#nepsy

[enkelipoeka]

vanhanajan autistit, joiden lemppari stimmilelu oli keinutuoli.....

[mustikkajuna]

tunne ku oot mega nepsy ja sul on maailman paskimmat ajanhallintataidot

kyseessä amk ennakkotehtävät :,,D jospa tänä vuon pääsis ees kokeisiin nii ois mahiksii päästä opiskelee kosk tää yhteiskunta on perseestä <33

mut anyway oon onnistuja

[toverivoetkylae]

Ystävät ja kadunoliot, kansalaiset medbörgare ja mitä näitä on. Seuraa avautuminen mielenterveysongelmaiselta. Saattaa mennä poliittikseksikin, mutta lähinnä haluan nyt johonkin huutaa turhautumistani yleisesti kaikkeen.

Tehdään asia aivan selväksi: Tämä ei ole hyvän mielen postaus.

On hintusen yli kymmenen vuotta siitä, kun sain masennusdiagnoosin ja jouduin burnout-> sairausloma-> sairauseläke-> kelan imeparantaja-> ai toimeentulotukea ei voi hakea takautuvasti-> kesäopintotuki-> takaisinperintä-> työkkäri-> jne-kierteeseen.

Olen aloittanut kolme korkeakoulututkintoa enkä saanut valmiiksi yhtäkään. Olen ollut kahdessa osa-aikatyössä, joissa onnistuin palamaan loppuun. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin ollut se yhteiskunnan loinen, jolla kroppa toimii, mutta pääkoppa ei, ja anellut milloin miltäkin virastolta apua. Olen käynyt leipäjonossa. Olen turvautunut kirkkoon, joskin lähinnä henkisesti.

Asioita, joista voin taputella itseäni selkään: olen löytänyt hyvän puolison, joka rakastaa mua just näin vajavaisena kuin olenkin. Olen melkein kirjoittanut romaanin. Olen julkaissut yhden novellin ja myynyt taidetta taskurahaa saadakseni.

Kääntöpuoli: Olen selittänyt työkkärille, miksei tästä ole minulle elannoksi. Olen jännittänyt niin helvetisti, mitä vakuutuslääkäri toteaa, jos mun papereihin lipsahtaa tieto, että olen trhnyt yhtään vitun mitään muuta kuin hengittänyt.

Olen mennyt terveyskeskukseen vaivoineni, kun polikontaktini oli katkaistu. Halusin Kelan tukeman psykoterapian, johon psykiatri (joka ei tavannut minua) ei kirjoittanut lähetettä, koska "olet liian huonossa kunnossa." Pyysin sen sijaan lähetettä psyk.polille, mutta sinne "olet liian hyvässä kunnossa." Olen luultu epävakaaksi kahden tapaamisen perusteella, koska ilmaisin pettymykseni terveyskuskuksen toimintaan sanomalla, etten halua tuhalata enempää aikaani ja kävelemällä ulos kesken vastaanoton. Sen nojalla sain kylläkin sen polilähetteen, mutta ehkä sen ei olisi pitänyt mennä ihan näin?

Mutta hei. Muistakaa käyttäytyä hyvin, niin asiat hoituu! Eiku.

Odotellessani Kelan ihmeparantajan tuomiota olen saanut viikon mittaisen paniikkikohtauksen, joka ei lähtenyt millään määrällä kotiin määrättäviä bentsoja vaan piti laukaista terveyskeskuksessa diapamilla. Ja panikoinut vielä enemmän tunnustaessani käyttäneeni myös kaverin erimerkkistä rauhoittavaa siinä toivossa, että se toimisi. Nehän luulee mua narkkariksi! Ilman kyseisen kaverin paikallaoloa en ikinä olisi saanut vakuutettua ketään, että en vittu istu päivystyksessä aamusta iltaan vaan saadakseni annoksen Diapamia. Siihen on varmasti helpompia keinoja. Sitä asiaa sivuten aloitin myös lääkkeen, joka sai äitini rinnastamaan minut osastolla kuolemaansa odottaviin narkkareihin. Aa että.

Olen tehnyt niin monta masennuskyselyä ja bipolaarisuustestiä, etten enää muista. Lippulappusia kaikkialla. Olen ollut valmis kokeilemaan uusia lääkkeitä, olen sietänyt sellaisiakin sivuvaikutuksia, joita ei varmaan pitäisi sietää. Olen lihonut 40 kiloa 10 vuodessa. Myös sinä aikana, kun juoksin säännöllisesti ennen kuin se kävi polvien takia mahdottomaksi. Mutta ei, kyllä se lihominen johtuu yksinomaan vain passiivisuudesta. Siitäkin huolimatta, että lyhyen lääkkeettömän jakson aikana painoni putosi huomattavasti.

Jumalauta olen tehnyt parhaani. Se ei ole ollut aina kovin hyvä, mutta se on ollut mun parhaani. Asiat on sotkuisia usein. Se on elämää.

Viime vuosina olen alkanut myös epäillä, että masennukseni hoitoresistenttisyys voi johtua siitäkin, että diagnoosi on väärä. Mulle on ehdotettu ketamiinia, sähkösokkeja, mitä niitä on. Asia ei edennyt, koska asioistani perillä oleva lääkäri lähti pitkälle vapaalle. Olen saanut lisää lääkkeitä, en enää itsekään muista, mitä kaikkea olen kokeillut.

Mutta kun kysyn, voisiko ongelmien taustalla olla esimerkiksi neuroepätyypillisyyttä tms, niin en päässyt edes jonoon, koska "hoito ei ole tasapainossa."

Mun elämä ei ole ammatillisessa mielessä edennyt tuumaakaan näinä vuosina. Tykkäsin kyllä tehdä töitä sinä aikana, kun pystyin. On aivan ihanaa, kun raha tulee tilille ilman, että sitä pitää erikseen kinuta, kunhan vaan menee töihin. Siitä seuraava euforia oli mulla niin valtava, ettei edes kiinnostanu niin kauheesti, mitä se työ oli. Paitsi puhelinmyyntiä kokeilin, ja se oli niin perseestä, että palkka ei paikannut.

Vielä kun olin 29, mulle sanottiin, että olen nuori ja ehdin vielä, ja mua työnnettiin kouluihin kaikilta suunnilta. Sitten täytin 30, ja nyt olen jo ihan menetetty tapaus ja varmaan siivoan loppu elämäni (mikä on ihan jees duuni, mutta palkka on niin paska että en edes enää.)

Löysin vasta uuden terapeutin. Hän kuunteli, millaista mun elämä on ollut ja mitkä asiat esim. Opiskelussa ovat johtaneet kaikkiin niihin feilauksiin, millainen olin koulussa ja lapsena, ja katsoi, kun vääntelin ja naputtelin sormiani koko ajan. Ja lausui psykologin mielipiteenä, että oon melko varmasti neuropoikkeava ja sitä on hoidettu masennuksena. Siksi, kun lääkärit ei huomaa ilmiselvää stimmausta vaikka se tanssis heidän edessään alasti.

Siis eihän tässä nyt voi enää ku nauraa. Vittu. Nepsy on se yks kortti, jota ei oo vielä katottu, koska Ei Sinne Vaan Mennä.

Eihän tässä voi ku nauraa.

Mut jos nyt seuraavaks käy ilmi, että mikroannos piriä päivässä ois voinu antaa mulle sen, mitä tarvin tutkinnon suorittamiseen ja yleensä siihen, et elämä ois jotenki hanskalla ja asiat pysyis päässä ("masennus vaikuttaa myös muistiin ja keskittymiseen!") niin... ei saatana. Mä en vittu kestä sitä ihmisenä. Lähinnä, kun en tiedä, kenen aamumuroihin mun pitäis sit oksentaa kostoks näistä menetetyistä vuosista, kun oon joutunu joka välissä jännittämään lähinnä taloudellista tilannettani koko ajan. Oon ollu ihan vitullisessa stressissä valehtelematta koko ajan. Joku kolmen kuukauden saikkupäätöskin on loppuviimeks aika lyhyt, kun terveydentila on ollut vuosikaudet sama eikä mitään merkittävää muutosta ole tiedossa sen kolmen kuukauden aikana. Puoli vuottakin on semmoinen, missä ehtii juuri ja juuri vähän palautua siitä, että jatkuva paperisota on normi. Ja usein niissä päätöksen saamisissakin kestää kuukausitolkulla.

Jos oisin kapitalisti, niin kysyisin, kuka maksaa mulle mun koulutuksen kesken jäännistä johtuvat tulonmenetykset ja puuttuvan eläkekertymän? Mut ei, tämmönen pikkumaisuus ei oo meille maan matosille. Mun osani on nyt yrittää öykkäröidä itteni oikean avun piiriin ja sit olla helvetin ilonen, että sellaista ylipäänsä koskaan löytyi.

Mut hei. Pysykää positiivisina! Se on asenteesta kii! Naminami pusipusi masennus paranee lenkkeilyllä.

[lennisti]

khyl

[vskury]

NEPSY taitoja kamppailulajiohjaajille Raisiossa.

KURSSITIETOA:Teoriatunnit Raision Kaupungin talolla, käytännön osuus Raision Kaupungin kamppailulajientila, Ojakatu 1, info@vsku.org tai 044 780 3101 – Sami Varauslinkki: Teoriapäivän ohjelmasta:– Nepsypiirteiden läpikäyminen, ( mistä johtuu, miten voi näkyä treenitilanteissa ja miltä tuntuu nepsystä itsestä)– Mitä tulisi huomioida suunnitellessa ryhmiä/treenejä. – Mitä ohjaajan tulisi…

[blue-village]

17-vuotias Hans ei pääse kotilomalle lastensuojelulaitoksesta yli kahdeksi viikoksi. Sen takia Hans ei myöskään voi mennä kesätöihin kotipaikkakunnalleen. Hansin äidin mielestä ainoa syy on se, että laitos menettäisi silloin rahaa.

Sosiaaliviranomaiset ja laitos sanovat syyksi tasapainoisen arjen säilyttämisen. Sosiaaliviranomainen päättää ja on vastuussa kotilomien pituudesta ja vastaa siksi tämän jutun kritiikkiin.

-

Hansin kohtalo on nepsy- eli neuroepätyypillisille lapsille varsin tavallinen. Hänellä on adhd, joka on pääsyy kouluhankaluuksiin. Nepsy-lasten ja heidän perheidensä on vaikeaa saada oikeanlaista tukea.

Tuen puutteen vuoksi ongelmat usein jatkuvat ja pahenevat. Se johtaa siihen, että lapsia saatetaan huostaanottaa, vaikka se on usein aivan liian raskas tukimuoto. Sen lisäksi se tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin ennaltaehkäisevä apu.

-

Hansin lastenkodissa yksi vuorokausi maksaa 344 euroa. Laitos saa saman maksun myös niistä viikonlopun päivistä, jotka Hans viettää kotona.

– Vuosikustannus Aavankivestä on tuolla hinnalla 125 560 euroa per lapsi. Summalla saataisiin palkattua lapselle tai nuorelle kokoaikainen oma koulunkäyntiavustaja kouluun ja kaksi perhetyöntekijää kotiin lapsen ja vanhemman arkea tukemaan, erityisasantuntija Aila Puurtinen-Korhonen, hyvinvointialueiden sote-työstä tukevasta Hyvil Oy:stä laskee.

Myös Hansin loma-ajasta laitos saa täyden korvauksen - kunhan loma ei veny yli 14 päivän.

Kahden viikon jälkeen yrityksen saama korvaus alkaa laskea. Hans on saanut lomailla Aavankivestä maksimissaan kaksi viikkoa kerrallaan.

Lyhyiden kesälomapätkien vuoksi Hans ei voinut Minnan mukaan edes ottaa vastaan Helsingistä eli kotipaikkakunnalta kesätyöpaikkaa.

– Sosiaalityöntekijä perusteli kahden viikon kotilomaa sillä, että 14 päivän jälkeen on hyvä palata laitokseen, jonka arki on strukturoidumpaa. Minusta tuntuu, että lapsellani tehdään bisnestä eikä ajatella hänen etuaan, Minna sanoo.

-

Asiantuntijat pitävät yksityisten lastensuojelulaitosten kohoavia hintoja huolestuttavana ilmiönä. Yli 1000 euron vuorokausihinta ei ole harvinaisuus.

Lastensuojelulaitokset ovat nykyisin valtaosin yksityisiä yrityksiä. Esimerkiksi Helsingin vuoden 2022 lastensuojelun laitospalvelun ostot yksityiseltä sektorilta olivat 40,5 miljoonaa euroa ja julkiselta puolelta vain 5,5 miljoonaa euroa.

[pechtothevoid]

(Ignore me, I just want to archive this info)

[lounesdarbois]

"C'était un repas par jour..."

[impact-newswire]

Nepsis, Inc. - We believe investing shouldn’t be confusing. We strive to bring clarity to the every day investor, every day!

[smlpodcast]

The SML Podcast - Episode 958: Dongle Talk

Download Episode 958 --

Grant Henry is back on the show and we've got some Pinball tables and dongles to discuss, so let's go!

The show kicks off with Jacob Garner and Aki on hand to welcome the always awesome Grant Henry to the show to chat all about dongles and dongle related topics. For like a minute. Then it's video game news like the latest Game Pass additions and departures, PlayStation Plus Game Catalog additions and a ton of departures, PlayStation news, Assassin's Creed news, Square Enix plans, and tons more! Plus reviews!

0:00 - Intro/Dongles 51:30 - Pinball FX DLC - Zen Studios (Grant) 1:15:13 - Neptunia: Sisters vs. Sisters - Idea Factory, Compile Heart, Idea Factory International (Aki) 1:24:24 - I Am Your President - Ultimate Games (Jacob) 1:32:00 - Children of the Sun - René Rother, Devolver Digital (Aki) 1:38:57 - Musashi vs. Cthulhu - Cyber Rhino Studios, QUByte Interactive (Jacob)

The show ends with Grant's song for Devolver Digital featuring The Arkadian! (or do the Marlins SOAR??)

1:44:28 - Stemage - Play the Game (Devolver Digital Cinematic Universe) (feat. The Arkadian)

https://zenstudios.com/ https://www.ideaf.co.jp/ https://www.compileheart.com/ https://ifi.games/ https://ultimate-games.com/ https://www.childrenofthesungame.com/ https://twitter.com/primaerfunktion https://www.devolverdigital.com/ https://twitter.com/cyberrhinogames https://www.qubyteinteractive.com/ https://www.stemagemusic.com/ https://arkadianvgrb.bandcamp.com/ https://www.keymailer.co/ https://itunes.apple.com/us/podcast/the-sml-podcast/id826998112 https://open.spotify.com/show/6KQpzHeLsoyVy6Ln2ebNwK https://twitter.com/theSMLpodcast/ https://www.facebook.com/theSMLpodcast/ https://store.streamelements.com/thesmlpodcast ALL REVIEWED GAMES HAVE BEEN PROVIDED FOR FREE FOR THE PURPOSE OF ANY COVERAGE ON THE SHOW

[suomiplorpoturnaus]

Suomiplorpoturnaus: Kierros 1 • Äänestys 15

Propaganda leikkauksen alla...

Pelikaanimies (Pelikaanimies)

“Transmasc nepsy ikoni. Toveri on pelikaani joka haluaa olla mies, joten pukee ihmisten vaatteet ja muuttaa kaupunkiin. Täysin pihalla kaikesta ihmisten sekoilusta ja esim. nukkuu maailman säälittävimmässä mytyssä puun oksalla. Vaatekertoja tasan kaksi, raitapaita-farkkuhalarit kombo tai täys juhlapuku. Aina puuvilla hanskat käsissä. Hää o plorpo!” – @kulttuurinkurittama

[enkelipoeka]

the AuDHD “i don’t have the energy to eat” despite having easily available food prepared beforehand that you’d only need to reheat, the entire process taking the total of like 2min. and yet.

[commander-ledi]

minkälaiset kokemukset siulla on transpolista ja diagnoosiprosessista? tuntuu et pää hajoo jos en pääse pian alottaan testoja, mutta oon kuullu niin paljon kauhutarinoita pelkän diagnoosin saannin pituudesta että mietin kannattaako vaan mennä DIY-reittiä (etenkin kun on adhd+autismi diagnoosit taustalla 💀💀)

rehellisesti sanottuna kokemukset oli ihan perseestä.

mulla kesti jotai kome ja puoli vuotta päästä testoille, ja mun kohalla aktiivisesti vitkuteltii adhd & autismin takia (lähetettiin autismisäätiön seksuaaliterapeutille "varmuuden vuoksi" toteamaan että ihan vitun turha olla siellä, mutta pakko käydä, ja lähetettiin adhd terapiaan toteamaan että mun on ihan turha olla siellä ja mut lähetettii bumerangina takas, eikä suostuttu tekemään lätetettä hormonipolille ennen kui mä meen sosiaalityöntekijälle juttlee mun adhd:sta). sain myös yhdeltä työntekijältä ihan ihme kohtelua (kirjotteli kantaan miten vaikutan todella nuorelta ikäisekseni, ja vänkäs mulle että mun pitää pyytää äidiltä apua ehkäisyn hankkimiseksi kun mulla on "noita nepsy ongelmia", eikä uskonu että tällee 25 vuoden kypsemmällä puolella olevana miehenä oisin kykenevä hoitamaan itse mun ehkäisyt💀)

nykyään ne jonot on kuukausikausia pidemmät kuin ne oli silloin kun mä olin siellä, ja tää voi helposti venyä joksiki viiden vuoden sirkukseksi. suosittelen että meet polille, ja sitten haet imagosta testot samalla kun hommaat polilta diagnoosia. kummiski diy on ihan helvetin kallista pitemmän päälle, ja "virallisen" reitin kautta on mahollista saada ne erityiskorvaukset testoihin.

ja ehdottomasti pidä mielessä että nää on vaan mun kokemuksia, ja voi olla että sun kohalle sattuu maailman ihanimmat ihmiset jotka eivät perseile sillee kun mun kohalla tehtii. siinä vähä heittää noppaa kun sinne menee että millasta porukkaa sieltä tulee setvimään sun kohalla.

ainoa mikä on täysin varmaa että siinä oppii jaloa suomalaista jonottamisen taitoa

[lunarlitmuses]

"Nepsy...she wouldn't have to ban you from pudding if you just did your goddess work, and didn't leave it for me and Gearsy..."

[ruttotohtori]

---

Jenna Ahonen on yksi niistä 156 vanhemmasta, jotka kertoivat Ylelle, julkaisevatko he lapsestaan kuvia tai muita tietoja someen. Reilu 100 kertoi, että he julkaisevat lapsestaan kuvia. Osa jakoi myös muita tietoja:

Julkaisen terveystietoja, kuten onko flunssaa, onko sattunut tapaturma ja kysyn vinkkejä esimerkiksi ihosairauden hoitoon. Äiti

Esimerkiksi esikoisen epilepsiasta olen julkaissut jopa aika karuja sairaalakuvia ja sanallisia kuvauksia kohtauksista. Samoin yhden lapsen kotikoulutaivalta jaan paljonkin. Äiti

Kyllähän sitä tulee julkaistua. Nepsy-juttuja, ummetuksesta ja perus sairastamisesta. Äiti

Esimerkiksi vauvan itkuisuuteen liittyen voin antaa vertaistukea vanhemmuus tai vauvaryhmissä. Äiti

---

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen professorin Suvianna Hakalehdon mukaan monet vanhemmat saattavat ajatella, että heillä on vapaasti oikeus julkaista kuvia, kertomuksia tai yksityisyyteen kuuluvia asioita täysin rajoittamattomalle yleisölle.

– Vanhempi ei omista lapsensa yksityisyyttä. Lapsen yksityiselämään liittyvän tiedon julkaisemisessa ilman lapsen lupaa on kyse lapselle kuuluvaan perus- ja ihmisoikeuteen puuttumisesta.

Somejakaminen on Suomessa vienyt jopa oikeuteen asti. Suomessa korkein oikeus katsoi vuonna 2018 antamassaan päätöksessä, että erittäin arkaluonteisten, lähtökohtaisesti salassa pidettävien tietojen paljastamisesta videolla Youtubessa (siirryt toiseen palveluun) laajalle yleisölle kajosi syvälle lasten yksityisyyteen.

---

Vain erittäin harvoin on lapsen edun mukaista julkaista hänestä henkilötietoja, terveydentilaan liittyviä tietoja tai muitakaan tietoja, joiden julkaisuun lapsi voisi myöhemmin suhtautua kielteisesti.

---

Eräs äiti pitää hämmentävänä sitä, että tietää puolitutun lapsesta pitkäaikaissairauksista lähtien:

Kun näen lapsen esimerkiksi lähikaupassa, tulee kiusallinen olo hänen puolestaan. Eihän se lapsi näe minusta päälle päin, että tiedän hänestä niin paljon. Lapsi ei tunne minua edes ulkonäöltä tai nimeltä. Äiti

Mä muistan ku joskus 2000-luvun loppupuolella/2010-alkupuolella Demin foorumilla oli useesti keskustelua mammablogeista et eikö ne äidit yhtään aattele, et miten noloa sen lapsen mielestä voi olla jos ihan vaan nimen googlaamalla tulee ekana vastaa joku pottatreenivideo tai blogiteksti mis käydää yksityiskohtasesti läpi kaikki oksennustaudit ja ripulit mitä o sairastanu, tai joku nolo valokuva, mut tää tuntuu menevän koko aja vaa pahemmaks ku ny o viel helpompaa jakaa Instagramii tai YouTubee kuvaa ja videota et mitä se lapsi tekee just ny... "Ennen vanhaan" kuvat pysy perheen omassa valokuva-albumissa kirjahyllyssä ja lapsen sairasteluistaki kerrottii vaa kasvotusten tai puhelimessa niille, keitä ihan oikeesti tuntee mut ny vaa jaetaa kaikki koko maailmalle...

[vskury]

NEPSY taitoja kamppailulajiohjaajille Raisiossa.

KURSSITIETOA:Teoriatunnit Raision Kaupungin talolla, käytännön osuus Raision Kaupungin kamppailulajientila, Ojakatu 1, info@vsku.org tai 044 780 3101 – Sami Varauslinkki: Teoriapäivän ohjelmasta:– Nepsypiirteiden läpikäyminen, ( mistä johtuu, miten voi näkyä treenitilanteissa ja miltä tuntuu nepsystä itsestä)– Mitä tulisi huomioida suunnitellessa ryhmiä/treenejä. – Mitä ohjaajan tulisi…