakaaksi kahden tapaamisen perusteella, koska ilmaisin pettymykseni terveyskuskuksen toimintaan sanomalla, etten halua tuhalata enempää aikaani ja kävelemällä ulos kesken vastaanoton. Sen nojalla sain kylläkin sen polilähetteen, mutta ehkä sen ei olisi pitänyt mennä ihan näin?

Mutta hei. Muistakaa käyttäytyä hyvin, niin asiat hoituu! Eiku.

Odotellessani Kelan ihmeparantajan tuomiota olen saanut viikon mittaisen paniikkikohtauksen, joka ei lähtenyt millään määrällä kotiin määrättäviä bentsoja vaan piti laukaista terveyskeskuksessa diapamilla. Ja panikoinut vielä enemmän tunnustaessani käyttäneeni myös kaverin erimerkkistä rauhoittavaa siinä toivossa, että se toimisi. Nehän luulee mua narkkariksi! Ilman kyseisen kaverin paikallaoloa en ikinä olisi saanut vakuutettua ketään, että en vittu istu päivystyksessä aamusta iltaan vaan saadakseni annoksen Diapamia. Siihen on varmasti helpompia keinoja. Sitä asiaa sivuten aloitin myös lääkkeen, joka sai äitini rinnastamaan minut osastolla kuolemaansa odottaviin narkkareihin. Aa että.

Olen tehnyt niin monta masennuskyselyä ja bipolaarisuustestiä, etten enää muista. Lippulappusia kaikkialla. Olen ollut valmis kokeilemaan uusia lääkkeitä, olen sietänyt sellaisiakin sivuvaikutuksia, joita ei varmaan pitäisi sietää. Olen lihonut 40 kiloa 10 vuodessa. Myös sinä aikana, kun juoksin säännöllisesti ennen kuin se kävi polvien takia mahdottomaksi. Mutta ei, kyllä se lihominen johtuu yksinomaan vain passiivisuudesta. Siitäkin huolimatta, että lyhyen lääkkeettömän jakson aikana painoni putosi huomattavasti.

Jumalauta olen tehnyt parhaani. Se ei ole ollut aina kovin hyvä, mutta se on ollut mun parhaani. Asiat on sotkuisia usein. Se on elämää.

Viime vuosina olen alkanut myös epäillä, että masennukseni hoitoresistenttisyys voi johtua siitäkin, että diagnoosi on väärä. Mulle on ehdotettu ketamiinia, sähkösokkeja, mitä niitä on. Asia ei edennyt, koska asioistani perillä oleva lääkäri lähti pitkälle vapaalle. Olen saanut lisää lääkkeitä, en enää itsekään muista, mitä kaikkea olen kokeillut.

Mutta kun kysyn, voisiko ongelmien taustalla olla esimerkiksi neuroepätyypillisyyttä tms, niin en päässyt edes jonoon, koska "hoito ei ole tasapainossa."

Mun elämä ei ole ammatillisessa mielessä edennyt tuumaakaan näinä vuosina. Tykkäsin kyllä tehdä töitä sinä aikana, kun pystyin. On aivan ihanaa, kun raha tulee tilille ilman, että sitä pitää erikseen kinuta, kunhan vaan menee töihin. Siitä seuraava euforia oli mulla niin valtava, ettei edes kiinnostanu niin kauheesti, mitä se työ oli. Paitsi puhelinmyyntiä kokeilin, ja se oli niin perseestä, että palkka ei paikannut.

Vielä kun olin 29, mulle sanottiin, että olen nuori ja ehdin vielä, ja mua työnnettiin kouluihin kaikilta suunnilta. Sitten täytin 30, ja nyt olen jo ihan menetetty tapaus ja varmaan siivoan loppu elämäni (mikä on ihan jees duuni, mutta palkka on niin paska että en edes enää.)

Löysin vasta uuden terapeutin. Hän kuunteli, millaista mun elämä on ollut ja mitkä asiat esim. Opiskelussa ovat johtaneet kaikkiin niihin feilauksiin, millainen olin koulussa ja lapsena, ja katsoi, kun vääntelin ja naputtelin sormiani koko ajan. Ja lausui psykologin mielipiteenä, että oon melko varmasti neuropoikkeava ja sitä on hoidettu masennuksena. Siksi, kun lääkärit ei huomaa ilmiselvää stimmausta vaikka se tanssis heidän edessään alasti.

Siis eihän tässä nyt voi enää ku nauraa. Vittu. Nepsy on se yks kortti, jota ei oo vielä katottu, koska Ei Sinne Vaan Mennä.

Eihän tässä voi ku nauraa.

Mut jos nyt seuraavaks käy ilmi, että mikroannos piriä päivässä ois voinu antaa mulle sen, mitä tarvin tutkinnon suorittamiseen ja yleensä siihen, et elämä ois jotenki hanskalla ja asiat pysyis päässä ("masennus vaikuttaa myös muistiin ja keskittymiseen!") niin... ei saatana. Mä en vittu kestä sitä ihmisenä. Lähinnä, kun en tiedä, kenen aamumuroihin mun pitäis sit oksentaa kostoks näistä menetetyistä vuosista, kun oon joutunu joka välissä jännittämään lähinnä taloudellista tilannettani koko ajan. Oon ollu ihan vitullisessa stressissä valehtelematta koko ajan. Joku kolmen kuukauden saikkupäätöskin on loppuviimeks aika lyhyt, kun terveydentila on ollut vuosikaudet sama eikä mitään merkittävää muutosta ole tiedossa sen kolmen kuukauden aikana. Puoli vuottakin on semmoinen, missä ehtii juuri ja juuri vähän palautua siitä, että jatkuva paperisota on normi. Ja usein niissä päätöksen saamisissakin kestää kuukausitolkulla.

Jos oisin kapitalisti, niin kysyisin, kuka maksaa mulle mun koulutuksen kesken jäännistä johtuvat tulonmenetykset ja puuttuvan eläkekertymän? Mut ei, tämmönen pikkumaisuus ei oo meille maan matosille. Mun osani on nyt yrittää öykkäröidä itteni oikean avun piiriin ja sit olla helvetin ilonen, että sellaista ylipäänsä koskaan löytyi.

Mut hei. Pysykää positiivisina! Se on asenteesta kii! Naminami pusipusi masennus paranee lenkkeilyllä.

[ketsuppia]

Vaihdoin makkarin ja olohuoneen järjestyksiä, koko ajan, kuuntelin. Tuleeko joku koputtamaan ovelle. Sanomaan että hei, lopeta?? Kello on paljon??

Kello oli siis vähän yli seittemän. En tiiä miten kerrostaloissa hiljainen aika ja "hiljainen aika" toimii, kotona rivitalon pihalla ei saatu esim. heitellä koripalloo seiskan jälkeen kun vanhukset oli menossa nukkumaan

Joku naapuri kans aina ääntelee omiaan jos mie teen eka, nytki kun sain valmiiks niin jostain asunnosta kuulu hirvee poraus ääni, ja se tekee sen aina kun teen jotain kovaäänisempää. En tiiä onko tää henkilö siis mulkku vai muistutanko sitä sen omista hommista tekemällä eka

Haluan. Muuttaa pois kerrostalosta niin nopeesti kun voin se on varma

[weareuniqueandimportant]

SOMETHING INSANE HAS HAPPENED...

HELLO... I'M A YANDERE... ABUSER BIGOT... WAS DANGEROUS...

[pupunu]

äääää tää on varmana vaan turhaa nipotusta, mutta mua ärsyttää kun ihmiset käyttää sanoja väärin tilanteissa jossa sillä on väliä. tällä hetkellä tumppu on täynnä vouhotusta siitä, että asetuksista kannattaa laittaa pois päältä lupa käyttää blogin sisältöä tekoälyjen koulutuksessa. ja tyyliin joka ikinen julkaisu on silleen "SITÄ EI SAA MOBIILILLA, AINOASTAAN TIETOKONEELLA!!!".

mutta ne on väärässääääääää.... mä tiiän koska mä laitoin ne itse pois päältä mobiililla.... koska ne tarkottaa oikeesti, että sitä ei saa pois sovelluksessa, mutta se asetus löytyy selainversiosta. kännykässä on selain... sillä selaimella pääsee tumbluriin ja se asetus löytyy kyllä sieltä.

nykyisessä kännykkäsovellusten maailmassa ihmisten käsitys selaimista ja nettisivuista heikkenee ja mua huolestuttaa se. opettajana oon huomannut, että monet lapset ei tiedä, että mikä on selain eikä huomaa kun sovelluksesta siirrytään selaimeen. google-hakusovellus on pahimpia. sika monet lapset luulee että google-haku on selain, ja sillä on väliä, koska sitten kaikki trafiikki kulkee vain googlen kautta.

sovellusten hyvä puoli on se, että niihin ei tarvitse nettiyhteyttä toisin kuin nettisivuihin. mutta suurin osa sovelluksista nykyään vaatii nettiyhteyden kuitenkin. miksi ne ei sitten voi olla nettisivuja? ennen tehtiin kunnollisia nettisivuja jotka toimi kännykällä hyvin. muistatteko ku oli vielä mobiilireittiopas? siis se nettisivu, joka toimi kännykällä super hyvin? sitten hsl julkaisi sovelluksen, jossa on reittiopas ja poisti sen nettisivun. nyt jos haluun käyttää reittiopasta kännykällä, se on kätevintä lataamalla sovellus. EN HALUU LATAA KÄNNYKÄLLE YHTÄÄN MITÄÄ TURHIA SOVELLUKSIAAAAA!!!! haluan takaisin maailman, jossa riittää että kännykällä on selain ｡⁠:ﾟ⁠(⁠;⁠´⁠∩⁠`⁠;⁠)ﾟ⁠:⁠｡(⁠〒⁠﹏⁠〒⁠)

jaa tästä tulikin nyt sovelluksista valittamisjulkaisu. no sekin on ihan hyvä aihe valittaa.

[villittyniiskuneiti]

Tää seuraava Palestiina-aihe on asia, johon mulla ei oo suoraa ja selkeetä vastausta. Tähän ei oikein voi vastata vetoamalla lakiin tai siihen, mitä joku on todistettavasti tehnyt tai sanonut.

Silti tää on tärkeä teema, jota mä haluan yrittää analysoida. (Huom. Kaikki tässä postauksessa on mun omaa pohdintaa, ja mun pohdintojen lähtökohtia olen taustoittanut täällä.)

Miksi, etenkin länsimaissa, me jumitetaan edelleen tässä "mutta tuomitsetko Hamasin"-kysymyksessä?

Ensinnäkin, tämä kysymys pyrkii välittömästi tekemään tästä koko konfliktista moraalikysymyksen. Kysyjä yrittää tämän kysymyksen esittämällä asettaa itsensä ja vastaajan jonkinlaiselle moraalijanalle. Tähän moraaliasiaan liittyy parikin eri kulmaa.

1.

Kysymällä tämän kysymyksen, kysyjä haluaa pystyä jakamaan ihmiset, mukaanlukien itsensä ja sen, jolta tätä kysyy, hyviksiin ja pahiksiin. Hyvikset on niitä, jotka tuomitsee Hamasin iskun. Pahikset on niitä, jotka ei.

Tähän hyvikset ja pahikset tematiikkaan liittyy vahvasti länsimaiden todella häiriintynyt Israel-suhde. Israel on olemassa, koska länsimailla (puhun länsimaista siksi, koska tässä oli etunenässä Ison-Britannian lisäksi YK, jossa Euroopan valtioilla ja Yhdysvalloilla on häiritsevän paljon valtaa) oli paha mieli toisen maailmansodan ja holokaustin jälkeen. Juutalaiset selviytyjät haluttiin pois silmistä ja pois mielestä, ettei Euroopassa tai Yhdysvalloissa tarvitsisi muistaa, mitä annettiinkaan tapahtua. Natsi-Saksa ei ole ainoa syyllinen. Lähestulkoon kaikki Euroopan maat luovuttivat omia juutalaisia kansalaisiaan natseille.

Jos länsimaissa myönnettäisiin, että Israel on sotarikollinen ja sortava kolonialistinen väkivaltavaltio, pitäisi täällä myöntää myös se, että perseelleen meni koko juutalaisten reparaatioyritys. Pitäisi myöntää, että taisi olla harvinaisen paska idea ikään kuin "lahjottaa valkoinen valta" juutalaisille Palestiinassa anteeksipyyntönä heihin kohdistuneesta sorrosta. Pitäisi myöntää, että pyhän maan varastaminen yhdeltä kansalta ja sen antaminen toiselle johtaa konflikteihin. Pitäisi myöntää, että tämä oli nähtävissä jo yli 75 vuotta sitten.

Joten on helpompi yrittää kehystää koko asia mahdollisimman mustavalkoisesti hyvisten ja pahisten väliseksi taisteluksi. Israel ei luonnollisestikaan voi olla pahis, koska Israel on länsimainen tuotos.

Pahiksiksi moraalijanalle asettuvat siis palestiinalaiset, arabit, muslimit.

2.

Tämä kuviteltu moraalijana on länsimaisissa kulttuureissa pohjimmiltaan todella rasistinen. Länsimaissa on aktiivisesti rakennettu jo yli 20 vuoden ajan (pidempäänkin, mutta erityisesti 9/11 jälkeen) propagandakuvastoa, jossa islam esitetään aina väkivallan kautta. Terroristit on aina muslimeita niin, että lähi-idän alueen muslimeille tyypillisestä perinteisestä pukeutumisesta on tullut jo länsimaalaisten silmissä eräänlainen terroriunivormu.

Mielikuvat on tehokasta propagandaa. Länsimaissa meille syötetään niin jatkuvalla syötöllä tätä kuvastoa, jossa pahat muslimiterroristit hyökkää viattomien (valkoisten) ihmisten kimppuun, ettei meidän edes tarvitse nähdä mitään kuvamateriaalia Hamasin iskusta (ja tätä kuvamateriaalia itse iskustahan ei muuten jännästi ole lainkaan), kun meillä on jo vahvoja mielikuvia siitä, mitä on tapahtunut.

Lokakuun 7. päivän tapahtumat pönkittävät länsimaalaisten ihmisten päässä olemassaolevia rasistisia mielikuvia.

3.

"Mutta tuomitsetko Hamasin?"

Tämän kysymyksen tavoitteena on saada lupa sulkea silmät.

Tuomitsetko Hamasin? Kyllä? Siinä tapauksessa tottahan toki Israelilla on sinunkin mielestäsi oikeus puolustaa itseään tältä terroristiryhmältä ja heidän väkivallaltaan! Se mitä Gazassa tapahtuu on kamalaa, mutta Hamas sen aloitti! Tämä on Hamasin syytä - ja Hamas on paha ja Israel on hyvä.

Jos sinä tuomitset Hamasin, minun ei tarvitse miettiä, toimiiko Israel oikein. Jos kaikki tuomitsevat Hamasin, voin luottaa siihen, että Hamas on paha. Jos Hamas on paha, sen vastavoima Israel on hyvä.

Jos sinä et tuomitse Hamasia, tuet terrorismia, ja minun ei edelleenkään tarvitse miettiä, toimiiko Israel oikein, koska sinä, Israelin vastustaja olet paha, mikä tekee Israelista hyvän.

--

Mun vastaus kysymykseen "tuomitsetko Hamasin" on tämä:

Israel on laittomasti miehittänyt Palestiinaa jo vuosikymmeniä. Tämä ei ole mielipidekysymys, tämä on kiistaton fakta.

Israel hallitsee Gazan aluetta apartheid-järjestelmällä. Tämäkään ei ole mielipidekysymys, tästä on selkeää näyttöä.

Palestiinan kansa on jo vuosikymmeniä yrittänyt vasustaa heihin kohdistuvaa sortoa rauhanomaisesti. Tämäkin on fakta. Heidän yrityksensä eivät ole johtaneet mihinkään, koska kansainvälinen yhteisö ei suostu painostamaan Israelia. Mitä heidän olisi pitänyt tehdä?

Sillä, mitä mieltä minä tai kukaan muukaan täällä länsimaiden turvassa on Hamasin moraalista tai oikeutuksesta, ei ole tämän tilanteen kannalta juuri nyt mitään merkitystä. Oikeutta näissä asioissa jaetaan Haagissa, ei kahvipöydissä tai somessa.

Mikään, mitä tapahtui 7.10. ei oikeuta sitä, mitä Gazassa tapahtuu nyt. Silmä silmästä, hammas hampaasta -mentaliteetti ei ole sellainen moraaliasetelma, jota minä ainakaan haluan tukea. Ja Gaza on jo maksanut jokaisesta silmästä ja jokaisesta hampaasta kymmenkertaisesti.

Ps. Hamas on Israelin tuote ja Israelin tukema. Tästä oma postaus myöhemmin.

[kausijuoppo]

Sarjakuvan piirtämisen prosessista

Nyt kun oon taas päässyt takas tähän sarjakuvien rustailuun, haluan pikkasen analysoida omaa sarjakuvan_teko_rosessiani.jpg. Kiinnostaako ketään tämä asia? Ehkä ei. Estääkö se mua lätisemästä? Ei tietenkään. Minä olen maailman napa ja teen mitä huvittaa.

Taas maratonipostaus, skippaa jos ei kilometriesseet kiinnosta.

Elikkäs!

Kirjoita mitä sarjakuvassa tapahtuu

Ite tykkään kirjoitella dialogikässäriä tähän touhuun. Se antaa mulle sellasen helpohkon raamin lopputuloksen tekoon. Tässä esimerkkinä:

Kuvakaappaus word-tiedostoista, missä osa mun kässäreistä lepää. Huomaa että en paljoa kuvaile tilannetta, pelkkä dialogi on kirjotettu eikä muuta. Jos luulen jonkin asian olevan erityisen tärkeä, kuvailen sen usein asteriskeissa dialogin seassa.

2. hahmotteluvaihe/"thumbnailing"

Tässä vaiheessa hahmottelen että miten paneelit, puhekuplat ja hahmot sopii sivuille. Mitä vähemmän aikaa/yksityiskohtia käytän tähän vaiheeseen, sitä parempi. Pääasia on vaan ymmärtää että kuinka pitkä/miltä kokonaisuus suunnilleen tulee näyttämään. Ja tässä kohtaa on vielä tosi helppo muuttaa asioita ennen kun suurin osa työtä on jo tehty.

Huomatkaa myös että tässä vaiheessa menin muuttamaan dialogia. Nikke sai ylimääräsen replan, niin kuin myös Pasi ja Eve. Eri suuntaan mentiin kuin alunperin olin suunnitellut. On se jännää.

3. Luonnosvaihe

Aletaan piirtämään toden teolla, joko suoraan päälle tai sitten kumittelen alustavia harakanvarpaita uuden yrityksen tieltä. Pääasia on vaan se, että sivu alkaa jo näyttää joltain ja sen voi tussata läpi.

4. Tussaus

Kun luonnostelu on valmis, siirrytään valopöydän ääreen, ja piirrän läpi uudelle puhtaalle sivulle tusseilla. Mulla on itsellä käytössä Pigma Micron- tussaussetti, ja ne tussikärkien koot menee 005-08 paikkeilla. Käytän mun sivuihin kaikkia paitsi 02-kokoa, joten siellä löytyy vähän variaatiota. 08-paneelit -> 05-puhekuplat -> 01- kaikki muut -> 03-hahmojen siluetti -> 005-pienet yksityiskohdat, kuten silmäripset, pienet kasvot jne.

Huomaa myös että tussailin aivot narikassa, ja viimeisessä avoimessa paneelissa meni päin vittua. Ja se tietenkin jäi skannattavaan sivuun eikä enää lähde pois. Mutta ei hätää, nämä korjataan seuraavassa vaiheessa.

5. Photoshoppailu

Nyt päästään digipuolelle, eli fotosoppi päälle ja menoks. Itse irrotan tussauksen uudelle päällimmäiselle kerrokselle(layerille), ja siivoan tahrat ja virheet pois. Ja sitten alan tussata sen alle värejä tai harmaasävyjä, riippuen mitä mua huvittaa tällä kertaa tehdä. Tykkään erottaa hahmojen ja taustojen värityksen erillisille kerroksille, mutta kuitenkin kaikkien hahmojen ja kaikkien taustojen värit on samassa kerroksessa. Mitä vähemmän tiedostoja, sitä helpompi mulle. Digitaide on edelleenkin haastavaa mun aivoille.

Ja lopuksi tietenkin vielä dialogi puhekupliin, ja se alkaa olemaan siinä.

Ja voilá! Valamista! Perseilysarjis on valmis, ja siihen meni vaan...2-3 päivää mun elämästä!

Mitä pitää takaraivossa piirrellessä?

a. Tarpeeksi suuret puhekuplat tarpeeksi suurelle tekstile. Tämän olen aiemmin huomannut sekä aikaisemmissa sarjakuvissani, kuin myös muiden sarjakuvatekijöiden jäljessä. Mikään ei oo ärsyttävämpää kun löytää ihan pirun mielenkiintonen sarjis, ja sitten huomata että sitä on pakko lukea silleen

Vaikka kuinka mielenkiintoselta se sisältö näyttää, niin valitettavasti ihmiset ei jatka sarjiksen lukua jonka lukeminen on maailman suurin haaste. When in doubt, write bigger. Mieti myös, mille laitteelle/sivustolle postaat, ja miltä se näyttää esim. mobiililla vs. desktopilla. Ja valitse helposti luettava fontti. Harva jaksaa arvailla että mitä ne hahmot sanoo siellä sarjakuvassa.

b. Priorisoi selkeyttä. Itse kun luen sarjakuvia niin haluan oikeesti ymmärtää että mitä siellä tarinassa tapahtuu. Se abstraktius ja taiteellisuus valuu hukkaan, ellei kukaan saa selvää siitä että mitä sen teoksen on tarkotus kuvata. Joten yksinkertaisten ja selkeiden asioiden piirtäminen on hyvä alku ennen kun alkaa rustaamaan Picasson ja Dalin tasosia teoksia.

c. Aloita pienestä. Luojan kiitos oon sen verran pelkuri että eka sarjakuvakokeilu oli 1-2 sivua pitkä, ja vain piirretty lyijykynällä. Ei hypätä heti siihen tiiliskiven kokosen eeppoksen tekoon ennen kun aletaan ymmärtää että miten se yhden sivun teko tapahtuu. Tai vaan yhden paneelin. Oon huomannut että pikkuhiljaa sen työtahdin ja haastellisuuden kohottaminen tekee hyvää. Jos aloitin sillä että tein yhden sivun pituisia sarjiksia, ja nyt viimeisin projekti jonka sain ulos oli kokonaiset 44 sivua, niin siinä on jo aika paljon edistystä. Ja tulevaisuudessa uskallan hypätä pikkuhiljaa entistä suurempien projektien kimppuun hyvällä itsevarmuudella. Ja hyvä pitää mielessä, että mulla meni tähän edistymieen yli 2 vuotta. Kukaan ei oo mestari syntyessään.

d. ÄLÄ! TAVOITTELE! TÄYDELLISYYTTÄ! Sitä ei ole. Se on myytti. Virheitä tullaan aina tekemään, ja kukaan ei pääse niistä koskaan täysin eroon. Joten chillaa. Tärkeintä(ainakin harrastepohjan tekijöillä) on se että on hauskaa. Kokeiluja voi tehdä. Vaihtele formaattia. Kokeile uutta työkalua. Fuck a fish. Voit olla mikä tahansa ja kuka tahansa, kunhan et oo Antti Holma. Identiteettivarkaus on rikos.

Kiitos kun pistäydyit ted talkissa, jonka pidin itselleni. Have a nice day.

[iibislintu]

pääsin opiskelemaan täydennyskoulutukseen luokanopettajaksi ja siis kunhan joku kysyy että miksi haluan pois aineenopetushommista, muistutan että ekaluokkalaisilla on joku kolme tuntia koulua päivässä versus yläkoululla max 7h/päivä eli mulla on usein työt 8-16 ja siihen suunnittelu ja työmatkat päälle

kelaa nyt jos opetus ois aina tyyliin 8-12. sit pari tuntia suunnittelua ja kolmeksi kotiin, sopivasti päikkäreille

[kattiperkele]

Ihminen: Haluan pois täältä [töistä]!

Minä: Nyt kannattaa käydä töissä, jotta on varaa kuolla.

Ihminen: Senkö takia mä käyn täällä?

Minä: Kyllä.

Ihminen: Mulla olis vintillä hyvää puuta arkkuun.

Minä: Oletan, että näillä puheilla me pidetään ensi kesänä arkunrakennustalkoot?

Ihminen: Sovittu.

Minä: Ehdin viel kattoo youtubesta ohjeet.. Oon mä kerran rakentanut linnunpöntön. Se hajos heti kun sen nosti pöydältä...

[syksyntuuli]

a collection of my favorite kuumaa lyrics

"vaikka tää on loputon moottoritie, mä tuun vaikka juosten jos sun luo se vie"

"kruuna vai klaava tai mikä vaan, kunhan mä pääsen luokses taas uudestaan"

"sä sanoit että sä palaat viel takaisin, mut mä en pysty vaan oottamaan, ja mä oon päättäny että mä löydän sut. mitä se ikinä vaatikaan"

"ku ei oo mitään muuta enää kun sä, mul on hajalla kengät ja palaa sydän, sä oot ainoa merkki mun kartalle, koska sä oot ylivoimainen"

"kun tulee päätökseen tää tie, nii eteisvalssiin mut viel vie"

"mä painan mieleen noi tähtisilmät ku oot siin viel"

"anna mulle anteeks etten ollut tarpeeks vahva, vaikka kuinka haluan"

"voidaan tanssii eteisvalssii, vielä hetki ja sit kadotaan"

"tiedän et ei voida kelata alkuun, kelata alkuun, vaikka me haluttais"

"hei, meidän ei, ei tarvii miettii enää yhtään. kerro mistä tykkäät, niin kai sen teen"

"ei meille tule uutta aamuu ja kynttilät sammuu"

"ei oo sellasta päivää, ettet sä mun mieleen juolahtais"

"vaikka tää tuntuu vaikeelta, enkä osaa sulle soitella. ni haluun et sä tiedät, joka päivä ootan et palaat"

"mä opettelen kestää kaipuuta. äijä sä oot kaikkein kalleinta ja haluun et sä tiedät, joka päivä ootan et palaat"

"lupaa et mе ollaan niinku ollaan aina oltu. se välillä mua painaa mut en sitä saa sanottuu"

"hei älä ota sitä vakavasti, sanotaan hyvästejä ihanasti"

"tietenkin luotiin unelmii suurii, kun me tähtiä kateltiin"

"mä olin haljeta onnesta sun kaa"

"ja niin kauniina aikana tän sun kaa, tuun muistamaan"

"sanotaan hei hei huolella ja päätetään et se on siin"

"vaik oon maalannu muistojen päälle, miks mä vieläki kuullen sun äänen?"

"aamuja, kun sä olit viel siin ja mä luulin että meillä on aikaa"

"vuodenajat vaihtuu, mut edelleen sua. taloja sortuu ja edelleen sua"

"vaan silmänräpäys taaksepäin sä olit lähellä ja jokainen hetki sun kaa tuntu keväältä"

"oliko se tuuli vain, joka muistutti tuttuu melodiaa? mä löydän vielä uuden kai, mut se mitä me oltiin oli ku elokuvaa"

"epätodellisii hetkii pääsin elämään sun kaa, nyt mä yritän vaan ettii jotain mikä niistä muistuttaa"

"mitä jos ei tuu uutta aamuu? en tiiä mihin täältä lähtis, eikö oo ikävä?"

"mitä sit vaik aurinko sammuu? se ei oo ees taivaan kirkkain tähti, enkä oo minäkään"

"mä haluun kokea kerralla kaiken sen huumaavan iskun taas"

"kunhan tuntuu hetken jossain"

"sä oot kaunis ja kummallinen"

"puolenyön jälkeen kun muut on jo menneet, niin meillä on kauniimpaa"

"kuhan tuntuu hetken jossain, anna mulle mitä vaan"

"sä olit tän kaupungin ainoa valo, jonka näin pois katoavan"

"meidän piti olla jotain suurempaa, ei kasvettu erilleen , ei kasvettu ollenkaan"

"meistä tuli tyypillisii taviksii, hyviksii ja pahiksii"

"tän piti olla ihan eri maa, mut sama sade sataa meidänkin ikkunaan"

"opinnot, kihloihin, muistetaan nyt täytyy pitää hauskaa"

"nyt hymyilet vaan jutuille, jotka sai sut aikasemmin nauraa"

"mä mietin miten rakastuisin, suhun uudelleen ennen aamuu"

"mä en kadu sitä et mä kävelin pois, itseasiassa, mä en kadu mitään"

"mitä jos meiän rakkaus muuttuu heti kun sen tunnustaa?"

"mut kauniimpaa, on epävarmuus varmasti"

"jos ollaan näin, ilman lupauksien kahleita"

"vaik lause on jo huulilla. älä sano sitä vielä. mä tunnen sen."

"ja mä oon onnellinen joka hetkestä jonka sä oot mun kaa. mä toivon et sä tiedät. se riittää et mä"

"meil kynttilät poltetaan molemmista päistä, väistä ei kumpikaan"

"parempi ois mennä pihalle jäähtyy, mut kun kerran ollaan vauhtiin päästy"

"jos sun pitää huutaa, huuda sitten luujempaa"

"anna tuulen tuulla ennen ku tyyntyy"

"jos haluat hajottaa, hajotetaan tää sit kokonaan"

"tänään se voi sattuu, ku yö on pimein ennen aamuu"

"ja mä lupaan et tää loppuu huomen"

"mä vannoin etten aio suhun rakastua, mut tulipalo on irti ja mä haluun sua niiku hullu, tuhlaan tulitikkuja"

"sanotaan vaan, et tää oli sattuman kauppaa"

"miten osuttiin samaan paikkaan samaan paikkaan ja aikaan?"

"voi helvetti kuinka oon jäänyt katumaan, sanoja joita en suoriksi saanutkaan"

"ja kun mä sanoin etten odota mitään, mä odotin sua"

"miks en suutani auki mä saanut siinä kun seisoit?"

"kun mä sanoin, että rakastan elämää, tarkotin sua"

"luulin se ois sanomattakin selvää, mut enhän mä voi siitä kun itteeni syyttää"

"kaikki mitä sul on pääl, on ku suunniteltu alunperin sua varten"

"multa lähtee järki, voinko saada kaikki nää mun vinot ajatukset anteeks? anteeks"

"must tuntuu et mä nään, sun mustan takin yhtenään. heijastus mun silmäkulmas, ennen kuin se häviää"

"sä oot kaikkialla. sä oot mun ihon alla"

"tääl mä jäädyn, vaik hies on muut"

"ja se kuinka tanssit mun tajun pois. kyynel kun mietin et mikä sut takas tois?"

"ei me oltu todennäkösii, pelkkii huonoi lopputulemii"

"ei tää oo hyvästi vaa näkemiin, leikitään että tää menee niin"

"ne on nuoren syksyn tuulia tai sit, onkse vaa niin et täs hetkes on kaikki?"

"ollu villi ja vaativa vuosi, mut vieläki hengis"

täs on kaikki mitä mä tarviin, enkä mieti mihin junien täytyy mennä, ku se on tulevaa, mitä sitä suremaan?"

"täs on kaikki mitä mä tarviin, kyllä huomisen jälkeen on päivii vielä, mut se on tulevaa, mitä sitä suremaan?"

"viisaat on koittanu kertoo et kaikki loppuu, haluun uskoa kuitenkin siihen et tää on vast alkuu"

"sä kiskot mua mukanas, sun maailmanlopun maisemiin"

"siks kai mä oon sun"

"sä tuhoat aivan tahallaan, mun mukavuusalueen rakennelmat"

"kun sä lähdet, mä jään, mut tiiät et juosken sun perään"

"kun viereen nukahat, mä jään valvomaan"

"sä tulit ja menit ennen ku tajusin"

"varoittamatta kun radiossa soi se biisi joka saa sut laulamaan, ja kaupungin halki juoksemaan"

"meitä odotetaan, mutta sä tykkäät vaihtaa suuntaa se saa mut seuraamaan"

"sun hulluista runoista, jää vain valoviivoja"

"ollaanko valoviivoja?"

"mut miks on niin vaikeaa, niin kovin vaikeaa pysyy aloillaan?"

"mä irrotan otteen ja liian myöhään tajuan, oot mun ainoa oikea satama"

"miten voi olla, et kaikkein kalleinta satutan?"

"se on vieras ja kaunis, se syleilyynsä mut sulkee"

"ja mä itelleni selitän, et mun piti tehdä juuri näin. mut silti mä vilkuilen taustapeiliin päin"

"sun pää räjähtää jos et saa mun sydäntä"

"tajuutsä et kaivat vääräst paikast kultaa?"

"sä oot niit tyypei, jotka vie mukanaan, antaa ensin taivaan, sit maahan pudottaa"

"oon kokeillut kaikkea, mutten mä vielkää sua pois mun mielest saa"

"onks sun lääkitykset pieles, vai ootsä vaan vajaa?"

"vai mennääks vaa ulos käppäilee?"

"pitäny ei juosta minnekkään"

"huolia ei ollut, meil yhtään"

"elettiin kai kerran, ku viimmestä päivää"

"vaikken yleensä niin tee, taisin onnesta itkee, mut sua vaa nauratti"

"kaukaa kaikki on aina kauniimpaa, jahtaan jotain mitä ei vaan kiinni saa"

"taas silmät kusettaa ja aina uudestaan mun sydän päätyy sitä uskomaan"

*insert juna-asema* *the whole song* *i can't even*

[karilapio]

https://yle.fi/a/74-20082939

Yep, sesonkityö Lapissa voi olla kurjaa muualta Suomestakin tulleille saatika sitten ulkomailta. Oon varmaa blokannu mielestä pahimmat jutut mutta muut kausityöntekijät oli ihania ja mikäänhän ei yhdistä ku yhteiset ikävät kokemukset joista valittaa x) Se mua toki yhä kyrsii että varakkaat perheet lomailee siellä joka vuosi eikä pidä sitä minään [saa lomailla never stöp the mädness ja parempi rahat elämyksiin ku materiaan se ei minua kyrsi vaan se että varakkaan perheen entiset lapset ei ymmärrä mikä etuoikeus ja luksus se on eikä todellakaan mikään "normaali/tavalinen" asia] mutta mun ja monen muun mun nuoren köyhemmistä oloista tulleen työkaverin sen sijaan oli pakko käydä läpi tosi ikäviäkin kokemuksia (työpaikkakiusaamista ahdistelua uhkailua) että pääsee revontulia näkemään. Se on kans semmonen homma jota ei sitä ekaa kertaa kadu kun kuitenkin pääsee kokemaan uutta hyvässäkin mielessä mutta on iso syy miks harva palaa seuraavana vuonna ellei oo aivan pakko tai satu hyvä paikka (mut hyvään paikkaan porukka haluaa palata joten niiden ei tarvi rekrytä joka vuosi joten todennäkösyys päästä hyvään on pieni)...

Jossain vaiheessa ei palaa ne asiakkaatkaan kun kyllähän se työntekijöifen kohtelu firman/pomon puolelta vaikuttaa palveluasenteisiinkin, ja kun kyseessä on luksusloma niin vaihtavat sitten kohdetta ja siinä saa nämä "sankariyrittäjät" sitten ulista lehdissä miten konkurssi uhkaa tai kukaan ei halua enää tulla töihin ja saa syyttää ihan itseään.

Haluan vielä mainita ton artikkelin "Se on työntekijöille vapaaehtoista" jos tulee töihin lepoajalla. JA SEURAAVAKSI pomo muistuttaa, että olet 0tuntisopparilla, provikalla tms ja on myös hänelle täysin vapaaehtoista antaako vuoroja edes sen vertaa että saat maksettua työsuhdeparakin vuokran ja kun tekijäkunta on muualta tullutta - mikä voi tarkottaa sitä että olet nyt jumissa Lapissa ilman rahaa ja asuntoa sun kallis lento kotimaahan vasta kuukauden päästä - ja nää pomot tietää tän pelon voiman vaikka oikeesti hehän siinä ovat kusessa jos tekijä lähtee kesken kauden kun selkeesti tekijöitä on jo valmiiks liian vähän jos yks tekee 16t / 7pvä...

Sesonkityö on raskasta - sitä kuvittelis helpottavan yrittäjänkin elämää ja stressiä vaalia luotettavia tekijöitä ja hyvää henkeä joka näkyis myös asiakastyytyväisyydessä mut sen sijaan niin tekijöitä kuin asiakkaita kohdellaan ku kertakäyttötavaraa, mehut/rahat pois ja roskiin. Tervetuloa uudelleen.

[hobbogobbonoita]

Hobbogobbo-otuksen murinat, osa n+1

Minä niin kovin murisen, ai että kun juilii sielussa, että mulle on siunaantunut kyky kirjoittaa vallan luettavaa proosaa, mutta ei kykyä tehdä sitä silloin kun haluan.

Kohtalontoverini, miten voin opetella kutsumaan inspiraation luokseni? Mitä se syö, missä se liikkuu, missä se pesii, millaisiin ansoihin se harhautuu? Ja jos sen saa loukutettua, miten sen saa pysymään tyytyväisenä ja tykkäämään uudesta kodistaan? Mitä muita asioita pitäisi ottaa huomioon?

Liekö tässä maassa inspiraatioiden katastrofiyhdistystä, josta voi adoptoida kotia vailla olevan inspiraation? Onko tässä maassa villiintyneitä inspiraatiopopulaatioita, joita pitäisi käydä hakemassa pois kuljeksimasta ettei ne lisäänny hallitsemattomasti keskenään ja aiheuta suurta tuhoa ympäristölleen? Pitääkö inspiraatio siruttaa, että jos se lähtee hakoteille, niin se löytyy "omistajansa" luo?

Voiko insipiraatiota edes oikeasti omistaa, vai onko vain inspiraation huoltaja, joka vaihtuu sitä mukaa kun inspiraatio kyllästyy?

[filmokosmos]

Tuntematon 55 - mutta se on Google Translate! (6/16)

KARILUOTO: Eivät liiku. Kyse on enemmän. Paari tulee pian.

SANANSAATTAJA: Kuolema tulee. Ei paareja. Polttaa. Polttaa.

KARILUOTO: Et kuole. Ota rennosti.

SANANSAATTAJA: Vänrikki, sinä rukoilet. Olen liian väsynyt. Muistaa. Polttaa. Olen kuolemassa.

KARILUOTO: Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon nimesi.

SANANSAATTAJA: Isämme… Isämme....

---------

MIELONEN: Käyttääkö tuo Hietasenakan poika piiskakanuunaa?

HIOTETTU: Ajattelin vain, että sota on surullinen asia. Kylmä, nälkä, pelko, kylmä ja kaiken lisäksi täitä.

MIELONEN: Näin on. Niissä kylissä olisi sanoja, mutta kun ei. Sinun tarvitsee vain painaa sitä. Haastoin ambulanssin kuljettajat sillä tiellä. Sanoivat, että kuormaa on kun ehtii ajaa. Mies on nyt kaikkialla. Ja lähtö on myös edessämme, joten pidä vain herätyskello kolmeksi.

HIOTETTU: Ei lainkaan. Olet niin pirullisen huonon sään lintu. Viisain asia, jonka tekisin on ampua sinut.

MIELONEN: Älä lyö vetoa, se ei johdu ampumisestani. Isompien miesten pitäisi rakastaa sitä.

MIELONEN: Herätä! Valmistaudu lähtöön, herääminen. Herätä.

HIOTETTU: Kolmas joukkue herää! Olet valehdellut liikaa! Nouse ylös! Nouse ylös ja näytä maailman ihmisille kuinka kauhea suomalainen korppisoturi on. Suomen kova leijona ylös! Jo tanner lyö ja luoti lentää tykistä. Laita aura pois ja ota sapeli. Uusia sivuja Suomen mahtavassa sotahistoriassa.

RAHIKAINEN: En lähde ollenkaan. Kerrotaan herroille, että kolmen päivän lepo vähintään ennen lähtöä.

Kyllä herrat, ei hätää. Sinun ei tarvitse kantaa mitään ja lähetit passin.

RAHIKAINEN: Noilla paholaisilla pitäisi olla reppu kasattuina selkään. Sitten saat tuntea, mitä mies kestää.

ROCK: Mitä sotilaita olette? Miksi puret noin? Sodat päättyvät taisteluun. Tämän täytyy mennä jonnekin. Kuka helvetti enää elää ikäänsä asti? Älä ole surullinen poika, edessä on suuria kyliä. Ja venäläinen neito odottaa edelleen sankaripoikia, näettehän.

MÄKI: Ruokailua, ruokailua!

---------

HIOTETTU: Juu-u. Se on kone. Ja se näyttää lisäksi olevan mustalaisen hevosesta. Kun ruoskan jälki on vielä näkyvissä.

SINGKONEN: Älä pure ruokaa. Liha täyttää ehtoitta vaatimukset.

HIOTETTU: Kuka päästää sellaista ulos suustaan?

SINGKONEN: I. Olen uusi kumppanisi. Ja ennen kaikkea haluan huomauttaa, että jatkuva valittaminen ei sovi suomalaisen sotilaan arvoon. Olosuhteet huomioon ottaen ruoka on hyvää.

LEHTO: Näissä olosuhteissa olisi suositeltavaa olla potkimatta reppuani nurinpäin.

HIOTETTU: Vaikka se on myös tavallaan, että se ei ole konin vika, jos se on itsepäinen vanhempi.

SINGKONEN: On totettu, että suurimmat puremat ovat itse asiassa särkiä. Paremmatkin miehet ovat täyttäneet velvollisuutensa valittamatta.

ROCK: Katso paskiainen, sinulla on paha ongelma. Uskalla pelata vakavasti. Täällä on tarkoitus olla hauskaa, me olemme humoristeja. Kuuletko viulun soittoa? Viulu huutaa hiiltä. Tule kuuntelemaan yleisöä. Otat tämän keittoastian ja alat lyödä rumpua. Etkö ota? No, olet hullu. Olisimme järjestäneet hänelle vähän iloa elämästä, mutta hän ei halua.

LAMPI: Mikä sirkus täällä on?

ROCK: Uusi lumikko oli niin synkkä, joten päätimme antaa hänelle pienen ilon. No, hän lähti. Hän ei todellakaan ole musiikkimies.

LAMPI: Lopeta ihailu. Tunnin kuluttua yrityksen on oltava valmis marssimaan. Ne, joilla ei ole valkoista nenäliinaa, saavat palan valkoista paperia. Sen saa taloushallinnon apulaiselta. Ja ryhmänjohtajat varmistavat, että jokaisella miehellä on sellainen. Toimia.

ROCK: Arvaan minne olemme menossa. Me painamme yön, ja meillä on oltava muistiinpanoja pitääksemme yhteyttä.

SIHVONEN: Kaverit, meidän piti kusta.

LAHTIN: Milloin nuo saksalaiset pääsevät Moskovaan?

--------

LAMPI: Yhden konekivääreistä on mentävä kolmannen komppanian toisen joukkueen mukana. Mikä kivääri menee?

LEHTO: Ensimmäisenä mennään.

LAMPI: Menet sen metsän läpi. Jos joukkueet eroavat, jatkat polkua tielle.

---------

RAHIKAINEN: Sinun sodanlietsojasi täytyi lähteä. Mene yksin, jos siltä tuntuu.

LEHTO: Kuono kiinni ja silmät auki.

RAHIKAINEN: Katso täältä, mitä muuta on avoinna.

RAHIKAINEN: Mennään takaisin.

LEHTO: Luulen, että kuulit käskyn yhtä hyvin kuin minä. Mennään tielle.

RAHIKAINEN: Emme lähde, Vanhala.

VANHA: Tai jos lähdemme kaikki Suomeen. Menimme kotiin ja sanoimme, että eksyimme.

RAHIKAINEN: Helvetin kikailija. Mene tuon sodanlievittäjän kanssa.

VANHA: Kaksi pekkaa tankeilla taisteluun. Ristejä ja natseja olisi suuri määrä.

LEHTO: Turpa kiinni.

---------

RAHIKAINEN: Mennään takaisin.

LEHTO: Lopeta se vitun mutiseminen. Tavoite on ainakin selvitettävä. Menen vähän eteenpäin. Jos jotain tapahtuu, laita se asemalle. Pidä puolesi. Anna jonkun mennä hakemaan apua.

VANHA: Apua saamaan, kyllä.

--------

VANHA: Älä mene, Ligator!

VANHA: Miten Lehtonilla kävi?

RAHIKAINEN: Kuinka se meni. Kuulit kuinka se parani. Emme jää tapettaviksi. Hulluudessaan Lehto tappoi itsensä.

VANHA: Jos se vain haavoittui. Kannattaa kuitenkin yrittää ottaa selvää. Lehto!

RAHIKAINEN: Älä tyhmä ala karjumaan. Johan sinun täytyy uskoa, että se ei ole elossa. Joten miksi se olisi hiljaa?

SIHVONEN: Mitä siellä tapahtui?

RAHIKAINEN: Mennään pois.

VANHA: Mennään.

---------

LEHTO: Vanha… Raaka… Saatanan vinosilmä! Tähtää alemmas…

OIKEUDENMIES: Lehto… Vanha…. Karkea….

LEHTO: Älkääkä paholaiset salpako henkeänne!

---------

OIKEUDENMIES: Älä, älä. En ole paha.

[pupucino]

Mun piti miettii mun unelmia, et mitkä asiat ois semmosia, mist tietäisin, et mun elämäs menee hyvin, ja on aika paljonpuhuvaa suomalaisest yhteiskunnast, et mulle tuli ekaks ja tärkeimpänä mieleen, et kunpa voisin olla taloudellisesti riippumaton Kelasta.

Mä oon eläny 10 vuotta erilaisilla Kelan tuilla. Mä oon just se pummi. Se yhteiskunnan loinen. Se jota kokoomuslainen pelkää ja kadehtii ja haluaa huuhdella pohjasakan mukana viemäristä alas. Ja mitä mä kaikista eniten haluan: tienata oman toimeentuloni jotenki muuten ku Kelalle itkemällä.

En elä Kelan armosta siks, et mä haluaisin. En tiedä, haluaako kukaan. Se ei oo todellinen, realistinen ongelma yhteiskunnassa, et laiskat köyhät pummii yhteiskunnan rahoi, ku ei vaa huvita mennä töihin. Se on todellinen ongelma, et me opiskelijat hajotaan ja pudotaan limboon, josta meiän on tosi vaikee päästä ulos.

Yhteiskunta ajaa Kela-riippuvuuteen ja surkeuteen, eikä tarjoa kovinkaan tehokasta apua sieltä pois pääsemiseks.

Unelmissani mä en enää ikinä täyttele paniikissa lomakkeita, juoksuta paperinippuja postiluukulle, kuuntele kahta tuntia paskaa jonotusmusiikkia anellakseni armoa etäiseltä asiakaspalvelijalta, enkä saa enää ikinä vihapostia Kelalta.

On hyvä, et on olemassa joku Kela, mistä saa tukea, mut voisko se toimii jollai vähemmän vittumaisella tavalla?

[fortunetellersdilettante]

On dirait que c’était hier quand j’ai vu votre visage Vous m’avez dit à quel point vous étiez fier, mais je suis parti Si seulement je savais ce que je sais aujourd’hui Ooh, ooh Je vous tiendrais dans mes bras J’enlèverais la douleur Merci pour tout ce que vous avez fait Pardonnez toutes vos erreurs Il n’y a rien que je ne ferais pas Pour entendre à nouveau votre voix Parfois, je veux vous appeler Mais je sais que vous ne serez pas là Oh, je suis désolé de vous blâmer Pour tout ce que je ne pouvais tout simplement pas faire Et je me suis blessé en vous blessant Certains jours, je me sens brisé à l’intérieur, mais je ne l’admets pas Parfois, je veux juste me cacher parce que c’est toi qui me manque Et c’est tellement difficile de dire au revoir Quand il s’agit de cela, ooh, ah Me diriez-vous que j’avais tort ? Pourriez-vous aider à comprendre ? Me regardez-vous de bas ? Êtes-vous fier de qui je suis ? Il n’y a rien que je ne ferais pas Pour avoir juste une chance de plus Pour regarder dans les yeux Et vous voir en regardant en arrière Oh, je suis désolé de vous blâmer Pour tout ce que je ne pouvais tout simplement pas faire Et je me suis blessé, oh Si j’avais juste un jour de plus Je voudrais vous dire combien que j’ai mi

On dirait que c’était hier quand j’ai vu ton visage Tu m’as dit à quel point tu étais fier, mais je suis parti Si seulement je savais ce que je sais aujourd’hui Ooh, ooh Je te tiendrais dans mes bras J’enlèverais la douleur Merci pour tout ce que vous avez fait Pardonnez toutes vos erreurs Il n’y a rien que je ne ferais pas Pour entendre à nouveau votre voix Parfois, j’ai envie de t’appeler Mais je sais que tu ne seras pas là Oh, je suis désolé de vous blâmer Pour tout ce que je ne pouvais tout simplement pas faire Et je me suis fait du mal en te faisant du mal Certains jours, je me sens fauché à l’intérieur, mais je ne l’admets pas Parfois, j’ai juste envie de me cacher parce que c’est toi qui me manque Et c’est si difficile de dire au revoir Quand il s’agit de ça, ooh, ah Me diriez-vous que j’avais tort ? Pourriez-vous nous aider à comprendre ? Me regardes-tu de haut ? Êtes-vous fier de qui je suis ? Il n’y a rien que je ne ferais pas Pour avoir une chance de plus Pour te regarder dans les yeux Et à bientôt regarder en arrière Oh, je suis désolé de vous blâmer Pour tout ce que je ne pouvais tout simplement pas faire Et je me suis fait mal, oh Si j’avais juste un jour de plus Je vous dirais combien j’ai mi

Näyttää siltä, että se oli eilen, kun näin kasvosi Kerroit minulle, kuinka ylpeä olit, mutta kävelin pois Kunpa tietäisin, mitä tiedän tänään Ooh, ooh Pitäisin sinua sylissäni Ottaisin kivun pois Kiitos kaikesta, mitä olet tehnyt Anna anteeksi kaikki virheesi Ei ole mitään, mitä en tekisi Kuule äänesi uudelleen Joskus haluan soittaa sinulle Mutta tiedän, ettet ole siellä Voi, olen pahoillani, että syytän sinua Kaikelle, mitä en vain voinut tehdä Ja olen satuttanut itseäni satuttamalla sinua Joinakin päivinä tunnen olevani rikki sisälläni, mutta en myönnä Joskus haluan vain piiloutua, koska kaipaan sinua Ja on niin vaikea sanoa hyvästit Mitä tulee tähän, ooh, ah Sanoisitko minulle, että olin väärässä? Auttaisitko ymmärtämään? Katsotko minua alaspäin? Oletko ylpeä siitä, kuka olen? Ei ole mitään, mitä en tekisi Saada vielä yksi mahdollisuus Katso silmiin Ja nähdään katsomassa taaksepäin Voi, olen pahoillani, että syytän sinua Kaikelle, mitä en vain voinut tehdä Ja olen satuttanut itseäni, oi Jos minulla olisi vielä yksi päivä Kerron teille, kuinka paljon minulla on mi

Parang kahapon lang nung nakita ko ang mukha mo Sinabi mo sa akin kung gaano ka proud pero lumayo ako Kung alam ko lang ang alam ko ngayon Ooh, ooh Yayakapin kita sa aking mga bisig Aalisin ko ang sakit Salamat sa lahat ng ginawa mo Patawarin mo lahat ng pagkakamali mo Wala namang hindi ko gagawin Upang marinig muli ang iyong tinig Minsan gusto kitang tawagan Pero alam kong hindi ka na naroroon Oh pasensya na sa pagsisi ko sa iyo Sa lahat ng bagay na hindi ko lang magawa At nasaktan ko na ang sarili ko sa pagsakit sa iyo May mga araw na feeling ko nasira sa loob ko pero hindi ko aaminin Minsan gusto ko lang itago 'pag ikaw ang namimiss ko At napakahirap magpaalam Pagdating sa ganito, ooh, ah Sasabihin mo ba sa akin na mali ako? Tutulungan mo bang maunawaan? Nakatingin ka ba sa akin? Proud ka ba sa pagkatao ko Wala namang hindi ko gagawin Upang magkaroon ng isa pang pagkakataon Upang tumingin sa iyong mga mata At makita kang nakatingin sa likod Oh pasensya na sa pagsisi ko sa iyo Sa lahat ng bagay na hindi ko lang magawa At nasaktan ko na ang sarili ko, oh Kung isang araw lang ang meron ako Gusto kong sabihin sa iyo kung magkano na ako mi

E vaka me a yaco ena noa ni'u a raica na matamu O tukuna vei au na nomu dokadoka ia au a lako tani Kevaka walega me'u kila na ka au kila nikua Ooh, ooh Au na tauri iko e ligaqu Au na kauta laivi na mosi Vinaka vakalevu na veika kece o sa cakava Vosota na nomu cala kece E sega ni dua na ka au na sega ni cakava Me'u rogoca tale na domomu So na gauna au vinakata me'u qiriti iko Ia au kila ni o na sega ni tiko e kea Isa, vosota na noqu beitaki iko Me baleta na veika kece au sega ni rawa ni cakava Kau sa vakararawataki au ena noqu vakararawataki iko Eso na siga au vakila ni'u sa mai curu e loma ia au na sega ni vakadinadinataka Ena so na gauna au vinakata ga me'u vunitaka baleta ni o iko au calata Ka sa dredre sara me da vakamoce Ni yaco mai na ka oqo, ooh, ah E rawa beka ni o tukuna vei au ni'u a cala? O na veivuke beka mo kila? O sa raici au sobu tiko? O dokadokataka tiko beka o cei o au? E sega ni dua na ka au na sega ni cakava Me dua ga na madigi Mo raica na matamu Ka raica ni o rai lesu Isa, vosota na noqu beitaki iko Me baleta na veika kece au sega ni rawa ni cakava Kau sa vakararawataki au, oi Kevaka me dua ga na noqu siga Au na tukuna vei iko na levu ni noqu mi

[kapitaali]

Vaihtoehtoisten rahateorioiden kritiikkiä

Kirjoittaja: Amelie Lanier

Silvio Gesell oli yksi harvoista anarkismin teoreetikoista, jotka käsittelivät talousaiheita. Hän oli eräänlaineen malli Keynesille, joka viittasi häneen eksplisiittisesti. Nykypäivänä rahoituskriisin jälkimainingeissa, monet ihmiset pohtivat hänen sanomisiaan. Tämä yksistään on jo syy esittää hänestä kriittinen tarkastelu.

Kuitenkin haluan, aivan ensinnäkin, puhua siitä mitä raha on.

1. Vaihdanta

Hyödykkeitä vaihdetaan markkinoilla. Se joka haluaa ostaa jotain markkinoilta — olipa kyseessä sitten pienet, paikalliset markkinat tai suuret maailmanmarkkinat tai e-Bay — tämän pitää antaa samaan aikaan jotain vastineeksi. Hänellä tulee olla myös jotain mitä hän voi vaihtaa. Jos hänellä ei ole mitään, hän ei voi myöskään saada mitään. Hän ei voi tyydyttää omia tarpeitaan.

Samaan aikaan meillä on yksityisomaisuuden järjestelmä, joka sulkee useimmat ihmiset ulos minkäänlaisesta mahdollisuudesta tuottaa jotain. Monilla ei ole omaa maata jossa he voisivat kasvattaa jotain. Heillä ei ole työpajaa jossa he voisivat tuottaa jotain. Heillä ei välttämättä ole edes taloa tai majaa metsässä jossa he voisivat elää. Saadakseen ruokaa, suojaa tai kuluttajatuotteita kaupallisesti, heidän pitää antaa jotain niiden vastineeksi — nykypäivänä se on raha. Kuitenkaan se ei olisi mitenkään parempaa jos kaikenlaiset vaihdannan kohteet sallittaisiin tai niiden perään kyseltäisiin markkinoilla, koska heillä ei olisi niitä. Useimmat ovat yksinkertaisesti suljettu ulos minkäänlaisesta mahdollisuudesta luoda mitään hyödyllistä.

On olemassa monenlaisia selityksiä sille miksi maailmassa on nälkää. Ne ovat kaikki vääriä. Muunmuassa, koska he sivuuttavat tämän perusyhtälön: saadakseen jotain, on pakko antaa jotain. He mainitsevat logistiset ja jakeluongelmat, luonnon ja sen oikut, ihmisten ahneuden ja korruptoituneet virkamiehet, taikka epäoikeudenmukaisen maailmanjärjestyksen jossa yksi taho ylensyö ja toisella ei näin ole edes vähää minimimäärää. Jos sellaiset syyt hyväksytään ja tunnustetaan, vaihdanta ja omistamisen periaate jätetään kohteliaasti pois: ne eivät voi olla syitä. Usein pelkkä parempi vaihdannan käytäntö, “reilumpi” pääsy näille globaaleille markkinoille on suositus ihmiskunnan ruokaongelmien ratkaisuksi.

Ei ole enää pakko katsoa kehitysmaiden, kaukaisten periferian maiden suuntaan löytääkseen nälkää. On olemassa, kuten voit nähdä mediasta, oman maailmanjärjestyksemme keskuksissa, jopa täällä Berliinissä, monia ihmisiä joilla on vaikeuksia ruokkia itsensä kunnolla. Esimerkiksi koululaiset, joilla ei ole kotonaan mitään syötävää ja joille annetaan ruokaa koulussa ja ruokapankista. Nämä yhteiskunnalliset olot eivät jää huomiotta, kaikki tietää niistä. Mutta on mahdollista rauhassa tuoda esiin myös sellaisia todella röyhkeitä olosuhteita, koska jokainen joka lukee tästä tai näkee sellaista televisiossa on vakuuttunut siitä, että vaihdanta ja yksityisomistaminen ovat tarpeellisia, ja että kukaan ei tuottaisi jos he eivät olisi jälkikäteen saaneet jotain vastalahjaksi. Media voi olla varma siitä, että kukaan ei ala epäillä talous- ja yhteiskuntajärjestelmäämme, vaan ainoastaan koittaa peräänkuuluttaa aloitteita joilla tehdä näistä olosuhteista siedettäviä.

Joten annan paljon painoarvoa sille seikalle, että vaihdanta on poissulkemisen muoto nykyään, ottaen huomioon, että raha on joutunut jonkin verran huonoon maineeseen, monet yhteiskuntajärjestyksemme kriitikot näkevät ratkaisun kaikkiin näihin ongelmiin paluussa eräänlaiseen vaihtotalouteen, tai vaihdannan välineeseen joka ei ole rahaa, vaan jonkinlainen muu hyödyllinen asia.

Huomautan myös, että ennen kolonialismia oli monia yhteiskuntia ja talousmuotoja, joilla ei ollut minkäänlaista vaihdannan käsitettä, ja joissa ihmiset jollain tavalla tulivat ruokituiksi ja vaatetetuiksi. Monet Latinalaisen Amerikan nykypäivän alkuperäiskansojen liikkeet, esimerkiksi, ovat asettaneet tavoitteekseen saada takaisin maat, jotka heiltä on anastettu vuosisatojen aikana, ja hallita niitä yhteisöllisesti. Ja heidän omat hallituksensa brutaalisti murhaavat heitä — myös Venezuelassa, esimerkiksi — johtuen heidän halustaan joka merkitsee perustavaa laatua olevaa kritiikkiä yksityisomaisuutta ja vaihdantaa kohtaan, ja näin asettaa kyseenalaiseksi valtioiden perustan, joissa he asuvat.

Kuitenkaan yhteiskuntajärjestyksemme puolustelijat eivät väsy huomauttamasta, että vaihdanta on hyvä asia ja että parhaiten se onnistuu rahalla. Tämä on se miten he haluavat luoda propagandaa rahan puolesta. He esittävät kaikenlaisia esimerkkejä, että on erittäin epäkäytännöllistä jos ihmiset menevät markkinoille perunoiden kanssa ja haluavat vaihtaa niitä kenkiin. Ja jos joku haluaa varmistua vaihdannasta ilman epäonnistumista, tämä on kuin onkin epäkäytännöllistä. Antaako joku, joka haluaa perunoita, ja jolla on myös kengät, heille kengät?

2. Universaali vastine: raha

Niinpä, sanovat vaihdantauskovaiset, on ihan ookoo että on olemassa universaali vaihdannan väline, sellainen jota kaikki haluavat. Marx nimitti sitä universaaliksi vastineeksi ilmaistakseen, että on olemassa ja tulee olla olemassa vaihdannan väline, jonka kaikki hyväksyvät ja jota kaikki haluavat.

Mitä tämä tarkoittaa vaihdannalle? Se tarkoittaa, että jokainen joka haluaa vaihtaa, haluaa tätä universaalia välinettä maksuksi, niin että he voivat saada mitä he haluavat markkinoilta. Joten he tarjoavat jotain, ja toivovat että jostain löytyy ostaja. Ja sitten he haluavat saada hyödykkeelleen sen minkä myyjät tunnustavat yhtäläiseksi arvoksi. Jokainen markkinoille menijä hyväksyy ja haluaa itselleen tätä universaalia vastinetta, koska sen avulla he ovat varmoja, että he itse, kun he käyttävät sitä tässä maassa, voivat käyttää sitä myös ostamiseen.

Muista: jokainen menee markkinoille omien hyödykkeidensä kanssa, koska hän haluaa päästä eroon omista tavaroistaan ensin, ja sen jälkeen haluaa saada jotain mitä hänellä itsellään ei ole ja jota hän ei itse kykene tuottamaan. Olipa kyseessä sitten ruoka mitä hän haluaaa syödä tai raaka-aineet joita hän tarvitsee omien hyödykkeidensä tuotantoa varten. Kaikki haluavat tämän universaalisti hyväksytyn vaihdantavälineen.

Aikaisemmin, yksinkertaisempien vaihtorakenteiden yhteiskunnissa, Euroopan keskiajalla, tämä universaali vastine oli jalometalli: kulta tai hopea ja kupari kolikoina. Ja oli myös se, joka antoi tälle universaalille vastineelle valtuudet: valtiovalta. Kullan ja hopean louhinta, vaikka sitä harjoitettiinkin yksityisesti, asetettiin valtion valvontaan, ja oikeus lyödä kolikoita oli valtion monopoli.

Jos joku hallitsee tätä yleismaailmallista vaihdantavälinettä, hänellä on valtaa hallita yhteiskuntaa: tämä auktoriteetti voi määritellä vaihtosuhteet ja pakottaa ne muille. Tällä auktoriteetilla on kyky määrittää, minkä arvoista jokin on ja minkä ei. Siksi feodaalihallitsijat — kuninkaat, keisarit, ruhtinaat — varmistivat itselleen monopolin jalometallien louhintaan ja oikeuden lyödä kolikoita.

Kaikki ne, jotka menevät markkinoille hankkiutuakseen eroon jostakin, haluavat saada siitä vastineeksi tämän universaalin vaihtovälineen, rahan. Niinpä he tietenkin hyväksyvät sen, että heidän hyödykkeensä arvo mitataan tässä arvossa, tässä kolikossa. Se tarkoittaa, että he tunnustavat universaalin arvomittarin, jolle heidän tuotteensa, heidän hyödykkeensä, on alistettava, koska se on ainoa tapa saada universaalisti tunnustettu arvo. Ja heidän tuotteensa, heidän hyödykkeensä voidaan muuttaa rahaksi vain, jos se voi saada tämän arvon, jos sillä todella on arvoa, jos se siis myydään.

Jos jonain päivänä ”arvon mitta” (myös Marxin ilmaus yhdelle rahan tehtävistä) on vakiintunut ja kaikki pyrkivät saamaan sen käteensä, metallisella rahalla on silloin puutteensa: sen saatavuus on rajallinen, sen tuotanto on monimutkaista ja kallista ja se kuluu käytössä, kun se vaihtaa omistajaa. On aika korvata se sopivammilla aineilla.

3. Valtion paperiraha

Valtiot suvereeneina, universaalin vastineen takaajina päättivät lopulta itse tuottaa sen ja käyttää siihen puhdasta valtaansa. Tämä oli pitkällinen prosessi.

Paperiset setelit rahan korvikkeina olivat tiennäyttäjiä. Kauppiaat asettivat vekseleitä ja pankit painattivat seteleitä. Nämä yksityiset arvoa korvaavat setelit olivat voimassa hyödykkeiden tai kolikoiden edustajina. Ne olivat luotettavia viitaten myytäviin hyödykkeisiin tai lupaamalla kolikoita. Valtio oppi tästä ja oman kolikkorahan kysynnästä, että tämä oli korvattavissa: valtion maksulupausten kautta, jotka se valtansa ansiosta takasi. Valtion paperiraha, jolla itsellään ei ole arvoa — tai yhtä paljon kuin muilla paperituotteilla, lautasliinoilla, vessapaperilla — saa erityisarvonsa yleismaailmallisena vastineena siitä, että valtio takaa sen arvon ja sanoo: tämä seteli on 50, tuo 100 markkaa tai nykyään euroa; nämä kaksi seteliä ovat tietysti sisällöltään samanlaisia. Ero niiden arvossa tulee vain ulkopuolelta, valtiolta, joka painaa niihin eri arvon.

Nykyään hyödykkeiden arvo, siis kaikki varallisuus, mitataan vain valtion paperirahassa. Se ei myöskään mene toisin. Rahan kierto jalometalleina ei ole mahdollista. Vaihtotaloutta ja rahan kiertoa ei lakkauteta, vaan se kyseenalaistetaan yhä enemmän, eikä tosiaankaan vaihtoa vaan arvoa kohtaan tunnetusta epäluulosta: jos minulla on jotain markkinoilla ja saan siitä universaalin vastineen — onko minulla yleensä hyödykkeeni arvo? Voinko ostaa sillä jotakin, jonka arvo on verrannollinen hyödykkeeseeni? Vaihtosuhde kyseenalaistetaan yleisesti, mutta ei sen sisällön vaan sen hallittavuuden perusteella.

Tämän myötä Silvio Gesell tulee jälleen kerran ajankohtaiseksi.

4. Gesellin kritiikki rahaa, omaisuutta ja korkoa vastaan

Geselliin kohdistuva kiinnostus on samanlaista kuin hänen ihailijansa Keynesin: häneen viitataan, mutta häntä ei juurikaan lueta. Gesellillä on siis muutama kohta, joilla hänellä on kannattajia, vaikka he eivät ehkä tunne hänen teorioitaan eivätkä siten ollenkaan tiedä olevansa samaa mieltä hänen kanssaan.

4.1 Rahan arvon tae

Nykyaikaista valtion paperirahaa kritisoidaan siitä, että se on suojaamatonta ja voi siksi menettää äkillisesti arvonsa milloin tahansa. Tärkein vastalauseeni tällaista kritiikkiä vastaan on se, että raha ja arvontuotanto ovat itsessään asioita, joita vastaan on taisteltava ja jotka on lakkautettava. Mutta Gesellin kritiikissä on myös sisäisiä ristiriitoja.

a) Hyödykkeet rahan arvon takeena

Miten tämän pitäisi mennä? Jos seteleihin on painettu nimellisarvo ja rahakasa on vastakkain hyödykekasan kanssa, miten tässä pitäisi näkyä ”pohja”? Se, miten rahan arvoinen tuote on, näkyy tavallisesti ensin markkinoilla. Jotta tavoiteltu ”pohja” tai vastaavuus hyödykkeiden ja setelien välillä toteutuisi, on säädettävä jokaisen yksittäisen hyödykkeen arvo rahassa ja tehtävä hinnanmuutoksista rangaistavia. Silloin ei kuitenkaan ole enää markkinoita ja olemme todellisessa sosialismissa, ja se lopettaa myös yksityisen tuotannon.

b) Jalometallit rahan arvon takeena

Hopeaa tai kultaa säilytetään kansallisissa talletuslaitoksissa, joiden pitäisi taata liikkeeseen lasketun paperirahan arvo. Mutta: heti kun luottamus paperirahaan katoaa ja kansalaiset haluavat vaihtaa paperisetelit rahan pohjana olevaan hyödykkeeseen, sitä on tietenkin liian vähän, ja pariteetti on kumottava. Koska jokainen pankkiin varastoitu kultamäärä on kasa kuollutta pääomaa, sitä pidetään aina alhaalla ja se edustaa vain murto-osaa liikkeessä olevasta rahasta.

Tällainen tuki on voimassa vain niin kauan kuin siihen uskotaan. Rahan arvoa ei voi taata. Sanon tämän siksi, että nyt on jälleen tehty ehdotuksia kultakannan käyttöönotosta. Mutta miten sen pitäisi mennä? Heti kun valtio sanoo: 200 dirhamia on yhtä paljon kuin unssin kultaa – kuka uskoo tähän? Ja kultaa, jotta se voitaisiin vaihtaa mihin tahansa määrään paperirahaa, ei ole valtiossa, eikä sitä myöskään ole maailmassa kovin paljon.

4.2 Maanvuokraa, korkoa ja tuloja vastaan ilman työvoimaa

Ensinnäkin mielikuvat, joiden mukaan ihmisen, joka ei tee töitä, ei pitäisi myöskään saada mitään syötävää, ovat alusta alkaen epämiellyttäviä: mieleen tulevat työleirit ja eutanasia. Jotenkin ne muodostavat yhteiskunnan, jossa on vain terveitä ja työkykyisiä, ja kaikki muut jäävät ulkopuolelle.

Minulla on kuitenkin myös taloudellisia vastaväitteitä: Gesellin vapaa talous vastustaa kehittynyttä kapitalismia esikapitalistisella ihanteella: vastakohtana tuottajien erottamiselle tuotantovälineistä se kannattaa paluuta tilaan, jossa tuottajat ovat samanaikaisesti maanviljelijöitä ja käsityöläisiä ja myyvät tavaroitaan itse markkinoilla. Se on suosittu myös pudokkaiden keskuudessa, jotka etsivät pelastusta maatalouskommuunista.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä vastalauseena tälle vapaalle taloudelle on se, että se on todellisuuden vastainen. Tämä malli (ja se, että se on takapajuinen, on pienin vastalause sitä vastaan) teeskentelee, että talousjärjestelmämme perustuu vain virheisiin ja että pitäisi vain keksiä parempi malli, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Miksi kyse on rahasta, rahan hankkimisesta ja voitosta, ja kenellä on intressi ylläpitää sitä — tällaiset kysymykset eivät kiinnosta, joten maalataan uljas uusi maailma.

Mallien rakentamisella ja malliajattelulla on käyttöä myös nykyaikaisessa taloustieteessä: siellä se tehdään aina niin kuin talous olisi kuitenkin olemassa täällä meitä kaikkia varten, ja tarvitaan vain oikea malli. Ja jos sellainen on jo olemassa, eikä se kelpaa mihinkään, niin sitten lähdetään rakentamaan seuraavaa. Maailmaa hallitsevat intressit ja niiden toimeenpanijat jäävät mukavasti sivuun tällaisten pilvilinnojen kanssa.

Gesellin vapaassa taloudessa maanvuokran ja koron poistaminen on myös hyvin tyylikästä: hän ei pohdi, miten ne tulevat maailmaan ja miksi ne molemmat ovat olemassa, vaan selittää niiden olevan rakennuspaketin ei-toivottuja elementtejä, jotka voidaan yksinkertaisesti poistaa — samalla kun säilytetään muut, paremmat elementit, kuten hyödykkeet tai raha. Tästä pääsemmekin hänen ideaalitalouteensa.

4.3 Hyödykkeiden tuotanto: perusihmisoikeus

Työ, jos se on rehellistä ja omaa, saa isoa kiitosta. Vain työtä tekevän pitäisi myös saada syödä. On mahdollista, että Gesell ei ajatellut näin, mutta tämä on joka tapauksessa seuraus.

Toiseksi, aivan kuten markkinatalouden vannoutuneet puolustajat, ikään kuin kaikki tarpeet voitaisiin tyydyttää markkinoilla. Jokainen tuottaa mitä pystyy ja haluaa, ja kaikelle löytyy ostaja. Ellei joku voi tarjota vastaavaa, hänen tarpeensa mitätöidään, kuten kapitalismissa.

Ehkä sananen siitä, miten suunnitelmatalous eroaa markkinataloudesta: suunnitelmatalous tarkoittaa ensinnäkin vain sitä, että ensin on luotava tarve ja sen jälkeen aloitetaan tuotanto. Suunnitelmalla varmistetaan, että tuotetaan juuri sitä, mitä tarvitaan. Nykyään, internetin myötä, tämä ei todellakaan olisi ongelma, että jokainen ilmoittaa toiveensa, ja tuotantomahdollisuudet selvitetään, ja sitten nämä kaksi yhdistetään jotenkin.

Suunnitelmataloutta vastaan hahmotellaan aina karikatyyri komissiosta, joka määrää tarpeet ja suunnittelee ne, ja toisaalta se pitää yksityistä oma-aloitteisuutta yksilönvapauden valtakuntana. Ja tällä tavoin vahvistetaan se absurdi tosiasia, että ensin tuotetaan ja sitten katsotaan, löytyykö ostaja, joka laittaa rahaa tuotteeseensa. Tämän seurauksena, jos ajatusta ajatellaan johdonmukaisesti läpi, tämä hyväksyy sen, että tarpeita ei tyydytetä — koska niistä ei pystytä maksamaan — ja köyhyys ja kurjuus selitetään luonnon välttämättömyyksiksi.

4.4 Raha käteisenä, hyödykkeenvaihdannan välikappaleena

Usein sanotaan, että Silvio Gesell halusi lakkauttaa rahan. Sen perusteella, mitä olen oppinut ja lukenut hänestä, tämä on virhe. Ei, hän oli kauppias ja ajatteli kuin liikemies: hän halusi tehdä rahasta toimivan hyödykevaihdon. Ja hänellä oli teoriansa siitä, mikä on rahan hallinnan tiellä. Hän halusi erityisesti estää rahan katoamisen liikkeestä, sen hamstraamisen ja muuttumisen erilliseksi hyödykkeeksi, jota sitten käytetään keinotteluun ja lainataan uudelleen korkoa vastaan. Hän halusi pitää sen kierrossa, siksi hänen kutistuvan rahan teoriansa: hamstraamisesta pitäisi rangaista rahan arvon alenemalla. Koska hän siis halusi luopua yleismaailmallisesta vastineesta, rahan pitäisi aina pysyä liikkeessä ja palvella hyödykevaihdon välittämistä. Hänen kutistuvan rahan opetuksensa juontaa juurensa siitä, että hän oli tavaran ja vaihdon ehdoton puolustaja.

Usein, kun esiin nostetaan kysymys paikallisesta rahasta ratkaisuna rahan kiertoon liittyviin ongelmiin, Gesellin teoriat tukevat tätä. Olen valinnut kaksi esimerkkiä osoittaakseni, miksi tällainen hätäraha — koska tällaisia rahoja syntyy poikkeuksetta hätätilanteissa, ja siksi niitä siedetään vain lyhyen aikaa — ilmestyy ja mitä se tekee.

5. Rahakkeet — paikallisraha “ratkaisuna”

a. Wörgl

1930-luvulla itävaltalainen Wörglin kaupunki ajautui maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi konkurssiin, eikä se pystynyt enää maksamaan työntekijöilleen. Niinpä Gesellin vapaata taloutta kannattanut pormestari päätti vuonna 1932 laskea liikkeeseen paikallisen valuutan, joka erilaisten manööverien avulla olisi tunnustettava rahan korvikkeeksi. Takaajina toimivat paikallinen pappi ja paikallinen luotto-osuuskunta. Kunnan työntekijöiden palkat maksettiin tässä paikallisessa rahassa, ja näin onnistuttiin itse asiassa luomaan alueellinen maksukyky ja siten elvyttämään tavaran kiertoa Wörglissä ja sen ympäristössä. Myös kolme muuta lähialueen kylää halusi laskea liikkeeseen paikallista rahaa. Wörglin alueellinen raha loi maksukyvyn alueelle aikana, jolloin alueella oli aiemmin vallinnut maksukyvyttömyys. Itävallan keskuspankki taisteli alusta alkaen Wörglin alueellista rahaa vastaan — se oli haaste valtion setelimonopolille — ja se lopetettiin vuonna 1933 sotatoimien uhalla, joten se kiellettiin valtion väliintulolla.

b. Argentiina

Vuonna 1991 Argentiina neuvotteli Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa dollarin ja peson pariteetista, jotta maan inflaatio saataisiin pysäytettyä ja valuutta vakautettua. Yhtenä ehtona oli, että Argentiinan valtion oli pidättäydyttävä rahan liikkeeseenlaskusta. IMF kontrolloi Argentiinan rahapolitiikkaa.

Yksi seuraus oli, että Argentiinan vienti kallistui ja maa menetti vientimarkkinoitaan. Mutta myös kotimarkkinoilla argentiinalaiset tuotteet eivät enää olleet kilpailukykyisiä verrattuna halvempaan tuontiin. IMF kehotti Argentiinan hallitusta — joka halusi pitää kiinni dollaripariteetista — yksityistämään kannattamattomat yritykset. Valtio ei voinut tukea niitä. Yksityistämisellä oli useimmissa tapauksissa sama vaikutus kuin sulkemisella.

Näin Argentiina lakkautti vuosina 1991-2000 suuren osan Peronin hallituksen ajoilta peräisin olevasta teollisuudestaan. Siihen kuuluivat rautatieverkosto, lentokone-, auto- ja sotateollisuus, energia-ala ja kulutustavarateollisuus. Argentiinasta tuli nettotuoja. Sen oli tuotava yhä enemmän kaikkea sitä, mitä se ei enää tuottanut omassa maassaan. Niinpä sen kauppataseen alijäämä kasvoi. Argentiinalla oli yhä suurempia vaikeuksia sijoittaa joukkovelkakirjojaan maailmanmarkkinoille, sen oli tarjottava korkeampia korkoja, ja valtion velka kasvoi samalla kun talous supistui jatkuvasti. Kaikki tämä johti valtion konkurssiin vuosina 2001-2002.

Mutta jo 90-luvulla niukan rahan taloudella oli seurauksensa. Pohjoisen maakunnissa ei ollut rahaa. Kaikki se teollisuus, mitä siellä oli joskus ollut, oli kadonnut. Ainoa työnantaja oli valtio. Maataloustuotannon, joka oli osittain omavaraistuotantoa, lisäksi oli palkansaajia: opettajia, virkamiehiä, lääkäreitä. He eivät useinkaan saaneet palkkaa kuukausiin.

Rahan kierron ylläpitämiseksi maakunnat laskivat liikkeeseen omaa rahaa — rahakkeita kutsuttiin bonoiksi — joka tunnustettiin vain maakunnan sisällä. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF sulki silmänsä tältä, eikä tätä rahaa sisällytetty Argentiinan valtion rahanluontipolitiikkaan. Se ei kuitenkaan riittänyt luomaan kitkatonta taloutta, ja 90-luvulla näissä maakunnissa oli nälkämellakoita, jotka poliisi ja armeija tukahduttivat.

Vuonna 1995 kirpputoreilla ja työttömien vaihtomarkkinoilla syntyi jopa koko maan kattava vaihtoehtoinen valuutta, Credito. Myös tätä rinnakkaisvaluuttaa suvaittiin, koska se esti talouden romahduksen. Tämä alueellinen ostokyvyn luominen johti tietysti myös väärinkäytöksiin. Ne, jotka laskivat liikkeeseen näitä rahakkeita, ottivat jotain itselleen. Lopulta näitä rahakkeita ei enää tunnustettu. Nykyään peso on yhtä vähän arvoinen kuin paikalliset valuutat, joita ei enää ole olemassa. Yksi seuraus valtion konkurssista vuonna 2001 oli paikallisvaluuttojen loppuminen.

Missä ne palvelivat?

Yleisesti ottaen valtion yhteenkuuluvuuden säilyttäminen. Jos me kaikki emme saa palkkaa valtion työntekijöinä: opettajat, virkamiehet, lääkärit – minkä vuoksi me vielä teemme työtä? Nämä ihmiset pidettiin palkkalistoilla ”bonoilla”, paikallisrahalla.

Infrastruktuurin ylläpitäminen. Linja-autojen oli kuljettava maakuntien ja kaupunkien välillä sekä pääkaupungin ja maakuntien välillä.

Nyt en halua tylsistyttää ketään enempää yksityiskohdilla 30-luvun Tirolista ja 90-luvun Argentiinasta. Olen antanut nämä esimerkit vain siksi, että tällaisiin paikallisiin rahoihin viitataan Gesellin teorioiden havainnollistamiseksi. Paikallisia rahoja luodaan aikoina ja alueilla, joissa kapitalismi on epäonnistunut arvontuotantona, mutta joissa kuitenkin arvontuotannon ja tavaranvaihdon periaate pitäisi säilyttää. Ne ovat väistämättä väliaikaisia: koska raha on vain yleinen vastine, jonka pitäisi edustaa arvoa.

Jos paikallisen rahan liikkeeseenlasku nähdään keinona päästä ulos kriisistä, ei ymmärretä, mitä raha on: ensinnäkin se on yleinen vastike, jonka kaikki tunnistavat ja siten hyväksyvät arvon edustajana. Toiseksi, ja juuri siksi arvon ilmentäjä, liiketoimintaväline: yritys ottaa raha käyttöön alueellisessa kontekstissa ja säilyttää se kiertovälineenä ei ole muuta kuin yritys selvitä kapitalismin kriisistä, jotta se voisi myöhemmin nousta uudelleen täyteen kukoistukseensa: hädänalaisten, omistusta vailla olevien, poissulkemisena maailman hyödykkeistä tai köyhien käyttämisenä omistajien liiketoimintaan.

  Lähde:

https://theanarchistlibrary.org/library/amelie-lanier-a-critique-of-alternative-money-theories

  https://kapitaali.com/vaihtoehtoisten-rahateorioiden-kritiikkia/

[kausijuoppo]

Get vibechecked, idiot

Nyt kun tää vuos on päättymässä, haluan taas kerran vähän katsahtaa että mitä tuli taas tehtyä sarjakuvien saralta. Tein tän analyysin viime vuonnakin, niin koitetaan taas uudestaan uusien kokemuksien jälkeen.

Positiivista

-Mulla oli itse asiassa henkilökohtainen haaste itselleni tälle vuodelle. Ja se haaste oli "postaa jotain joka ikinen viikko". Ei aina tarvi olla sarjakuva, mutta jotain siihen liittyvää, kuten ihan vaan illustraatio tai sarjakuvailusta lätisevä postaus. Jos joku on ehtinyt huomata, niin usein heitän tänne postauksia lauantaisin queue-toiminnon kautta. Joskus on laitettu muinakin päivinä, mutta vähimmäismäärä on ollut kerta viikkoon. Ja se on pysynyt. Luulen kuitenkin että tää ei tuu toistumaan ens vuoden puolella, joten postaukset melko varmaan tulee harventumaan. Wanha ei jaksa tällasta rumbaa.

-Niistä postausten sisällöistä... Huh hujakkaa. Lyhyellä matikalla laskin 130+ sivua valmista sarjakuvaa tän vuoden puolella. Melkein kaksinkertainen sivumäärä viime vuoteen verrattuna. Ja joudun myöntämään että kyllä tekemällä vaan oppii. Itse oon ainakin huomannut tietyntyyppistä kehitystä omassa tekemisessä.

-En saanutkaan vaan yhtä, vaan peräti kaksi pidempää rojektia ulos tän vuoden puolella! Niken ja Pasin omat tarinat. Jösses. Ei tän näin pitänyt mennä. Mutta se on hyvä että ne on nyt poissa päiväjärjestyksestä, ja voidaan keskittyä seuraavaan listalla. Ja sain näiden kahden takia mahdollisuuden kuvata tiettyjä taustoja joita oon pitkään halunnut piirtää. Harvest- graffitti, Turun tuomiokirkko ja Aurajoki sen koko Turun mukana. Paavon patsasta en saanut piirrettyä, mutta ens vuonna sitten ehtii.

-Tänäkin vuonna, kommentit ja tägit. Aivan mahtavaa settiä! Oon moneen otteeseen vaan hajonnut kun selaan teidän letkautuksia. 10/10. Vaikka palaute ja se kuinka monta notea saan postauksista ei oo prioriteetti, tuo ne kuitenkin mulle hyvän mielen. Tietää että muutkin kun vaan mä hirnun näille tyhmille vitseille.

Negatiivista

-RIP KOVALEVY!!! Saatanan saatana että teknolookia pettää joskus. No, ei auta itku markkinoilla. Pakko mennä asian kanssa eteenpäin, vaikka siinä rytäkässä tuli menetettyä iso pino matskua, mm. hahmojen kuvauskaaviot missä oli oikeesti tärkeetä tietoa, niin kuin myös referenssikuvia joita ei vaan enää saa takas. Ja jotain tosi tärkeitä tekstinpätkiä. Joudun nyt soveltamaan lennosta ihan perkeleesti >:(

-Mua ohuesti harmittaa se, että en oo ehtinyt piirrellä uusia hahmoja enempää. Mm. Haluaisin enemmän piirrellä Annaa, Niken perhettä, Lauraa ja Maken kotijoukkuetta. Ja Henrin kanssa mua kismittää kanssa se, että en vieläkään tiedä miltä sen tatskat näyttää (herralla on molemmat käsivarret tatuoitu). Huomaan sen että mitä on saatu tehtyä sivumääränä, on siihen uhrattu suunnitteluaikaa. AIna ei mee nallekarkit tasan.

-Vähän on päässyt valumaan sarjikset enemmän englannin kielen puolelle. Sinänsä tää ei oo paha asia, tää rojekti aloitti olemassaolonsa englannin kielellä mun teksteissä, ja melko varmaan pitkät stoorit tulee olemaan englanniks vaikka mikä on. Mutta se suomen kieli nyt vaan on niin pirun hauska, varsinkin komediapainotteisessa perseilyssä. Ihmekkös se, suomi on kielenä yks iso vitsi muutenkin.

-Mulla on tällä hetkellä sellanen tilanne että kun oon tehnyt jatkuvalla syötöllä sarjiksia, niin mulla alkaa taas tuntumaan sellanen burnoutin alku persuksissa. Hirvee kasa ideoita, mutta ei puhtia toteuttaa niitä. Ja ite lähdin tähän tarinantekoon siinä mielessä että kokeilen asioita ja saan itelleni paremman mielen tekemisilläni. Ens vuodelle pitää selvästikkin opetella tasapainottamaan tätä touhua paremmin, ettei se hauskuus jää kokonaan pois tästä tekemisestä.

In conclusion:

Ei hajuakaan. Loppua ei näy.