#hämyinen

[enkeliseepra]

Heräsin aamulla siihen ajatukseen että minun piti raapia päänahkaani. Sitä on kutittanut hieman viime aikoina.

Nousin ja otin aamulääkkeeni. Kävin suihkussa.

Lähdin Helsinkiin ja menin bussilla Kohtaukseen.

Lähdettyäni menin käymään puutarhassa. Ilma näytti horisontissa yllättävän sumuiselta.

Oli hämyinen ilta.

Palasin bussilla kotiini. Kävin apteekissa hakemassa melatoniinia.

Elise tuli illalla käymään.

Tein hieman jumppaliikkeitä.

Otin iltalääkkeet. Harjasin hampaat, hoidin jokailtaisen kauneudenhoitorutiinin, rasvasin ihoni.

[mattiastolvanen]

Misty winter view of Töölönlahti bay in Helsinki, Finland, sumuinen Töölönlahti, joulukuu 2016 December.

[vilijonne]

Jatkokertomus 8

Lehto/Riitaoja slow burn or no burn. Muut osat löytyy tägillä jatkokertomus mun tumpusta.

He marssivat. Toista, kolmatta, neljättä päivää. Niin, ne marssivat jotka marssivat. Lehto, Määttä ja Rahikainen eivät marssineet. Vitsailusta se oli alkanut. Haetaan pojille vähän syötävää. Rahikainenko sen oli sanonut. Kaupanteko oli miehelle yhtä paljon huvitusta kuin ansaintakeinokin. Samalla tapaa se suhtautui naisiinsa. Tärkeintä oli saavutus ja sillä rehentely, muu oli ylimääräistä hyvää.

– Vaan kyllähän se sopii, Määttä sanoi eikä sitten muuta. Lehdolle sopi mikä tahansa toimi, joka säästi marssin yksitoikkoisuudelta.

Rahikainen lirkutteli, Määttä näytti viatonta naamaa ja Lehdon tehtäväksi muodostui estää Rahikaista syömästä kuormasta. Vastenmielisyys, jota Lehto tunsi Rahikaista kohtaan vuoroin väheni, vuoroin voimistui. Osasi kultakutri sentään huolehtia itsestään. Lisäksi Määttä oli jollakin tapaa hyväksynyt Rahikaisen veljekseen, eivätkä ryöstöretket ilman Rahikaista olisi onnistuneetkaan, joten hänestä oltiin pääsemättömissä.

Joka aamu he lähtivät rivistöstä ja palasivat jonkin ohiajavan kolonnan mukana. Siinä oli sekin hyötypuoli, ettei tarvinnut katsella Riitaojan onnetonta marssimista. Eräänä päivänä he olivat saaneet käsiinsä jauhoja ja mieleen muistuivat komppanian miesten puheet räiskäleistä.

– Vaan silloin tuo viinapullo on vaihdettava voihin, Määttä sanoi.

– Ei pojat. Tuolla rannassa on pesula naisil, ettekö näe. Menemme heitä katsomaan. Nyt pidetään juhlat, Rahikainen sanoi.

– Sinä jos sen pullon juot niin saat turpaasi, Lehto totesi ykskantaan. – Anna tänne se.

Lehdon ilme oli siinä määrin tuima, että Rahikainen luopui pullosta.

– Mutta rantaan menemme kuitenkin, Rahikainen sanoi ja alkoi kiivetä alas lavalta. – Tulee niitä autoja, ei tämä suinkaan viimeinen ole. Hei vaan pojat!

Kun Määttä kipusi Rahikaisen perässä laidalle ja pudottautui alas, ei Lehdolle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kypätä perässä. Viinapulloa takkinsa sisässä suojellen hän laskeutui hiukan huonosti. Nilkassa vihlaisi.

Olihan se hauskaakin kuunnella aaltojen loisketta auringon paisteessa. Ei kestänyt kauaa, kun Rahikainen oli tyhjänpuhumisellaan saanut yhden naisista sivummalle. Nainen ei ollut mikään nuori kaunotar, vaan hiukan jo elämää nähnyt, ainakin kolmekymmenvuotias. Oikeastaan näytti siltä, että Rahikaista siitä vietiin.

Ei kestänyt kauan ennen kuin vietiin myös Määttää ja Lehtoa. Määttä oli ryhtynyt auttamaan erästä naisista hänen urakkansa kanssa, mutta niin lässähtivät märät lakanat maahan, kun Rahikainen loikki esiin metsiköstä.

– Nyt mennään!

Tien varressa Rahikainen pysähtyi tasaamaan henkeään: – Katsokaas tänne!

Rahikainen riiputteli ilmassa naisen vaaleanpunaisia housuja.

– Tuonko tähden me juoksimme? Lehto vaati saada tietää.

– Lehon poika ei ymmärrä minkä ympärillä se maailma pyörii, Rahikainen sanoi. Määttä hymyili tietävästi.

Seikkailu järven rannalla oli luonut Rahikaiseen uutta puhtia, eikä hän kantanut kaunaa viinapullosta. Se olikin hyvä, sillä voin hankkiminen osoittautui haastavaksi tehtäväksi. Onnistui se lopulta kuitenkin.

Kun miehet tavoittivat oman rykmenttinsä, siellä oli mieli matalalla, eikä Rahikaisen voitonmerkkien heiluttelu nostanut sitä laisinkaan. Kylmäkin alkoi olla, vaikkä päivä oli ollut niin kaunis.

– Pan helvettiin ne housut ja pidä suus kiinni. Ei tässä kiinnosta maailman navat, kun jalaat ovat kuin paleltuneet perunat.

– Elä, elä hermostu, rauhoitteli Rahikainen. – Tuolla Lehon pojan repussa on voita ja vehnäjauhoja. Nyt sitä räiskäleitä paistetaan.

Väsymys unohtui. Pakinkannessa paistettiin räiskäleitä ja syötiin keskellä hiljenevää kesäiltaa. Aurinko painui punaisena pallona rajakarjalaisen metsän taakse, ja hämyinen auer himmensi maiseman piirteet.

– Älkäähän ahmiko kaikkea kerralla! Nepä eivät olleet helpot hankittavat. Kaheksan erlaatuista vaihtoia tein ennen kuin heltisivät. Yhen kerran jo viinapullokin käsissä, vaan enpä juonut.

– Olisit kyllä juonut, jos minä olisin antanut, sanoi Lehto ja tunsi salaista mielihyvää siitä, kuinka oli oikeastaan hänen ansiotaan, että näiden retkien tulokset koituivat koko joukkueen hyväksi.

Marssi jatkui.

– Jaaha. Eiköhän lähdetä taas.

Koskela heitti repun selkäänsä. Hitaasti, kiroillen ja ähkien nousivat miehet ojasta, jossa he olivat maanneet jalat penkalle nostettuna.

Riitaoja marssi porukan viimeisenä, hiljaisena, mutta lapsellisen iloisena siitä, ettei tarvinnut olla tulessa. Hän olisi mieluummin marssinut iankaikkisesta iankaikkiseen ja kestänyt marssin rasituksia kuin kuunnellut korvissaan noita vihaisia sirahduksia, jotka ilmaisivat kuoleman etsivän uhriaan.

Lettunuotiolta noustessa Riitaoja oli koettanut lähestyä Lehtoa huonolla menestyksellä. Jokin osa hänen alikersanttia kohtaan tuntemastaan pelosta oli kaikonnut, olihan nyt kuitenkin niin, että nuorukainen oli ihminen siinä kuin he muutkin. Haavoittuva ja jotakin vailla. Jotenkin kummalliselta tuntui marssia ilman selän takana ainaisesti vartioivaa joukkueenjohtajaa ja tämän yhtä aikaa kauhistuttavaa ja turvallista äkäilyä.

– Her.. yhm… Lehto?

– No mitä nyt?

Terävän sähähdyksen säikäyttämänä Riitaoja ei ollut saanut sanaa suustaan. Toista mahdolisuutta hän ei saanut. Jo marssin alkumetreillä, kun muut vielä ontuivat jäykistyneillä jaloillaan ensimmäisiä askelia, Lehto oli kaikonnut johonkin Rahikaisen ja Määtän seurassa. Aina he kuitenkin palasivat. Ja nyt, nyt paistoi aurinko punaisena puunrunkojen välistä kuin siunaten ja ammunnan sijaan kuului, miten tikka hakkasi jonkin lahon kylkeen.

[saraminia]

Sellaista se on,

Yks tulee toinen menee

Taas iskee ilta

Iskee levottomuus

Tom Waits laulaa:

Invitation to the Blues

Ja takaa vanhan sälekaihtimen

Kapakan valot kiiltää kutsuen

Hämyinen ilta ja hiljainen huone

Sekainen sielu ja petaamaton vuode

Ja harmaan pullon pintaa

Sormi keltainen

Hyväilee hiljaa,

Korkin avaten

Jossain ovi käy

Ja koira haukahtaa

Joku vetää WC:n,

Vanhat putket valittaa

ääniä yön yksin kuuntelen

Ja mietin missä beibi kuljet,

Kauaa yksin kestä en

Mä päivät kestän kyllä,

Vaan yksin iltaisin

Kuin vanha narri kiinni jään muistoihin

Ja sama vanha tarina,

Kuin alkais alusta taas

Sä voit vihata, rakastaa,

Kärsiäkin vaan unohtaa

Et saa milloinkaan

Tuhkakuppi täyttyy ja lasi tyhjenee

Puhelin ei soi ja yö vain pitenee

Mä käärin sätkän

Ja sohva narahtaa

Ja mietin miksen beibi osaa

Sua jo unohtaa

Kuin savurengas joka ilmaan hajoaa

Tai vanha laulu jota valmiiksi en saa

Humphrey Bogart oven suussa hymyilee

Ja sanoo:

Sellaista se on,

Yks tulee toinen menee

Sellaista se on,

Yks tulee toinen menee

[oodlenoodleroodle]

Trasekin pikkujoulut

[Facebookista löydettyä] Helsingin Liisankadulla, Kaisaniemen puiston vieressä on Harry's, ja Harry'sissa on hämyinen, salainen takahuone! Täällä vietämme Trasekin pikkupikkujouluja ma 18.12. klo 19 eteenpäin! Tilaa siis tiskiltä mukaan vapaavalintainen (omakustanteinen) juoma - suosittelemme glögiä - ja suuntaa peremmälle tiskin takana olevasta oviaukosta! Rentoa seurustelua ja biljardipöytä odottavat sinua. Tämä ei ole vertaistukitapaaminen tai virallinen tilaisuus, eikä meillä ole mitään agendaa illaksi, mutta voit tietysti kysyä, jos mielessäsi on jokin tietty transaiheinen kysymys! Tilaisuus on ilmainen ja avoin kaikille, joita Trasekin toiminta koskettaa - trans, muu, agender, inter, epävarma, liittolainen, läheinen, tervetuloa! Tiloissa on sp-neutraali WC ja baariympäristöstä johtuen tilaisuus on K-18. Harry's on valitettavasti esteellinen, sillä kadulta menee portaat alas baariin ja WC-tilaan on myös pari porrasta. Kehotamme jättämään vahvasti tuoksuvat tuotteet pois, sillä monella meistä saattaa olla tuoksuyliherkkyyttä.

[kkosola]

Ruoka ja juoma

Ruokapaikan valinta on jotenkin aina yhtä vaikeaa. Jos kulman takana onkin jokin parempi paikka?

Muutama mainio on täältä löytynyt:

Indocine kitchen Fort St Maittavaa pho-keittoa. Valtava saavillinen, jonka hinta ei päätä huimannut. Kiva sisustus.

Cafe Hanoi Cnr Calway & Commerce St Valtavan hyvää vietnamilaista. Tilasin tuollaisen pannukakun, joka syötiin salaatinlehteen käärimällä ja dipattiin kastikkeeseen. Varmaan paras lounas tällä reissulla. Jälkkäriksi vietnamilainen soijadonitsi karamellikastikkeella.

Hokey pokey -jäätelö Täkäläiset ovat kovia jäätelönsyöjiä. Hokey pokey on paikallista jäätelöä, joka sisältää hunajakennotoffeeta. Jäätelöä saa vain Uudesta-Seelannista, sitä ei haluta viedä ulkomaille vaikka kysyntää olisi. Hyvää ja valtaisa annos.

Gin room Vulcan lane Ihana, hämyinen drinkkibaari ravintolakadun yläkerrassa. Täälläkin osataan tehdä näyttäviä drinkkejä, kuvissa Birds & The Bees ja French Martini (suosikki!). Musiikki oli kiva sekoitus uutta ja vanhaa. Ginilaatuja oli 2 sivua; en tiennyt, että GT:n tai martinin voi tehdä niin monesta eri vaihtoehdosta.

[arikuosmanen]

Neljän ruuhka Hämeenpuistossa! – “Biisiä on kuunneltu Spotifyssa kolmessa viikossa jo 20 000 kertaa” (Tamperelainen)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Ääreen Syvän Joen.

Arto Tammisen Neljän ruuhka oli julkaisuvuonnaan 1994 ja pitkään sen jälkeen iso hitti. Nyt tamperelainen Tomi Nordlund & Syvä Joki nostaa kappaletta uudelleen: orkesterin versio laulusta ilmestyi tämän kuun alussa.

– Biisiä on kuunneltu Spotifyssa kolmessa viikossa jo 20 000 kertaa, mikä on tosi ilahduttavaa. Syyskiertueen ohella aloittelemme kakkoslevymme äänityksiä. Näyttäisi siltä, että albumista tulee Maisemia-esikoista hämyisempi ja särmikkäämpi, Tomi Nordlund kertoo.

Se, onko bändi hämyinen ja särmikäs, vai juuttuuko Tomi Nordlund & Syvä Joki Hämeenpuiston ruuhkaan, on testattavissa O’Hara’sissa perjantaina.

Tomi Nordlund & Syvä Joki O’Hara’sissa pe 27.10.

http://ift.tt/2i1fAdN

from WordPress http://ift.tt/2y2UOAC via IFTTT

[mammasvaatteet]

Nooran Narinoita osa 8 – Vanhemmat vaihtaa vapaalle

Tää on se hetki kun heitän aivan vuosisadan ylävitoset itselleni, teen aaltoliikkeittä niin ettei oo koskaan nähty ja twerkkaan yksikseni niin että heikompaa hävettäisi. Miksikö? No siis ihan normistikin oon sellainen vähän latvasta laho, jonka muumit on karannut laaksosta ja penaalissa aina vain helkkarin tylsiä kyniä, mutta on mulla tällä kertaa ihan oikea syykin. Nimittäin, me päästään vihdoin ja viimein viettämään aikuisten viikonloppua. Lapset hylätään mummolaan, niin kuin huonojen tai vähintäänkin keskinkertaisten vanhempien kuuluukin ja ei muuta ku äkkiä kaasu pohjaan ja niin kauas kuin bensaa riittää… ja sehän riittää tasan tarkkaan Rukalle, elikkäpäs Kuusamoon. Dannyn sanoin…

”Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo”

Ja Kuusamohan kutsuu! Viikon jo Danny hoilannut kuin rikkinäinen levy kuinka se Kuusamo oikein kutsuukaan minua. Mahtava korvamato, kiitos Danny! Toivottavasti sain sen tartutettua sinullekin, ehhehheh! Varmaan pitäisi tuntea huonoa omatuntoa siitä, että ”hylkään” lapseni hemmottelevan ja rajoja vieroksuvan mummon luokse viikonlopuksi ja lähden itse pitämään vuosisadan hauskaa, mutta en kerrassaan vain kykene. Tälläkin hetkellä olen suorastaan purskahtamassa hysteeriseen ilon itkuun, kun mietin kuinka maata järisyttävän hauska viikonloppu meillä on ukkelin kanssa tiedossa. Luukutan Robinia ja se menee näin:

”Meil on hyvä jengi koossa taas, ei todellakaan olla synnytty oottamaan. Tää on parasta just nyt, parasta just nyt. Tää on parasta just nyt”

Varmaan nyt jo kaikille tuli selväksi, että olen niin loputtoman iloinen, että aivan laulattaa! Mutta silloin pitää hoilata kun siltä tuntuu, joten siitäpä syystä aion kertoa teille tulevan viikonlopun (oletettavat) kohokohdat musan kera.

Ensinnäkin, hyvällä ystävällämme Makella on syntymäpäivät ja siten ensimmäisenä Rukalle saavuttuamme korkkaamme jotain maidon kaltaista, kilistelemme Maken ja yhteisen viikonlopun kunniaksi ja laulamme kuin Marilyn Monroe Kennedylle konsanaan…

”Happy birthday to you, happy birthday to you, happy birthday dear Make-pupsukka, happy birthday to youuuuuuu…”

Lauantaina päivällä vuorossa on laskettelua ja kaikkihan tietää kuinka Urpo Vesa on rinteessä. Siihen sopii erinomaisesti seuraava rallatus, jota Oilinkin kanssa olemme kotosalla pariin otteeseen hoilanneet…

”Ja niin kuin tuuli konsanaan hän syöksyi alaspäin. Ei aavistanut ollenkaan et voisi käydä näin. Kas satakunta volttia hän teki ilman holttia. Ja *persheelleen hän kinokseen näin lensi suksineen.”

Launtai-iltana naiset tietenkin tälläytyy ja miehet saunoo ja kylpee paljussa. Samalla kun me tytöt puhutaan politiikkaa pojat vertailee niiden ruttuisia sormia. Taustalla pauhaa…

”Nyt poika saunoo se kylpee, se laulaa ja huutaa kannusta samppanjaa Meidän poika on tullut kotiin Nyt poika saunoo se valvoo se riekkuu ja rällää katseella mällää Meidän poika on tullut kotiin.”

Lauantai-illan kruunaa varmaan jokin hämyinen karaokebaari, jossa liiallinen maidonjuonti on sumentanut arvostelukykyä ja päätämme laulaa…

”Aikuinen nainen mä oon, en enää eksy maailman tuuliin. Liittomme vahvistukoon, tahtoisin jatkaa hyvin alkanutta matka”

Ja aivan kuten kaiken sen tälläytymisen jälkeen olimme omasta mielestämme kerrassaan maailman upeimpia naaraita, Paula Koivuniemen ”aikuinen nainen” kuulostaa käsittelyssämme vähintäänkin enkelten laululta.

Sitten kun me herätään sunnuntaina aamulla Vesan kanssa aivan rauhassa ilman lapsien kiljumista Rukan talviseen maisemaan, Vesa aloittaa aamuun laulaa luikauttamalla mulle vähän Pepeä ja se menee näin:

”Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin…”

Se laulaa sen mulle aivan täydellisellä Pepe-äänellä alusta loppuun asti samalla kun se näyttää ihan Jason Stathamilta, Channing Tatumilta tai Vin Dieseliltä. Tästä eleestä äärettömän otettuna, mun täytyy tietenkin antaa oma vastine. Meen ihan paniikkiin enkä siihen hätään keksi mitään muuta, joten laulan…

”Sinussa on roimaa alkumiehen voimaa kanna minut metsään apinamies! Suojaan oksan haaraan kantaa saisit naaraan oisit mulle suurin apinamies, kenties!”

***

Meitä on lähdössä reissuun niin mahtava jengi, että jos ei muuta niin nauraa saa ainakin niin, että Vesan salilla vetämä vatsalihastreenikin kalpenee siinä rinnalla. Ei muuta kuin adios amigos…! Nyt mä lähden pakkaamaan, joten se on ”over and out”. Palataan astialle taas sitten kun olemme toipuneet reissusta ja tekee mieli NaristaMarista jotain turhanpäiväistä. Ei muuta kuin huippua viikonloppua kaikille. Ja jos satut olemaan Rukalla niin VARO! Me ollaan se liian äänekäs porukka, jolla on tosi huonot ja luultavasti hieman alatyyliset jutut…

The post Nooran Narinoita osa 8 – Vanhemmat vaihtaa vapaalle appeared first on Mammablogi.fi.

from WordPress http://ift.tt/2jyaTaK via IFTTT

[mattiastolvanen]

Twilight time, hazy winter scenery of Vanhankaupunginlahti seen from Kivinokka, Helsinki, Finland, hämyinen talvipäivä Vanhankaupuninlahdella, January 2016 tammikuu.

[kkosola]

Eau-de-Vie 1 Malthouse Lane

Koko päivän kävelyn jälkeen katsoin ansainneeni drinkin. Listan ensimmäinen suositeltu baari Eau-de-Vie näytti olevan kotimatkalla aika lähellä. Karttasovellus ohjasi ensin väärälle pikkukujalle, ja ihmettelin miksei ovet aukene. Tai siis sitä salakapakan mitenkään merkkaamatonta ovea ei löydy.

Olin jo luovuttamassa, mutta kun oikea kuja löytyi, löytyi ovikin helposti. Tulin juuri oikeaan aikaan, paikka oli jo täynnä, mutta jonoa ei vielä ollut paljon.

Mikä paikka! 20-luvun jazz soi, henkilökunta oli pukeutunut aikakauden tyyliin, sisustus oli sopivan hämyinen ja paikka salakapakkamaisen sokkeloinen.

Juomalistoja oli 2: viskit ja drinkit. Molemmat olivat paksuja kirjoja, luulen, etten ole missään nähnyt niin monta eri laatua alkoholia.

Drinkkien teko oli enemmän show kuin tilauksen täyttäminen: välillä paloi bunsen-lamppu, välillä höyrysi nestemäinen typpi tai hiilihappojää. Juomia tarjoiltiin niin simpukankuoresta, hopeatuopista, kuparimukista kuin labralaseistakin. Aineksina olivat tonka-pavut, hedelmäpyreet, kukat, karkit, feikkitupakansavu..

Kokeilin kahta laatua: Autum Leaves, joka tarjoiltiin morsiusharso-koristeen kanssa ja Aviator, jonka reunalla oli hattarapilvi. Huomaa pilveen lentävä paperilentokone.