#suomessa

[bitter-13-suite]

Life can sometimes be good, especially when there's music around.

[kindlyanni]

Hallitus aikoo nostaa painettujen ja digitaalisten kirjojen ALVia 10% -> 14%. Käykää pliis allekirjottamassa tämä kansalaisaloite tätä ALV-nostoa vastaan!

[huolestunutananas]

Vastatkaa sillä perusteella mitä uskoitte lapsena/silloin kun ekaa kertaa kuulitte näkistä

[vieraslaji]

tän kirjan oudoin osa on se jonka kirjailija, arvostettu lakimies, myöntää ettei tiennyt sanaa "slug" ja piti etsiä sitä. sit se selittää merkitystä lukijille, niinku meitäkin ei tiedetty. anteeks??

[artharakka]

Your art just absolutely never fails to hit! It's so inspiring and beautiful and gives the same vibes as playing Skyrim or Zelda BOTW for the first time (koska se on innostavaa ja kotoisaa niin kuin open world täynnä seikkailuja, yksityiskohtia ja tarinoita).

You are very skilled and inspire me to do more art and improve as well! <3

Oh thank you! 🧡 I just happened to tell in the previous ask that Skyrim is one of my comfort games, I love the rustic, detailed but not too bright and clustered atmosphere. So I really love this comparison and compliment 🧡

And gosh as a mostly self taught artist it really means a lot to inspire people <3 I wish you a lot of inspiration with your art!

(Ja kiitos myös suomeks 🧡 mua on aina innostanu tehdä ennen kaikkea tarinoita ja ihanaa jos mun kuvituksista tulee samanlainen fiilis kuin näissä maailmoissa kulkemisesta)

Here's a really small painting of Skyrim's Rift-like landscape, because it's my favourite hold

[hiidenneiti]

Edelfeltin epäonninen opintomatka Roomaan vuonna 1876 on sellainen draaman kaari että luin siihen liittyviä kirjeitä kirjaimellisesti välillä sormien lävitse, ahdisti niin paljon!!

Eli siis: Edelfelt (22 v.) päättää lähteä Helsingistä Pietarin kautta Roomaan tutkimaan italialaista taidetta. Matkakumppanina on Victor Hoving (30), viipurilainen liikemies/taidekeräilijä. Vaikka Edelfeltillä ja Hovingilla on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, niin aika nopeasti tulee ilmi ettei Edelfelt aina nauti matkaseurastaan. Hänen mielestään Hoving on yleensä hauska, mutta toisinaan oikutteleva ja koppava, liian mukavuudenhaluinen, eikä pidä kävelyretkistä. Edelfelt toteaa kirjeessä äidilleen että ainakin reissun alkumatkalla on ollut kamalan tylsää. 

Kun kaksikko pääsee Roomaan niin Hoving sairastuu ja joutuu vuodelepoon. Edelfelt kiertelee seuraavina päivinä yksin kaupungilla, käy läpi gallerioita ja Vatikaanin, ja tutustuu samalla Roomassa asuviin pohjoismaalaisiin taiteilijoihin, mm. tanskalaiseen taiteilijaan Pietro Krohniin (36). Hovingin sairaus vain jatkuu ja jatkuu, ja samoissa tiloissa nukkuva Edelfelt alkaa tuskastua Hovingin äksyilyyn. Sitten myös Edelfeltille nousee kuume. Viimeisessä itse kirjoittamassaan kirjeessä Edelfelt kertoo äidilleen, että joutuu lähtemään sairaalaan mutta Krohn ja muut tuttavat ovat luvanneet huolehtia kaikista asioista, kaikki on hyvin.

Paljastuu, että sekä Hoving että Edelfelt ovat sairastuneet lavantautiin. Edelfelt viettää monta viikkoa kuumehoureiden kourissa (joiden aikana hän mm. uskoi, että hänen äitinsä oli matkustanut Roomaan) sairaalassa. Koko tämän ajan Edelfeltin uusi tuttavuus Krohn on viettänyt päiviä ja öitä sairasvuoteen vierellä tartuntariskistä huolimatta ja kirjoittanut Edelfeltin äidille tilannepäivityksiä. Kun pahin on ohi ja Edelfelt on toipunut sairaalassa kuukauden, Krohn paljastaa tälle että Hoving kuoli jo viikkoja sitten! Edelfeltin äiti oli toivonut, ettei hänen pojalleen kerrottaisi asiasta ennen kuin tämä vahvistuisi. Edelfelt ottaa matkakumppaninsa kuoleman hyvin raskaasti.

Krohn pitää edelleen seuraa Edelfeltille melkein joka päivä jopa siihen pisteeseen asti, että kun Krohnia ei näy joku kerta, haikailee Edelfelt tämän perään. Krohn murehtii Edelfeltin paranemisesta eikä anna tämän rasittaa itseään, hän muun muassa kirjoittaa Edelfeltin sanelemat kirjeet tämän puolesta, kieltää tältä portaiden nousun monta kertaa päivässä, ei päästä tätä katsomaan ilotulitusta koska ne ovat niin myöhään illalla, jne. Edelfelt ihailee Krohnia suunnattomasti, hän on yllättynyt miehen iästä koska tämä on niiiiin nuorekas, arvostaa tämän tietotasoa ja sivistystä taiteen suhteen. Kun Edelfelt on toipunut tarpeeksi, Krohn esittelee tälle uudestaan Rooman ja Firenzen nähtävyydet, ja he matkustavat yhdessä Kööpenhaminaan tapaamaan Krohnin perhettä, mistä Edelfelt jatkaa kotiin Suomeen.

Krohnin ja Edelfeltin ystävyys kukoistaa vielä tämän jälkeenkin, ja Krohn sanoo pari vuotta myöhemmin Edelfeltille että se aika kun hän huolehti sairaasta Edelfeltistä oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Snif snif.

Edelfeltin Roomassa piirtämä kuva nukkuvasta Krohnista:

[surkeasilakka]

Lahtinen osaa ommella ja sekös vasta on hyödyllistä :) Keep Readingin alla sarjiksen tekstit, tässä on pientä printtiä :'D

R: Määttä, joko lähdetää?

M: Jos menet jo edeltä. Lahtinen lupautui korjaamaan liivin napin.

(L: Puuttuuko tuosta nappi?

M: Ai. Taitaahan siitä.

L: Ethän sää ilman sitä ulos voi lähteä. Mää korjaan sen, ei mee kun hetki.)

R: Ahaa... No, se-elvä sitten. Moi!

M: Jämpti on.

L: Jämpti, jämpti. Turha sitä on huonosti tehdä.

M: Kiitos, Yrjö.

[puuta-heinaa]

Kultsa 1 & 2

Tämä on nyt suomeksi koska tämä ei ole millään tavalla originelli saati muita kiinnostava teksti, joten se on nyt ihan suomeksi. Kolmannella kotimaisella there is however quite amazing ai translation after just about 15 paragraphs.

Kertakaikellisesti niin eriskummallinen keikanjälkeinen tila, että olen pysytellyt käytännössä kokonaan pois tumblrista, ja keksinyt kaikkea muuta puuhasteltavaa. Olen luoja nähköön pistänyt mm. uusiksi kesägarderoobini ompelukoneen äärellä ja lukenut kolmesataasivuisia kirjoja useamman kappaleen.

Kulttuuritalo 1 ja 2. Kaikki on varmasti kerrottu. Siksi kerronkin ihmiskohtaamisistani.

Tapojeni vastaisesti ryykäsin lauantaina pizzalle ennen keikkapaikalla käyntiäkään saman tien kun kutsu kävi Juustosämpylät-kanavalla. Tapojeni mukaisesti lähdin sentään serkkuni luota vasta siinä vaiheessa kun olisi ollut hyvä olla jo perillä, mutta olin melko ajoissa paikalla. Pizza oli hyvää ja seura.

On jotenkin vinha tunne kun menee keikkapaikalle, missä ei sikäli pitäisi olla yhtikäs ketään tuttua, ja yhtäkkiä jono on täynnänsä ihmisiä ympäri Eurooppaa, joiden kanssa on joskus jutellut yhden sanan discordissa tai tumblrissa, ja heidän kanssansa on asiaankuuluvaa ja luontevaa jutustella, koska samaa joukkoahan tässä ollaan. Sain myös faniprojekti-perhosen ja nimeni isoon perhoseen! Ja tarroja!

Palasin leiripaikkaani, vedin puolen tunnin rentoutusharjoituksen "älä vaan sano yhtäkään sanaa sillä minä en ole tavoitettavissa" -saatesanoin silmät kiinni lattialla, jonka jälkeen tälläydyttiin serkkuni kanssa oikein vain asianmukaisesti keikkailtaa varten! Eputin glamin rinnalla jäin itse toiseksi, vaikka hologrammi-highlighteria lainasinkin pinkkien ja glitteristen rajausten kaveriksi.

Tuttuuden kokemus jatkui keikkapaikalla, jossa tunnistin ihmisiä muutamien penkkirivien päästä, jonne säntäsin lämppärien välillä jutustelemaan ja piirustustaidetta kehumaan - ja sain parin minuutin piirroksen Nacesta! Vaihdokkina annoin ananaslonkero-fanirannekorun.

Joker Out itse oli ehkä hieman vaisu ekana iltana, ja niin olin kyllä itsekin penkkirivissäni sekä kaikki ympärilläni. Ympärilläni-istujat streamasivat tai muuten kuvasivat koko jumalan keikan, ja vaikka itsekin katson toisinaan streameja, se ei ole mukavin paikka olla laulutaitoisena ihmisenä, etenkään istumakatsomossa.

Hojan!!!

Keikan jälkeen lisää rannekorujen vaihtelua sekä sellaista sopivalla tavalla sosiaalisesti kiusallista kanssakäymistä muiden joker out-fanien kanssa. Itse mm. feilasin kuuluisan kengännauha-linen selittämällä ummet ja lammet omieni heijastusominaisuuksista, kunnes tajusin varastaneeni ne presidentiltä, ja toisaalta meinasin potkaista erästä pöydän alla sääreen, kun hän kehui fanirannekorujani sanomalla "nämähän on siis yleensä aivan kauheita, mutta nämä sinun on kyllä upeita!!" pöydässä, jonka äärellä oli fanirannekorujen suurtuottajia.

Villapaitani (molemmat) saivat kehuja molempina päivinä, ja melkeen aina kun sanoin että oon kirjoittanut sille ohjeenkin jos kiinnostaa itse kokeilla, oli vastaus, että tiedän, olen nähnyt sen! Hupaisaa sinällään että tavoittavuus on ollut niin suurta, vaikka ymmärrän toki että sellaiset ihmiset tulevat tuttuudenhuumassaan varmiten kehumaan, jotka ovat sen tumblrissa sattumalta aiemmin nähneet. Myös Damon Baker-turvavillapaidan tunnistivat tunnistajat, enkä osaa oikein sanoin ilmaista, miltä tuntuu kun ei tarvitse selittää ja tällaiset külttuuriset referenssit välittyvät tuosta noin vaan.

Sunnuntaina ryykäsin jonoon taas noin puoli tuntia myöhemmin kuin oli ollut vakaa aikomukseni, tällä kertaa itsekseni, mutta faniprojekti-lappua kännykän salamaan etsiessäni törmäsin Tuttuun Kasvoon jonossa, ja röyhkeästi kävin seuraksi ja tiettävästi tämä oli ok. Tämä oli ehkä hirveä ratkaisu kaikkien muiden kannalta, sillä tätireivaus saattoi traumatisoida kaikki ympärille permannolla osuneet. Hyvittelin kyllä ihmisiä fanirannekkeilla, mm. varmaan ainoat itseäni vanhemmat ihmiset permannolla saivat sammakko-bojan -rannekorut. Tätireivaus ei muiden harmiksi rajautunut keikkaan, vaan siitä ""nautittiin"" jo tunnelmamussiikkin aikana.

Piano-Padamin mainitsen koska ÄÄPWKÅAÄÄÄAÄÄAÅAÅÅÅÄÖÄÖÄÅÅÅÅAÅAÅÅAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Ruisrock-ilmoitus. Prinsessa-Kris. Krisin NGVOT, kupla-Jure jälleen uudessa villapaidassaan, Nacen lasit. Kaksi encorea????

Keikan jälkeen jutskailin jälleen tuttujen, uusien tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Huusimme biisilistoista, vaihtelimme rannekoruja. Siis kaiken kaikkiaan aivan uskomaton tunnelma ja toisaalta taas sellainen hyvä merkki siitä että internetissä kannattaa vastoin kaikkia ohjeita roikkua.

Palautusruokana täti-ihmiselle sopiva alennus-coleslaw sekä voisilmäpulla, sekä noin 1 litra elektrolyyttijuomaa...

Seuraavat päivät vietinkin sitten pastilli suussa ääntä palauttaen ja kauratyyny moshausniskaa pehmitellen, sekä kätkiessäni tätä kaikkea sydämeeni ja tutkistellen sitä kuin neitsyt Maria konsanaan.

Incredibly peculiar post-concert state, I've practically stayed completely off Tumblr, and come up with all sorts of other things to do. For heaven's sake, I've even revamped my summer wardrobe with a sewing machine and read several three-hundred-page books.

Kultsa 1 and 2. Everything has surely been told. That's why I'm talking about my human encounters.

Against my habits, on Saturday, I devoured pizza before even going to the concert venue when the call came on the Cheese Roll Channel. In line with my habits, I left my cousin's place when I was already supposed to be at the pizzeria. The pizza was good, and so was the company.

There's a strange feeling when you go to a concert venue where you shouldn't know anyone, and suddenly the line is filled with people from all over Europe whom you've talked to briefly on Discord or Tumblr, and it's appropriate and natural to chat with them because we're all in the same group. I also got a fan project butterfly and wrote my name on a big butterfly! And stickers!

I returned to my campsite, did a half-hour relaxation exercise of 'don't say a word because I'm not available' with my eyes closed on the floor, after which my cousin and I got ready properly for the concert! Next to his glam, I was second, though I did borrow hologram highlighter to go with my pink and glittery eyeliner.

The sense of familiarity continued at the concert venue, where I recognized @mitamicah a few rows away, so I rushed over between warm-up acts to chat and compliment artwork - and I got a two-minute drawing of Nace! In exchange, I gave a pineapple cider fan bracelet.

Joker Out was perhaps a bit subdued on the first night, and so was I in my seat and everyone around me. The people around me were streaming or otherwise recording the whole darn show, and although I sometimes watch streams myself, it's not the most comfortable place to be as someone who can sing, especially in the seated section.

Hojan!!!

After the concert, there was more bracelet swapping and such socially awkward interaction with other Joker Out fans. For instance, I failed miserably in explaining the famous shoelace line by rambling about the reflective properties of mine, until I realized I stole them from the president, and on the other hand, I almost kicked someone under the table when they complimented my fan bracelets by saying 'fan bracelets are usually awful, but yours are really great!!' at a table where there were fan bracelet producers.

My sweaters (both) got compliments both days, and almost every time I said that I've written a pattern for it, if they're interested in trying, the response was 'I know, I've seen it!' It's amusing how widespread the reach has been, though I understand that those people who have stumbled upon it on Tumblr are more likely to come say hi and praise in person. The Damon Baker safety sweater was also recognized by some, and I can't really express in words how it feels when you don't need to explain and these cultural references are just understood around you amongst strangers.

On Sunday, I joined the line about half an hour later than I had intended, this time alone, but while searching for my fan project piece of paper for the flashlight on my phone, I bumped into a Familiar Face (@arctixout ) in the line, and boldly joined her. This might have been a terrible decision for everyone else, as our grannie raving might have traumatized everyone on the floor around us. I did compensate people with fan bracelets, even gave frog-bojan -ones to probably the only people older than me on the floor. The grannie raving, much to others' annoyance, didn't limit itself to the concert but was "enjoyed" during the dj set too.

I mention Piano-Padam because ÄÄPWKÅAÄÄÄAÄÄAÅAÅÅÅÄÖÄÖÄÅÅÅÅAÅAÅÅAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Ruisrock announcement. Princess-Kris. Kris's NGVOT, Bubble-Jure in his new sweater, Nace's glasses. Two encores????

After the concert, I chatted again with familiar faces, new acquaintances, and strangers. We shouted about the setlists, swapped bracelets. So, all in all, an unbelievable atmosphere and on the other hand, a good sign that it's worth hanging around on the internet against all advice.

As recovery food, I had a discount coleslaw and a bun, and about 1 liter of electrolyte drink...

The following days were spent with a lozenge in my mouth, restoring my voice, softening my neck with an oat pillow, and treasuring all of this in my heart, pondering it like the Virgin Mary herself.

[neroushalvaus]

Mä oon nyt julkassu tämmösiä vanhoja suomalaisia Beatles-juttuja, lisättäköön vielä tähän se, että 1965 Suosikki julkaisi uutisankan, jonka mukaan kaikki Beatlesin jäsenet olisivat juuri menneet naimisiin samassa kappelissa yhtä aikaa, ja Ringo Starrin olisi napannut heilakseen turkulaistyttö nimeltä Ritva Mäenpää (jonka nimi kyllä muuttui Marjaksi kesken jutun).

Tässä kaunis rakkaustarina vielä selkeämpänä:

Suosikki kirjoitti myös (suora lainaus):

"Lisäksi Paul järjesti, että Suosikki sai maailman yksinoikeudet The Beatles -yhtyeen kaikkien jäsenten vihkimistilaisuuden kuvaukseen kolmesta (huom: 3!) miljoonasta dollarista. Neloshäät! Se on tyypillistä beatlemaniaa. Jotain sellaista, mitä vain b-aivot voivat keksiä."

Loppuun vielä 13-vuotiaan Anja Päivärinnan sydäntäsärkevä reaktio tähän mitä julmimpaan pilaan, kirjasta Yeah! Yeah! Tässä tulemme! Beatles Suomessa :

[karvoja]

Mä voin tehä ihan mitä mä haluun!

Mä voin esimerkiksi tilata itselleni synttärilahjan pari kuukautta etukäteen jos mä niin tahdon. Ja niin mä tahdon!

[kindlyanni]

Nyt on kyllä hyvä ja tärkee dokkarisarja Suomen queer-historiasta yms Ylellä ja Areenassa.

[oodlenoodleroodle]

Joka miekalla meluupi, miekan kautta kaatunepi.

Mattias Salamnius (1600-luku), Ilo-Laulu Jesuxesta CAP. IX

[i-havenothingelsetopost]

vesijärvi on niin hupsu paikannimi. niinku. se, mikä tekee tän järven niin erityiseks että se saa siitä nimensä, on se, että siinä on vettä

[vieraslaji]

ugh whatever, jatkan vaan kuuntelemasta john deanin omaelämäkertaa koska mulle käy Erikoismielenkiinnostus Aika just nyt