#Luonnon

[alaluxluz]

Luonnon

Ilumine seu espaço com charme e consciência ambiental! Luonnon é o nosso novo abajur com tripé de madeira ecológica e cúpula redonda de tecido.

Trata-se da fusão perfeita entre o design contemporâneo e a sustentabilidade. Ele oferece uma iluminação agradável com suavidade, além de adicionar um toque de estilo eco-friendly ao seu ambiente.

Deixe a luz da moda encontrar o equilíbrio com a natureza em cada detalhe desta elegante peça de design. Ilumine com propósito. Adquira o seu pelo nosso site: https://www.alaluxvirtual.com/abajurecologicocomtripedemadeiraecupulaemtecidoecofriendly

[starlene]

Tontunmetsästyksen ABC

Tontunmetsästyskausi alkoi taas 1.11., ja olen viime päivinä nähnyt täällä Tumblrissa aika outoja väärinkäsityksiä tontunmetsästykseen liittyen. Niinpä ajattelin kirjoittaa aiheesta pienen infopostauksen.

Taustatietona kerrotaakoon, että isäni on aktiivinen tontunmetsästäjä ja että olen nuorempana ollut monta kertaa tonttumetsällä mukana, joten tiedän aiheesta suhteellisen paljon. Ja nyt pitemmittä puheitta asiaan!

Milloin on tontunmetsästyskausi?

Tontunmetsästyskausi alkaa virallisesti 1.11. ja päättyy 31.12. Perinteisesti tontunmetsästys kuitenkin päättyy jo neljäntenä adventtisunnuntaina (tänä vuonna 24.12.), sillä vanhoja tapoja kunnioittavat metsästäjät haluavat suoda tontuille joulurauhan.

Hauska fakta tähän liittyen: Ruotsin vallan aikaan tontunmetsästys päättyi ihan lainkin mukaan neljänteen adventtiin, ja tontun ampumisesta joulurauhan aikana seurasi jalkapuurangaistus.

Miksi tonttuja metsästetään?

Tonttuja metsästetään kannanhoidollisista syistä. Toisin sanoen: koska tontuilla ei ole ihmisen lisäksi juurikaan luonnollisia saalistajia (ne ovat liian vahvoja ja vikkeliä pienpedoille ja useimmille petolinnuille, ja suurpedotkin saavat kiinni enimmäkseen vain vanhoja ja raihnaisia tonttuja), maamme tonttupopulaatio kasvaisi ilman metsästystä liian suureksi.

Ylisuuresta tonttupopulaatiosta on monenlaista haittaa sekä ihmiselle että luonnolle. Tontut jäävät herkästi liikennevälineiden alle – viime vuosina ovat lisääntyneet onnettomuudet, joissa tontun hiippalakki on jäänyt sähköpotkulaudan pyörän väliin ja kuljettaja on lentänyt potkulaudalta täydestä vauhdista. Koirille tontut ovat erittäin myrkyllisiä, joten jos koira ulkoillessaan sattuu vaikka vain nuolaisemaan tonttua, eläinlääkärin lasku kohoaa usein nelinumeroisiin summiin. Luonnon kannalta pahin haitta on, että tontut syövät röyhkeästi tyhjiksi lintulaudat ja monien pikkunisäkkäiden talvivarastot vaikeuttaen näin useiden uhanalaisten lajien talviruokintaa ja suojelua.

Erityisiä hankaluuksia tonttujen ja ihmisten yhteiselolle tuottaa se, miten tontut ovat viime vuosikymmenten aikana kaupungistuneet. Syytä tähän kehitykseen ei tiedetä, mutta tutkijat epäilevät sen johtuvan maaseudun rakennemuutoksesta (monet sauna- ja riihitonttuyhdyskunnat ovat jääneet kodittomiksi ja lähteneet vaeltelemaan) ja mahdollisesti myös ilmastonmuutoksesta. Tontunmetsästyksellä pyritäänkin kontrolloimaan erityisesti taajama-alueiden tonttuyhdyskuntia.

Vastuunsa tunteva tontunmetsästäjä ymmärtää jättää ihmistä kunnioittavat ja pelkäävät erämaatontut rauhaan, sillä niistä ei ole haittaa sen enempää ihmisille kuin luonnollekaan. Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että rauhoitettujen mestaritonttujen metsästäminen on laitonta ja että sellaisen tappamisesta joutuu korvaamaan valtiolle 9 755 €!

Tontunlihaa ei voi syödä, mutta monet metsästäjät ompelevat tontunpartoja esim. hattuihinsa, takinkauluksiinsa tai muihin vaatteisiinsa koristeiksi – nähtiinpä viime vuonna Linnan juhlissa jopa tontunparroilla vuorattu iltapuvun laahus. Tonttujen hiippalakeista tehdyt ketjut ovat perinteisiä koristeita monen perheen joulukuusessa.

Miten tonttuja metsästetään?

Perinteisesti tonttuja on metsästetty houkuttelemalla niitä ruualla (esim. riisipuuro, paisti ja liemi) ja ampumalla ne sitten ruokakulhon ääreen. Monien tontunmetsästäjien mielestä tällainen metsästystapa on kuitenkin epäreilu ja epäkiinnostava. Toinen perinteinen tapa metsästää tonttuja onkin tutustua huolellisesti niiden tapoihin ja kulkureitteihin ja piiloutua sitten kyttäämään niitä niille mieluisien ympäristöjen (sillanaluset, ikkunat kun joku itkee ja meluaa sisällä jne.) liepeille.

Moni metsästäjä suosii tonttumetsällä haulikkoa, mutta erityisen perinnetietoiset metsästäjät valitsevat yhä nykyäänkin aseekseen metsästysjousen.

Viime vuosina on yleistynyt kiistanalainen uusi metsästystapa, jossa tontunmetsästäjät asentavat tonttujen suosimiin ympäristöihin ns. tonttuovia. Tonttuja houkutteleviksi suunniteltujen ovien taakse asennetaan tontunraudat (vrt. pienpetoraudat), ja kun tonttu astuu ovesta sisään, se jää ansaan. Tämä on tontulle kivuliasta, ja jos rautoja ei tarkasteta usein, niihin jäänyt tonttu saattaa kitua ennen kuolemaansa jopa päiväkausia. Suomen luonnonsuojeluliitto valmistelee parhaillaan kansalaisaloitetta tonttuovien kieltämiseksi.

Miten välttää onnettomuudet tontunmetsästyskaudella?

Tontut ovat pieniä, joten normaalikokoisen aikuisen ei päiväsaikaan ole syytä olla huolissaan omasta turvallisuudestaan. Pieniä lapsia ei kuitenkaan kannata pukea kirkkaanpunaisiin vaatteisiin eikä hiippalakkeihin tontunmetsästyksen ollessa käynnissä.

Vaikka tontunmetsästysonnettomuuksia tapahtuu erittäin harvoin, pimeinä vuorokaudenaikoina sekä lasten että aikuisten kannattaa varmuuden vuoksi välttää sillanalusia – tonttujoukoilla on nimittäin tapana hiipiä öitten varjossa varpahillaan varovasti alta sillan. Suomen viimeisin kuolemaan johtanut tontunmetsästysonnettomuus tapahtui vuonna 1998, kun huononäköinen metsästäjä luuli sillan alla polkevaa pyöräilijää tonttujoukoksi ja ampui tämän traagisin seurauksin.

Jos sillan alle on pakko öiseen aikaan mennä, kannattaa kulkiessaan pitää puhelimen taskulamppua päällä ja puhua tai laulaa kovalla äänellä. Tontut osaavat äännellä vain joululaulukatkelmin, joten Tontunmetsästäjäin keskusjärjestö on ehdottanut Frederikin Tsingis Khanin laulamista yleiseksi signaaliksi siitä, että siltaa on alittamassa ihminen eikä tonttu.

Toivottavasti tämä selvensi asioita, ja pysytään kaikki turvassa nyt tontunmetsästyskaudella! Kiitos, kun jaksoit lukea!

[homunculus-argument]

Mitkä on sun top 10 suosikkisanaa suomenkielessä?

Tykkään uudissanoista, yhdyssanoista ja kaikenlaisista "mikä vitun sana tuo muka on" kyhäelmistä joita kasataan yhteen tarpeen mukaan ja käytetään tasan kerran. Listalla top 10:

Rukkasellatapettava - eläin, olento tai ihminen joka on niin pieni, heiveröinen tai muuten hauras että siltä lähtisi henki jos sitä läimäyttäisi nahkarukkasella.

Uudissana - täsmälleen se miltä kuulostaakin, uuden tarpeen vaatiessa kehitetty uusi sana, tykkään enemmän kuin lainasanoista.

Kestovitutus - tuttu termi, ei esittelyjä kaipaa.

Puoliso - tykkään siitä miten se on johdettu sanasta "puoli". Parin toinen puolikas, ei ole kokonainen ilman sitä toista.

Räpellin - itse kasaamani suomennos "fidget toy":lle, kun dge-äänne ei oikein taivu suomeksi ja tästä termistä ymmärtää päältä että kyseessä on jotakin, mitä räpelletään.

Räpeltää - oikein mainio sana myöskin itsekseen.

Auer - aivan liian vähän käytetty nimitys kirkkaan valon koskettamalle ilmassa olevalle pölylle ja usvalle, kaunis sana.

Raukea - myöskin vain kaunis sana, sopisi melkein ihmisen nimeksi ellei nimen omistajaa kiusattaisi välittömästi sen takia koulussa.

Kalmisto - hehe siellä ne kalmat on. Kalmojen kirjasto. Kaikki -sto -päätteiset sanat yleisesti, kun niitä ajattelee "kokoelma asiaa X" -kannatla.

Luonnonvarainen - myöskin kiva ja kaunis sana josta ymmärtää heti mitä se tarkoittaa. Jokin mikä varaa luontoon, on luonnon varassa.

[hiidenneiti]

Lautapalttoo (2022) luettu:

Hurmaava historiallinen romaani, tapahtumapaikkana 1930-luvun Pohjanmaa (Kokkola) ja Helsinki. Naisten välistä rakkautta, kipuilua ahtaassa ilmapiirissä sekä kuoleman mystiikkaa.

Päähenkilö Elena on mennyt naimisiin arkkuveistämöä pyörittävään perheyritykseen; aviomies Ilmari on sulkeutunut ja taipuvainen vihanpuuskiin, anoppi Manta on eriskummallinen möläyttelijä. Kirjan alussa Elenan appiukko on juuri tehnyt itsemurhan ja asiasta täytyy tietysti vaieta.

Hiljainen arki katkeaa kun helsinkiläinen Moderni Nainen housupuvussaan (Lydia) saapuu asioimaan verstaalla, E & L rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä. Tarinan kuluessa Elena hankkiutuu tekosyyn varjolla Helsinkiin ja kokee muutaman vapautuneen päivän Lydian seurassa tutustuen samalla boheemeihin piireihin, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia riittää. Kun Elenan on pakko palata Pohjanmaalle, näyttää naisten välinen rakkaus tuhoontuomitulta…… MITENKÖHÄN KÄY

Kirja oli oikein miellyttävä lukukokemus, kaikki tuntui harkitulta ja viimeistellyltä. Kieli erityisesti iski terävyydellään. Ehkä juuri kodin ja pienen perheyhteisön kuvaus oli teoksen vahvinta antia, joten kun siirryttiin Helsingin reissuun niin väistämättä kerronta vähän vesittyi. Toisaalta tämä puolivahingossa vahvisti Elenan kokemaa katkeransuloista tunnetta: kotona on rakas luonnon ympäröimä miljöö ja kummalliset mutta silti tärkeät perheenjäsenet, joista välittää, mutta se kaikki on jätettävä taakse, jotta hän voi kasvaa ihmiseksi.

Kuolema on kirjan kantavia aiheita ja sitä lähestytään monelta suunnalta. Arkkuverstaan kaltaiseen kuoleman kyllästämään paikkaan liittyy oma erikoinen stigmansa, joka tekee kaikista siellä työskentelevistä vähän outoja. Aikalaisilmiöt, kuten kiinnostus spiritismiin kiehtovat Lydiaa, joka yrittää epätoivoisesti saada jonkinlaisen yhteyden menetettyyn läheiseen. Kirjassa toistuu kuvio missä kuoleman todistaminen runtelee pysyvästi ja sen verkkoon takertuneet henkilöt eivät pysty etenemään elämässä. Tämä oli tavallaan virkistävää; teos ei tarjoile lohduttavia, yksiselitteisiä ajatuksia kuoleman hyväksymisestä, vaan se on sakea soppa.

Manta on kirjan toinen näkökulmahenkilö, ja hän nousi minun suosikikseni. Manta on hankalan vanhemman naisen perikuva, joka uskoo metsänväkeen ja kummituksiin eikä hänestä oikein ota selvää onko hän vähän höpsähtänyt vai juoksuttaa läheisiään tahallaan. Manta on maskuliininen, karkea ja epäkohtelias, mutta hänen näkökulmansa kautta saadaan ylisukupolvinen, erilainen versio Elenan tarinasta.

Sit siitä lopputwististä (kuka ilmiantoi ja miksi): tämä oli aika kova pala pureskeltavaksi. Ymmärrän täysin kirjailijan logiikan juonenkäänteessä—kukaan perheessä ei osaa puhua toisilleen, joten asiaa ei olisi voinut ratkaista ilman ulkopuolista—mutta viranomaisten tuominen mukaan teki koko jutusta niin likaisen ja uhkaavan, että se koetteli realismin rajoja. Muuten loppu oli niin makean onnelinen, että osaan kuvitella jonkun raa'empaan kuvaukseen tottuneen nikottelevan sen imelyydestä.

[vaakkuna]

Kevätsää kylmettää, luonnon kauniin jäädyttää...

[blue-village]

NÄPIT IRTI! – Suurmielenosoitus kurjistamista ja riistoa vastaan.

Hallitus kerääntyy 19.9. budjettiriiheen Säätytalolle keskustelemaan vuoden 2024 budjetista. Hallitusohjelman perusteella luvassa on kylmää kyytiä niin luonnolle kuin ihmisillekin. Ministerien ollessa paikalla meillä on timanttinen paikka näyttää, että emme hyväksy tällaisia suunnitelmia. Kokoonnumme budjettiriihen neuvottelujen läheisyyteen (paikka varmistuu myöhemmin) osoittamaan mieltämme iltapäivällä, klo 15 alkaen. Mielenosoitus on kaikille avoin ja sen järjestävät A-ryhmä, Aurora Helsinki, Elokapina, Emilia ja Hallituksenkaatobileet.

🔥 Vaatimukset 🔥

1. Leikkauksia ja kurjistamista vastaan – hallitus, pois meidän lompakolta!

--> Leikkaukset sosiaaliturvaan on lakkautettava. Orpon hallitus leikkaa köyhiltä ja antaa sen verohelpotuksina rikkaille, vaikka tarvitsemme päinvastaista kehitystä.

2. Näpit irti lakko-oikeudesta!

--> Meillä on oikeus taistella toimeentulomme puolesta. Emme suostu lakko-oikeuden rajoittamiseen, vaan haluamme vahvistaa työntekijöiden mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan, ja vastustaa hallituksen ja elinkeinoelämän ajamia kurjistamispyrkimyksiä.

3. Loppu luonnon riistolle – metsät ja monimuotoisuus etusijalle.

--> Rikkaita ja suuryrityksiä hyödyttävä sekä ilmastokriisiä kiihdyttävä kapitalistinen ympäristöpolitiikka on tullut tiensä päähän. Vaadimme oikeudenmukaista siirtymää kohti merkittävästi matalampia hakkuumääriä. Tehometsätalous alas, hiilinielut ylös ja 30 % Suomen pinta-alasta suojeluun!

4. Turvapaikka on oikeus – elämä ei ole poliittinen pelinappula!

--> Vastustamme hallituksen rasistista siirtolais- ja rajapolitiikkaa. Vaadimme ennen vuotta 2017 turvapaikkaa hakeneille välitöntä lupaa elää Suomessa. Turvapaikan hakemista ja perheenyhdistämistä on helpotettava, ja karkotukset maihin, joissa vainon ja kuoleman riski on akuutti, on lopetettava.

Kutsumme nyt kaikki kynnelle kykenevät vastarintaan. Luomme tilan, jossa mahdollisimman moni meistä voi asettua koko olemuksellaan vastustamaan yhteiskunnallisesti ja ekologisesti tuhoisan hallitusohjelman toteuttamista. Tule mukaan vaatimaan parempaa elämää kaikille ja osoittamaan, että meissä on voimaa! Näpit irti!

[compotemkin]

Viime vuoden hittikirja Elolliset (2023, Iida Turpeinen) luettu. Intouduin käytyäni luonnontieteellisessä museossa ihmettelemässä stellerinmerilehmän luurankoa.

Kirja on biofiktiota, rehellinen romaani vaikka pohjautuu tositapahtumiin – kirja ei siis ole tyylillisesti elämänkerta tai tietokirja. Koen tarpeelliseksi tarkentaa koska...

Turpeinen omistaa mahtavalle biologianörtteilylle niin paljon kirjaa, että toisen käden lukijat luulivat kyseessä olevan tietokirja.

Tekstiin syntyy kaunis jännite "romaanihahmojen" ja biologian välille: Turpeinen asettaa toistuvasti rinnakkain ihmisten banaalit päivittäishuolet ja evoluution miljoonien vuosien aikaskaalat – ja kuinka ihminen voi silti tappaa kokonaisen lajin sukupuuttoon nopeasti kuin huomaamattaan.

Hauskimmin lajityypillinen romaanijärkytys onkin biologinen: Lukijan annetaan ensin kiintyä eläinlajiin, oppia arvostamaan sitä osana luonnon sykkivää elämän verkkoa, sitten eläinyksilöitä kohdellaan kuin eläimiä ja lopulta koko laji pyyhkäistään silmänräpäyksessä sukupuuttoon.

Vielä kuva Nordmannin/Olsonin piirroksesta merilehmän luurangosta 1860-luvun artikkelista, tämän kuvan piirtänyt Hilda Olsson oli yksi näkökulmahahmoista. Siistiä pystyä kaivamaan oikeasti tutkielma jonka tekijöiden (fiktiivisiä) fiiliksiä on lukenut.

[masennuksen-yksinhuoltaja]

"luonnon spermaa taas jokapaikassa"

-asiakas, keskustelellessa siitepölystä

[guanomole]

Jostai luin joskus et joskus aikoinaan ihmiset hoiti päänsärkyä tekemäl toisen kalloon pienen reijän jollai terällä.

Antaisin luvan jonkun hakata mun pää tohjoks puu nuijalla. Uhri lahjaks ja heittäkää ruumis suohon, ehk kelpaan vie jollekkin sään ja luonnon jumalille. Tai sit sudet ja karhut syö, either way.

[ninevehsage]

I just love this new book (a nature journal) of mine! Did the first spread last night and I was happy to discover that the pages won't get very wrinkled when the drawings are coloured with watercolours and neither watercolour or ink fineliner (0,05) wont leak through. This is fun!! 🥰🥰🥰💜🌿💜🌿💜

The book: Kasvun Vuosi (Luonnon ja oman elämän havaintokirja) by Maaretta Tukiainen, 2024

[karvoja]

No niinpä kai sitten. Tänään atk-päätteeni ei toista ääntä interweb-selaimessa. Videoita se toistaa hienosti, mutta kun kytkee mykistyksen pois päältä, kaikki seisahtuu.

Kenties hän vain kunnioittaa vaitiolollaan luonnon mahtipontisia ääniä, puuskaisen tuulen rymistelyä talon katolla ja hormistoissa.

[mikamikapodcast]

Druid

About 2000 years ago there was a priestly brotherhood, about whom we don't know much. The priests' rituals are secret, but their power is still talked about today. Druids had to memorize a lot of poems, spells and understand and know the law.Thus, many were upper class. The knife cut the neck and the victim's brother was poured onto the altar. This is how the druid got more power again. What is known about Druids today? These are the issues addressed in today's case.

Druidit oli pappien veljeskunta, joka oli voimissaan 2000-vuotta sitten. Emme tiedä paljoa heidän metodeistaan, mutta voimista mitä druideilla oli niistä puhutaan edelleen. Nykypäivän druidismi on erillään olevaa, jopa kansan kielellä druidi larppaamista.

Dru-vind Tarkoitti velhoa. Druideilla oli siis monenlaisia velvollisuuksia ja tehtäviä. Tietyn monarkian toimivuuden hallintaa ja valvomista. Druidit paransivat sairaita ja hoitivat oikeuden käyntejä. Huonot ajat ja viljavarastot toivat druideille lisää asiakkaita. Astrologia ja unien selvitys kuului druidien työtehtäviin.

Etelä-Englannissa Stonehenge monumentti on aiheuttanut tutkijoiden kesken päänvaivaa. Stonehenge on ollut tutkinnan kohteena jo miltein 400 vuotta. Onkin epäilty että Stonehenge olisi druidien aikaan saamista. Tämä väite tuskin pitää paikkaansa, vaikka rakennus tekniikka muistuttaa muinaisen Egyptin rakennus tekniikkaa.

Druidien sielunmaisemaan on parhaiten antanut Julius Ceaser, joka puhui druidien omaavan ajatuksen sielun vaelluksesta, uudelleen syntymisestä ja luonnon monimuotoisuuden symbioosista ihmisiin.

On siis tänäkin päivänä liuta myyttejä ja legendoja druideista. Ennen kaikkea mistä voima ja viisaus opittiin??

[magicallyimprobable]

Nyt kun vaalitulos on just tämä ja tunteet on pinnassa, niin tässäpä linkki. Mitä ikinä tuleekin seuraavaksi hallitukseksi niin metsien hyvinvointia tuskin liikaa mietitään. Tuki Luonnonperintösäätiölle on suoraa tukea metsille!

Ja sitten se kaikki muu? Toivokaamme perskeko kakkosta, joka tällä kertaa riitelee vaan kaikesta eikä saa mitään pysyvää aikaan. Toivokaamme vahvaa oppositiota, etenkin valiokunnissa vahvaa, joka hidastaa kaikkea sitä paskaa mitä meidän niskaan yritetään pudottaa. Toivokaamme niin hyytäviä lausuntokierroksia, että edes Kokoomus ei niiden edessä uskalla tehdä vaikkapa koulutuksesta maksullista. Lienee liikaa toivottu, että tuleva hallitus riidoissaan hajoaisi jo kesken kauden, mutta olisi se niin kaunista, että aina voi toivoa.

[hiidenneiti]

Nykyaikana ajatellaan helposti, että aiemmilla vuosisadoilla on osattu käyttää kaikkia luonnonantimia tarkkaan hyödyksi. Suomalaisia patisteltiin kuitenkin jo 1800-luvulla marjametsään vedoten siihen, että terveelliset marjat mätänivät metsiin, kun niitä ei käyty tarpeeksi poimimassa. Vuonna 1864 Suomen Julkisissa Sanomissa kehotettiin totuttamaan esimerkiksi kerjäläislapsia marjojen poimimiseen. Oulun Wiikko-Sanomissa kannustettiin etenkin lapsia ja vanhuksia marja- ja sienimetsään katovuonna 1867. Kirjoittajan mielestä nälkävuonna ei kannattanut jäädä odottamaan esivallan apua, koska suomalaisten ulottuvilla oli kuitenkin samaan aikaan "suunnattomat läjät" luonnon tarjoamia leivänapuaineita. […] Marjanpoimintaa suositeltiin elannon lähteeksi ensi sijassa lapsille ja yhteiskunnan vähäosaisille. "Oikeisiin" maataloustöihin kykeneviä aikuisia ja etenkään miehiä ei mielletty Suomessa marjanpoimijoiksi.

Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin. Ritva Kylli. Gaudeamus, 2021.

[akustisalonen]

Ristiriitaisesti uuden edessä

Istun keittiössä juoden aamukahviani. Kuuntelen sateen rauhallista ropinaa Mustarastaan visertäessä eri sävyineen. Räppänästä kantautuu sateen ja märän luonnon tuoksu. Rentoudun, olen onnellinen juuri tässä hetkessä. Elämä tuntuu palanneen mukavaksi eilisen jäljiltä. Dialyysihoidot vaativat ajoittain todella paljon kropalta. Kun halutaan poistaa ylimääräistä nestettä, on joskus seurauksena…

[ilaielias]

Runokävely Kolin kansallispuistossa

Kolin Ryynäsen taiteilijaresidenssissä syyskuun työskentelevä kuvataiteilija Ilai Elias Lehto kutsuu mukaansa ääni/runotaidekävelylle 10.9. Kolilla.

Kokoonnumme Kolin Ryynäsen edessä klo 16 osoitteessa Ylä-Kolintie 1. Taiteilija avaa työskentelyään ja sään salliessa teemme taiteellisen tutkimusretken kansallismaisemaan lyhyen kävelymatkan muodossa, jonka aikana pysähdytään kuuntelemaan Lehdon runoutta. Tapahtuma kestää n. puolitoista tuntia.

Ilai Elias Lehto on pohjoiskarjalainen kuvanveistäjärunoilija, joka asuu Kangasalla ja työskentelee Tampereella.  Hän rakentaa teoskokonaisuuksia pääasiassa kierrätetystä tekstiilimateriaalista intohimonaan karvaiset asiat ja pehmolelut. Lehto on kirjoittanut haikurunoutta mm. pohjoiskarjalaisen luonnon innoittamana, jota kuullaan tapahtumassa.