#ISOsetting

[camera-link]

What is ISO in Photography? | A Comprehensive Guide

ISO in photography is a measure of how sensitive your camera is to light. It is one of the three pillars of the exposure triangle, along with aperture and shutter speed. When you adjust your ISO setting, you are essentially telling your camera how much to amplify the incoming light. A higher ISO setting will make your camera more sensitive to light, allowing you to take photos in darker conditions. However, it will also introduce more noise into your images.

Noise is a grainy or speckled appearance that can occur in photos taken at high ISO settings. It is caused by the amplification of the incoming light signal. The higher the ISO setting, the more noise will be introduced into the image. When to use a high ISO A high ISO setting can be useful for taking photos in low-light conditions, such as indoors or at night. It can also be used to freeze motion, as it allows you to use a faster shutter speed.

However, it is important to be aware of the trade-off between ISO and image quality. The higher the ISO setting, the more noise will be introduced into the image. Therefore, it is important to find the lowest ISO setting that you can use for a given situation. How to minimize noise There are a few things you can do to minimize noise in your photos: - Use the lowest ISO setting possible. - Use a tripod to keep your camera steady. - Shoot in RAW format so that you can reduce noise in post-processing. - Use noise reduction software. Tips for using ISO Here are a few tips for using ISO in your photography: - Start with the lowest ISO setting possible and increase it as needed. - Be aware of the trade-off between ISO and image quality. - Use a tripod to keep your camera steady when shooting in low-light conditions. - Shoot in RAW format so that you can reduce noise in post-processing. - Use noise reduction software to reduce noise in your images. Examples of ISO in photography Here are a few examples of how ISO can be used in photography:

- Low ISO: Low ISO settings are typically used for shooting in bright conditions, such as outdoors on a sunny day. This will help to reduce noise in your images. - Medium ISO: Medium ISO settings are a good all-around option for shooting in a variety of conditions. They can be used for shooting both indoors and outdoors, and they will provide a good balance between image quality and noise reduction. - High ISO: High ISO settings are typically used for shooting in low-light conditions, such as indoors or at night. They will allow you to take photos in dark conditions, but they will also introduce more noise into your images. Conclusion ISO is a powerful tool that can help you to take photos in low light conditions and freeze motion. However, it is important to be aware of the trade-off between ISO and image quality. The higher the ISO setting, the more noise will be introduced into the image. Therefore, it is important to use the lowest ISO setting possible and to minimize noise in post-processing. Read the full article

[hapan-kisu]

Tätä me isoset saadaan aikaan leirin viimesenä päivänä

[lyhytmat1kka]

nyt kaikki sormet ristiin et pääsisin kv70:lle isoseks 🤞

[neroushalvaus]

Teidän naapuruston ystävällinen nuorisopastori kokenut kesäteologi haluaa rohkaista tumblrin nuorisoa (ja täältä löytyviä nuorten läheisiä) näin riparikesän alussa, eli luvassa on

Selviytymisopas rippileirille

Miksi teet tämän? Oon huomannut, että monia teinejä jännittää tulla riparille ja tää koskee erityisesti sisäänpäinkääntyneitä ja sateenkaarevia teinejä, joita käsittääkseni tumblrissa riittää, itsekin kun olin kerran sellainen.

No, otetaan tää pois alta. Saanko mä olla siellä homo? Kyllä. Rippikoulutyötä tekevistä kirkon työntekijöistä suurin osa on sateenkaarimyönteisiä ja saatavilla olevat riparimateriaalit neuvoo suhtautumaan homouteen nimenomaan positiivisesti. Muista myös, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko esimerkiksi tuki uutta translakia, eli kirkon kanta on sun puolellasi. Toki boomerit saattaa joskus kompastella esimerkiksi pojittelun ja tytöttelyn kanssa, mutta niillä on yleensä sydän paikallaan ja halu tehdä sateenkaarinuorille turvallinen olo. Mä toivon myös, että sulla on riparilla se fiilis, että sä saat korjata ohjaajia tai isosia, jos ne munaa. Ohjaajat haluaa, että sulla on kaikki hyvin. Jotkut ohjaajista on jopa sateenkaarevia itse (hei! ♡ mä nään sut).

Mitä jos mun kohdalle sattuu just se kirkon työntekijä, joka on homofobinen? Ilmianna se työkavereilleen. Mä en pelleile, kerro muille ohjaajille tai isosille, jos koet minkäänlaista syrjintää tai hengellistä väkivaltaa leirillä. Hengellinen väkivalta tarkoittaa esimerkiksi helvetillä pelottelua, syyllistämistä tai pakkokäännyttämistä. Jos vain voit, keskustele tai pyydä jotain toista keskustelemaan tällaisesta työntekijöiden kanssa, koska kaikki varmasti haluaa selvittää asian eikä kukaan halua, että sä olet leirillä ahdistunut tai luulet hetkeäkään, ettet oo täydellinen just sellasena kuin olet. Ellei tilanne selviä leirin aikana, ripareilta kerätään nykyään valtakunnallinen rippikoulun itsearviointi. Älä epäile laittaa sinne suoraa palautetta joko monivalintakysymysten tai vapaan sanan muodossa. Jos nuorisotyöntekijä nimeltä Ville Vihamielinen perseili omiaan Persmäen rippileirillä 2023 ja sitä ei selvitetty, kirjoita se sinne. Sulla on oikeus henkisen ja fyysisen koskemattomuuden lisäksi hengelliseen koskemattomuuteen.

Yritetäänkö mut aivopestä riparilla kristityksi? Ei, pakkokäännyttäminen ei kuulu rippikouluun. Siellä jeesustellaan niin paljon, koska riparin maali on se, että sut konfirmoidaan. Konfirmaatiossa sä seisot kirkon edessä ja lausut uskontunnustuksen muiden konfirmoitavien kanssa. Yleensä sulta myös kysytään siellä, tahdotko sä osoittaa kristillisen uskon elämässäsi ja siihen on määrä vastata "tahdon", eli just niin kuin naimisiin mennessä. Rippikoulussa sun on tarkoitus kuulla kristinuskosta, jotta sä tiedät, mihin sä siellä kaiken kansan edessä suostut. Tää ei tarkoita, että sun olisi pakko uskoa. Kukaan ei vaan toivo, että sä joutuisit sanomaan julkisesti jotain, mikä on sun omien arvojesi vastaista. Ajattele sitä vaikka näin: Sä et menisi naimisiin ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään (ellet osallistu Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan), siksi sun kannattaa myös tietää kirkosta ja kristinuskosta ennen kuin sut konfirmoidaan.

Miksi siellä on pakko laulaa jotain jeesusbiisejä? Miksei voi laulaa Cha Cha Cha? Ripari yrittää esitellä sulle kristinuskoa ja seurakuntaa monipuolisesti, siksi sulle esitellään myös kristillistä musiikkia. Jotkin punasen veisukirjan biisit oikeesti ihan släppää ja isoset tietää niihin kaikkia kivoja välihuutoja. (Cha Cha Chan sävelellä periaatteessa saa kyllä vedettyä ruokarukouksen, kokeiltu on.)

Mitä ne isoset tekee? Isosilla on monia tehtäviä leirillä. Ne vetää raamisryhmiä, joissa mietitään Raamatun kohtia yhdessä. Ne keksii leiriläisille pihaleikkejä. Ne kehittää iltaohjelmia, joissa on hirveen huonoja (eli ihan parhaita) sketsejä. Ne on leiriläisen kavereita. Ne on linkki leiriläisten ja ohjaajien välillä, kun sellaista tarvitaan. Isoset on leirillä sua varten ja jos sun on esimerkiksi vaikea puhua muille leiriläisille, sä voit puhua isosille. Älä koskaan epäile, häiritsetkö isosta: Leiriläisen vapaa-aika on isosen tärkeintä työaikaa. Muista kuitenkin, että isoset on yleensä sua vain vuoden tai parin vanhempia. Tosi isojen asioiden edessä ne saattaa neuvoa sua kääntymään leirin aikuisten puoleen.

Entäs jos isonen on mulkku? Ellei mulkerointi lakkaa sanomalla asianosaiselle, kerro ohjaajalle tai muille isosille. Isoset ovat leirillä töissä, eivät elämässä omaa ripariaan uudelleen eivätkä varsinkaan kiusaamassa leiriläisiä.

Mitä jos mä jään leirillä ihan yksin? Varsinkin isosten tehtävä on varmistaa, että näin ei tapahdu. Isosilla pitäisi olla tuntosarvet sen verran lähellä maata, että ne huomaa sen, jos joku jää yksin ja osaa hakeutua sen jonkun seuraan tai keksiä puuhaa, johon se pääsisi mukaan. Älä kuitenkaan epäile sanoa isosille tai vetäjille, jos oot yksinäinen. Isoset on tosiaan yleensä sua vain vuoden tai pari vuotta vanhempia ja joskus niiden on vaikea erottaa, haluatko tulla jätetyksi rauhaan vai kutsutuksi mukaan. Leirillä on paljon leiriläisiä. Siellä on kuitenkin myös tosi paljon työntekijäporukkaa, joiden tehtävä on nähdä just sut.

Onks se opiskelu ihan tappotylsää? Voisin vastata tähän tosi ärsyttävästi, että koko ripari on opiskelua ja sen koko ajan sä saat oppia itsestäs, toisista ihmisistä ja kristinuskosta. Mä kuitenkin tiiän, että sä tarkotat vetäjien vetämiä opetussessioita, ja siihen taas ei ole vain yhtä vastausta. Kuivia opeja tipahtelee välillä ihan kaikkialle, myös riparille. Ne aiheet itsessään on kuitenkin kaukana tylsästä, jos multa kysytään. Riparin teemoihin kuuluvat toki Jeesus, Jumala, usko ja rukous, mutta myös kärsimys, toivo, kuolema, vastuu luonnosta, vastuu toisista ihmisistä ja ihmissuhteet. Eli aikalailla elämän perimmäisten kysymysten äärellä ollaan. Riparilla arvostetaan myös leiriläisen omaa pohdintaa, älä pelkää antaa sen näkyä. Siellä ollaan pohtimassa ja ihmettelemässä. Ehkä mun neuvo sulle olis keksiä ennen riparia ainakin yksi kysymys, johon haet vastausta, esimerkiksi "millanen paikka taivas on?", "millainen on hyvä seurustelusuhde?", "oliko Jeesus oikeasti olemassa?", "jos Jumala rakastaa ihmisiä, miksi ihmiset kärsii?", "voiko eri uskontoja edustavat ihmiset olla kavereita?" tai "mitä kristinusko sanoo ilmastonmuutoksesta?". Etsi sun kysymykseesi vastauksia leirillä. Jos löydät ne, voit yrittää keksiä toisen kysymyksen. Jos et löydä, kannattaa puhua niistä vetäjien kanssa – yleensä ne on nörttejä ja rakastaa nörtteillä näistä jutuista.

Mua pelottaa hirveesti se loppukoe. Mä kerron sulle riparivetäjien varjelluimman salaisuuden: Sen loppukokeen saa yleensä aika läpsytellen läpi. Usein kyseessä on jokin pieni ja kevyt kertaus, jolla selvitetään, onko porukka ollut kuulolla. Oon kyllä ollut muutamalla riparilla, joilla loppukoe oli oikea paperinen koe, mutta silloinkaan kenenkään konfirmaatio ei jäänyt siitä paperista kiinni. Mä en kerro tätä, jotta sä sluibailisit muiden kuunnellessa tunneilla keskittyneenä. Mä haluan sun tekevän leirillä parhaasi. Mä kerron tän, koska mä en halua sun pelkäävän turhaan. Kukaan ei reputa riparia jonkin tyhmän loppukokeen takia.

No mut niitä ulkoläksyjä mä en ainakaan koskaan opi. Jos sulla on vaikeuksia ulkoläksyjen opettelun kanssa tai susta tuntuu, että tarvitset erityisjärjestelyjä, puhu ohjaajille. Ulkoläksyistäkään kenenkään konfirmaatio ei ole koskaan jäänyt kiinni ja te löydätte varmasti yhdessä sulle hyvän ratkaisun.

Miks pitää olla hiljaa hartauksien ja muiden aikana? Hartaudet, jumikset (jumalanpalvelukset) ja medikset (meditaatiohetket) on monille hetkiä, jolloin saa rauhoittua ja olla hiljaa omien ajatusten kanssa. Siksi ei ole kiva, jos joku härvää niiden aikana omiaan. Mä pyydän varsinkin, että yrität olla hiljaa, kun isoset puhuu yksin porukan edessä. Voi olla, että sun kuulema hartaus on isosen eka hartaus ikinä ja sitä jännittää ihan kamalasti. Silloin voi olla tosi lannistavaa, kun joku puhuu päälle. Ole muille kiltti, niin kuin toivoisit itsellesikin oltavan.

Mitä jos mä munaan jotenkin konfirmaatiossa? Mä tiiän papin, joka konfirmaatiossa kaatoi ehtoollismaljan niin, että viini läiskyi pitkin alttaria. Hän selvisi hengissä ja niin selviät sinäkin. Kaikki menee hyvin.

Mulle jäi vielä kysyttävää. Kysy vain! ☆

Voinko mä tulla puhumaan sulle mun riparista tai jostain muusta täällä tumblrissa? Voit ja mä tosi mielelläni vastaan sulle. Mulla on kuitenkin leirejä tiiviiseen tahtiin tänä kesänä, joten en voi luvata nopeaa vastausta.

Mitä jos mulla on riparilla tosi kivaa? Tilastollisesti tää on äärimmäisen todennäköistä. Monet puhuu riparista yhtenä elämänsä kivoimmista viikoista ja ehkä se on semmonen myös sulle. Älä kuitenkaan harmittele, jos se ei ole. Mulla itselläni ei ollut kivaa riparilla ja mustakin kasvoi ihan kelpo ihminen. Mutta jos sulla on hauskaa, ehkä sä haluat nähdä riparikamujasi tulevaisuudessa vaikka nuortenilloissa, tai kenties sä haluat tulla mukaan tekemään jollekulle toiselle hyvää kokemusta ja lähdet isoskoulutukseen. Jos sä vain haluat tulla, seurakunnan nuorisotyössä on paikka just sulle. Mä toivon sulle ihan hirveen kivaa leiriä, paljon uusia kavereita, roimasti naurua tyhmille vitseille ja tietty pysähtymistä elämän suurten kysymysten äärelle. Sä pärjäät kyllä. Mä uskon suhun.

[pantomeemitaiteilija]

Iltaohjelman harjoittelua

Poika isonen: MÄ EN OSAA OLLA NAINEN!!

Tiiminvetäjä: EN MINÄKÄÄN JA MÄ OLEN SELLANEN

[tuomipaiva]

Herran haltuun, osa 1: Rikos ja rangaistus

Ficciä tästä mun ripari-AU:sta, because I can!

Pairing: Tässä osassa ei vielä mitään 

Genre: Teini-AU, nykyaika-AU, huumori

Disclaimer: Linnan hahmot, minä olen vain nuorentanut niitä joitain vuosia ja siirtänyt 70 vuotta tulevaisuuteen. Tässä osassa on myös mukailtu eräitä alkuperäisteoksen kohtauksia melko suoraan, joten niistäkin kunnia kirjailijalle. 

A/N: Tähän on tulossa ainakin neljä osaa, joista kolme on suunnilleen valmiina. Ajattelin aluksi vaihdella "päähenkilöä” osien välillä, mutta kirjoitettuani yhden myöhemmän pätkän Määtän näkökulmasta, päätinkin kirjoittaa koko hoidon siitä. Määttä on täydellinen POV-hahmo, koska Määttä sees all. :D

Oon yrittänyt dialogissa löytää jonkinlaista tasapainoa nykypuhekielen ja hahmojen murteiden välillä, koska nuoret harvemmin puhuu ainakaan hirveän paksua murretta. En kuitenkaan ole mikään murre-ekspertti, joten siellä voi olla kummallisuuksia.

Aatos Armas Määtällä ei ollut mitään vahvaa mielipidettä rippikoulusta. Hän oli mennyt, kun ei ollut sen suurempaa syytä olla menemättä. Joutihan sitä, kesäloma oli pitkä ja leiri vain kahden viikon mittainen. Voisi siellä olla ihan hauskaakin. Ja ainakin sukulaisilta saisi hyvät rahat konfirmaation jälkeen.

Ei hänellä ollut vahvaa mielipidettä uskonnostakaan. Jos tuolla pilven päällä joku kaikkivaltias ukko kökötti, ei hän ollut paljon Aatoksen elämää häirinnyt olemassaolollaan. Ei ollut lähettänyt ihmeitä tai näkyjä sen paremmin kuin taivaallisia rangaistuksiakaan, vaikka oli Aatos elämänsä aikana jokusen kerran lausunut turhaan ”Herran, sinun Jumalasi nimen”.

Riparille Aatos oli mennyt samalla asenteella kuin hän luovi elämän läpi yleensäkin: Katsotaan, mitä tapahtuu. Ei liikoja odotuksia, mutta ei paineitakaan. Saattaisihan sieltä löytyä uusia kavereita, tai sitten ei. Ei sen niin väliksi, kyllä Aatoksella oli niitäkin jo valmiiksi sen verran, mitä tarvitsi. Kaverit vain sattuivat olemaan vuotta-paria vanhempia, joten he olivat jo suorittaneet kirkollisen oppivelvollisuutensa.

Leirin alussa heidät oli jaettu sattumanvaraisesti neljän hengen mökkeihin, tytöt ja pojat tietenkin erikseen, etteivät nuoret vain joutuisi kiusaukseen harrastaa syntiä. Isoset nukkuivat omassa kahdeksan hengen mökissään ja ohjaajilla oli yksityishuoneet leirikeskuksen päärakennuksessa.

Aatoksen kanssa samaan majoitusmökkiin oli sattunut varsin sekalainen seurakunta. Rahikainen, jonka syntisiä taipumuksia eivät hillinneet sen enempää yövahdit kuin sukupuolisegregaatio, koska tämä oli taitava hiippailemaan ja ilmeisestikin seksuaalisesti kiinnostunut lähes mistä tahansa, millä oli pulssi. Lehto, joka vihasi uskontoa, ihmisiä ja ylipäänsä suurin piirtein kaikkea. Ja viimeisenä mutta myös vähäisimpänä Riitaoja, joka puolestaan tuntui pelkäävän useimpia asioita eikä kaikesta päätellen ollut koskaan aiemmin ollut montaa yötä poissa kotoa.

Vaikka niin erilaiset persoonat tuskin olisivat normaaliolosuhteissa päätyneet toistensa seuraan, samassa mökissä nukkuminen teki Määtästä, Lehdosta ja Rahikaisesta jonkinlaisen enemmän tai vähemmän dynaamisen trion. Aatoksen puolesta Riitaojakin olisi saanut olla mukana porukassa, mutta Lehdolla tuntui verenpaine menevän katosta läpi pelkästä pojan näkemisestä. Eikä Riitaoja näyttänyt edes haluavan olla mukana missään pahuuksissa, mikä taas oli suurin osa Rahikaisen ehdottamista ajanviettotavoista.

Naapurimökissä nukkuivat ja usein kolmikon seuraan liittyivät kaikesta uskonnollisesta paatoksesta suuresti huvittuva meemikuningas Vanhala, vilkkaasti säksättävällä Turun murteellaan kaikkea kommentoiva Hietanen, hyvin vasemmistolainen ja vannoutunut ateisti Lahtinen, sekä Honkajoki, josta ei voinut olla varma, oliko tämä eksentrinen nero vai pelkästään eksentrinen.

Jostain syystä leirin pojat olivat alkaneet kutsua toisiaan sukunimillä jo leiriä edeltävissä tapaamisissa. Tapa oli kai lähtenyt siitä, että Lehto oli esitellyt itsensä pelkästään Lehdoksi pakollisilla esittäytymiskierroksilla ja käytti muistakin vain sukunimiä. Siitä oli tullut jonkinlainen miehisen yhteisöllisyyden osoitus, sillä leirin tyttöjä kutsuttiin etunimillä. Toisaalta myös kaikkien vihaamaa, tiukkapipoista apuopettaja Lammiota sanottiin Lammioksi, mutta nimi lausuttiin aina inhoa tihkuvalla äänensävyllä, joka teki selväksi, että tämä ei kuulunut poikien veljelliseen porukkaan.

Myös nuorisopastori Kaarnaa, kirkkoherra Sarastietä ja poikaisosia kutsuttiin sukunimillä, lukuun ottamatta Tassua, jota kutsuttiin vain Tassuksi. Jopa ohjaajat kutsuivat häntä Tassuksi, vaikka käyttivät muista etunimiä, joten kukaan ei tiennyt tämän oikeaa nimeä.

Tassusta puhuttaessa ei voinut olla mainitsematta Rokkaa, ja toisinpäin. Nämä olivat erottamaton kaksikko, joista Rokka oli lähes taukoamatta myös toisen puolesta puhuva ja tätä jatkuvasti hyysäävä osapuoli, kun taas Tassu oli hiljainen, puhui enimmäkseen vain Rokalle ja oli tämän hyysättävänä. Koskela oli rauhallinen ja harvasanainen isonen, josta kaikki leiriläiset pitivät, koska hän tuntui aidosti olevan heidän puolellaan. Mielosesta sen sijaan ei pidetty, sillä tämä käytti isosen auktoriteettiaan määräilyyn ja tärkeilyyn. Sen lisäksi tämä oli maininnut joskus, ettei pitänyt koirista, mikä oli kaikkien mielestä vähintäänkin epäilyttävää ja merkki mahdollisesta psykopatiasta.

Tyttöisosissa oli oma erottamaton kaksikkonsa, Lyyti ja Tyyne, jotka tuntuivat myös olevan hyviä ystäviä Rokan ja Tassun kanssa. Lyyti oli tarmokas ja kipakka mutta lämmin persoona, kun taas Tyyne oli lempeä mutta pinnan alla ilkikurinen ja huumorintajuinen. Heidän lisäkseen oli vielä kaunis, suorasukainen ja ketään kumartelematon Vera, joka harrasti flamencoa – hän esitteli joskus iltaohjelmissa heille taitojaan – ja oli hyvin monen leiriläisen päiväuni.    

**

Aatos ei olisi etukäteen aavistanut, että hänestä tulisi yksi leirin ”pahoista pojista”, koska hänellä ei varsinaisesti ollut koskaan ollut mitään suurta tarvetta kapinoida sääntöjä vastaan. Kuitenkin Rahikaisen oveluus ja opportunismi, Lehdon auktoriteettiviha ja uhkarohkeus sekä Määtän tapa ikään kuin validoida toisten huonot ideat ”mikä jottei, samapa tuo” -asenteellaan saivat yhdessä aikaan kemiallisen reaktion, jonka lopputuloksena oli paljon rikottuja tai vähintäänkin erittäin pitkälle venytettyjä sääntöjä, läheltä piti -tilanteita ja myös muutamia kiinnijäämisiä.

Muistettavin näistä tapauksista oli eräs yö, kun Rahikainen keksi haluavansa pizzaa. Pojat tiesivät, että muutaman kilometrin päässä leiripaikasta oli kebab-pizzeria, koska bussi oli ajanut sen ohi tuodessaan heidät. He myös tiesivät, että leirialueelta poistuminen ja yöllä liikkuminen muualle kuin vessaan oli kiellettyä. Mökkien ulkopuolella partioi joko Lammio tai joku isosista vuoroittain ainakin aamukolmeen asti, mutta Rahikainen ei aikonut odotella niin kauaa pizzanhimossaan kärvistellen.

Siispä pojat kiipesivät vähän puolenyön jälkeen äänettömästi ulos ikkunasta ja kiersivät metsän kautta hiekkatielle, joka vei kohti isompaa tietä, sivistystä ja roskaruokaa.

He päätyivät ottamaan pizzat mukaan, koska mökkeihin tehtiin myös yleensä ainakin yksi tarkastuskäynti yössä, joten mitä nopeammin he pääsisivät takaisin sänkyihinsä viattoman näköisinä uinumaan, sitä pienemmällä todennäköisyydellä he jäisivät nalkkiin. Pizzat pitäisi piilottaa jonnekin ulos ja syödä myöhemmin, ettei yövahti haistaisi niitä tullessaan tekemään tupatarkastusta. Tosin söisivät he tietysti ensin vähän. 

Sinä yönä onni ei kuitenkaan ollut heidän puolellaan. Kolmikko oli kävelemässä hiekkatietä pizzalaatikoiden kanssa ja aikeissa juuri kääntyä metsän suojaan, kun taskulampun valokiila osui heihin. Lammio oli ollut kiertämässä leirialuetta ja sattunut sen laidalle juuri kun pojat olivat tulleet näköetäisyydelle.

He jähmettyivät ja ampaisivat sitten metsään kuin ajovaloihin jääneet peurat. Lammio huusi jotain heidän peräänsä ja lähti juoksemaan samaan suuntaan metsän laitaa pitkin, etteivät karkulaiset pääsisi hänen ohitseen. He eivät olleet varmoja, oliko heidät tunnistettu, mutta tajusivat silti pelin olevan menetetty. Vaikka he pääsisivät Lammion ohi ja takaisin mökkiinsä, ei olisi vaikea huomata, ketkä olivat olleet nukkumassa ja ketkä juosseet pitkin metsiä. He eivät kuitenkaan voineet luovuttaa, vaan takaa-ajo oli käytävä kunnialla loppuun saakka, joten he juoksivat.        

Metsässä oli pimeää ja juostessa täytyi keskittyä siihen, ettei kompastunut kiviin tai juuriin ja lentänyt turvalleen. Hetken kuluttua Aatos huomasikin, ettei enää nähnyt eikä kuullut Lehtoa ja Rahikaista, vaikka nämä olivat hetki sitten juosseet hänen edellään.

Hän pysähtyi ja katsoi ympärilleen. Jaaha. Ympäröivät puut näyttivät aika samalta kuin kaikki muutkin puut, joten siitä ei ollut juurikaan hyötyä. Metsän reunaa ei näkynyt, eikä Aatoksella ollut hajuakaan, kuinka kauas oli juossut. Toiset olivat varmaan kääntyneet jossain vaiheessa. Hän oli kuitenkin aka varma, että oli itse juossut suoraan, joten leirikeskuksen pitäisi olla jossain takana ja vasemmalla.

Ilman kiirettä Määttä lähti kävelemään takaisin päin ja kuulosteli samalla, josko jostain kuuluisi elämän ääniä. Jonkin ajan kuluttua hänen korviinsa kantautuikin Lammion kimakka nasaali, josta ei voinut erehtyä. Hän tupsahti ulos metsästä leirikeskuksen pallokentälle ja näki sen toisella puolella rikostoverinsa seisomassa Lammion läksytettävinä. Koskelakin oli paikalla, varmaan seuraavana vahtivuorossa. Määttä tallusti joukon jatkoksi juuri parahiksi todistamaan, kuinka Lehdon no fucks given -asenne saavutti huippunsa ja suorastaan eeppiset mittasuhteet.

”Eikös Toivokaan tiennyt, ettei mökeistä saa poistua yöllä?” kysyi Lammio, ääni alentuvaa sarkasmia valuen.

”Tiesin.”

Jos Määtällä olisi ollut paineilmalla toimiva äänitorvi, nyt olisi ollut aika tuutata sitä niin pirusti.

”Mikä röyhkeys! Pesette huomenna vapaa-ajalla vessarakennuksen läpikotaisin, myös käsienpesupisteen. Nyt painutte nukkumaan, ja nämä pizzat takavarikoidaan.”

Rahikainen joutui luovuttamaan pizzalaatikot Lammiolle, joka marssi tiehensä. Pojat lähtivät ankeissa tunnelmissa majoitusmökkejä kohti Koskelan saattamina.

”Kato kun mä rupeen jotain paskahuussia kuuraamaan.” Lehto kiehui raivosta.

”Eiköhän se kannattais kuitenkin tehdä. Vähemmällä pääsette sillä tavalla”, totesi Koskela rauhallisesti. Lehto oli jonkin aikaa hiljaa, hartiat vihaisesta hengityksestä kohoillen, mutta luovutti lopulta vastentahtoisesti. ”No pestään sitten, saatana.”

”En mie kyl ala peseen vessoja jos en saa ees maistaa pizzaa, jonka omilla rahoillani ostin”, mutisi Rahikainen.

”No mä katon jos voin tehdä asialle jotain”, lupasi Koskela, ja siihen heidän oli tyydyttävä.

Pojat raahustivat lyötyinä mökkiinsä. Riitaoja heräsi heidän kolisteluunsa ja katsoi heitä yläpedistään silmät suurina, kuin pöllö puunoksalta.

”Missä te olitte?”

”Mitä se sulle kuuluu”, sanoi Lehto tylysti, mutta Rahikainen selitti: ”Meijän piti hakee vähän yöpalaa, mutta käry kävi ja Lammio pistää meijät orjatyöhön.”

Riitaoja näytti pelokkaalta kuullessaan Lammion nimen ja veti peiton korviinsa kuin yrittääkseen suojella itseään ankaralta apuopettajalta, vaikkei tämä ollut edes paikalla. Muutkin painuivat suoraan pehkuihin, koska kenelläkään ei ollut epäonnistuneen yöjuoksun jälkeen suuremmin intoa jäädä pelaamaan korttia tai jauhamaan paskaa.

**

Seuraavana päivänä kun aamun oppitunnin jälkeinen vapaa-aika koitti, tuomitut hakivat Mäkilältä, leirikeskuksen keittäjältä ja taloudenhoitajalta sangot, juuriharjat, pesuaineet ja kumihanskat. Hietanen oli nakitettu vahtimaan heitä, koska ohjaajien mielestä leiriläisten piti oppia olemaan vastuullisia ja toimimaan itsenäisesti.

Vessarakennus oli erillinen tönö vähän matkan päässä majoitusmökeistä, mutta siellä oli sentään juokseva vesi. Käsienpesupiste oli rakennuksen ulkopuolella.

”Jynssätkää ny ne pöntö ja lattia, seinil tuskin on nii väliä”, ohjeisti Hietanen.

Pojat kävivät töihin, Rahikainen hieman laiskasti ja pintapuolisesti harjaansa heilutellen ja mutisten itsekseen, Lehto vihaisesti jynssäten ja Määttä rauhalliseen tahtiin mutta tehokkaasti työskennellen.

Koko aamun ulkona oli ollut painostava ilma, ja vessarakennuksen pesun ollessa loppusuoralla Hietanen huomasi taivaanrannassa tummia pilviä. Ne vyöryivät horisontista yllättävän nopeasti ja pimensivät kohta auringon. Kuului pahaenteistä jyrinää. Ulkona olevat leiriläiset pakenivat mökkeihinsä.

”Ei helvetti poja, sielt taitaa tulla ukkone.”

Ukkonen sieltä todella tuli, ja varsin raju sellainen. Kun pilvet ehtivät heidän ylleen, ne päättivät vihdoin pudottaa painavan lastinsa, ja rankkasade iskeytyi maahan. Pilvissä välähteli ja jyrinä kuului suoraan yläpuolelta. Hietanen kiirehti sisään vessarakennukseen.

”Hitto, täytyy varmaan ootella tääl et se loppuu.”

”Meidänhän piti ottaa vielä toi käsienpesupiste”, totesi Lehto ja harppoi ulos pesuaine ja harja kourassa kastuen välittömästi läpimäräksi.

”Et oo tosissas”, sanoi Rahikainen vilkuillen huolestuneena synkänharmaata pilvimassaa, josta saattaisi iskeä salama millä hetkellä hyvänsä.

”Jos pelottaa niin jääkää vaan sinne kykkimään. Mä pesen nyt tän lavuaarin.”

Määttä kohautti olkapäitään ja seurasi Lehtoa. ”Voin mäkin oman osani tehdä. Eipähän tartte ottaa vettä hanasta, kun taivaalta tulee.”

Pakkohan Rahikaisen oli näyttää olevansa yhtä kova jätkä kuin muutkin, joten hänkin kipitti hartiat kyyryssä ulos sateeseen. Isosten mökin ovelle ilmestyi Koskela, joka huusi heille: ”Lopettakaa se kuuraaminen ja menkää sisälle!”

Lehdon päätä ei kuitenkaan käännetty, ja niin koko kolmikko pesi lavuaareja märkinä kuin uitetut koirat ukkosen jyristessä ympärillä. Hietanenkin tuli seisomaan ulos sateeseen solidaarisuuden merkkinä. Salamat välähtelivät enimmäkseen järven päällä, mutta yksi iski leirikeskusta ympäröivään metsään ja kaatoi puun hirveällä rysähdyksellä, joka säikäytti heidät kaikki. Urheasti he kuitenkin pesivät käsienpesupisteen loppuun ja juoksivat vasta sitten mökkiinsä.

Kolmen vettä valuvan pojan rämpiessä sisään ikkunan äärellä kirjan kanssa istuva Riitaoja näytti kovin huolestuneelta ja kyseli, olivatko he varmasti kunnossa. Lehtoa se tietenkin ärsytti, mutta Rahikainen vakuutteli, ehkä myös vähän itselleen, ettei heillä mitään hätää ollut eikä ollut edes pelottanut. Aatoskin oli tilanteen jäljiltä sellaisessa mielentilassa, että tavoistaan poiketen taputti Riitaojaa rauhoittavasti olalle.

”Ei tässä mitään.”

Riitaoja hymyili hämillään ja tämän silmät syttyivät loistamaan jo tuosta pienestä ystävällisestä eleestä. Lehto kääntyi vihaisen näköisenä poispäin ja alkoi kiskoa läpimärkiä vaatteita päältään. Myös Määttä ja Rahikainen rupesivat vaihtamaan vaatteita. Kaikki oli kastunut alushousuja myöten.

Aatos pystyi lähes tuntemaan, miten Riitaoja hohkasi vaivaantuneisuutta, kun mökissä oli kolme alastonta poikaa. Tiukasti tämä katsoi toiseen suuntaan ja hautasi kasvonsa kirjaansa.

Lounasaikaan mennessä ukonilma oli mennyt ohi. Pojat saivat sankarikohtelun astuessaan ruokasaliin, koska kaikki olivat tietysti kuulleet, että he olivat suorittaneet rangaistuksensa loppuun rankkasateesta ja ympärillä iskevistä salamoista huolimatta. Heille vislattiin ja lyötiin high fiveja, ja varsinkin Rahikainen otti suosiosta kaiken ilon irti. Lehto vain hymyili itsetietoisesti, kun taas Määttä ei tapansa mukaan tehnyt itsestään mitään numeroa.

Myöhemmin välipalalla he saivat huomata, että Koskela oli ilmeisesti onnistunut puhumaan ohjaajat ympäri, koska tavallisten leipien ja hedelmien lisäksi tarjolla oli yksi pieni pizzapala jokaiselle.    

---

Osa 2         

[milirii]

Headcanoneitahan kyllä piisaa useempaanki ficciin, mut otan ensin hetken sille että kuvittelen miten mahtavaa olis ollu riparilla isosena Porkon kanssa 😩❤️

Nonii ja sitte 👀

- talviriparilla ihan ykkösleikki on Nöffe, jossa porukka jaetaan kahtia, pelivälineeksi otetaan jätesäkki täynnä lunta ja sit tapellaan sitä jätesäkistä lumihangessa niin armottomasti ku vaan osataan. Ehkäpä päähenkilö ei oo kauheen potentiaalinen vastus, mutta hemmetti vie ku ihastus on yks taitavimmista ja sille on pakko näyttää mihin ite pystyy. Kummasti löytyy sisua tapella Nöffestä ku saa (pitkiä) hämmästyneitä ja hyväksyviö katseita lähietäisyydeltä. Ja apua ku tekis mieli vaan jäähä kattomaan ihaniin silmiin ja hipasta pakkasesta rusottavaa poskea. 🥺

- Talviripariin liittyy tietenki myös avanto. Avannon hakkaaminen suoritetaan (tietenki) pimeessä ku aurinko laskee jo kolmen jälkeen. Kaikilla on mukana ohtalamput, lapiot, kirveet ja mitä vaan millä saa jäätä rikki. Illalla avantoon pulahetaan saunasta ja joku porukasta sattuu olemaan ensikertalainen. Älyttömän kannustuksen seurauksena ensikertalainen päättää hypätä avantoon ekana mutta oi voi ku on liukas jää ja kaveri lentää selälleen hyisee veteen. Alkushokista selviämisen jälkeen uimari pinkasee takas saunaan, jonne yleisen naurukohtauksen jälkeen palaa myös toinen isonen. Sauna on hetken kokonaan heillä ja on aikaa hetki halailla ja tsekata että kaikki on hyvin. ❤️

- Yöisosen pesti on sillon tällön vähän tylsä, etenki jos muut isoset sattuu olemaan tunnollista (tai väsynyttä) sorttia ja pittää valvoa yksin. Sillon tällön on kuitenki mahollista että alkuyöstä joku muuki vielä valvoo ja tullee saunakaveriksi. Leirin ohjaaja ei täysin hyväksy tätä ku muijen pittää nukkua sillon ku siihen on mahollisuus mut mitä sille ei kerro, se ei tiiä 😌 ja saunassa oli hyvät löylyt ja pukuhuoneessaki mukavan lämpönen 🤭

- Yöisosena voi talvella olla myös vähän jännittävää, etenki jos yks ryhmäisois on ääliö ja kertoilee virnuillen hiipparijuttuja ennen ku ite painuu nukkumaan. Tietenkään meijän yöiso ei myönnä että nyt pelottaa mennä käymään toisessa majotusrakennuksessa kierroksella ku sinne pittää mennä ulkokautta. Mut onneksi se ääliö ryhmäiso on myös tosi sulonen ja ihana ja se saa hymyllään kaiken anteeksi. Ja seki auttaa ku se tullee hetken päästä vielä sanomaan että hänet saa herättää seuraksi jos alkaa ahistaa liikaa <3 (ehkä kauhujuttujen kertominen oliki suunnitelma? 👀)

Porko on itseasiassa ollu riparilla isosena :)

noni hei!! ei siis mitenkään tuulesta temmattu juttu ole tämä 😌

pspsps @milirii oisko lisää headcanoneita?? 👀

[leiriticus]

Kun satut saamaan kesän vikaksi leiriksi ryhmän jossa sekä leiriläiset, isoset että ohjaajaporukka vaan klikkaa yhteen täydellisestä ekasta päivästä lähtien

[kadeemkcdigital]

My photography guru @eye_just__ was teaching me the changes with iso settings and iris adjustments and had me test it out on this hole in the wall. The result was these two pictures. One where you can't see in the hole and the other where you can see inside the hole. #photography #photographer #camera #focus #mercerbotanicalgarden #humbletx #plants #plantsofinstagram #scenery #greenery #flowers #isosettings #irisadjustment #cameracontrol

[hitodama89]

Phew, after about 100 hours of playtime I think I’m about to be done with Pokémon Moon, so let’s have some thoughts about it! They’ll be under the cut because, obviously, they will include spoilers from the game.

First of all: fuck that was a good game! Hard to say did I like it more than Y as they were both brilliant in very different ways, though. To sum it up Y was maybe the best the developers could make with the traditional Pokémon formula and Moon was a game where they tried many new things by fixing stuff that had been bothering players for years. For example the game finally had an actual story with very likable characters! HMs were gotten rid of and Pokémon were no more just abandoned alone to the PC. Those were all great changes that I believe will stick with the game series from now on. On the other hand I have no idea what the developers are going to do with gym challenges, as they were replaced with the island challenge in this generation, but that will likely also end there. Maybe they’ll come up with something new again; only time will tell.

Not everything was perfect, though. I really dislike the way online gaming was handled in this gen and I’m still absolutely stunned by the fact that you can’t complete your Pokédex. Like... This hasn’t been an issue in any game since gen 3, and even then it was because of the changes in some core mechanics that made Pokémon from older games to be non-compatible with how the newer games worked. Here on the other hand aren’t any issues like that, not at least anything I know of. I believe the game will be eventually updated into having National ‘dex and working together with Pokémon Bank, but still; having them not ready for the launch feels really nasty for me. Please, don’t get into the train of launching unfinished games, Nintendo.

The sad truth also is that I didn’t like all that many Pokémon a lot in this gen. Most of them were okay, meaning I didn’t dislike them but I didn’t really feel OMG I NEED TO HAVE THIS THING NOW either. Alolan forms were a great idea, but the same goes for them, too. The best stuff, I think, were actually Ultra Beasts. They were so non-Pokémon-like in a bizarre way that I can’t but admire them. Other space/dimension Pokémon so far have been just Pokémon among others, but these certainly had that feeling of not belonging here in them. Nnnnnot that I would really like their looks all that much, but the feeling they produced was still too cool to not be mentioned.

Now, at the end let’s talk about a fun little thing I recently thought of! I noticed how much the island challenge resembles our Finnish rippikoulu-tradition, hahah. =D They both are old traditions that were much more respected in the old days and are nowadays mostly performed just because that’s what people have always done. In both kids leave to an adventure away from home, and during that adventure they are mainly taught by a bit older kids (isoset, captains) but also a few adults (papit sun muut, kahunas). They both also have something to do with religion, but most of the time no one even remembers that as it’s really more about having fun and growing up.

[8ripari2017-blog]

Tiistai 18.7.2017

Herätys 7.30. Herätys oli ihan jees. Aamupalan jälkeen meillä oli tavalliseen tapaa aamuhartaus ja pajat. Lounaan jälkeen otimme yhteiskuvan ja riparilaiset heittivät isoset jouten olevaan lampeen. Jumiksen jälkeen lähetystyöntekijä Saara Kalaluka kertoi meille työstään Etelä-Afrikassa. Joutenlammen emännät olivat tehneet tänään mahtavan isoja kanelipullia. Seuraavana meitä seurasi mahtava ja hivenen hankala loppukoetus. Tänään me myös äänitimme riparilauluamme, työskentelimme raamiksissa ja nautimme isosten mahtavasta iltaohjelmasta. Nyt odottelemme iltapalaa ja iltaa kodassa.

[3ripari2017-blog]

Viides päivä

Tänään oli vuorossa vanhempien ja muiden tuttavien vierailu leirikeskuksella. Isoset näyttivät vieraille pari sketsiä ja lopuksi pikkuiset lauloivat yhteislaulun. Kun kaikki vieraat olivat lähteneet alkoi ulkoilu, jossa mentiin rantaan leiriolympialaisiin. 

Tehtävänä oli pajajoukkuettain täyttää pullo vedellä mahdollisimman nopeasti. Lopuksi puhkesi vesisota, jolta kukaan ei säästynyt. Osa joutui jopa lampeen uimaan. 

[pantomeemitaiteilija]

Iltaohjelmaa suunnitellessa...

Tiimari: MIRO mee kontilles!!

Isonen: hä? *menee lattialle*

Tiimari: eiku perse tänne!!

[pantomeemitaiteilija]

Kaikki lätisevä käy!!!

Isos kolleega

[pantomeemitaiteilija]

Oi, mä oon niin limanen!

Isos kolleegani