#mindyne

[caeliangel]

IMAGE ID. 2 rectangular flags with 8 stripes. The first flags stripes are, in order: purple, light purple, light green, blue, violet, almost black purple, light purple, almost white purple. The second flags stripes are, in order: hotpink, pink, yellow, green, blue, dark violet, pink, almost white pink. END OF ID.

୨୧ • mindyne & findyne (own take)

︵︵︵︵︵︵★ ꒱ explanations :

My own takes on the flags for mindyne and findyne!

PT. mindyne & findyne (own take). explanations. My own takes on the flags for mindyne and findyne. END OF PT.

[losergendered]

ID: a set of 4 images in 2 pairs. each has one image of the listed star vs the forces of evil character with a white outline in front of their corresponding flags, and a second image which is a blank flag splice. END ID

Marco Diaz from Star vs. The Forces of Evil is an autistic genderfrect, masc+neu-presenting, mascinique, transmasc femme, GNC man/woman evenic, apolladox, nerdimasc, casunfem, hoodieboy, biadarmam, panmodal, abdulien, coffinwoodaesic, transfemmasc ottewink, ghostminic, horrostalnoia, universcover, venturegender, advendthesia, hoodiecomfic, boygirl gendersatyret, transfloral, lexeloverboyic, princessandyica, mindyne bellussexual, miagastic violilian with OCD, and generalized anxiety! E uses he/him, hie/hiem, they/them, ‘e/,‘im, rock/rocks, py/pyx, ca/catta, 🪐/🪐s, 🎧/🎧s and, occasionally, she/her pronouns!

As Princess Turdina, she is a magicaboycess, auroracorifem, apanprincesse, princesspresentic, bowsteless, princessthesia, starlullaphrasia, magicuic, femme pan gaybian, veldarcetian, sylphigast, ruby transfemmasc, butch-femme boyfemme, fem+neu+xen-presenting, bigender, gendersylphen, flamunmasc, findyne, flamboricesse, rosgirlera, gatomiric, boygirlroyalic, advendthesia, girlboy genderselkier femmerosboy who uses she/her, shy/hyr, star/stars, lyr/lyra, pearl/pearls, su/sucre, tapi/pioca, frill/frills, 💫/💫s, 💥/💥s, 🫧/🫧s and, occasionally, he/him pronouns!

Both of them are genderfaenan and genderlotul as well!

For 🌖☄️ anon!

[mogai-sunflowers]

🌻findyne and mindyne!🌻

findyne-

an identity where someone with more than one gender and/or gender alignment/quality, views both/all their genders/alignments/qualities through the lens of their femininity. they have gender that reaches outside of femininity, but that gender is still feminine in nature to them.

for example, someone who is both fingender and experiences masculinity and xeninity, but experiences all three of those things in a feminine way, not a masculine or xenic way. it’s an identity for those who experience their masculinity, neutrality, xeninity, or other genders/gender qualities through the lens of their femininity

[Image ID: A flag with seven equally-sized horizontal stripes. From top to bottom, the colors are hot pink, red-orange, yellow-orange, white, turquoise, purple, and deep purple. End ID.]

🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻

mindyne-

an identity where someone with more than one gender and/or gender alignment/quality, views both/all their genders/alignments/qualities through the lens of their masculinity. they have gender that reaches outside of masculinity, but that gender is still masculine in nature to them.

for example, someone who is both mingender and experiences femininity and xeninity, but experiences all three of those things in a masculine way, not a feminine or xenic way. it’s an identity for those who experience their femininity, neutrality, xeninity, or other genders/gender qualities through the lens of their masculinity

[Image ID: A flag with five equally-sized horizontal stripes. From top to bottom, the colors are light pink, grey-green, medium turquoise, purple, and deep purple. End ID.]

🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻🌻

terms and flags by me :3

[drrubinspomade]

#mindyn collette

SUP SUCKA

If you dig this pic we’ve found  online, u should investigate the creator/subjects of the above work and   find them, fan them, follow them, hire them.

If you’d like us to remove, or you know who made this so that we can credit, DM. Thanks. Greetings from Los Angeles.

www.DrRubinsPomade.com

[muffintrapnano2010]

6.4 Kesäkuu ja kokeet

Kevään päivät tuntuivat pitkiltä. Tuntien lisäksi ei ollut muuta tekemistä kuin syödä ja tehdä läksyjä. Mindy ja muut yrittivät pitää itsensä virkeinä pelaamalla shakkia ja toista velhopeliä nimeltä räjähtävä näpäys. Toukokuu oli silti Mindyn elämän tuskaisin. "Eikö tämä ikinä lopu? Läksyjä läksyjen päälle." "Älä valita", Jessie tiuskaisi. "Sinun ei sentään tarvitse harjoitella vielä loitsuja ja muodonmuutoksiakin." Jessien kasvot olivat tuimat ja hän katsoi Mindyä pelottavasti. "Anteeksi. Minä vain tarkoitin että on kauheaa kun emme pääse kunnolla ulos tai mitään." Kaiken kukkuraksi Verso kertoi heille että tulossa oli kokeet. "Mitkä?" "Lukuvuoden päätöskokeet tietysti. Täytyyhän meidän selvittää mitä olette oppineet tänä vuonna. Jokaiselle aineelle on oma koepäivänsä. Ne alkavat ensi viikolla." Mindy alkoi lukea paniikinomaisesti. Miten hän voisi uudestaan muistaa kaiken sen mitä oli vuoden aikana oppinut? Kirjoja oli kauheasti ja etenkin Lockhart varmasti kysyisi vain lisää nippelitietoja omista seikkailuistaan. Kokeet lähestyivät ja kolme päivää ennen ensimmäistä koetta Mindy otti kirjat aamiaisellekin mukaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa lukemista kun McGarmiwa asteli jälleen puhujankorokkeelle. "Minulla on hyviä uutisia", hän sanoi ja salissa puhkesi innostunut meteli. "Voi sano että alruunat ovat valmiita tai jotain", Mindy rukoili hiljaa. McGarmiwa kertoi hurraavalle salille että alruunat olivat viimein valmiita ja kangistuneet voitaisiin virvoittaa samana iltana. Mindy hurrasi ja huusi muiden mukana ja oli näkevinään hymyn myös McGarmiwan ankarilla kasvoilla. Hän nousi ja halusi mennä jakamaan ilonsa myös Ginnyn kanssa, joka oli koko kevään näyttänyt jälleen pahoinvoivalta ja itkuiselta. Mindy pomppasi ylös ja lähestyi Rohkelikkojen pöytää. Hän näki Ginnyn punaisen tukan ja sitä vastapäätä Harryn mustan hiuspehkon. Mindy jäi katsomaan kauempaa miten Ginny keinui edestakaisin istuessaan ja yritti selvästi saada jotakin sanottua. "Anna mennä Ginny", Mindy kuiskasi hiljaa, mutta kohtalo ei ollut hänen ja Ginnyn puolella. Percy saapasteli paikalle ja istui Ginnyn viereen. Ginny lähti samantien istumaan toiseen päähän pöytää. Mindy oli menossa hänen peräänsä, mutta kello alkoi soida ja hänen täytyi palata omaan pöytäänsä. Tähtitieteen opettaja Sinistra odotti heitä viedäkseen heidät ensimmäiselle tunnille. Opettaja näytti nukkuneen huonosti ja hänen hattunsa oli pahasti kallellaan. Oppitunnilla juuri kukaan ei tuntunut pystyvän keskittymään ja kaikki vilkuilivat kelloa odottaen päivän päättymistä ja mysteerin ratkeamista. Matkalla toiselle aamupäivän tunnille Mindy ystävineen ohitti käytävässä Rohkelikkojoukon, jota johti väsyneen ja sekavan näköinen Lockhart. Harry ja Ron puhuivat hänen kanssaan jostain, mutta Mindy ei voinut jäädä kuuntelemaan. Professori McGarmiwan muodonmuutostunti ei ollut koskaan ollut niin tiheätunnelmainen kuin nyt. McGarmiwa yritti käydä koko vuoden asiat läpi yhdessä tunnissa valmentaakseen heitä kokeisiin ja Mindyn sulkakynä suorastaan lensi paperilla hänen yrittäessään kirjoittaa kaiken muistiin. Hän huokaisi helpotuksesta kun oveen koputettiin ja McGarmiwa joutui keskeyttämään. "Ehkä heidät virvoitettiin juuri ja siellä on Verso", hän kuiskasi Jessielle joka nyökytteli innossoissaan ja katsoi ovelle. Ovrlla ei kuitenkaan ollut Sprout vaan hermostuneen näköinen Lipetit. "Rrhtori, tulkaa heti." McGarmiwa kääntyi luokkaan päin ja sanoi kovaan ääneen "Kukaan ei saa poistua ettekä saa päästää ketään sisään. Suljen tämän oven taialla, joten turha edes yrittää." Molemmat opettajat lähtivät samantien ja ovi naksahti kiinni. "Ei vaikuttanut hyviltä uutisilta", Mindy sanoi hiljaa. "Ei se voi olla...", Marleena mutisi ja tuijotti ovea. "Ei se voi." Aikaa kului ja kello lähestyi välituntia. Tutun kellon sijaan käytävillä kajahti McGarmiwan ääni: "Kaikkien oppilaiden on mentävä välittömästi omiin tupiinsa. Kaikkien opettajien on mentävä opettajanhuoneeseen. Välittömästi, olkaa hyvät." Kaikki luokassa katsoivat toisiinsa ja alkoivat kiireesti pakata tavaroita. Jessie koitti avata oven mutta se oli tosiaan lukittu. "Em me päästä ulos", Jessie sanoi ja painoi korvansa ovea vasten kuunnellakseen. "Joku tulee!" hän huusi ja perääntyi nopeasti. Mindy suojautui pulpettinsa taakse ja kurkisti varovasti sen reunan yli. Ovi lensi auki ja McGarmiwa seisoi oviaukossa. "Omaan tupaanne nyt! Jättäkää tavarat!" "Nyt hrti, liikettä." Tuolit kaatuivat oppilaiden rynnätessä ulos ja pitkin käytävää. Eteisaulan poikki ja puuskupuhien tunneliin. Kaikkialla näkyi juoksevia oppilaita ja linna tuntui tärisevän askelista. McGarmiwa viiletti heidän mukanaan ja erosi ala-aulassa opettajanhuoneen suuntaan. Mindy ja toiset istuivat hermostuneina odottamaan oleskeluhuoneeseen. Cedric ja pari muuta vanhempaa oppilasta piti vahtia sisäänkäynnin edessä taikasauvat valmiina. Kukaan ei sanonut mitään ja hiljaisuus tuntui painostavalta. "Joku tulee", Cedric sihahti ja kaikki säpsähtivät. Tunnelin päässä narahti kun taulu siirtyi ja lyhyt pyylevä hahmo tuli tunnelista. Sr oli heidän opettajansa Verso. "Laskekaa sauvanne", hän sanoi voimattomasti. "Hirviö on iskenyt jälleen ja rehtori on määrännyt koulun suljettavaksi. Juna odottaa teitä huomisaamuna viedäkseen teidät kotiin. Olen pahoillani." Mindy katsoi epätoivoisena ystäviään jotka katsoivat takaisin. "Tämä on teidän turvallisuutenne takia. Emme voi antaa teidän enää olla täällä vaarassa. Herätämme tänään kangistuneet ja toivon että saamme mysteerin selville. Voitte palata kouluun sitten, mutta nyt emme voi enää ottaa riskiä." Heidän opettjajansa näytti keräävän voimia ja sanoi lopulta: "kehotan teitä pakkaamaan tavaranne. Illallinen tuodaan tänne oleskeluhuoneeseen." "Kuka se oli?" Ernie kysyi hiljaa. "Jo kolmas Rohkelikko. Ginny Weasley." Mindy kiljaisi hiljaa ja vei nopeasti kätensä suunsa eteen. Alicia oli ollut liemitunnilla hälytyksen tullessa ja heillä oli ollut lyhyt matka oleskeluhuoneeseen. Nyt he odottivat Kalkaroksen tai jonkun tulevan kertomaan mitä oli tapahtunut. Malfoy oli kuitenkin jo muodostanut oman teoriansa: "Minähän sanoin että se tapahtuisi ennnemmin tai myöhemmin. Nyt hirviö on varmasti tappanut jonkun ja tämä koulu laitetaan uuteen uskoon. Voi olla että Kalkaroksesta tulee rehtori ja hän varmasti on tarkempi siinä ketä tähän kouluun otetaan." Malfoy katsoi merkitsevästi Aliciaa joka tuijotti takaisin uhkaavasti. "Tarkoitatko Spinnettiä, Malfoy", yksi Alician huonetovereista kysyi hymyillen ilkeästi. "En sano nimiä, mutta tässä koulussa voitaisiin olla hieman tarkempia", Malfoy sanoi ja Alicia oli kuulevinaan tämän äänessä pientä pelkoa. "On ihan selvää ketä tarkoitat", alkoi toinen oppilas puhua ja tuijotti Aliciaa. "Yksikin kuraverinen luihuisten tuvassa on liikaa. Luihuinen kääntyisi haudassaan jos näkisi millaista väkeä täällä pidetään." "Niin, likaat koko tuvan maineen." Monta oppilasta oli nyt noussut ja kääntynyt katsomaan Aliciaa. Malfoy liikahteli levottamasti menettäessään yleisönsö huomion. Alicia nousi myös seisomaan ja tunsi miten lukuvuoden aikana kertynyt viha ja ärtymys kasvoi hänen sisällään. Hän ei tarvitsisi taikasauvaa. Tulkoot vaikka kaikki. Hänen huonetoverinsa olivat joukon etunenässä ja katsoivat häntä halveksivasti. Alicia virnisti ja sanoi hiljaa: "luultavasti Luihuinen olisi myös ylpeä pienestä luuta-ajelukerhostanne. Onhan tunnetusti erittäin sopivaa mahtaville velhoille ajaa kilpaa linnan ympäri yhden hopeasulmun tähden." Äsken itsevarmoilta näyttäneet tytöt kalpenivat ja katsoivat nopeasti punatukkaiseen luihustyttöön joka katsoi heihin todella vihaisen näköisenä. "Kuka teistä kertoi hänelle?" "Ei me kerrottu mitään!" "Ja kuka sitten älypäät, hän on huonetoverinne. Varmaan kerskuitte hänelle ja hän tajusi koko jutun!" "Mistä te nyt puhutte?" Malfoy korotti ääntään hälinän keskellä. Alicia virnisti itselleen ja tunsi vahingoniloista helpotusta. "Teidät on erotettu!" punatukkainen tyttö huusi Alician huonetovereille jotka perääntyivät ja vetivät taikasauvansa Aliciaa kohti: "Sinä saat maksaa tästä, kuraverinen", yksi heistä huusi kimeästi ja Alicia jännittyi ja perääntyi pitääkseen heidät näkyvissään. "Tulkaa vain!" Tytöt lähestyivät taikasauvat ojossa ja Alicia keräsi raivoaan perääntyen nojatuolin taakse suojautuakseen tarvittaessa loitsuilta. "Käyttekö kimppuuni kolmistaan? Pelkurit!" "Mitä täällä tapahtuu!" Kaikki käännähtivät ympäri katsomaan Kalkarosta, joka oli tullut äänettömästi sisään oviaukosta. "Sauvat pois!" hän sihisi ja tytöt laskivat sauvansa välittömästi. "Mitä tapahtui professori?" Malfoy oli heti kysymässä. "Hirviö on vienyt tytön salaisuuksien kammioon. Tämä koulu suljetaan. Lähdette kaikki pois heti huomisaamuna. Kukaan ei poistu tästä huoneesta. Barret!" Kalkaroksen kutsusta yksi vanhemmista pojista astui eteenpäin. "Tämä tupa on sinun vastuullasi. Jos jotain tapahtuu, otan Luihuiselta henkilökohtaisesti pois sata pistettä." "Ymmärrän professori." Kalkaros poistui kaapu liehuen ja Barret nousi seisomaan pöydälle. "Kaikki jättävät taikasauvansa yöksi minulle! Professorin määräys." "Ei hän niin sanonut", Malfoy vastusti. "Haluatko sinä menettää sata pistettä? Tajuatko että me johdamme tupamestaruutta vain muutamalla pisteellä!" Malfoy mutisi jotai mutta ei vastustanut enää. "No niin vauhtia!" Barret komensi selvästi nauttien vallastaan. Lattialle muodostui summittainen jono ja kaikki latoivat sauvansa Barretin jalkoihin. Kun se oli tehty, illallinen ilmestyi oleskeluhuoneen pöydille. Alicia keräsi lautaselleen ruokaa ja meni istumaan itsekseen nurkkaan nähdäkseen muut. Hänen huonetoverinsa katsoivat häntä jäätävästi ja Alicia päätti jättää menemättä huoneeseensa jos pystyi sen välttämään. Muut söivät nopeasti ja menivät pakkaamaan tavaroitaan. Alicia jäi istumaan ja Barret ei näyttänyt välittävän kantaessaan säkillistä taikasauvoja omaan huoneeseensa. Alicia veti viittansa tiukasti ympärilleen ja kohensi tulta takassa. Hän kuuli takaansa äkkiä rapsahduksen ja kääntyi. Kolme tyttöä näkyi tulenvalossa ja yhdellä heistä oli taikasauva. "Osta aina kaksi kaikkea", sauvaa pitelevä tyttö virnisti ja osoitti sillä Aliciaa. "Häipykää." "Emme, ennen kuin olemme antaneet sinulle pikku opetuksen." Alicia syöksyi äkkiä eteenpäin ja yritti napata sauvan tytön kädestä. Tämä vetäisi kätensä taaksepäin ja ehti antaa sen takanaan seisovalle tytölle, joka perääntyi osoittaen sauvalla Aliciaa. "Seis!" tämä huusi mutta Alicia oli jo tarpeeksi kiukkuinen. Sauva pamahti napsahtaessaan poikki tytön kädessä ja tyttö itse kaatui taaksepäin suoraan nojatuoliin. Alicia katsoi kahta muuta jotka perääntyivät nopeasti. "Mitä nyt?!" Basset ilmestyi poikien ovesta taikasauva kädessään. "Kuulin pamauksen, kuka teistä taikoi?" "Se oli Spinnet!" toinen tytöistä sanoi heti. Alicia astui taaksepäin ja näytti tyhjiä käsiään Barretille. Poika tuli lähemmäs ja näki nojatuolissa makaavan tytön ja tämän kädessä rikkinäisen sauvan, joka savusi edelleen. "Vai koititte pimittää minulta sauvan ja tulla loitsimaan sen jälkeen kun olin mennyt nukkumaan. Huono idea." Barret nappasi savuavan sauvan tytön kädestä ja laittoi sen taskuunsa. "Nyt samantien huoneeseenne ja ehkä en kerro professorille tästä heti aamulla." "Se oli tuon vika, tuon kuraverisen hirviön vika. Hän se taikoi!" Tytöt huusivat yhteen ääneen osoittaen Aliciaa. "Hän muka taikoi ilman taikasauvaa?! Minä olen seitsemännellä vuodella ja tiedän varsin hyvin että se ei ole mahdollista. Hävitkää silmistäni te kolme!" Tytöt perääntyivät ja sulkivat oven perässään. Barret kääntyi Alician puoleen. "Ja sinä. Olet aiheuttanut epäsopua lajittelustasi lähtien. Varmistan että sinut vaihdetaan toiseen tupaan heti ensi vuoden alussa. Tämän yön saat luvan viettää täällä." Poika heilautti sauvaansa ja yksi pidemmistä sohvista muuttui katetuksi sängyksi. "Ja nyt nukkumaan siitä." Alicia ei sanonut mitään vaan meni tyytyväisenä nukkumaan. Tupien vaihto siis oli mahdollista. Hän tiesi täsmälleen mihin tupaan haluaisi. Puuskupuhien oleskeluhuoneessa Cedric Diggory käveli rauhattomana ympäriinäs ja huomasi Mindyn ystävineen vakionojatuoleissaan. "Menkäähän nukkumaan, huomenna lähdemme aikaisin." "Ei meitä nukuta yhtään", Mindy sanoi. "Menkää nyt siitä. Professori käski minun huolehtia teistä." "Ginny oli minun ystäväni!" Mindy parkaisi eikä voinut enää pidätellä kyyneleitä. Hän tunsi jälleen miten Jessie otti häntä käsistä kiinni ja joku muu taputti häntä olalle. Cedric ei sanonut mitään vaan meni pois. "Voi mitä me voimme tehdä?!" Mindy nyyhki pyyhkien silmiään. "Emme mitään nyt", Jessie sanoi hiljaa. "Voimme vain toivoa että opettajat saavat hänet pelastettua." "Mitä he muka voivat tehdä? He eivät ole koko vuonna saaneet mitään aikaan." "He varmasti yrittävät kaikkensa", Jessie sanoi. Hiipuvan tulen kajossa he katsoivat huoneen seinällä olevaa kelloa. Marleena torkahti ja Clairekin näytti nuokkuvan unen ja valveen rajamailla. Mindy tuijotti kelloa ja huomasi että Jessie istui aivan hänen lähellään. "Jessie" "Mitä?" "Luuletko että koulu jatkuu taas ensi vuonna." "Voi, olen varma siitä. En tosin ole varma onko kumpikaan meistä oppilaiden listalla." "Miten niin?" "Jos hirviötä ei saada kiinni, ainoa tapaa jatkaa koulua on päästä tänne pelkästään puhdasverisiä. Eli sinua tuskin otetaan ja minä en todellakaan aio tulla." Mindy katsoi ystävänsä päättäväisiä kasvoja ja hymyili. "Sinullakin on täytynyt olla tosi hankalaa", Mindy sanoi hiljaa. "Minä olen vain valittanut, mutta oikeasti olen todella iloinen että olen saanut opiskella täällä." "En voi sanoa että minulla olisi ollut helppoakaan. Minä uskoin vakaasti että joutuisin väistämättä Luihuiseen. Et varmaan voi kuvitella miten iloinen olen kun lajitteluhattu suostui laittamaan minut samaan tupaan teidän kanssanne. Minusta tuntuu että ensimmäistä kertaa olen tavannut ihmisiä joista todella pidän." "Minäkin pidän sinusta, sinusta on tullut minulle lyhyessä ajassa todella hyvä ystävä." Jessie käänsi katseensa pois ja Mindystä tuntui oudolta. "Tarkoitan siis että olen tuntenut Alician jo pitkään, mutta hän on enemmän kaveri. Tai sillä tavalla. Ginnykin on minun ystäväni--", Mindy lopetti lauseen kesken sillä siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Jessie katsoi yhä muualle eikä Mindy yrittänyt tavoittaa hänen katsettaan. Claire ja Marleena tuhisivat hiljaa. "Voi olla tämä on viimeinen päivä kun nähdään", Mindy sanoi hiljaa ja Jessie nyökkäsi. "Minun tulee ikävä teitä kaikkia." "Emmekö voi lähettää kirjeitä edes?" Mindy kysyi. Jessie kääntyi katsomaan häntä silmät loistaen "tietysti voimme, ja mikä estää meitä tapaamasta lomalla?" "Minulla ei vain ole pöllöä", Mindy sanoi mutta hymyili itsekin. "Se voidaan järjestää", Jessie nauroi ja huitaisi kädellään. He nauroivat yhdessä ja se tuntui oudolta tilanteen ollessa niin kauhea. Mutta sillä hetkellä Mindystä tuntui silti onnelliselta. Jessie ja hänen kaksi ystäväänsä olivat lähellä. Kunpa Ginny ja Alicia olisivat myös turvassa. Mindy huomasi katsovansa Jessietä suoraan tämän tummiin silmiin. Hiilenmustien ripsien välistä tuikkivat syvänsiniset silmät, joiden katse oli vakaa ja rauhoittava. Mindyn kasvot alkoivat kaartua hymyyn ja Jessie hymyili takaisin. Hetki kesti määräämättömän ajan ja se keskeytyi vasta kun huoneessa kuului jälleen McGarmiwan vahvistettu ääni. "Kaikki oppilaat huomio! Kaikki oppilaat on kutsuttu juhliin suureen saliin. Hirviö on voitettu! Vaara on ohi. Kaikki suureen saliin!" Claire ja Marleena heräsivät ja katsoivat ihmeissään ympärilleen. "Suureen saliin! Mitä nyt? Onko jo aamu?" "Ei, nyt on vasta keskiyö. Hän sanoi että vaara on ohi." Kuulutus seurasi uudestaan ja Marleena nousi ylös nojatuolista. "No mitä te odotatte, mennään!" Alicia heräsi kovaan ääneen ja nousi istumaan. Hän kurkisti varovasti ulos sängyn verhojen välistä ja näki himmeästi valaistun oleskeluhuoneen. Siellä ei ollut ketään. Ääni kuului uudestaan ja Alicia ei voinut uskoa korviaan. Hän veti äkkiä kengät jalkaansa ja ryntäsi ulos käytävälle. "Alicia!" "Mindy!" He juoksivat toisiaan kohti ja halasivat nopeasti. "Se on ohi!" "Minä kuulin! Minä kuulin!" Mindy pomppi paikallaan. "Ginny on pelastettu." "Ja minä pääsen puuskupuhiin!" Alicia huusi malttamatta odottaa Mindyn lopettavan. "MITÄ?!" "Minut erotettiin juuri tänään. He sanoivat että minusta ei ole kuin haittaa!" "Ihanaa!" Mindy huusi ja kääntyi kertomaan muillekin. "Alicia pääsee puuskupuhiin! Alicia-" "Me kuultiin kyllä", Jessie nauroi ja Mindy tajusi miten autio eteisaula kaikui edelleen heidän huudoistaan. Samassa suuren salin ovet aukesivat ja tuttu lämmin valo syöksyi hämärään aulaan. McGarmiwan hahmo seisoi oviaukossa. "Professori! Onko Ginny kunnossa?" "Hän voi hyvin, mutta hänen täytyy levätä. Mutta juhlat pidetään nyt samantien ja koulu jatkuu normaalisti. Käykää sisään!" McGarmiwa hymyili leveästi puhuessaan ja Mindy ja muut kävelivät hänen ohitseen sisään saliin. He istuivat Puuskupuhien pöytään ja jäivät odottamaan muita. Seuraavaksi tuli Puuskupuhien koko tupa Cedric etunenässä. "Täällä te olettekin, me etsimme teitä." "Me oltiin vielä hereillä kun kuulutus tuli", Claire kertoi. "Mahtavaa", Cedric sanoi. "En olekaan ennen ollut juhlissa keskellä yötä. Ja meillä onkin syytä juhlaan, sillä Justin on elvytetty. Professori Verso kertoi minulle juuri, hän on tulossa tänne." "Hurraa", Ernie huusi lujaan ääneen ja muut hurrasivat hänen mukanaan. "Katsokaa kuka tuolla on!" Marleena huusi ja osoitti ovelle. Siellä seisoi Dumbledore ja hänen vierellään Harry ja Ron. Aulasta heidän takaansa kuului tömiseviä askelia. Dumbledore heilautti sauvaansa ja joulukoristeet ilmestyivät takaisin. "Onneksi ne ovat vielä tallella", hän nauroi ja asteli kohti opettajien pöytää. "Herra rehtori! Rehtori!" Alicia oli noussut seisomaan ja kutsui Dumbledorea. Tämä kääntyi ja tuli heidän luokseen. "Mitä nyt neiti Spinnet?" "Haluaisin vaihtaa tupaa rehtori. Minä en todellakaan sovi luihuiseen." "Sitä arvelinkin ja näen että olet jo saanut ystäviä Puuskupuhista. Emmeköhän voi pyytää lajitteluhatulta vielä yhtä palvelusta." "Se olisi upeaa." "Minusta myös, mutta odotamme kunnes kaikki ovat paikalla", Dumbledore sanoi hymyillen ja jatkoi matkaansa loihtien koristeluja ympäri salia. Rohkelikot ja korpinkynnet vyöryivät saliin. Suurin osa yöpuvuissaan. Luihuiset tulivat viimeisenä Barret ensimmäisenä ja näyttäen varovaisilta. "Käykää sisään!" Dumbledore huusi heille "niin pääsemme aloittamaan." Luihuiset istuivat hiljaisina omaan pöytäänsä ja katselivat ihmeissään salin koristeluja. "Tämä hiukan epätavallinen juhla on järjestetty salaisuuden kammion paljastumisen kunniaksi ja sen juhlistamiseksi että sitä asuttanut hirviö on viimein voitettu. Kunnia tästä kuuluu --" Juoksuaskeleet katkaisivat Dumbledoren puheen ja katseet kääntyivät Hermioneen joka juoksi sisään saliin ja huusi Harrylle "sinä ratkaisit sen! Sinä ratkaisit sen!" Rohkekelikkopöytä puhkesi hurraahuutoihin samalla kun muut kangistuneet tulivat sisään saliin Colin Creevey ensimmäisenä. Justin juoksi kohti puuskupuhin pöytää ja hänet otettiin ilolla vastaan. Kssti tovin ennenkuin meteli vaikeni ja Dumbledore pääsi jatkamaan. "Mysteerin selvittämisestä myönnän Harry Potterille ja Ron Weasleylle erityispalkinnon koulun hyväksi tehdystä palveluksesta ja tämän lisäksi kummallekin kaksisataa pistettä!" Dumbledore viittasi kädellään jalokivitiimalaseihin. Rohkelin lasiin ryöppysi lisää timantteja ja Luihuisten pöydästä kuului äänekkäitä vastalauseita kun kävi selväksi että Luihuinen jäisi auttamatta toiseksi. "Harry siis ratkaisi sen, hän ei ollut syyllinen?" Justin kysyi hölmistyneenä. "Ei ollut Justin, minä erehdyin", Ernie sanoi katuvaisena. "Jummi, minun lienee parasta pyytää häneltä anteeksi", Justin tokaisi ja lähti samantien jättäen Ernien näyttämään entistä katuvaisemmalta. "Vielä ennenkuin juhlat pääsevät käyntiin on yksi asia tekemättä", Dumbledore julisti ja saliin laskeutui taas hiljaisuus. "Tänä vuonna on sattuneista syistä pidetty lajittelu jokaisessa juhlassa, emmekä nytkään tee poikkeusta. Olen ymmärtänyt että viimeisin valintamme ei osunut aivan oikeaan ja on käynyt ilmi että tämä oppilas olisi enemmän kotonaan toisessa tuvassa. Uskon että Luihuisilla ei ole mitään sitä vastaan?" Luihuisten pöydästä kantautuivat ensimmäiset hyväksyvät huudot ja lajitteluhattu kannettiin korokkeelle. "Alicia Spinnet, saanko pyytää", Dumbledore sanoi. Alicia nousi ja käveli korokkeelle toisen kerran ja istui tuolille. "Tuntuu että minua ei enää kuunnella tässä koulussa", lajitteluhattu sanoi hänen päänsä sisällä. "En edes aio tutkia sinua uudestaan, sillä tunnen jo nyt että olet vakaasti päättänyt." "Puuskupuh!" Alicia ajatteli vailla mitään epäilystä. "Ole siis PUUSKUPUH!" hattu julisti ja Mindy hurrasi muun pöydän mukana. Luihuiset taputtivat hillitysti ja muut pöydät melusivat muuten vain. Alicia loikki iloisena takaisin Mindyn luokse ja Dumbledore kohotti kätensä vielä kerran. "Ja vielä minun pitää kertoa kaksi uutista. Lucius Malfoy on erotettu koulun johtokunnasta - ja riistanhoitajamme Hagrid on vapautettu kaikista syytteistä ja palaa tänne hetkenä minä hyvänsä. Olkaa niin hyvät!" Pöydät täyttyivät sekalaisesta, mutta herkullisesta valikoimasta ruokaa ja herkkuja, joista jotkut näyttivät olevan todella kiireessä valmistettuja. "Tämän hillomunkin sisällähän on pekonia!" Marleena huusi ja näytti heille tavallisen hillomunkin näköistä leivosta, jonka sisälle oli ahdettu siivu tuoksuvaa lihaa. "Mitäköhän tässä on?" Mindy mietti ottaessaan yhden pullista. Juhlat jatkuivat pitkälle yöhön. Mindy oli ottamassa lisää kastiketta kun hän näki uuden hahmon oviaukossa. "Ginny! Ginny!" Mindy huusi ystävälleen eikä ollut ainoa. Weasleyt ja Harry nousivat Rohkelikkopöydästä ja he kaikki ryntäsivät Ginnyä vastaan ovelle. "Minä olen ihan kunnossa hei", Ginny nauroi kun he tungeksivat hänen ympärilleen. Ginny saatettiin pöytään ja Fred ja George kasasivat läjän herkkuja hänen eteensä. Syömisen ja juhlimisen hiukan laannuttua Dumbledore ja McGarmiwa nousivat uudestaan puhumaan ja Dumbledore ilmoitti että professori Lockhart ei opettaisi enää seuraavana vuonna äkillisen muistinmenetyksen takia. Jopa muuten niin ilmeetön Kalkaros näytti hymyilevän kuullessaan tämän uutisen. McGarmiwa puolestaan kertoi että kaikki kokeet oli peruttu. "Tämä juhla on ihan uskomaton!" Mindy huusi. Puoli neljältä Hagrid tuli sisään ja jäi oppilaiden ympäröimäksi. Kaikki taputtivat väsyneinä ja humaltuneinta sokerista eikä Mindyllä ollut koskaan ollut sen parempi olo.

[kaustisenkirjasto]

Uutuuksia, vko 19/2019

Kirjastoon aikavälillä 6.-12.5. saapuneita uutuuksia! Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan/varaamaan!

Appelgren, Tove Vesta-Linnea ja kaverit

Ootko mun kaa? Uudessa Vesta-Linnea-kirjassa käsitellään tärkeää aihetta: lasten kaverisuhteita ja ystävyyttä. Se, ettei pääse mukaan, tekee yhtä kipeää kuin jos käsi tai jalka murtuu. On perjantai ja Mindy on luvannut soittaa Vesta-Linnealle heti, kun koulu loppuu. Kohta, kohta, ihan kohta! Vesta-Linnea on täynnä iloista jännitystä. Tästä tulee ihana viikonloppu! Mindy tulee kylään, hän saa leikkiä Mindyn kanssa! Mitähän he tekevät yhdessä? Alex haluaisi leikkiä Vesta-Linnean kanssa, mutta ei Vesta-Linnea nyt ehdi. Milloin Mindy tulee? Appelgren, Tove  Vesta-Linnea och vännerna

Allt blir bättre med Mindy. Varje gång Mindy hör av sig och vill leka förvandlas Vesta-Linnea, hon blir piggare och påhittigare. Det är därför Vesta-Linnea måste vänta vid telefonen. Kan inte mamma förstå det? Tänk om Mindy hör av sig medan Vesta-Linnea är ute och leker med Selim? Tove Appelgren och Salla Savolainen är tillbaka! I Vesta-Linnea och vännerna står popularitet och vänskap i centrum när Vesta-Linnea undrar varför hon inte verkar så spännande för den alltigenom häftiga Mindy som Mindy verkar för henne. Varför är det alltid grannpojken Selim som hör av sig och inte Mindy?

Berberian, Emmanuelle Madeira : kartta+opas : nähtävyydet, ostokset, ravintolat, menopaikat

Madeira on suomalaisille ennen kaikkea talvilomakohde, joka tunnetaan upeasta luonnostaan sekä rauhallisesta elämänmenostaan, tasokkaasta ruokakulttuuristaan ja madeiraviinistä. Luonnossa viihtyvälle vuoristoinen ja vehreä Madeira tarjoaakin toineen toistaan hienompia patikkareittejä ja uskomattomia maisemia. Saari tunnetaan myös kasvistostaan, sillä ympäri vuoden leudon merellisen ilmaston ansiosta siellä menestyvät käytännöllisesti katsoen kaikki trooppiset ja subtrooppiset kasvit, joita monia voi ihailla saaren kasvitieteellisissä puutarhoissa. Lenseän ilmaston vuoksi saarella on helppoa lomailla keskitalvellakin, vaikka jokunen sadekuuro silloin tällöin kasteleekin - ja pitää saaren vehreänä. Useimmat matkailijat lomailevat Madeiran viehättävässä pääkaupungissa Funchalissa tai sen lähistöllä. Madeira ja naapurisaari Porto Santo on jaettu oppaassa neljään osa-alueeseen ja Funchalin kaupunkiaukeamaan, joista kaikista kerrotaan oleelliset tiedot nähtävyyksistä sekä esitellään ravintoloita, baareja, kahviloita, ostospaikkoja ym. Kaikki kohteet on merkitty karttoihin omilla symboleillaan, kaupunkikarttoihin myös ravintolat, baarit ja kaupat. Oppaan alussa on monipuolista perustietoja kohteesta sekä hyödyllisiä vinkkejä. Alue-esittelyiden jälkeen esitellään kuusi upeaa , eritasoista patikointiretittiä. Loppuosassa on mm. hotellisuosituksia ja liikennetietoa.

Boyne, John My Brother's Name Is Jessica

Sam Waver's life has always been pretty quiet. A bit of a loner, he struggles to make friends, and his busy parents often make him feel invisible.    

Luckily for Sam, his older brother, Jason, has always been there for him. Sam idolises Jason, who seems to have life sorted - he's kind, popular, amazing at football, and girls are falling over themselves to date him.    

But then one evening Jason calls his family together to tell them that he's been struggling with a secret for a long time. A secret which quickly threatens to tear them all apart. His parents don't want to know and Sam simply doesn't understand.    

Because what do you do when your brother says he's not your brother at all? That he's actually . . . your sister?

Bradley, Alan Kuolon kultaiset kiehkurat Flavia de Luce 10

Syksy on saapunut Bishop's Laceyn kylään Englannin maaseudulla. Muutoksen tuulet puhaltavat Buckshawin kartanossa, jossa päämajaansa de Lucen perheen ohessa pitää Arthur Dogger  Associates -etsivätoimisto. Kesän väistymisestä huolimatta kylän tunnelma on aurinkoinen, sillä kaksitoistavuotiaan mestarikemisti Flavia de Lucen sisar Ophelia on viimein valmis astumaan avioliiton satamaan. Hääseremonia ei kuitenkaan suju aivan perinteisen kaavan mukaan, sillä bestman katoaa kuin tuhka tuuleen ja häävieraiden huomion varastaa vihkimisen sijaan spontaani vatsastapuhujan esitys. Outojen sattumien ketju huipentuu, kun Ophelia iskee kakkulapionsa valtavaan hääkakkuun ja huomaa kermaherkun sisältä pilkottavan irtileikatun sormen. Arvoituksellisia murhia rakastavalle Flavialle sormi on paljon kakkua herkullisempi tapaus, ja vasta perustettu etsivätoimisto ottaa kernaasti tapauksen ratkottavakseen. Ketä syyttävä sormi lopulta osoittaakaan?

Brown, Sandra Kuoleman kaiku

Kovia kokenut toimittaja Dawson Scott yrittää saada elämän syrjästä kiinni vietettyään yhdeksän pitkää kuukautta Afganistanin ääriolosuhteissa. Sodan kauhut piinaavat häntä päivin öin, eikä vastaanotto työpaikallakaan ole kovin suopea. Soitto läheiseltä perheystävältä ja entiseltä FBI:n agentilta muuttaa kaiken. Yli neljänkymmenen vuoden takaiset tapahtumat pulpahtavat pintaan Dawsonin lähtiessä seuraamaan Savannahiin erikoista oikeudenkäyntiä, joka käsittelee sodassa traumatisoituneen Jeremy Wessonin murhaa. Koska kyse on FBI:n jahtaamien terroristien pojasta, juttu voi hyvinkin olla Dawsonin uran jättipotti. Pakkaa kuitenkin sekoittaa Wessonin viehättävä ex-vaimo ja järkyttävä kuolemantapaus. Ennen pitkää myös menneisyydestä kantautuu kipeitä kaikuja.

Brunila, Marjut Immu ja salattu saari Immu 2

Suositun Immu-sarjan toisessa osassa seikkaillaan jälleen sekä tosielämän roistojen että kummitusten jäljillä. Turun saaristoon sijoittuvat tapahtumat saavat kutkuttavaa lisäväriä Seilin saaren aidosta historiasta sekä erilaisuudesta kumpuavasta ystävyydestä. 11-vuotias Immu viettää kesäistä viikkoa salaseura Klaanin kanssa Turun saaristossa, missä seuran nuorimman jäsenen Lukaksen vanhemmilla on kesämökki. Heti loman alussa salaseura pääsee Nauvossa roistojen jäljille johtajansa Nikon luotsaamana. Nikon Ritva-koira ei hauku eikä murise, mutta tuo turvaa kiperiin tilanteisiin. Seikkailujen tuoksinassa klaanilaiset rantautuvat myös Seilin saarelle, missä menneisyys ja nykyisyys kätkevät odottamattomia salaisuuksia. Immu ja Lotta törmäävät roistojen ohella jälleen kummituksiin, jotka tarvitsevat heidän apuaan. Lopulta Immun puhuva kissa Figaro auttaa ratkaisemaan Mustan Rouvan arvoituksen.

Czerski, Helen Myrsky vesilasissa : arkipäivän fysiikkaa

Mikä auttaa sekä skorpioneja että pyöräilijöitä säilymään hengissä? Mitä yhteistä on maitokahvilla ja ilmakehällä? Ja miksi tällainen on tärkeää? Myrsky vesilasissa näyttää, miten päivittäisen elämämme pikkuasiat ovat yhteydessä meitä ympäröivään isoon maailmaan. Kirjasta selviää, miten naparetkeilijä Scottin matkoja, lääketieteen kokeita ja tulevaisuuden energiahaasteita voidaan valottaa popcornin, kahvitahrojen ja jääkaappimagneettien avulla. Kunkin luvun aluksi tarkastellaan jotakin pientä ja arkista - jotakin, minkä näemme usein pysähtymättä sitä sen kummemmin pohtimaan. Luvun päätteeksi havaitsemme, miten arkeemme kätkeytyvät mallit selittävät nykytieteen tärkeimpiä saavutuksia. Jokainen pieni tutkimusmatka on palkitseva jo sellaisenaan, mutta todellinen jättipotti paljastuu, kun palaset kootaan yhteen. Me kaikki tarvitsemme fysiikkaa ymmärtääksemme ympärillämme tapahtuvaa ja kyetäksemme tekemään maapalloamme koskevia elintärkeitä päätöksiä. Mutta ennen kaikkea fysiikka on tässä kirjassa hauskaa.

Dedolli-Yasa, Saranda Tee maailmasta parempi paikka : opas vastuullisempiin valintoihin

Tee maailmasta parempi paikka osoittaa lempeästi, miten jokainen voi vaikuttaa maailmantilaan omilla jokapäiväisillä valinnoillaan. Teoksessa esitellään runsaasti konkreettisia vaihtoehtoja ja pieniä tekoja ruokavalion, pukeutumisen, kosmetiikan, matkustamisen ja yhteiskunnallisten olojen osalta. Helposti lähestyttävä teos sisältää myös asiantuntijoiden, aktiivisten toimijoiden ja kokemusasiantuntijoiden haastatteluja. Saranda Dedolli on sosionomi ja sisällöntuottaja, joka on kirjoittanut suosittua blogiaan Tyhjä ajatus vuodesta 2013 lähtien.

Forsberg, Pepe Länsi-Suomi : retkeilijän opas

Länsi-Suomen kansallispuistot tutuiksi tekevän kirjan avulla innostetaan ihmisiä lähtemään tutkimusmatkalle kotimaamme metsiin, soille ja vesistöjen äärelle aina Selkämeren ulkosaarilta ja Päijänteen laineilta Suomenselän karuille suomaille Salamajärvelle saakka, mutta myös takapihan lähimetsikköön tai vaikka nojatuolimatkalle. 

Garhamn, Anna-Karin Ruu ja vauva

Ilahduttava, hauska kuvakirjasarja lapsen arjesta. Ruun perheeseen tulee uusi vauva! Ruun äidillä on kerrottavaa: - Sinä saat pikkusisaruksen. Se on vielä vauva ja asuu äidin masussa. - Voiko masussa asua? Miten muka? Ruu ihmettelee. Kun vauva vihdoin syntyy, se on melkein yhtä hauska kuin Ruu ajatteli. Mutta vauva ei osaa leikkiä!

Heinonen, Paula Vegaanin kotiruokaa

Kiinnostaako vegaaniruoka, mutta et oikein tiedä mistä aloittaisit? Oletko kenties niin kiireinen ettei sinulla olisi aikaa opetella kokonaan uusia reseptejä? Vai palatko vain halusta päästä kokeilemaan kuinka valmistetaan hyvä vegaaninen nakkikastike ja miten pannukakku luonnistuu ilman kananmunia? Vegaanin kotiruokaa kokoaa sivuilleen tutut suomalaiset kotiruokareseptit täysin kasvipohjaisina - mausta tinkimättä! Sinun ei siis tarvitse opetella kaikkea uudestaan vaan riittää, että vaihdat raaka-aineet kasvipohjaisiin ja otat haltuun muutaman kätevän niksin. Kirjan reseptit ovat sitä paitsi hauska ja helppo toteuttaa, mutta mikä parasta - ne ovat edullisia kukkarolle ja ainekset löytyvät lähimarketista. Halusit sitten kokata perheellesi täyttävää kasvisruokaa joka päivä tai mahduttaa muutaman kasvisruokapäivän viikkoosi niin tämä kirja tulee helpottamaan arkeasi ja olemaan paras kaverisi mukavissa kokkailuhetkissä.

Honkakoski, Päivi Tuukan ja Mariannen avaruusseikkailu

Kaikki alkaa vähän vahingossa, kun Tuukka ja Marianne löytävät avaruuskaukosäätimen. Siitäpä kuitenkin syntyy hurja seikkailu, sillä samaan aikaan on suomalainen astronautti kadonnut Mars-planeetalla. Lasten matka vie planeetalta toiselle, ja jokaisella taivaankappaleella on oma yllätyksensä.

Horikoshi, Kohei My Hero Academia vol. 3 : All might

Vanhojen supersankarisarjojen haastaja! Jos ajattelet, että supersankarit ovat genrenä jo loppuun kaluttu luu, My Hero Academia saa sinut toisiin ajatuksiin. Maailmassa, jossa erilaiset supervoimat ovat jokapäiväistä arkea, niitä vailla oleva Izuku on poikkeustapaus. Siitä huolimatta hän haaveilee pääsevänsä sankarien joukkoon. Eräänä päivänä nuorukainen kohtaa sankareista suurimman, All Mightin, ja pääsee osalliseksi tämän salaisuudesta. Suuri seikkailu voi alkaa! My Hero Academia yhdistelee nerokkaasti perinteistä supersankariseikkailua tuoreisiin ideoihin. Monipuolinen hahmogalleria, mielikuvituksekkaat taistelut ja koukuttava juoni ovat tehneet siitä jättimenestyksen sekä Japanissa että USA:ssa ja Euroopassa. Ikäsuositus: 12+

Hunter, Robert Luonnon ääniä : maailman linnut

Lennähdä lintujen äänimaisemiin ympäri maailman.

Paina nappia ja kuuntele laulukonserttia kymmenessä eri ympäristössä: erotatko sademetsän papukaijojen korkean sirkutuksen, vuoriston korppien karkean raakunnan tai kaupungin laululintujen liverryksen. Samalla tutustut moniin mielenkiintoisiin lintulajeihin.

Jonasson, Jonas Satayksivuotias jolla mielestään oli liikaa mielessään [CD-äänikirja]

Kun satayksivuotias ikävystyy alkaa tapahtua! Satavuotias joka lukijoiden iloksi palasi! On kovin vaarallista kun Allan Karlsson ikävystyy. Voi käydä niin, että hän karkaa ulos ikkunasta, tai että hän kiipeää kuumailmapallon koriin. Absurdeja juonenkäänteitä, hersyvää sanailua ja lämmintä huumoria! Satayksivuotias viettää aikaa ystävänsä Juliuksen kanssa Balilla. Juliuksella on parsabisnes ajanvietteenä, vaikka kauppa käy hiukan heikosti. Lempeät tuulet puhaltavat ja aallot lyövät rantaan, mutta ne eivät riitä tapahtumiksi vaihtelua kaipaavalle Allan Karlssonille. Niinpä he päättävät katsella pikkuisen maisemia kuumailmapallon perspektiivistä. Tuuli ja olosuhteet alkavat kuitenkin riepotella ystävyksiä, eikä aikaakaan kun he löytävät itsensä Pohjois-Koreasta. Pohjois-Korean diktaattori suostuu ottamaan vastaan sveitsiläisen ydinaseasiantuntijan, joksi Allania erehdyksessä luullaan, ja soppa on valmis. Joskin Allan on jatkuvasti huolissaan, ettei sitä ole riittävästi. Kun mukaan sotkeutuvat vielä pari muuta maailman johtajaa, Vladimir Putin ja Donald Trump, on Ruotsin ulkoministeri Margot Wahlström valmis uskomaan että kaikki on vain pahaa unta. Ainoa, joka pysyy rauhallisena kaiken keskellä, on tietysti rakastettava satayksivuotias, Allan Karlsson. Jonas Jonassonin edellinen kirja Satavuotiaasta oli maailmanmenestys, ja kirjailija vannoi jättävänsä Allan Karlssonin omaan rauhaansa Balille. Kuinka ollakaan, satayksivuotias alkoi kuiskutella juttujaan Jonassonin korvaan, eikä jättänyt rauhaan ennen kuin lämmintä huumoria ja oivalluksia pursuileva romaani satayksivuotiaan uusimmasta seikkailusta oli valmis.

Kaataja, Päivi Hemulin kasvio

Tutki kasveja ja opi Suomen luonnosta Hemulin innoittamana. Hemulimaisen tarkasti piirretyt kasviaukeamat ja kiinnostavat anekdootit tekevät kirjasta inspiroivan kasviopuksen kaikenikäisille! Tutustu Suomen yleisimpiin kasveihin Hemulin opastuksella. Etsi, poimi ja talleta kirjaan myös oman pihan, lähiniityn ja -metsän kasveja. Hemulin kasviossa on kiinnostavaa kasvitietoa ja klassiset piirroskuvat noin sadasta Suomessa yleisestä kasvista. Tiesitkö, että saniaiset tuovat itiöterveisensä aina dinosaurusten ajoilta asti? Tai että sammaleilla on pikkuruiset juurtumahapset juurien sijaan? Kirjassa tulevat tutuiksi erilaiset metsätyypit ja muut biotoopit, jotka on koottu aukeamille vanhojen opetustaulujen tyyliin. Mukana on myös ohjeet kasvien prässäämisestä ja taltioimisesta sekä tyhjiä aukeamia omia kasviaarteita varten. Kasvio on kuvitettu Tove Janssonin originaalipiirroksin.

Luoma, Emma Vain huonoja vaihtoehtoja

Täydellinen paketti jännityksen, sairaalasarjojen ja chick lit -vivahteiden ystäville. Esikoiskirjailija ja lääkäri Emma Luoma kuorruttaa epäilyttävät onnettomuudet ja uhkaavan vainoamisen herkullisilla huomioilla niin sairauslomaa himoitsevista asiakkaista kuin pienen työyhteisön romanttisista jännitteistä. Vastavalmistunut lääkäri Junita Laine palaa lapsuutensa kotikaupunkiin auttamaan veljeään Jeroa, joka on halvaantunut onnettomuudessa. Työ paikallisessa terveyskeskuksessa panee Junitan heti koville, potilaat eivät hoidu yhtä helposti kuin oppikirjoissa. Kotona murjottava Jerokin tuntuu ventovieraalta. Kaupungissa alkaa tapahtua outoja onnettomuuksia, ja Junitan ja Jeron kynnykselle ilmestyy nimettömiä uhkauksia. Junita purkaa ahdistustaan juoksemiseen, punaviiniin sekä vertaistukeen, jota hän saa työkavereiltaan - erityisesti kollegalta, johon hän ihastuu vastoin suunnitelmiaan. Kun viimeisin onnettomuus osuu liian lähelle, on Junitan selvitettävä, mitä kaupungissa oikeastaan tapahtuu ja kuka on nimettömien uhkauksien takana. Jerokin tuntuu salailevan jotakin. Voiko Junita luottaa enää edes omaan veljeensä?

Montefiore, Santa Pako tornista Lontoon kuninkaalliset kanit 2

Elämä on seikkailu. Mikä tahansa on mahdollista, kun on hieman onnea ja tahtoa, riittävästi herkullisia porkkanoita, kostea nenänpää ja ripaus hullua rohkeutta! Pikkuruinen Sulo Ruskeahäntä on ylpeä Lontoon kuninkaallisten kanien jäsenyydestään. Järjestön, joka asuu Buckinghamin palatsin alla ja taistelee pahaa vastaan ympäri maailman. Mutta ylhäällä Lontoon kuuluisassa pilvenpiirtäjässä kammottavat Ratsit juonivat pahojaan aiheuttaakseen kaaoksen Yhdysvaltain presidentin vierailun aikana. Kun Sulo kidnapataan, näyttää siltä kuin ne onnistuisivat! Pääseekö Sulo ajoissa pakoon pelastaakseen vierailun? Hobitti, Ruohometsän kansa ja Fantastic Mr. Fox yhdistyvät tässä hurmaavassa sadussa, joka todistaa, että pienin kani voi olla suurin sankari.

Mäki, Reijo Tolvana Jussi Vares 30

Jussi Vares huomaa pyörivänsä vaarallisen liukkailla jäillä, turhan tylsillä luistimilla... Kolme naista sekoittaa Jussi Vareksen pakkaa. Yksi on pettäjä. Toinen on kostaja. Kolmas on utuinen unelma. Turuilla ja toreilla liikkuu kunniallisia varkaita - ja kunniattomia vieraan vallan asiamiehiä. Kaksipäinen kotka istuu öisellä kukkulanrinteellään tuijottaen alas nukkuvaan kaupunkiin, ja huolestuttavan huonouninen herra haluaa olla sukunsa kolmas tappaja, suoraan alenevassa polvessa. Kuvioissa on mukana myös likaisilla seteleillä luotu KHL-joukkue HC Tolvanat, entiseltä nimeltään bo Nittonhundratolv HC. Ja tämän pelin henki on hard core.

Mäkitalo, Janne Pääkallokiitäjät ja salaisuus Kanarialla Pääkallokiitäjät 3

Pääkallokiitäjät-sarja yhdistää perinteisen seikkailukirjallisuuden tämän päivän nuorten elämään ja ajatusmaailmaan. Vauhdikkaan ja samaistuttavan sarjan kolmas osa vie roistokoplan kintereille Kanarian lämpöön. Vastapainoksi kasiluokkalaisten Timin ja Teron rankalle syksylle äidit päättävät järjestää pojille yllätyksen talvilomalle - lomareissun Kanarian lämpöön! Pojat ehtivät hetken nauttia rantaelämästä, ennen kuin kanoottireissu kalastajakylässä herättää kohtalokkaan seikkailunhalun. Pojat löytävät vanhan kalastusaluksen kannelta aarteen, joka vie heidät kansainvälisen roistokoplan vangeiksi, paikkaan josta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Pääkallokiitäjiksi itseään kutsuville Timille ja Terolle selviää vähitellen, mistä on kyse ja mikä on rikollisjoukon perimmäinen tarkoitus. Alkaa armoton kilpajuoksu poikien ja roistojen välillä. Teos on vauhdikkaan Pääkallokiitäjät-sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa Pääkallokiitäjät ilmestyi syksyllä 2016 ja jatko-osa Pääkallokiitäjät salaseuran jäljillä syksyllä 2017. Teksti on helppotajuista nuorille suunnattua kieltä, jolla halutaan saada 11-14-vuotiaat nuoret, etenkin pojat, hyppäämään mukaan jännittäviin seikkailuihin Pääkallokiitäjien kanssa.

Nieminen, Elisa Lotta Torvinen porovarkaiden jäljillä Lotta Torvinen 3

Lotan ja Leevin seikkailut eskari-ikäisille ja sitä vanhemmille jatkuvat. Hulvatonta tilannekomiikkaa ja kihelmöivää jännitystä tarjoavan lastenkirjasarjan kolmas osa vie Lapin erämaihin, revontulten välkkeeseen ja kadonneiden porojen sorkanjäljille. Hiihtoloman koittaessa isä päättää yllättää koko Torvisen perheen Lapin-matkalla viiden tähden hotelliin. Erityisesti äiti on reissusta innoissaan; pääseehän hän näin hetkeksi eroon jo pidemmän aikaa oudosti käyttäytyneestä, rakkauden pauloissa olevasta papasta ja hänen puolisostaan Hillevi Habasta. Rentouttavan aktiiviloman sijaan kymmenvuotias Lotta perheineen huomaa pian joutuneensa extreme-urheilun pyörteisiin iglukylän hurjapäisen omistajapariskunnan määrätessä tahdin. Samaan aikaan kylällä tapahtuvat porovarkaudet saavat Lotan ja Leevin jälleen kerran rosvojahtiin, jonka taustalta paljastuu mystisiä asioita.

Nikunen, Antti Autokirja : tässä kirjassa tutkitaan, kuinka henkilöauto toimii ja mistä osista se koostuu

Kaikki oleellinen: jarrut, jouset, vaihteet, pissapoika, eväsleipä... Jokaisen pienen autoinsinöörin unelmakirja. Autoinsinööri Kaarlo Kätevä on Urhon ja Onnan kaveri, joka tietää autoista kaiken. Lähde mukaan tutkimaan auton saloja!

Mistä löytyy bensamittari? Mikä ero on poltto- ja sähkömoottorilla? Tutki auton rakennetta ja kokoa lempparimielikuvitusleipäsi. Kaarlo pistää järjestykseen kimurantiltakin vaikuttavat yksityiskohdat käydessään läpi erimallisia autoja ja auton perusmekaniikkaa kojelaudasta vaihteistoon, maalipinnasta matkustajan käytösetikettiin. Värikkäässä kuvatietokirjassa kerrataan myös liikennemerkkejä ja -sääntöjä lapsen silmin.

Nuotio, Eppu Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi

Kauko Kivitasku on tullut Pikkusaareen kesämökkeilemään. Ensin Kauko keittää nuotiokahvit ja tapaa ystävänsä Eero Erakkoravun. Kaukolla on taskussaan salaisuus, jonka hän haluaisi näyttää ystävälleen. Kauko kaivaa taskuaan - mutta harmien harmi - taskuun on tullut reikä. Salaisuus on kadonnut! Kaikki saarelaiset ryhtyvät etsintöihin löytääkseen kadonneen salaisuuden, ihmeellisen onnenkiven. Mukana on myös Kaukon vanha tuttu Pirkko Punarinta vaaleansinisine polkupyörineen. Minne kivi on oikein kadonnut? Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan kuvittama Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi jatkaa kotoisan lämminhenkistä 3-5-vuotiaille suunnattua Pikkusaari-satukirjasarjaa.

Nuotio, Eppu Minä tykkään nyt : ilosta, ujostelusta ja muista tunteista

"Ilo tuntuu pepussa kun tanssii." Kirja täynnä lasten oivaltavia ajatuksia tunteista! Eri tunteita syvennetään myös herkkävireisten runojen, kuvien ja luovien tunnetaitotehtävien kautta. Tämä tunteiden työkirja sopii niin lapsille, aikuisille kuin ammattikasvattajillekin! Minä tykkään nyt -kirjassa lapset itse sanoittavat, miltä tuntuu, kun vaikka tykkää toisesta: Olen minä pussaillut ja voin pussata uudestaan; Jos kaksi tykkää samasta, niin voi tulla riitaa; Tytöt tykkää nopeammin; Minä tykkään minusta! Kirjassa on 10 tunnetta, joihin on helppo sukeltaa Eppu Nuotion sykähdyttävien runojen ja Liisa Kallion hehkuvien kuvitusten kautta. Mukana on myös oululaisten sanataideopettajien Anna Anttosen ja Kati Inkalan laatimia tehtäviä, joiden kautta tunteita on hauska ja turvallinen lähestyä: Miltä suru näyttää? Kuinka vanha se on? Voiko sen turkkia silittää? Eppu Nuotio on Berliinissä asuva kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu yli seitsemänkymmenen kirjan lisäksi tv-käsikirjoituksia, musikaaleja, musiikkisatuja, näytelmiä ja lauluja. Nuotio palkittiin työstään lasten- ja nuortenkirjailijana Kaarina Helakisa -palkinnolla vuonna 2012. Liisa Kallio on palkittu kuvittaja, kirjailija ja graafinen suunnittelija, jonka käsiala on tuttu muun muassa Pikku Papun laulujen iloisesta ilmeestä.

Ovaskainen, Viljami Lasten luontokirja : opas Suomen luontoon

Lasten luontokirja on monipuolinen opas lapselle ja vanhemmalle luonnossa liikkumiseen. Se antaa vastaukset kysymyksiin mitä Suomen luonnossa voi ja saa tehdä sekä harrastaa ja mitä kaikkea luonnostamme löytyy. Mitä luonnossa saa ja voi tehdä? Kirjassa selvitetään jokamiehen oikeudet lapsen näkökulmasta ja opastetaan mm. telttailussa ja tulen turvallisessa teossa. Omat lukunsa löytyvät yleisimmistä luontoon liittyvistä harrastuksista kuten esimerkiksi retkeilystä, vaelluksesta ja kalastuksesta kaikkina vuodenaikoinamme, lintubongauksesta sekä marjojen, sienten ja villiyrttien keruusta. Mitä luonnossa on? Kirjassa opetetaan tunnistamaan eri metsätyyppimme ja niiden nimikkokasvit. Siinä esitellään Suomen luonnon yleisimmät nisäkkäät, linnut, matelijat ja kalat sekä sienet, marjat, puulajit ja villiyrtit. • Opi retkeilystä, kalastuksesta ja villiyrteistä. • Lue linnuista, nisäkkäistä, matelijoista ja kaloista. • Opi tunnistamaan sienet, marjat ja puulajit. Jos pidät luonnossa liikkumisesta ja luonnon aarteiden ihmettelystä tai hyödyntämisestä, tämä kirja on juuri Sinulle.

Raitanen, Maia Muurahainen lypsyllä : Suomen viehättävin ötökkäkirja

Ihmeelliset, korvaamattomat hyönteisemme. Niitä on kaikkialla ympärillämme - ja hyvä niin, sillä ilman pieniä ahertajiamme emme tulisi lainkaan toimeen. Hyönteisiä, tai tuttavallisemmin ötököitä, on nähtävissä lähes kaikkialla. Muurahainen lypsyllä - Suomen viehättävin ötökkäkirja tutustuttaa koko perheen hyönteisten kiehtovaan maailmaan. Maia Raitasen hurmaava tyyli saa hyönteisiä pelkäävän lapsenkin kiinnostumaan perhosten kauneudesta, hämähäkkien seiteistä ja leppäkerttujen loruista. Kirjan sivuja ei malta olla kääntämättä, sillä teoksen upea kuvitus vie lukijan mennessään. Lapsilla - kuten myös aikuisillakin - on monia kiehtovia kysymyksiä ötököistä. Millaista on koppakuoriaisen elämä? Mitä ötökät syövät vai syövätkö ne ollenkaan? Nukkuvatko leppäkertut? Kirjasta löytyy kiehtovia vastauksia koko perheelle jaettavaksi.

Reid, Camilla Emppu ja iso punainen potta

Hauska tarina rohkaisee kaikkia potalle opettelevia. Empulla on ison karhun pöksyt. Hän osaa jo käyttää isoa punaista pottaansa. Mutta isollekin karhulle sattuu joskus vahinko! O-ou. Kun Empulla on taas pissahätä, hän tietää tarkalleen mitä tehdä. 5 kivaa kannustavaa ääninappia!

Rosenborg, Marika Uusperheen käsikirja

Onnistuakseen uusperhe tarvitsee rakkautta, tukea ja tietoa. Kahden perhekulttuurin yhdistäminen on usein haastavaa. Uuteen yhteisöön pitäisi mahtua monenlaisia ihmisiä, tunteita ja tapoja toimia. Lämmin ja asiantunteva opas käy läpi uusperheen vaiheita, joihin kuuluu niin ristiriitoja kuin vahvistumistakin. Oppeja voi soveltaa käytäntöön erilaisten perheiden jakamien tarinoiden ja oivallusten avulla. Uusperhe luo mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä ihmisenä sekä lisätä elämäänsä välittämistä ja arvostusta.

Ruuhilahti, Susanna Koukuttavat suhteet

Miksi huonosta ihmissuhteesta on joskus niin vaikea päästä irti? Miksi joku ei pääse irti suhteesta, joka tuntuu tuottavan vain harmaita hiuksia ja päänvaivaa? Miksi eroaminen ei tunnu olevan vaihtoehto tai miksi joku suostuu elämään olosuhteissa, jotka saattavat uhata hyvinvointia ja joskus jopa henkeä? Susanna Ruuhilahti selvittää, millaiset asiat pitävät ihmistä kiinni vaikeassa suhteessa ja millaista apua koukuttavassa suhteessa oleva tarvitsee irtautumiseen. Kirjassa ääneen pääsevät myös tavalliset ihmiset, jotka kertovat miksi vaikeissa suhteissa pysytään ja miksi niistä irtaantuminen voi olla vaikeampaa kuin osaisi kuvitella. Kirja tarjoaa pohdittavaa sekä tietoa koukuttavissa suhteissa eläville, heidän läheisilleen sekä ammattilaisille. Se kertoo myös mistä tietää, milloin erota tai miten yrittää muuttaa koukuttava suhde toimivaksi ihmissuhteeksi.

Sandberg, Timo Kullanhuuhtoja Komisario Heittola 11

Komisario Heittola kohtaa tuttavansa hautajaisissa puolitutun mieskolmikon, ja joukkio päätyy pohdiskelemaan vainajan, entisen kansanedustajan Pertti Jalovuoren kohtaloa. Jalovuori on kuollut väkivaltaisesti Lapin erämaakämpällään ollessaan selvittämässä sukunsa vaiheita. Miehet päättävät lähteä Lappiin Jalovuoren jalanjäljille. Heittolaa kiinnostavat myös Jalovuoren kuolemaan liittyvät yksityiskohdat, ja niitä hänelle valaisee entinen naisystävä, Rovaniemen poliisissa työskentelevä Nora Siren. Uteliaisuus johdattaa miehet humoristisiakin käänteitä saavalle reissulle, joka vie heidät paikkakunnan persoonallisimpien tyyppien pakeille. Epäluulojen, uhkailujen ja mystisten tapahtumien värittämä matka päättyy dramaattisesti. Komisario Heittola tekee kesäisen irtioton Lahdesta, jossa kova työpaine ja ristiriidat avopuoliso Tarun kanssa ovat kiristäneet tunnelmaa. Sandbergille ominaiseen tapaan rikostarinan keskiöön nousevat pienten ihmisten kohtalot ja elämän sattumanvaraisuus. Kullanhuuhtoja on Heittola-sarjan 11. osa. Timo Sandberg on Nastolassa asuva toimittaja ja kirjailija. Heittola-sarjan lisäksi hän kirjoittaa historialliseen Lahteen sijoittuvaa dekkarisarjaa, jonka ensimmäinen osa Mustamäki voitti Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2014.

Schepp, Emelie Kadonnut poika Jana Berzelius 4

Lämpimänä kesäyönä kuusivuotias poika soittaa isälleen. Hän kertoo kauhuissaan, että joku on tunkeutunut heidän kotiinsa. Se on viimeinen kerta, kun pojasta kuullaan ennen kuin hän katoaa jäljettömiin. Asianajaja Jana Berzelius johtaa kammottavan tapauksen tutkimuksia. Yhdessä komisario Henrik Levinin ja rikospoliisin tutkijan Mia Bolanderin kanssa he yrittävät selvittää pojan katoamista. Mutta mitä lähemmäs totuutta he pääsevät, sitä paremmin Jana ymmärtää, että on erittäin kiireellistä löytää poika. Samaan aikaan pyytää häikäilemätön rikollinen, Danilo Pena Janaa vierailulle vankilaan. Kun Jana lopulta suostuu tapaamiseen, hänet heitetään keskelle kauheaa elämän ja kuoleman taistelua, jossa kaikki ovat vaarassa eikä kukaan ole turvassa. Kadonnut poika on Emelie Scheppin neljäs kirja Jana Berzeliuksesta. Sarjasta on tuli nopeasti kansainvälinen menestys ja sitä myydään yli kolmessakymmenessä maassa.

Spielman, Lori Nelson Sanoja sydämestä

Menestynyt uranainen joutuu surun kohdatessa kyseenalaistamaan koko elämänsä. Sydämeenkäypä romaani menetyksestä, valinnoista ja yhteyden löytämisestä. Erika Blairin upea elämä pyörii hänen menestyneen kiinteistöbisneksensä ympärillä New York Cityssä. Kun toinen hänen tyttäristään menehtyy traagisesti, Erikan elämän komeat rakennuspalikat kolisevat kumoon. Myös yhteys eloon jääneeseen tyttäreen uhkaa katketa. Mutta kuka oikein on lähettänyt sähköpostin, jossa siteerataan Erikan tytärvainajalleen tekemää leikekirjaa? Salaperäiset sitaatit näyttävät tietä Erikan lapsuudenmaisemiin, jotka hän on vannonut jättävänsä taakseen. Vasta, kun Erika kohtaa menneisyytensä, hän voi löytää tien lastensa - ja itsensä - luo.

Takeuchi, Ryosuke Patriootti Moriarty 2

William James Moriarty tovereineen jatkaa murhatöiden sarjaa tavoitteenaan brittiläisen imperiumin ja sen sielua jäytävän luokkajärjestelmän tuho. Pian täydellisten murhien mestarin tie risteää toisen rikollisuutta ymmärtävän neron kanssa, sillä Sherlock Holmes astuu näyttämölle. Hikaru Miyoshin piirrosjälkeä saatiin ihailla sarjassa "Tarkastaja Akane Tsunemori". Käsikirjoittaja Ryosuke Takeuchi puolestaan osallistui teoksen "All You Need Is Kill" tekoon.

Tammikko, Teemu Vihalla ja voimalla : poliittinen väkivalta

Turun puukotukset, polttopulloiskut vastaanottokeskuksiin, vihanpurkaukset sosiaalisessa mediassa - väkivallalla ja sen uhalla yritetään vaikuttaa politiikkaan myös demokratian mallimaana pidetyssä Suomessa. Poliittinen väkivalta on monikasvoinen ja -muotoinen ilmiö: tekijät vaihtelevat yksittäisistä henkilöistä kansainvälisesti organisoituihin järjestöihin, ja se voi ilmetä niin lievinä uhkauksina kuin ihmisuhreja vaativina terrori-iskuinakin. Kokonaisuuden ja eri esiintymismuotojen hahmottaminen on välttämätöntä, jotta poliittista väkivaltaa voitaisiin ehkäistä. Vihalla ja voimalla seuraa ilmiön jälkiä selvittääkseen, millä tavoin se ilmenee nykypäivänä, ketkä sitä harjoittavat ja mitkä taustatekijät siihen vaikuttavat. Teoksessa punnitaan polttavan ajankohtaisia kysymyksiä, kuten vihapuheen kanavoitumista väkivallanteoiksi, hyvinvointivaltion rapautumisen yhteyttä ääriliikkeiden nousuun sekä median roolia kiristyvässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Onko mahdollista erotella toisistaan hyvä ja paha poliittinen väkivalta?

Tanemura, Arina Prinsessa Sakura 9

Romanttinen seikkailu keskiajan Japanissa! Lukijoiden suosikki Arina Tanemuran mangaa julkaistaan taas pitkästä aikaa suomeksi. Sakura on nuori aatelisneito Heian-kaudella (794-1185). Hän asuu syrjäisessä maaseutupalatsissa, mutta muuten kaikki näyttää sujuvan ongelmitta. Elämä on turvattua, ympärillä ystäviä ja puolisoksi luvassa keisarihuoneen prinssi. Mutta kun Sakura joutuu kammottavan hirviön hyökkäyksen kohteeksi, selviää, että hän ei ole tavallinen ihminen vaan jotakin ihmeellisempää ja myös pelottavampaa. Eikä edes puolisoehdokkaan kanssa suju ihan hyvin... ikäsuositus: 10+

Taskinen, Kimmo Kiehtovat linnat : Suomessa ja muualla Euroopassa

Historiaa ja legendoja muurien suojista Mikä on Euroopan linnoista mahtavin? Mikä kaunein? Mikä linna on rakennettu jyrkän vuoren huipulle, ja ketkä sen rakensivat? Upea tieto- ja kuvateos esittelee Suomen ja muun Euroopan linnoja. Mukana tarinoita linnojen huimimmista historian hetkistä ja kiehtovimmista asukkaista. Kiehtovat linnat vie lukijan Suomen ja muun Euroopan linnojen maailmaan. Ihmiskunta on rakentanut linnoituksia tuhansia vuosia. Linnat ovat toimineet suojamuureina ja asumuksina, ja niiden avulla hallitsijat ovat halunneet osoittaa valtaansa. Mahtavat linnat henkivät historiaa, joka ei koostu vain muureista ja torneista. Linnoissa asuneet valtiaat, vangit, neidot, sotilaat, taiteilijat ja tavalliset työläiset ovat osa linnojen tarinaa siinä missä värikkäät ja veriset tapahtumatkin. Vaikka linnojen kirjo on laaja, löytyy niistä myös yhdistäviä piirteitä. Samat rakentajamestarit suunnittelivat useita linnoja, ja näiden mestarien kädenjälki näkyy myös suomalaisissa linnoissa. Valokuvaaja Kimmo Taskisen kuvat herättävät henkiin historiallisten linnojen tunnelman ja vuosisataisen lumon. Tietokirjailija Vesa Sisättö raottaa ovea linnojen ja niiden asukkaiden tarinoihin.

Widmark, Martin Linnan arvoitus [CD-äänikirja]

Lassea ja Maijaa ei suklaalla huijata!

Suosikkisarjan uudessa tarinassa Lasse ja Maija ratkovat luksuslinnan arvoitusta.

Kreivi Eerik on kutsunut vallilalaiset linnaansa eksklusiiviseen suklaanmaistelutilaisuuteen. Kreivi hurmaa seurueen ylellisellä tunnelmalla ja herkullisilla suklaakonvehdeilla, ja yrmeä hovimestari seuraa tapahtumia silmä kovana. Kreivi vakuuttaa, että samanlainen luksuselämä odottaa heitä kaikkia, kunhan he vain sijoittavat tuntuvan määrän rahaa hänen uuteen suklaaviljelmäänsä Jamaikalla. Lasse ja Maija haistavat palaneen käryä. Mistä mahtaa olla kyse? Lasse-Maijan etsivätoimisto on helppolukuinen ja jännittävä, ihan oikea dekkarisarja lapsille.

Martin Widmark (s. 1961) on yksi Ruotsin suosituimmista lastenkirjailijoista. Hänet tunnetaan etenkin rakastetusta Lasse-Maija-kirjasarjasta. Widmark on saanut kotimaassaan lukuisia kirja-alan palkintoja, ja hänen teoksensa komeilevat jatkuvasti myyntilistojen kärjessä.

Ylikangas, Mikko Sota-ajan rikokset : kotirintaman rötökset

Sota-aika ei ollut kovaa vain rintamalla, vaan koko kansa taisteli ilmahälytysten ja pommitusten melskeessä. Sekasorto tarjosi samalla vilungintekijöille ennennäkemättömät mahdollisuudet. Sota toi tavaroiden ja elintarvikkeiden säännöstelyn ja loi samalla mustanpörssin ja pimeät kaupat. Säännöstelyn rikkomiset työllistivät kansanhuollontarkastajia ja poliisia. Sota oli vakoilijoiden kulta-aikaa. Vakoilijoita jäi kiinni muun muassa Petsamossa. Valtiollisen poliisin kuulusteluissa kuolivat muun muassa rajakomppanian kapteeni ja vääpeli. Myös sabotaasiteoilla yritettiin horjuttaa taistelevan kansan tahtoa. Murhia, varkauksia ja petoksia tapahtui ympäri maan. Myös "auervaarat" löysivät markkinoita ja käyttivät niitä säälittä hyväkseen. Mikko Ylikangas on käynyt läpi Helsingin Sanomien arkiston sota-ajalta ja koonnut lehtitietojen ja oikeudenkäyntiaineiston pohjalta ainutlaatuisen tietokirjan, hyytävän katsauksen sota-ajan rikoksiin.

[caeliangel]

may I request alternative findyne & mindyne flags? (https://mogai-sunflowers.tumblr.com/post/661225742460387328/findyne-and-mindyne?is_related_post=1)

Queued!

[muffintrapnano2010]

6.2 Ystävänpäivä

Uusi lukuvuosi alkoi hyvin ja ilman vähitellen lämmetessä alkoi myös tunnelma kohota. Helmikuun alussa Ginny kertoi että Hermione oli taas jalkeilla. "Mukava kuulla", Ginny sanoi heidän jutellessaan kirjastossa eräänä iltana. "Veljeni Ron on erityisen mielissään, hänen koulunkäyntinsä kärsi huomattavasti kun Hermione ei ollut neuvomassa häntä. Hän jopa tuli kysymään minulta apua, vaikka olen ykkösluokkalainen." Puuskupuhien tuvassa Ernie jatkoi kuitenkin Harryn syyttelyä ja yritti varmistaa että kukaan ei edelleenkään liikkunut yksin käytävillä. "Rauhoitu jo Ernie", yksi vanhemmista oppilaista sanoi hänelle lopulta. "Harry oli täällä koko joululoman ja hänellä oli aikaa valmistella vaikka mitä. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut." "Hän vain odottaa kunnes joku käy taas hänen hermoilleen, kuten Justin teki", Ernie vastasi vakuuttuneena. "Miten haluat, mutta professori Verso sanoi että alruunat ovat aivan pian valmiita. Sittenpä nähdään kuka on kaiken tämän takana." "Ellei Potter iske ennen sitä." "Niin niin." Helmikuun neljästoista päivä tapahtui jotain odottamatonta. Lockhart oli saanut päähänsä järjestää ystävänpäiväjuhlat. "Voi miten minä vihaan tällaista", Alicia sanoi heidän tullessaan sisään vaaleanpunaiseksi muutettuun suureen saliin. Lockhart loisti kuin aurinko ja Kalkaros sai jälleen toimia hänen vastavoimanaan mustassa kaavussaan. Lisäksi Lockhart oli järjestänyt jostakin kirjelähetteinä toimivia kääpiöitä, jotka näyttivät jotenkin irvokkailta selkään kiinnitettyine kullattuine siipineen ja pienine harppuineen. "Mitäköhän Lockhart vielä saa päähänsä?" Mindy sanoi Ginnylle heidän lähdettyään loitsutunnilta ja odottaessaan pääsyä muodonmuutosten tunnille, joka pidettiin melkein viereisessä luokassa. "En uskalla edes ajatella. Hei katso, tuolla menee yksi niistä kääpiöistä. Voi ei!" Vain hiukan heitä lyhyempi kääpiö ryntäsi pitkin käytävää kultaiset siivet selässään vipattaen. "Hei, sinä siellä! Harry Potter!" se huusi ja juoksi kohti Harryä joka oli juuri tullut heidän viereensä käytävään alakerrasta. Harry yritti perääntyä mutta kääpiö töni muut oppilaat tieltään ja julisti: "Minulla on musiikkiviesti, joka pitää toimittaa Harry Potterille henkilökohtaisesti!" Sanojensa vakuudeksi se vielä heläytti kullattua harppuaan. Mindy näki miten Harry yritti estellä, mutta kääpiö tarttui hänen laukkuunsa joka repeytyi kahtia. Kaikki Harryn tavarat levisivät ympäri lattiaa. Ginny liikahti kuin mennäkseen auttamaan Harryn yrittäessä kerätä tavaransa, jotka olivat yltä päältä punaisen musteen peitossa. Ihmiset väistyivät nopeasti hänen tieltään ja muutenkin ahdas käytävä ruuhkautui lopullisesti. "Mitä täällä tapahtuu?" kuului Mindyn inhoama ääni. Malfoy lähestyi käytävää pitkin kohti tungoksen aiheuttajaa. Toisesta suunnasta kuului myös korotettu ääni: "Mitä täällä mekastetaan?" ja Ginny ähkäisi "voi ei, nyt Percykin tulee paikalle. Harry parka." Ihmiset olivat perääntyneet Harryn tieltä ja Ginny ja Mindy näkivät hyvin miten kääpiö istui muitta mutkitta Harryn jalkojen päälle ja alkoi laulaa. Laulu oli melko pilkkaava ja sen jälkeen muut heidän ympärillään alkoivat nauraa pilkallisesti samalla kun Percy yritti saada käytävän jälleen kulkukelpoiseksi. Äkkiä kaikki vaikenivat. Malfoylla oli jotakin kädessään, jonkinlainen kirja. "Mitäköhän Potter on tähän kirjoittanut?" Malfoy kysyi väkijoukolta. "Anna se tänne", Harry vastasi hiljaa. Ihmisten katseet vaihtuivat äkkiä häneen ja takaisin kirjaa pitelevään Malfoyhin. Mindy vilkaisi Ginnyä joka näytti jostain syystä todella pelästyneeltä ja tuijotti Malfoytä tämän heilutellessa kirjaa ärsyttävästi. "Anna se pois Malfoy", Percy komensi myös. "Kunhan ensin katselen vähän", Malfoy sanoi jatkaen härnäämistä. "Expelliarmus!" Harry huusi äkkiä. Hänellä oli taikasauva kädessään ja siitä lentävä välähdys osui Malfoyn pitelemään kirjaan. Malfoy päästi tahtomattaan irti ja opus lennähti ilmaan, josta Ron nappasi sen. "Harry! Käytävissä ei taiota. Minun on tehtävä tästä ilmoitus", Percy alkoi nyt puolestaan komentaa Harryä, mutta Mindy näki tämän kasvoilla tyytyväisen virnistyksen. Ja olihan Harryllä varaa, Rohkelikko johti kirkkaasti tupamestaruutta. Malfoy ei saanut sanaa suustaan ennenkuin McGarmiwa avasi oven ja komensi heidät sisälle. Mindy ja Ginny lähtivät kohti ovea katsoen edelleen Harryä ja Malfoytä. Heidän päästyään ovelle Malfoyn ääni kuului heidän takaansa: "Potter ei tainnut oikein tykätä sinun ystävänpäiväkortistasi!" Mindy kääntyi katsomaan tyrmistyneenä, mutta Ginny ryntäsi hänen ohitseen kasvot käsien suojassa ja Mindy ei voinut muuta kuin mennä hänen peräänsä. "Jos minulla vain olisi taikasauva, Percy saisi kernaasti lisääkin huomautettavaa", Mindy sanoi hiljaa Ginnylle heidän päästyään sisään luokkaan. Ginny rauhoittui tunnin aikana, mutta jokin näytti edelleen vaivaavan häntä. "Hei, Harryhän tuntee sinut. Ei hän voi mitenkään uskoa että sinä lähetit sen tervehdyksen." "En minä sitä. Mutta ehkä muut uskovat." "Mitä väliä sillä on?" "Oli se inhottavaa silti. Typerä Malfoy, hän varmaan lähetti sen itse kiusatakseen Harryä."

[muffintrapnano2010]

6.1 Mindyn joululoma

Mindy istui Alician huoneessa. Ulkona paukkuivat raketit ja heillä oli käsissään mukilliset kuumaa kaakaota. "En ole varmaan koskaan valehdellut näin paljon", Mindy huokaisi. "Hyvä että jaksoit junassa kirjoittaa ylös asioita. Luuletko että he epäilevät jotain?" "Ehkä, mutta äiti ja isä vaikuttivat vain iloisilta että minulla on ollut hauskaa ja mummi on puoliksi kuuro. Minusta tuntui pahimmalta että en voi kertoa heille mitä oikeasti tapahtui. Äiti olisi varmasti tosi innoissaan." "Typerää että heille ei saa kertoa. Minun vanhempani koittivat kysellä josko haluaisin takaisin vanhaan kouluuni." "Näitkö Lauraa?" "Näin, ei mitään ihmeellistä kuulemma. Kaikki on jatkunut samaan malliin kuin ennenkin." "Ihan mieletöntä ajatella nyt millaista koulunäynti on Tylypahkassa verrattuna tavalliseen kouluun." "No tavallinen koulu ei ehkä ole niin vaarallista." Joululoma loppui nopeasti ja oli aika palata kouluun. Alician vanhemmat saattoivat tytöt King's Crossin asemalle ja katsoivat miten nämä katosivat tiiliseinän sisään. "No niin. Sitten junaan" Mindy puhisi ja antoi laukkunsa junamiehelle. "Oletko miettinyt miten pääset sisään tällä kertaa?" "En ole, mutta jos ei muu auta niin saat vetää minut portista läpi." Junamatkalla oli hiljaista verrattuna ensimmäiseen matkaan syksyllä. Mindy ja Alicia kulkivat hiljaisina istuvien ihmisten ohi kunnes löysivät vapaat paikat. "Luuletko että koko salaisuuksien kammion juttu on selvitetty kun palaamme?" "En tiedä. Luulisi että siitä olisi lähetetty kirje tai jotakin." Juna vei heidät lumisten maisemien halki ja pimeä laskeutui nopeasti. He vaihtoivat kaapuihin ja lukivat oppikirjoja ajan kuluksi kunnes juna lopulta pysähtyi. Laituria valaisivat keltaiset lyhdyt ja hengityksen nostattama höyry leijaili junasta purkautuvien oppilaiden päiden yllä. Mustalla taivaalla kimalsivat tähdet kuin kylmät kaukaiset valot. "Brrr, tahdon äkkiä linnaan ja takan ääreen", Mindy sanoi kävellessään ohuessa lumessa kohti odottavia vaunuja. "Koitetaan saada sellainen vaunu jossa ei ole muita." "Katso, kuka tuolla on?" Mindy katsoi ja näki ihmeekseen Dumbledoren seisovan vaunujen vieressä päässään valtava turkislakki ja yllään vähintään yhtä mahtava kaapu. "Hyvää uutta vuotta", Dumbledore tervehti heitä iloisesti. "Menikö lomanne hyvin?" "Kyllä rehtori, kaikki hyvin", Mindy sanoi arasti. Oliko Dumbledore täällä ilmoittaakseen että hän ei voisikaan jatkaa enää tylypahkassa? He pysähtyivät Dumbledoren eteen. Äskeinen vaunu oli juuri lähtenyt ja sen lyhty haipui pimeälle metsätielle. "Kas, vaunumme saapuu. Teidän jälkeenne." Uusi musta vaunu pysähtyi itsestään heidän kohdalleen ja tytöt nousivat kyytiin. Myös Dumbledore kipusi mukaan ja vaunu lähti samantien liikkeelle odottamatta muita. "Rehtori, mistä on kyse?", Mindy kysyi. "Ei mitään kummallista. Loman aikana minulla sattui olemaan hiukan aikaa muutella tylypahkaa suojelevia loitsuja niin voisin säästä sinua koettelemuksilta." Dumbledore katseli tähtiä ja piti kätensä hihoissa. Mindy katsoi häntä hiukan hölmistyneenä. Dumbledore tuntui usein puhuvan asioista jotenkin väärällä äänensävyllä. "Kiitos rehtori", Mindy kuitenkin sanoi heidän körötellessään tietä eteenpäin. Linnan alkaessa näkyä Mindy näki edelleen vanhan raunion, mutta se ei näyttänyt enää kaatuvan päälle. "Miltä tuntuu?" Alicia kysyi. "Ei mitään, minä vain näen raunion, mutta ei pelota yhtään", Mindy sanoi kummastuneena. "Mutta katsotaan mitä porteilla käy." Siivekkäiden villisikojen vartioimat portit tulivat näkyviin ja vaunu lähestyi niitä vakaasti. "Ihan kohta", Mindy sanoi. Vaunut ohittivat portit ja alkoivat nousta kohti linnaa. "No?" "Ei mitään", Mindy sanoi ja katsoi Dumbledorea. He nousivat kyydistä ja kävelivät Dumbledoren kanssa sisälle linnaan. Ginny oli heitä vastassa ja juoksi Mindya vastaan. "Ginny!" "Mindy! Miten loma meni?" "Ihan hyvin, näin sukulaisia ja kaikkea", Mindy vastasi ja halasi Ginnyä. Samalla hän näki portaiden juurella Harryn ja Ronin menemässä saliin Fredin ja Georgen seurassa. Oppilaat väistivät Harryä kiireesti. "Entä sinun lomasi, oletko päässyt juttelemaan Harryn kanssa?" "Eeeen, mutta ei tässä ole mitään hätää. Tarkoitan siis että me vietimme porukalla aikaa rohkelikkojen tuvassa, ei siinä pääse olemaan kahdestaan. Lisäksi Hermione sairastui ja Harry on ollut katsomassa häntä koko ajan." "Mikä hänelle tuli? Eikai hän syönyt liikaa?" "Eiii, eivät he kerro minulle, jotain vakavaa kuitenkin, hän on ollut siellä sairastuvassa joulusta asti." "Toivottavasti hän paranee", Mindy sanoi. "Joo, ei ole varmaan mukavaa olla siellä kaikkien niiden muiden kanssa...", Ginnyn ääni haipui kuulumattomiin ja hän tuijotti hetken Mindyn ohi. "Mennäänkö syömään, minä kaipaan jotain lämmintä", Mindy sanoi ja mietti samalla mikä Ginnylle oli tullut. "Joo, mennään vain." He lähtivät kohti suurta salia, josta hehkui aulaan ihanan lämmin valo ja vastustamaton ruuan tuoksu. "Mummonkaan ruuat eivät pärjää tälle paikalle", Mindy sanoi ja tunsi veden herahtavan kielelleen. "Miten he tekevät sen?"

[muffintrapnano2010]

5.4 Kaksintaisteleva Kärmessuu

Saatuaan läksyt tehtyä porukka valui alakertaan odottelemaan illallista. Aulassa he huomasivat joukon ihmisiä ilmoitustaulun edessä. Taulua hallitsi vaaleanpunainen juliste, joka oli täynnä kiemurtelevia kultakoristeluja. "Mitäköhän nyt?" Jessie meni pisimpänä lähemmäs katsomaan ja palasi pian ihmisjoukon keskeltä. "Tänne on perustettu kaksintaistelukerho. En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu että jos Lockhart on opettajana, se on enemmänkin teatterikerho." "Älä nyt, ehkä hän tosiaan saa jotain aikaiseksi, minua ainakin kiinnostaisi nähdä", Claire sanoi. "Sinä sanot noin vain siksi että olet pihkaantunut häneen", Marleena ilkkui ja pomppi Clairen ympärillä. "Ähh, eikä ole. Minä vain sanoin että ehkä hän on parempi siinä kuin opettamisessa." "Milloin se sitten pidetään?" Alicia kysyi rauhallisena. "Tänä iltana, heti illallisen jälkeen", Jessie sanoi heidän mennessään saliin innostuneen ihmisjoukon keskellä. Illallisen jälkeen salin ovat suljettiin ja niiden takana odottavan joukon korviin kuului kolinaa. Ovet avautuivat ja Mindy ystävineen oli ensimmäisten joukossa sisällä. Pöydät oli siivottu pois ja toista pitkää seinää hallitsi valaistu pitkä koroke. Korokkeen edessä tungetsi vanhempia oppilaita ja Mindy ja muut näkivät parhaaksi pysyä taaempana. "Ja tuskin me saadaan osallistua vielä. Höyhenen leijuttamisella ja valolla ei paljoa kaksintaistella", Jessie mietti lakonisesti. "Hei, älä nyt. Ehkä täällä sitten opetetaan jotain" Marleena sanoi ja yritti kurkkia lavalla ihmisten välistä. "Eii eiii", Mindy ja Alicia sanoivat yhteen ääneen nähdessään Lockhartin ilmestyvän lavalle Kalkaroksen kanssa. Kaksikko oli kuin yö ja päivä Lockhartin hymyn heijastaessa valoa ja Kalkaroksen näyttäessä siltä kuin olisi syönyt sitruunan illalliseksi. Mindyn katsellessa opettajat esittävät lyhyen näytösottelun, jonka päätteeksi Lockhart lojui lattialla. "Ei ollut paras veto ottaa Kalkarosta vastustajaksi", Alicia kuiskasi Mindylle yli Luihuisten hurraahuutojen. "Lockhart varmaan luuli että hän tietää vain liemistä." Lockhart ei näyttänyt välittävän vaan ponkaisi pystyyn ja alkoi järjestää ihmisiä pareiksi. Mindy ja muut perääntyivät, paitsi Claire ja Jessie jotka asettuivat vastakkain toisiaan. "Ehkä nyt voin tasoittaa shakkiottelumme" Jessie sanoi ja tytöt kumarsivat toisilleen. Jessien silmät olivat siristyneet ja silmät kiiluivat pitkien ripsien lomasta. Clairen ilme oli samanlaisen keskittynyt kuin shakkiottelussa. "Kaikki valmiina!" Lockhart kailotti. "Lasken kolmeen: yksi, kaksi, kolme!" Mindy näki miten moni loitsi jo kakkosen kohdalla ja sali täyttyi huudoista ja välähdyksistä. Sieltä täältä nousi savua ja oppilaat väistelivät ja pyrähtelivät ympäriinsä. Jessie onnistui leijuttamaan Clairen taikasauvan tämän kädestä ja piti sitä tämän ulottumattomissa. Kaaos levisi ja Lockhart yritti epätoivoisesti saada aikaan järjestystä. Jostain kuului kimakkaa, villiä naurua, aivan kuin joku nauraisi eikä pystyi lopettamaan. "Hei lopettakaa jo!" Mindy parahti Jessielle ja Clairelle. Jessie laski sauvan alas ja katsoivat salin keskellä missä Malfoy ja Harry olivat Kalkaroksen ja Lockhartin lähettyvillä. Lockhartin ääni ei ollut enää niin iloisen itsevarma kun hän alkoi puhua kuulijoille suojautumisloitsuista. Kalkaros sanoi jotain ja Harry ja Malfoy käskettiin lavalle. Mindy ja muut menivät muiden mukana lähemmäksi. Kalkaros antoi vinkkejä Malfoylle ja Lockhart Harrylle ja Mindystä tuntui että ei olisi ollut halunnut olla kummankaan kengissä sillä hetkellä. Lockhart onnistui kaiken kukkuraksi pudottamaan sauvansa ja Harry ei näyttänyt lainkaan luottavaiselta saamiinsa neuvoihin. Lockhart laski jälleen kolmeen ja heti kolmosen kohdalla Malfoyn sauva pamahti loitsien lavalle jotakin mitä Mindy ei nähnyt muiden takaa. Jotain pelottavaa se varmasti oli sillä Harry perääntyi nopeasti pari askelta. Yleisöstäkin kuului kiljaisuja ja heidän edessään olijat työntyivät taaksepäin. "Mitä siellä on?" Jessie kysyi lujaan ääneen. "Valtava käärme, se käy Potterin kimppuun!" joku huusi. Lockhartin kaapui hulmusi ja kuului loitsintaa ja pamaus. Äkkiä jotain lennähti korkealla katsojien joukon yläpuolelle. Mindy näki kiemurtelevan käärmeen joka tippui samantien alas. Kuului kovaa sihinää ja katsojien joukko alkoi hajaantua nopeammin. Mindy ei kuitenkaan ollut aivan lavan ja oven välissä ja näki miten Harry lähestyi käärmettä ja alkoi sihistä kuin olisi itsekin käärme. "Ei voi olla!" Jessie henkäisi Mindyn vieressä ja Mindy katsoi miten yleisöä lähestynyt käärme äkkiä vaipui kasaan Harryn sihistessä. Puheensorina yltyi ja sen läpi kuului pelästynyt ääni: "mitä sinä oikein pelleilet!?" Lavalla Harry näytti hämmentyneeltä ja punatukkainen poika tuli kiskomaan hänet alas. Ihmiset perääntyivät kiireesti Harryn tieltä kohti ovea ja toista seinää. Joukko liikkui niin nopeasti että Mindyn oli väistettävä muita. "Mitä siellä tapahtuu Jessie?" "En näe. Mutta näitkö tai siis kuulitko mitä Harry teki?" "Hän sihisi kuin käärme?" "Niin sihisi, mutta se ei ole mahdollista. Tai siis vain Salazar Luihuinen ja jotkut muut mahtavat velhot osaavat puhua käärmeille." "Mutta minusta näytti kuin se käärme olisi totellut häntä!" Mindyn täytyi melkein huutaa metelin yli. Sali tyhjentyi kovaa vauhtia. He jäivät odottamaan kunnes suurin osa oli poistunut. Alicia näytti yhtä hämmästyneeltä kuin Mindy ja Claire ja Marleena katsoivat myös kysyvästi Jessieen joka näytti olevan suunniltaan. "Selitä tarkemmin Jessie, mitä tarkoitat?" "No siis, legendan mukaan Luihuisen perustaja Salazar osasi puhua käärmeille ja niin myös hänen jälkeläisensä. Ja jos Harry osaa, niin mikä sanoo että hän ei olisi se Luihuisen perillinen." "Miten Harry voisi olla?" "Miten ei voisi? En minäkään ole Luihuisessa vaikka sukuni on sukua hänelle. Tai siis ainakin uskoo olevansa. Potter voi hyvinkin olla sukua hänelle, velhosuvut ovat vanhoja." "Olisiko hän kangistanut sen kissan ja Colinin, hänhän on kakkosluokkalainen?" Claire kysyi epäilevänä. "Ehkä hänellä on sellainen voima, en minä tiedä" Jessie sanoi. "Mennään oleskeluhuoneeseen." Oleskeluhuoneessa oli samanlainen tunnelma kuin jonkin armeijan päämajassa sodan keskellä. Iso joukko oppilaita oli kerääntynyt yhteen ja he puhuivat kiihkeästi. Mindy näki kaksi kakkosluokkalaista poikaa joukon keskellä. "Puhutteko te Potterista?", Jessie kysyi. "Mistä muusta, olitteko te ykköset myös siellä. Kannattaa pysyä kaukana Potterista, hän on kärmessuu!", toinen pojista julista ja toinen lisäsi "hän käski sen käärmeen minun kimppuuni, se tuli ihan lähelle, kunnes Kalkaros loitsi sen pois. Sen jälkeen Potter näytti tosi harmistuneelta." "Hän varmasti yrittää uudestaan", ensimmäisenä puhunut poika sanoi. "Minusta hän näytti enemmän hämmentyneeltä", Mindy sanoi mutta kukaan ei kuunnellut häntä. "Minä ainakin lähden jouluksi kotiin!", yksi vanhemmista tytöistä julisti. "Missä voi ilmoittautua", toinen vastasi. "Punurmio kerää nimet illallisella." "Okei, rauhoittukaa.! Puhetta johtava poika heilutti käsiään. "Meidän pitää suojella Justinia Potterilta. Tuodaan hänelle ruokaa tänne ja vahditaan Potterin liikkeitä." Idea sai kannatusta ja vuoroista alettiin sopia. Mindy ja muut menivät vakiotuoliensa luokse. "En minä oikein usko tätä Potterista", Claire sanoi heidän istuuduttuaan. "Mutta sinun täytyy myöntää että hän on ensimmäisenä epäiltyjen listalla. Ehkä hän ei tehnyt niitä asioita tietoisesti", Jessie sanoi miettiväisenä. Illallisella he kaikki ilmoittivat menevänsä jouluksi kotiin ja kävivät nukkumaan levottomina. Yön aikana oli satanut valtavasti lunta ja ikkunat olivat peittyneet alareunastaan niin että käytävillä oli varjoista. Lumisade jatkui edelleen heidän syödessään aamiaista. "Oli Potter perillinen tai ei, en haluaisi olla hän", Jessie sanoi ja nyökkäsi Rohkelikkojen pöytään. Harry istui ystävineen selvästi erillään muista ja toisten pöytien ruokailijat tuijottivat häntä jatkuvasti. Ginnyn veljekset veivät asian vielä pidemmälle. Harryn yrittäessä lähteä he ryntäsivät hänen vierelleen ja olivat soittavinaan trumpetteja. "Huomio, aikamme suurin pimeyden velho on syönyt aamiaisensa. Pois tieltä kuolevaiset!" He saattoivat Harryn ulos salista tämän molemmin puolin ja kumarsivat ovella teatraalisesti. "Minä en ymmärrä noita tyyppejä", Claire pudisteli päätään. "Mitäköhän mieltä Harry on tästä jutusta?" "Häntä varmaan ärsyttää kun kaikki pelkäävät häntä aivan kuin hän voisi räjäyttää ihmisiä katseellaan", Jessie mietti heidän kirjoittaessaan Lipetitin tahdissa loitsusanoja samana päivänä loitsutunnilla. "Missäköhän Ginny on, toivottavasti hänkään ei liiku yksinään käytävillä. Entä jos se hirviö päättää hypätä jostakin -" "HYÖKKÄYS! HYÖKKÄYS!" Koko luokka hyppäsi pystyyn kun käytävältä kuului huutoa. "Pysykää rauhallisina!", Lipetit kimitti tuolien kalinan yli ja oppilaat jäivät paikalleen. Nyt käytävältä kuului töminää ja askelia. "Minä menen selvittämään mistä on kysymys! Te pysytte täällä!" Lipetit huusi ja lähti juosten luokasta. Mindy ja Jessie eivät voineet muuta kuin kuunnella käytävältä kantautuvaa mekkalaa, joka päättyi isoon pamaukseen. Professori viipyi pitkään poissa ja kun hän palasi oppilaat katsoivat häntä kiinnostuneena. Pienen opettajan kulmat olivat kurtussa ja hän siveli kiihkeästi partaansa. "On tapahtunut uusi hyökkäys. Tämä saattaa järkyttää teitä, mutta kohteena oli Justin Finch-Fletchley, puuskupuhien tuvasta. Hän on kangistunut muiden tavoin ja on nyt sairaalasiivessä. "Se poika!" Mindy henkäisi ja Jessie nyökkäsi silmät suurina. "Onneksi verrattoman professori Verson alruunat ovat miltei valmiita ja voimme herättää hänet ja Creeveyn keväällä. Mutta olkaa varovaisia älkääkä liikkuko yksin käytävillä." "Ei tulisi mieleenikään", Mindy sanoi.

[muffintrapnano2010]

5.3 Ginnyn salaisuudet

Joulukuu ehti alkaa ilman sen ihmeempiä tapahtumia. Monet kantoivat koulussa erilaisia amuletteja ja suojaavia yrttejä. Lumi oli peittänyt koulun nurmikentät ja laskeutunut metsän ylle. Alicia ja Mindy istuivat ystävineen kirjastossa hautautuneena kirjoihin ja puolivalmiisiin kouluaineisiin. "Aaaah, koinka kauan vielä lomaan?" Mindy parahti hyvin hiljaa, sillä kirjastonhoitaja tuntui pitävän heitä erityisesti silmällä. "Vielä pari viikkoa." "Mindy, tuolla on se Ginny." "Missä?" Marleena osoitti hyllyjen välistä ja Mindy näki osittain hyllyn takana olevan punaisen tukkapehkon. "Minä käyn moikkaamassa." Mindy kulki hiljaa hyllyjen läpi ja näki Ginnyn kirjoittavan kiivaasti johonkin. "Hei Ginny." "AI!" "Shh", Mindy heilutti käsiään ja vilkuili ympärilleen sillä Ginny oli kiljahtanut. "Älä säikäytä minua noin, minussa on tarpeeksi kestämistä veljissäni." "Ei kai, pelottelevatko he sinua edelleen." "No eiliseen asti, Percy lähetti äidille kirjeen ja äiti pisti heidät ruotuun. Hän on ainoa joka saa heihin mitään kuria." "Sinun äitisi on varmasti mielenkiintoinen ihminen", Mindy sanoi ja Ginny nyökkäsi hymyillen. "Mitä sinä olit kirjoittamassa? Teetkö sinäkin McGarmiwan jättiainetta." "Ah oi, yksi juttu vaan", Ginny sanoi ja Mindy huomasi että mitä tahansa se olikin oli kadonnut Ginnyn edestä pöydältä. "Mitä muuta kuuluu. Onko sinullekin ehdotettu sisiliskon häntävoidetta?" "Ja vaikka mitä vielä. Jotkut ovat todella paniikissa. Yksi Harryn luokkalaisista Neville ostaa jokaisen amuletin joka hänelle näytetään. Hän ei ole tainnut vielä tajuta olevansa puhdasverinen." "Mitä mieltä sinä olet tästä jutusta?" Mindy kysyi ja kävi istumaan Ginnyn viereen voidakseen puhua hiljempaa. "Ron sanoo että Malfoy on kaiken takana, mutta minä haluaisin että koko juttu vain loppuisi. Ihanaa kun pääsen jouluksi kotiin täältä." "Etkö ole viihtynyt tylypahkassa? Minusta tämä on upea paikka." "En minä sitä tarkoita", Ginny sanoi ja suki hiuksiaan ärtyneenä. "Paikka on upea, mutta hyvä päästä vähän tauolle tästä kaikesta. Minun koko perheeni Frediä ja Georgea lukuunottamatta on tosi huolissaan ja äiti lähettelee kirjeitä päivittäin." Ginny huokaisi ja katseli kirjoja. "Ja sitten pitä�� vielä kestää kaikkea tätä muutakin?" "Mitä muuta? Voit kertoa minulle." Ginny oli hetken hiljaa ja katseli Mindyä. "No sinä ehkä ymmärrätkin mistä minä puhun. Olenko oikeassa, tuo kaapu on käytetty, eikö olekin?" Mindy katsoi kaapuaan kummastuneena. "Tietty se on, mehän puhuimme siitä jo junassa." "Niin, mutta tarkoitan että sinä tiedät miltä tuntuu käyttää käytettyjä vaatteita." "Alicia sanoo että minä näytän aina siltä kuin vaatteni olisivat eläneet pidempään kuin minä. Kai minusta sitten vanhat vaatteet ovat jotenkin rennompia." "Mutta sinulla on kuitenkin uusiakin vaatteita aina välillä, eikö vain?" Mindy heilutteli päätään tuumiessaan: "No aina välillä äiti ostaa juhliin tai johonkin sellaiseen jotain uutta, jos sitä tarkoitat." "Täsmälleen, minä en saa juuri koskaan mitään uutta. Äidin piti ostaa kaikki tavarani käytettynä ja ne Lockhartin kirjat maksoivat kauheasti." Mindy katseli nyt tarkemmin Ginnyn tavaroita ja huomasi että kirjat olivat reunoista kuluneita ja niiden päälle oli läikkynyt mustetta ja muutakin. Sulkakynässä ei ollut juurikaan sulkia jäljellä ja mustekin näytti jotenkin haaleammalta. "Taidan ymmärtää. Minusta kaikki vanhanaikainen on vain kivaa, mutta sinulla ei taida olla juuri vaihtoehtoja." Ginny nyökkäsi ja huokaisi. He istuivat hetken hiljaa ja Ginny siirteli papereita. Mindy oli jo sanomassa näkemiin kun Ginny äkkiä jatkoi puhumista. "Tiedätkö, minä olen miettinyt sitä mitä sanoit silloin portaikossa. Siitä ystävästäsi ja siitä miksi tulit hänen sijastaan." "Niin?" "Miten hänen kävi, sen pojan kanssa siis?" "Aika huonosti. Alicia kyllä puhui hänelle mutta se tyyppi oli tosi mäntti ja piti häntä vain pilkkanaan." "Ikävä kuulla." "Alicia pärjää kyllä, hän ei koskaan jää murehtimaan asioita." "Mitä mieltä sinä olet Harrystä?" Ginny kysyi nopeasti ja Mindy näki miten punaisen tukan väri levisi tämän kasvoille. "Harry Potterista? En minä oikeastaan ole tavannut häntä. Hän näytti lentävän tosi hyvin kyllä." "Luuletko että hän on mäntti?" Mindy mietti ja koitti verrata Anthonyä ja Harryä mielessään toisiinsa. "Vaikea sanoa, mutta ei hän vaikuta kovin mäntiltä. Oletko sinä puhunut hänen kanssaan?" "En" Ginny sanoi ja punehtui lisää. "Tehän olette samassa tuvassa, etkö voi pyytää häntä avuksi läksyissä tai jotain", Mindy sanoi hilpeään sävyyn ja virnisti varovasti. "Ääääh, älä viitsi. Se olisi kauhean noloa. Minä - minusta olisi kiva jos hän moikkaisi minua tai jotain, mutta hän on aina jossain Ronin ja sen Hermionen kanssa." "Ehkä he tekevät jotain isoa läksytehtävää? Hehän ovat kakkosella." "En minä usko, heillä on jotain tekeillä. Ron ei ole kovin hyvä pitämään salaisuuksia." Joku pudotti kirjan läheisellä käytävällä ja Ginny säpsähti. "Äh, mitä minä höpisen, minun oli tarkoitus tehdä läksyjä." "Niin minunkin" ,Mindy sanoi. "Jutellaan lisää illallisen jälkeen, jooko?" "Sopii", Ginny sanoi iloisesti ja vilkutti hyvästiksi Mindyn lähtiessä takaisin muiden luokse. "Sinäpä viivyit", Jessie sanoi ja näytti pitkään pergamenttia. "Minä olen melkei jo valmis tämän kanssa." "Otan sinut kyllä kiinni."

[muffintrapnano2010]

5.1 Huispausottelu

Ulkona Mindy, Jessie, Claire ja Marleena seisoivat odottamassa huiveineen. Ilma oli jo viilennyt. "Mitä me odotetaan?" "Aliciaa, hän sanoi että tulee heti kun pääsee tunnilta." "Mutta hänhän on Luihuinen, eikö hän istu eri puolella katsomoa?" "En usko että hän kannattaa mitään joukkuetta. Hän olisi tekemässä läksyjä ellen olisi pyytänyt häntä mukaan." Alicia juoksi portaat alas ja näki Mindyn ystävineen. "Jess, tulit viimeinkin. Mennään että saadaan hyvät paikat." He lähtivät oppilasjonon perään, joka kiemurteli alas rinnettä kohti huispausareenaa. Se oli yhtä iso kuin jalkapallostadion, mutta katsomot olivat paljon korkeammalla ja verhottu värikkäillä kankailla ja valtavilla tupien lippuja kantavilla tunnuksilla. Puisia portaita noustiin katsomoon, joka oli täynnä muita puuskupuheja. Koko koulu vaikutti olevan paikalla. Oikealla näkyi kirkkaanvihreään pukeutunut joukko Luihuisen kannattajia, jotka puhalsivat pillejä ja heiluttivat lippuja. Heitä vastapäätä vasemmalla oli leiskuvan punainen ja keltainen katsomonosa, joka piti vähintään yhtä paljon meteliä. Suoraan heitä vastapäätä oli korpinkynsien katsomo. "Kannustavatkohan nuokin rohkelikkoa?" Claire mietti osoittaen korpinkynsiä?" "Varmaan, kuka nyt pitäisi Luihuisista" Marleena sanoi ja tajusi sitten Alician istuvan vieressään. "Siis noista muista." "Tajusin kyllä", Alicia hymyili. Meteli yltyi joukkuiden tullessa kentälle. "Tuolla on se Harry Potter, herra kuuluisuus. Nytpä näemme kuinka hyvä hän oikeasti on!" Marleena julisti innoissaan ja osoitti Rohkelikkojen joukkuetta. Mindy kuitenkin huomasi Luihuisten joukkueessa myös tutun hahmon. "Mitä Malfoy tekee tuolla?" Jessie kurotti katsomaan "se tosiaan on Malfoy!" Selostajan kaikuva ääni esitteli joukkueet ja Matami Huuski puhalsi pilliin pelin alkamisen merkiksi. Pelaajat singahtivat ilmaan ja pallot alkoivat viuhua ympäriinsä. Jessie koitti pysyä pelin vauhdissa ja selittää sitä Mindylle ja Alicialle. "Tuolla menee Harry, hän ja Malfoy yrittävät molemmat saada kiinni kultaisen siepin." "Hänellä näyttää olevan vaikeuksia." Tummatukkainen poika syöksyi ilman halki tehden jatkuvasti hurjia käännöksiä mustan pallon viuhuessa hänen ympärillään. Ginnyn isoveljet yrittivät pitää pallon poissa lyömällä sitä mailoilla mutta se palasi aina uudelleen Harryn kimppuun. "Hän tippuu pian. Pitäisikö tuon mustan pallon tehdä noin?" "Ei, sen pitäisi käydä yhtäläisesti kaikkien kimppuun. Joku on lumonnut sen." Luihuisen pelaajat näyttivät lentävän valtavan nopeasti ja Rohkelikon joukkue sai tehdä kaikkensa pysyäkseen heidän vauhdissaan. Luihuinen teki maaleja ja johti peliä. "Ei vielä hätää, sieppi vastaa viittätoista maalia" Jessie huusi yleisön huutamisen yli." "Tuolla se on, Harry huomasi sen!" Katsomo kohahti kun Harry syöksyi kuin kivi kohti Malfoytä joka istui luudallaan ilmassa. Malfoy näytti tajuavan mistä oli kyse mutta ei ehtinyt mukaan Harryn vauhtiin. Tämä syöksyi Malfoyn ohi ja teki rajun käännöksen ja alkoi nousta korkeammalle pitäen toista kättään koholla. Katsomo oli hetken täysin hiljaa ja selostajan ääni kaikui "Harry Potter on napannut siepin. Rohkelikko saa 150 pistettä ja VOITTAAA!!!" Hullaantunut yleisö yhtyi viimeiseen huutoon ja katsomo tuntui tärisevän. Harrya ja jahdannut musta pallo ei kuitenkaan lopettanut vaan iski suoraan päin tämän luutaan. Yleisön huuto muuttui kauhunhuudoksi Harryn pudotessa suoraan maahan. Rohkelikon joukkue lensi Harryn luokse ja Luihuiset laskeutuivat puolestaan kentälle. Opettajat laskeutuivat torneistaan ja juoksivat kentälle. Ensimmäisenä paikalle ehti Lockhart joka kumartui Harryn vierellä. Muuta Mindy ja toiset eivät nähneet ennenkuin väkijoukku peitti Harryn näkyvistä. Luihuisten joukkue ja Malfoy seisoivat sivummalla eivätkä näyttäneet tyytyväiseltä Malfoyn suoritukseen ja Mindy hymyili vahingoniloisesti. Häntä kuitenkin huoletti Harry. "Toivottavasti hän ei loukkaantunut loppuelämäkseen", Mindy sanoi Jessielle. "Ei hätää, alla oli pehmeää hiekkaa ja taikuudella saa korjattua mitä tahansa. Hän varmasti huomenna täysin kunnossa." Katsomot alkoivat tyhjentyä ja Mindy hihkui. "Upeaa että rohkelikko voitti! Malfoy sai kyllä mitä ansaitsi. Mennään oleskeluhuoneeseen! Tulethan sinäkin Alicia?" "Olen pahoillani, mutta Kalkaros käski minut tekemään rästejä heti pelin jälkeen." "Eikä!" "Kyllä, minun pitää varmaan lähteä sinne." "No ei mitään, tulet sitten sen jälkeen. Me istumme siellä kuitenkin pitkälle iltaan." "Okei, mutta älkää odotelko. En tiedä miten kauan minulla menee." He kävelivät yhdessä takaisin linnaan ja Alicia vilkutti heille alakuloisesti lähtiessään alas tyrmiin. Kalkaros odotti häntä luokassa. "Tehtävät ovat pöydällä. Mitä nopeammin saat valmiiksi, sitä aikaisemmin pääsemme molemmat lähtemään." "Selvä professori." Alicia kävi työhön. Liemet eivät olleet vaikeita, mutta niissä ei saanut hätiköidä. Snape yritti varmasti saada hänet hätiköimään pitämällä rästin lauantaina, mutta Alicia ei aikonut mennä ansaan. Puuskupuhien oleskeluhuoneessa kaikki tuolit oli vedetty takan ääreen. Keskustelu ottelusta kävi kiivaana ja joukkueen jäsenet siirtelivät pelaajia esittäviä nappuloita laudalle. "Ne luihuisten luudat ovat paha juttu. Mutta näittekö mitä kuvioita Rohkelikot käyttivät?" "Wood on todella treenannut heitä." "Meidänkin täytyy pitää lisää harjoituksia!" Mindy ja muut istuivat lähekkäin ja pelasivat samalla shakkia. Mindyn nappulat eivät totelleet häntä, mutta eivät myöskään laittaneet vastaan hänen siirtäessään niitä käsin. Claire oli edelleen voittamaton, mutta osasi opettaa tehokkaasti. "Miksi he olivat ottaneet Malfoyn etsijäksi? Eihän hän erottanut sieppiä talitintistä?" "Luuletko että ne nopeat luudat ovat hänen ansiotaan." "Voi olla, hänen perheensä on sikarikas. En ihmettelisi jos Malfoy olisi ostanut itsensä joukkueeseen." "He näyttävät ottavan huispauksen vakavasti" Mindy sanoi katsellen meininkiä sivusta. "Tottakai he ovat, se on paras tapa voittaa tupamestaruus, ja Puuskupuh ei ole voittanut sitä vuosiin." "Kestääköhän Alicialla vielä pitkään?" "Varmasti, Kalkaros laittaa hänet tekemään kaiken mahdollisen." "Pitäisikö tehdä läksyjä?" "Kaipa pitää." Huispauskeskustelu laantui vähitellen yksimieliseen päätökseen harjoitella enemmän ja voittaa luihuiset. Mindy ja muut ahersivat läksyjen parissa odottaen Aliciaa. "Onko teillä ruokaa?" "Minulla on, otin illalliselta mukaan kaikkea." "Minullekin kelpaisi." Mindy otti leivän ja tajusi jotain. "Hetki!" Mindy ryntäsi oviaukolle ja avasi sen. Alicia seisoi käytävässä virnistellen. "Mietinkin milloin tulet." "Anteeksi, et kai odottanut pitkään." "En kauhean pitkään. Tein varmaan kaksitoista lientä ennenkuin Snape oli tyytyväinen." "Tule sisään, meillä on ruokaa." "Hei Alicia." "Hei Alicia." "En tajunnut että hän ei pääse sisään" Mindy sanoi nolona. "Minä olen ihan poikki." "Ota ruokaa, tässä on kurpitsapiirakkaa." "Kiitos." "Pyydän anteeksi hajua" Alicia virnisti ja mutusti tyytyväisenä piirakkaa. "Miten paljon sinulla on vielä jäljellä." "Jos vielä huomisen jatkan tehdä läksyjä, minun pitäisi saada teidät kiinni." "Mukava kuulla."

[muffintrapnano2010]

4.4 Valtasuhteet

Aamiaisen jälkeen Alicia lähti tunneilleen. Hänellä oli ensimmäisenä loitsutunti yhdessä Korpinkynnen kanssa. Opettaja Lipetit huomasi hänet ja toivotti tervetulleeksi. Muu luokka sai tehtäväkseen harjoitella oppimiaan loitsuja ja Lipetit keskittyi Aliciaan. "Kuinka paljon tiedät taikuudesta entisestään? Oletko lukenut oppikirjaa?" "En opettaja, en ehtinyt. Mutta minulla on sauva ja kaikki tarpeellinen." "Se riittää. Käydään töihin, koska sinulla on muutama loitsu opittavana että saat toiset kiinni. Aloitetaan tästä." Lipetit avasi Alician kirjan leijutusloitsun kohdalta ja näytti mallia leijuttaen höyhentä. Alicia nyökkäsi ja tarttui sauvaansa. "Vingardium Leviosa!" Sauva tuntui värähtelevän Alician kädessä kuin sähköistettynä ja höyhen pamahti pieniksi haituviksi jättäen pulpettiin palojäljen. Kaikki kääntyivät hämmästyneitä katsomaan. "Jatkakaa vain" Lipeitit huusi ja loitsi Alicialle uuden höyhenen "kevyesti, kevyesti." Alicia heilautti uudestaan ja tällä kertaa höyhen karsiutui hänen silmiensä edessä aivan kuin joku nyppisi sitä todella nopeasti. Sauva tuntui vavahtelevan ja yrittävän karata hänen otteestaan. "Tämä sauva tempuroi." "Sinä opit pian hallitsemaan sitä. Älä yritä väkisin vaan anna magian virrata. Yritämme uudestaan." Höyhenet sinkoilivat ja tuhoutuivat mitä erilaisemmilla tavoilla ja Alicia alkoi hermostua koska monet olivat jättäneet taikomisen ja vain tuijottivat häntä. Lipetit vaikutti loputtoman kärsivälliseltä ja loitsi lisää höyheniä sitä mukaan kun niitä tuhoutui. Lopulta Alicia menetti malttinsa ja käytti tahdonvoimaansa. Höyhen lennähti nytkähtäen ylöspäin ja leijui hetken ilmassa. Aliciaa katsovat oppilaat tönivät vieruskavereitaan ja supisivat. "Hän teki sen ilman sauvaa, näitkö." Lipetit suki lyhyttä partaansa ja otti kiinni alasleijailevan höyhenen. "Huomaan että olet tottunut käyttämään suoraan omaa voimaasi. Siksi myös sauvan käyttäminen tuntuu hankalalta. Mutta kuten varmaan huomasit, et pysty ylläpitämään taikuutta kovin pitkään sillä tavalla." Alicia nyökkäsi hiukan nolona mutta samalla tunsi ylpeyttä siitä että oli saanut höyhenen lentämään ilman typerää sauvaa. "Sinun tarvitsee tehdä kovasti töitä kesyttääksesi voimasi uudestaan." Lipetit sanoi. "Muuten et pysty etenemään pidemmälle." "Mutta minä pystyn jo tekemään kaikkea" Alicia protestoi. "Voin liikuttaa isojakin esineitä." "Se on täysin luonnollista. Akateemisesti kutsumme sitä villiksi taikuudeksi. Kaikilla velhoilla on kokemusta siitä, mutta usein koulutus alkaa ennenkuin he alkavat hallita voimiaan tietoisesti. Sauvan käytön ja loitsujen avulla he oppivat hienovaraisesti hallitsemaan voimiaan ja vaikka se aluksi vaikuttaa hitaalta-" Lipetit kääntyi puhumaan myös muulle luokalle, koska kaikki olivat joka tapauksessa lopettaneet. " -on saavutettava taito pian suunnattomasti monimuotoisempi ja suurempi kuin mitä voidaan saavuttaa pelkällä villillä taikuudella." "Pitääkö minun estää itseäni tekemästä - villiä taikuutta?" Alicia kysyi. "Ei suinkaan. Se on täysin luonnollista ja varsin hyödyllistä kunnes taitosi sauvan kanssa saavuttavat saman tason. Mutta kykysi on voimistunut itsekseen ja nyt sinulla on edessäsi suuri haaste sovittaessasi se yhteistyöhän sauvan ja loitsujen kanssa. Kuin yrittäisi kesyttää villihevosen, joka on tottunut elämään vapaana. Toisin kuin varsasta asti koulutettu hevonen, se ei suostu ohjaksiin helposti." Luokka kuunteli keskittyneenä opettajaansa joka ojensi kättään Alicialle "Saanko katsoa sauvaasi?" "Toki", Alicia ojensi sauvan pienelle professorille. "Ollivanders on näköjään huomannut saman ja antanut sinulle sauvan joka on tarpeeksi luja. Sinä onnistut takuulla jos jaksat yrittää. Mitä nopeammin käyt toimeen, sen helpompaa sinulla on jatkossa." Tunnin lopuksi professori antoi Alicialle pussillisen höyheniä harjoittelukappaleiksi ja muille kasan läksyjä. Alicia lähti muiden kanssa hämmentyneeltä tunnilta. Korpinkynnet katselivat häntä kiinnostuneena ja Luihuiset välttelivät. "Friikki" hän kuuli huonetoveriensa sanovat toisilleen. Jotkut asiat eivät näköjään muutu, vaikka olenkin taikakoulussa, Alicia mietti itsekseen ja sulloi höyhenpussin laukkuunsa. Muut tunnit olivat rauhallisempia, mutta kukaan varsinkaan Luihuisesta ei näyttänyt halukkaalta tutustumaan Aliciaan. Tuntien jälkeen Alicia meni suureen saliin ja odotti Mindyä. Tämä saapui pian ystäviensa kanssa höpöttäen. "Hei Alicia. Miten eka päiväsi on mennyt?" Mindy kysyi heidän kaikkien istuutuessa Puuskupuhin pöytään. "Oletko varma että sinun kannattaa jäädä istumaan meidän pöytäämme" Jessie kysyi Alicialta. "Luulenpa että minua vihataan jo muutenkin. Mieluummin istun teidän kanssanne." "Millaisia sinun huonekaverisi ovat?" Mindy kysyi. "Juoruavia kanoja. Tulee ikävästi mieleen Emilia." "Ei kai." "Joo, loitsutunti ei mennyt kovin hyvin." "Hei, ei hätää. Eka loitsutunti ei onnistu kenelläkään hyvin", Marleena virnisti. Alicia hymyili heikosti ja katseli Mindyä ystävineen. He kaikki hymyilivät ja näyttivät siltä kuin voisivat milloin vain ruveta nauramaan. Katse Luihuisten pöytään kertoi Alicialle että hänen poissaolonsa oli huomattu. Hän ei välittänyt. "Hei Mindy, voidaanko jutella ruuan jälkeen." "Joo, tottakai. Haluatko apua läksyissä?" "No sitäkin kyllä." "Mennäänkö katsomaan huispauskenttää?" Mindy kysyi heidän saatuaan illallisen syötyä. "Mennään vain. Mitä on huispaus?" "Minä voin selittää, Ginny kertoi siitä kaiken minulle." He kävelivät ulos isoista ovista ja pitkin nurmikenttää. Huispausareenan korkeat katsomot heittivät pitkiä varjoja ja lintujen ja pöllöjen äänet kuuluivat metsän suunnalta. "Minä pidän tästä koulusta kovasti. Täällä on niin omanlaisensa tunnelma", Mindy sanoi ahmien maisemaa katseellaan. "Sinä tosiaan näytät kuuluvan tänne." "Minusta surkit ja verenpetturit eivät kuulu tähän kouluun!" Mindy ja Alicia pyörähtivät ympäri. Malfoy seisoi heidän takanaan polulla. Häntä seurasi muutama luihuinen, joista suurin osa näytti olevan ykkösluokkalaisia. Heti Malfoyn takana oli kaksi isoa pojankörilästä, jotka virnistelivät typerän näköisinä. "Lähetin juuri isälleni pöllön ja kerroin miten huonosti asiat ovat. Voi olla että eräs surkki joutuu lopettamaan aikasemmin kuin haluaisi." Luihuiset naureskelivat pojan takana ja tämä virnisti yleisölleen. "Dumbledore sanoi että saan opiskella täällä", Mindy sanoi vastaan. "Voi voi, mutta Dumbledore ei päätä kaikkea. Minun isäni ja muut rahoittajat päättävät lopulta kuka lähtee ja kuka jää. Ja kuka kaipaisi surkkia ja sekopäätä, joka ei tiedä mitä taikasauvalla tehdään?" Luihuiset nauroivat kovempaa ja Malfoy astui lähemmäksi kaksi poikaa kintereillään. "Ehkä olisi parasta lähteä samantien. Nyt kun salaisuuksien kammio on avattu, voi kuraverisille käydä kalpaten." Malfoyn puhuessa joukko piiritti Alician ja Mindyn. Mindy katsoi ympärilleen hätäisesti ja veti Aliciaa kaavunhihasta. "Mennään, ei Malfoystä pidä välittää." "Ei pidä välittää?" Malfoy sanoi ja veti taikasauvansa esiin. "Kai tajuat että minä olen kakkosluokkalainen, kuten myös Grappe ja Goyle tässä. Ehkä annamme teille hiukan paiseita, huono veri aiheuttaa niitä usein." Malfoy ja pojat osoittivat heitä taikasauvoillaan. "Mitä sanotte? Goyle, sinä ensin." Mindy katsoi hätääntyneenä Aliciaa joka ei ollut liikahtanut vaan tuijotti Malfoytä kulmat kurtussa ja silmät säkenöiden. "Anna mennä Goyle!" Malfoy huusi ja ympäröivästä joukosta kuului kiljuntaa ja kannustushuutoja. Goyle virnisti leveästi ja kohotti sauvaansa. "POIS!" Alicia huusi yhtäkkiä ja kaapu hulmahtaen osoitti sormellaan Goylea. Goyle hämmentyi hetkeksi ja samassa lennähti selälleen maahan ja liukui nurmikkoa pitkin monta metriä kyntäen siihen mutaisen vanan. "Mitä?!" Malfoy käännähti katsomaan ja suuntasi sitten oman sauvansa kohti Aliciaa. "EI!" Alicia huusi uudestaan ja polki jalkaa. Kuului terävä pamaus ja Malfoy lennähti myös ilman poikki. Alicia käänsi katseensa toiseen pojista joka alkoi perääntyä. "Mennään", Alicia tarttui Mindy kädestä ja lähti kävelemään suoraan kohti Malfoyta ja linnaa. Malfoy kompuroi pystyyn nelinkontin ja perääntyi pois heidän tieltään. "Friikki!" Malfoy huusi heidän peräänsä. Mindy ja Alicia eivät pysähtyneet mutta Alicia katsoi heidän peräänsä että kukaan ei lähettäisi loitsua heidän selkänsä takana. "Se oli täpärällä. Mitä sinä oikein teit?" Mindy kysyi heidän päästyään sisään eteishalliin. "Lipetit sanoo sitä villiksi taikuudeksi. Minä harjoittelin sitä sillä aikaa kun olin vielä kotona." "He näyttivät todella pelästyneiltä." "Ja kostavat minulle varmasti jotenkin." "Sinun pitäisi kertoa omalle opettajallesi." "Ai Kalkarokselle. Mitä luulet hänen tekevän?" Mindy oli hiljaa ja kävelivät linnan portaita ylös päämäärättömästi ylempään kerrokseen. "Voisitko sinä vaihtaa tupaa?" "En usko, Kalkaros itse sanoi aamulla että lajitteluhatun päätös on sama kuin Luihuinen itse olisi valinnut minut." "Mitä jos vanhemmat oppilaat käyvät kimppuusi. Voitko sinä heille mitään?" "Mindy, mieti itseäsi. Sinulla ei ole taikavoimia ja he tietävät että sinä olet minun paras kaverini. He voivat käydä sinun kimppuusi." "Äh, älä huolehdi minusta. Minä olen aina Jessien ja muiden kanssa. - Alicia?" Alicia oli pysähtynyt äkkiä ja Mindy katsoi ympärilleen. Sernällä kiilteli verenpunaisia kirjaimia, jotka näyttivät vastatehdyiltä. "Tämä on se käytävä!" Mindy henkäisi. Kirjainten alla oli puinen tuoli ja muuten käytävä oli autio. Mindy käveli katsomaan kirjaimia lähempää ja kosketti niitä varovasti. "Se on niinkuin maalia." "Ja tosi vaikuttavan näköinen. Ei ihme että Malfoy on niin täynnä itseään." "Niin Jessiekin sanoi, salaisuuksien kammio liittyy Luihuiseen ja hänen perilliseensä." "Mikä näissä ihmisissä on vikana. Kaikki tämä veren arvokkuus. Ihan niinkuin rasismia", Alicia sanoi katsellessaan kirjamia. "Aika lailla samanlaiselta se vaikuttaa", Mindy sanoi hiljaa. "Ja me olemme heistä kaikkein pahimpia ja minä kaikkein pahin. Jästisyntyinen surkki." Käytävässä oli hiljaista ja verikirjaimet kimmelsivät. Alicia ja Mindy lähtivät takaisin alas. "Kaipa pitää mennä läksyjen pariin", Mindy sanoi. "Mennäänkö suureen saliin tekemään niitä yhdessä", Alicia kysyi. "En tiedä, meillä on tapana tehdä niitä oleskeluhuoneessa." "No voinko minä tulla sinne?" "Muut eivät välttämättä pidä siitä, mutta minua ei haittaa ainakaan." "No minä tulen jos se sopii kavereillesi." Jessie ja muut toivottivat Alician lämpimästi tervetulleeksi ja he tekivät läksyjä yhdessä. Muut puuskupuhit katselivat Alician vihreää univormua, mutta kukaan ei sanonut mitään. Seuraavana päivänä Mindyllä oli jälleen loitsujen tunti yhdessä rohkelikkojen kanssa. Hän odotti luokan edessä että ehtisi jutella Ginnyn kanssa. Oppilaita kerääntyi paikalle mutta Ginnyä ei näkynyt missään. Mindy alkoi olla hermostunut. Entä jos Ginnyn kimppuun oli hyökätty? Lipetit saapui paikalle ja hoputti Mindyä sisälle. "Ihan heti professori." Mindy kuuli askelia ja ilahtui nähdessään Ginnyn juoksevan pitkin käytävää kaapu hulmuten. "Ginny!" Mindy heilutti kättään mutta Ginny vain mulkaisi häntä rynnätessään luokkaan. Mindy jäi hölmistyneenä seisomaan käytävään ja katsomaan Ginnyn perään. Tämän silmät olivat näyttäneet punertavilta. Kello kajahteli ja Mindyllekin tuli kiire luokkaan. Tunnin aikana hän katseli Ginnyä joka näytti aivan normaalilta. Tunnin loputtua hän yritti päästä uudestaan juttelemaan Ginnyn kanssa. "Hei, Ginny." Ginny oli rohkelikkokaveriensa seurassa ja oli kuin ei huomaisikaan Ginnyä. Mindy katseli hänen peräänsä, mutta seuraava tunti olisi kasvihuoneella ja rohkelikot olivat menossa jonnekin muualle. Alicia oli omalla tunnillaan ongelmissa. Läksyä tosiaan oli valtavasti ja kaikki olivat häntä pitkälti edellä. Taikasauva temppuili hänelle edelleen ja hän turhautui usein sen käyttämiseen. Muista Luihuisista ei ollut mitään apua, he enemmänkin näyttivät innolla seuraavan hänen kamppailuaan. Ruokatunnilla Mindy yritti nähdä Ginnyä uudestaan kurkotellen ympäriinsä samalla kun yritti syödä ja pysyä mukana oman pöytänsä keskusteluissa. Lopulta punainen tukka leimahti sisään oviaukosta. "Miten hän ehtii syödä vielä tässä ajassa?" Ruokatunti oli miltei lopuillaan ja Mindy jäi odottamaan Ginnyä suurten ovien vierelle. Hänen vierellään oli yksi koulun haarniskoista. Mindy kuunteli aulassa juttelevien ihmisten puheita. Monet puhuivat verikirjaimista ja hyökkäyksistä ja vaikuttivat pelokkailta. Mindy ei ollut varma pitäisikö hänen pelätä vai ei. Alician ja muiden mielestä hyökkäys saattoi olla vain jonkun ylemmän luokan oppilaan tekemä, joka halusi pelotella jästisyntyisiä. Mutta opettajat vaikuttivat ottavan asian hyvin vakavasti. Mindyn mietteet keskeytyivät kun hän näki Ginnyn tulevan suuresta salista. Ginnyn tullessa oviaukkoon Mindy lähti häntä kohti mutta ei ollut ainoa. Lähistöllä olevan haarniskan takaa pomppasi äkkiä kaksi karvaista olentoa suoraan Ginnyn kimppuun. "MINÄ OLEN LUIHUISEN HIRVIÖ - GRAAAH!" Ginny hyppäsi säikähdyksestä ilmaan ja perääntyi takaisin saliin karvaisten olentojen heilutellessa käsiään ja muristessa. Sitten olennot rupesivat nauramaan ja ottivat päänsä irti. Niiden tilalle tuli kaksi punatukkaista pojanpäätä, jotka näyttivät aivan samanlaisilta. Ginnyn näytti yhtäaikaa vihaiselta ja hämmentyneeltä poikien virnistellessä. Mindy tuli lähemmäksi ja ohitti pojat. "Älkää pelotelko minua! Minä sain juuri syötyä!" Ginny sanoi lujasti. "Älä nyt, et kai väitä että pelästyit meitä oikeasti?" Toinen pojista kysyi ilkikurisesti. "Tuo ei ollut yhtään hauskaa." Pojat kohauttivat hartioitaan yhtä aikaa ja lähtivät portaita ylös. "Tuo oli minusta tosi ärsyttävää" Mindy sanoi Ginnylle poikien mentyä. "Ovatko he sinun isoveljesi joista kerroit." "Ovat, kaksi idioottia." Ginny kääntyi tuijottamaan Mindyä. "Mutta he ainakin ovat rehellisiä siitä millaisia ovat." "Mitä?" Ginny nakkasi niskojaan ja jätti Mindyn jälleen yksin seisomaan. Mindy ei saanut olla yksin pitkään. "Mindy hei, mennään. Ehditään olla vähän aikaa pihalla ennen tuntia." Claire ja Marleena olivat saaneet syötyä ja olivat Mindyn vierellä ovella. "Joo, okei." He kävelivät pihalla mutta Mindyn ajatukset pyörivät Ginnyssä. Mitä tämä oli tarkoittanut puhumalla rehellisyydestä?" "Hei Mindy, mitä oikein mietit?" "Äh, yhtä juttua vain. Ei se ole mitään vakavaa." Mindy ei nähnyt Ginnyä uudestaan kunnes he olivat kaikki kerääntyneet illalliselle suureen saliin. Mindy väijyi Ginnyä jälleen ja aikoi selvittää asiat. "Mindy, sinä olet ollut ihan muissa maailmoissa koko päivän. Mikä sinulla on?" Tällä kertaa kysyjä oli Jessie ja Mindyn oli vaikea olla vastaamatta. Jessie kuulosti todella huolestuneelta. "Se minun rohkelikkokaverini Ginny, hän ei jostain syystä tahdo enää puhua minulle. En ymmärrä mistä hän olisi voinut niin vihastua." "Voisiko olla että hänen mielestään sinä valehtelit hänelle, kun sanoit olevasi Alicia?" "Mutta minähän tein sen siksi että Alician ei tarvitsisi tulla." "Niin, mutta Ginny ei välttämättä näe sitä silleen. Sitäpaitsi hän on rohkelikko. Heille on tosi tärkeää kunnia ja sellaiset jutut." "Luuletko että hän ymmärtää jos selitän hänelle?" "Toivottavasti, hän vaikuttaa ihan järkevältä." "Tuolla hän nyt menee. Minä yritän jutella hänelle." "Onnea." Mindy nousi Puuskupuhien pöydästä ja lähti kohti ovia samaa vauhtia Ginnyn kanssa. Hän tavoitti tämän ovilla. "Ginny. Kuuntele, anna minun selittää." Ginny vilkaisi taakseen ja hidasti hiukan vauhtiaan. Mindy sai hänet kiinni ja he lähtivät nousemaan portaita. "Oletko sinä vihainen siksi että väitin olevani Alicia?" "Se ei ollut rehellistä, minä oikeasti luulin niin koko ajan. Sitten et viitsinyt kertoa minulle ennenkuin koko koulu sai tietää." "Se tapahtui kovin äkkiä, mutta minun ei ollut tarkoitus loukata sinua. Se koko juttu oli tosiaan sen takia että kukaan ei huomaisi Alician puuttuvan." "Mikä sitten muka oli niin tärkeää että hän ei voinut tulla kouluun heti ja et voinut kertoa kavereillesi kuka oikeasti olet?" Ginny asettui seisomaan uhmakkaasti porrastasanteella ja katsoi Mindyä ylhäältä päin. "No, äh en voinut kertoa kun minunhan ei alunperin pitänyt ollenkaan tulla tänne, joku olisi voinut kuulla nimeni." "Entä se Alicia, miksi hänen piti jäädä kotiin? Ja sen on parasta olla tosi hyvä syy." Ginny näytti siltä että hän ei ollut hyväksymässä mitään puolinaisia selityksiä. Hän kääntyi lähteäkseen ja tuhahti. Mindy katsoi äkkiä että ketään ei ollut lähettyvillä nousi portaat ylös Ginnyn vierelle. "Et sitten kerro kenellekään, mutta se oli siksi että - että hän oli ihastunut yhteen poikaan." Mindy katsoi varovasti Ginnyä nähdäkseen tämän reaktion. Ginny nielaisi. "Hän tarvitsi vain vähän aikaa että ehtisi puhua sille pojalle. Siksi minä tulin hänen sijastaan. Koko jutun idea oli vain että kukaan opettajista ei tajuaisi. Ja minä haluaisin olla sinun kaverisi, ilman sinua en olisi selvinnyt siitä venematkastakaan." Mindy höpisi koska Ginny oli vain hiljaa. "Se on ihan okei", Ginny sanoi. Mindy katsoi Ginnyä läheltä ja näki tämän silmissä jälleen ikäänkuin itkun jälkiä. "Ollaanko kavereita?" "Okei", Ginny sanoi nopeasti ja kääntyi äkkiä ja lähti juoksemaan portaita ylös. Tällä kertaa Mindy ei lähtenyt perään vaan huokaisi syvään. Ginny oli tosiaan järkevä ihminen eikä varmaan lavertelisi muille. Olikohan Ginnyllä jotain huolia, siis pelottelevien veljien lisäksi. Mindy lähti takaisin alas mutta ala-aulassa hän kohtasi Malfoyn ja tämän kaksi hännystelijää. "Surkkihan se siinä, koulumme erikoisuus. Matkalla leikkimään taikomista?" Malfoy kavereineen sulki Mindyltä tien Puuskupuhien käytävään. Hallissa ei ollut juuri muita, eikä Mindy tuntenut heistä ketään. "Ehkä teidän pitää näyttää vähän mallia miten taikasauvaa käytetään", Malfoy sanoi ja osoitti Mindyä sauvallaan. "Kirjoitin muuten isälle ja kerroin millaista porukkaa tänne nykyään otetaan, voi olla että sinut kutsutaan rehtorin luo piakkoin ja päädyt takaisin jästivanhempiesi riesaksi-" Malfoy heristeli sauvaansa ja vilkaisi sitten ärtyneesti toista pojista "Grabbe! Lahoaivo, unohditko jo mitä sinun piti sanoa?" "En! Siis tota-" poika änkytti ja heristi sormeaan Mindylle "-jos he vielä tunnistavat sinut." "Niin sitä pitää", Malfoy virnisti. Mindy ei pitänyt tästä yhtään ja alkoi perääntyä takaisin portaikkoon, mutta Malfoy huusi jotain ja heilautti sauvaansa. Siitä lensi kirkkaanpunainen välähdys suoraan Mindyn naamalle. Mindy räpytteli silmiään ja tunsi menettävänsä tasapainonsa. Malfoy ja toiset nauroivat ja lähtivät kohti omaa käytäväänsä. Mindy lähti kohti omaansa ja tunsi miten kasvoja alkoi kirvellä. "Mindy?! Mitä sinulle on tapahtunut?!" Jessie nousi seisomaan ja tuli Mindyn luokse tämän tullessa sisään oleskeluhuoneeseen. "Se oli Malfoy, hän manasi jotakin. Se oli punainen välähdys." Jessie otti Mindyä hartioista ja katseli häntä huolestuneen näköisenä. "Kirvelee tosi pahasti. Mitä se on?" Mindy kysyi hätääntyneenä. "Tuota, lienee parasta että mennään sairaalasiipeen. Äläkä koske kasvoihisi." Jessie pyöräytti Mindyn ympäri ja ohjasi tämän takaisin ulos. He lähtivät pitkin käytävää kohti sairaalasiipeä. "Mukavasti sanottuna naamasi näyttää siltä kuin mehiläispesä olisi käynyt kimppuusi", Jessie sanoi. "Nyt Malfoy meni liian pitkälle, hän tiesi että et voinut puolustautua. Minä menen kertomaan rehtorille." "Hän sanoi että on kertonut isälleen että minä opiskelen täällä." "Se liero. Juuri hänenlaisiaan minun sukuni on täynnä. Jatkuvasti puuttumassa siihen millaisia muiden pitäisi olla." Sairaalasiipeen oli onneksi lyhyt matka. Jessie kolkutti ovelle ja hilkkapäinen noita tuli avaamaan. "Voi kauhistus tyttö, mitä sinulle on käynyt?" "Draco Malfoy loitsi minut." "Tulkaa heti sisään, minulla on vasta-ainetta." Noita päästi Mindyn ja Jessien sisään pitkään korkeaan saliin, jota reunustivat vuoteet ja niiden eteen vedettävät verhot. "Käy istumaan", noita sanoi Mindylle ja alkoi penkoa isoa puista kaapistoa. Mindy istui sängyn reunalle ja Jessie jäi seisomaan hänen viereensä. "Älä huoli, tämä voide hoitaa ne pian pois." Noidalla oli kädessään hillopurkin näköinen astia täynnä vaaleankeltaista ainetta. "Tämä saattaa kirvellä hiukan." "Kirvelee jo nyt." "Hiukan enemmän siis, mutta se menee pian ohi. Sulje silmät." Mindy sulki silmänsä ja tunsi miten jäisen viileää nestettä levitettiin hänen kasvoilleen. Kasvot tuntuivat jäätyvän. "Kas noin, nyt vain pidätät halua koskea kasvoihisi." Kutina äityi todella pahaksi ja Mindy irvisteli. Tuntui kuin kasvoja tökittäisiin pienillä neuloilla. Halu raapia oli kauhea. Joku tarttui Mindyn käsiin tiukasti. "Minä tässä", Jessien ääni kuului hänen edessään. Mindy nyökkäsi ja otti ystävänsä käsistä tiukasti kiinni. Kädet olivat pehmeät, mutta varmat. Mindy kuvitteli haistavansa pergamentin ja musteen tuoksun. Kipu ja kutina yltyivät edelleen ja Mindy ei kestänyt enää. Hän koitti vetää kätensä vapaiksi mutta Jessie piti tiukasti kiinni. "Ei enää kauaa, ne ovat jo katoamassa", Jessie sanoi ja veti kädet takaisin. "HNGGGNNG" Mindy mutisi hampaidensa välistä ja tempoi käsiään, mutta ei saanut niitä irti. Mindy kiemurteli ja koitti keskittyä mihin tahansa muuhun kuin kasvoihinsa. Kipua kesti vielä monta sekuntia, kunnes pistely lakkasi ja suli lämmöksi, joka tuntui hohtavan koko pään läpi. "Tämä on samalla oivallista ihovoidetta, mutta harva viitsii käyttää sitä pistelyn vuoksi", noidan ääni sanoi kauempaa. "Voit nyt avata silmäsi. Mindy avasi silmänsä varovasti ja näki aivan edessään Jessien tummansiniset silmät. Jokin Mindyn sisällä hypähti ja hän oli äkkiä todella tietoinen siitä että Jessie oli niin lähellä ja piti hänen käsistään edelleen tiukasti kiinni. "Tuota, voit päästää irti nyt", Mindy sanoi tuijottaen Jessietä silmiin kuin hypnotisoituna. "Oho, sori." Jessie päästi irti ja astui kauemmaksi. Mindy nousi seisomaan. "Kiitos, tuota..." "Matami Pomfrey on nimeni. Hyvä että tulitte samantien. Ja menkää samantien sanomaan opettajallenne tästä. Tällaiset kiroukset ovat ehdottoman kiellettyjä." "Me menemme. Kiitos." Jessie ja Mindy lähtivät ja Pomfrey sulki ovet heidän perässään. Kävellessään käytävää pitkin Mindy tunsi kasvojensa kihelmöivän mukavasti. Luultavasti se johtui vain voiteesta. "Hei, kiitos että autoit. Minä olisin muuten kaapinut sen mönjän pois samantien." "Ei mitään. Mutta se tosiaan puhdisti naamasi." "Pitää muistaa tuo myöhemmin kun - tarvitsee näyttää nätiltä tai jotain." "Joo." Käytävät olivat autiot ja heidän askelensa kaikuivat kiviseinistä. "Onkohan Verso vielä paikalla?" "Toivotaan, mutta me näemme hänet kuitenkin huomenna." "Saakohan Malfoy jotakin rangaistusta?" "Kyllä hänen pitäisi, mutta sitä voi olla vaikea todistaa. Joku varmaan on valmis sanomaan että hän oli oleskeluhuoneessa koko ajan." He pääsivät opettajanhuoneen ovelle ja koputtivat siihen. McKarmiva avasi oven ja katsoi heitä pitkin koukkoista nenäänsä. "Niin?" "Etsimme professori Versota. Onko hän vielä koululla?" "Ei ole, mitä asianne koskee?" Mindy ja Jessie vilkaisivat nopeasti toisiaan. "Draco Malfoy loitsi Mindyn naaman täyteen paiseita, professori. Tulemme juuri sairastuvasta, jossa Pomfrey hoiti ne pois voiteella" Jessie selitti ja Mindy nyökytteli. "Vai niin. Minä kerron Versolle aamulla. Teitä kutsutaan jos tarvitsemme teitä. Voitte mennä." "Kiitos professori, hyvää yötä." McGarmiwa sulki oven ja tytöt lähtivät takaisin Puuskupuhien huoneeseen. "McGarmiwa on pelottava, mutta reilu." "Siltä minustakin on alkanut tuntua. En ehkä kuitenkaan haluaisi olla hänen tuvassaan." Alicia istui luihuisten oleskeluhuoneessa. Hän oli vallannut itselleen nojatuolin läheltä takkaa ja piti tavaroitaan pienellä pöydällä. Koko päivä oli taas mennyt läksyjen tekemiseen, mutta loppu alkoi häämöttää. Alicia kuuli miten ovi aukesi ja sitten Malfoyn ärsyttävä ääni kaikui huoneessa. "Tiesittekö muuten että kuraverisyys saattaa aiheuttaa ihottumaa?" Huoneesta kuului satunnaista naurua ja Malfoy jatkoi juttua. Alicia heristi korviaan. "Voi olla että se surkki ei enää kauaa rumenna koulupäpäiviämme. Lähetin isälle kirjeen ja hän ottaa Dumbledoreen yhteyttä. Luulisi että muutkin rahoittajat ymmärtävät että on järjetöntä opettaa surkeille mitään." Kyse oli Mindystä, hänelle oli tehty jotain! Takkatuli roihahti ja Alician tavarat helisivät pöydällä. Malfoy onneksi lopetti puhumisen eikä näyttänyt huomaavan Aliciaa. "Keskity läksyihin!" Alicia sanoi itselleen "Mindyn kaverit pitävät hänestä huolen." Alicia väänsi aineen loppuun ja otti pinosta seuraavan tehtävän. Kättä särki ja Alicia hieroi sitä tulen lämmössä. Pian olisi viikonloppu. Hän tekisi kaikki tehtävät vaikka sitten kuinka huonosti, kunhan pääsisi muiden kanssa tasoihin. Toivottavasti Mindy ei joutuisi enempiin hankaluuksiin. Alicia tuijotti tanssivia liekkejä ja mietti ystäväänsä. Mindyn olisi turvallisinta olla takaisin kotona, mutta hän halusi niin kovasti olla täällä. "Entä haluanko minä?" Alicialle ei ollut muita kavereita kuin Mindy, ilman häntä tämäkin koulu tuntuisi paljon pahemmalta, vaikka he eivät voineetkaan enää jutella joka välitunnilla. Alicia ei ollut tänään ehtinyt puhua Mindylle ollenkaan. "Huomenna sitten, on perjantai. Ehdin nähdä häntä illalla." Alicia lähti oleskeluhuoneesta vasta kun tuli oli hiipunut hiillokseksi. Heidän makuuhuoneessaan paloi himmeästi yksi lampuista. Oli hiljaista ja muiden sänkyjen verhot oli vedetty kiinni. Alicia meni omaan sänkyynsä ja alkoi käydä nukkumaan. Hän ei kuitenkaan saanut unta. Selkää ja rannetta särki ja pää tuntui olevan täynnä loitsuja ja liemireseptejä. Hän makasi valveilla ties kuinka pitkään. Hän alkoi kuulla puhetta, mutta se ei tuntunut unelta. Alicia avasi silmänsä ja nousi varovasti istumaan. Joku aivan selvästi puhui sängyn ulkopuolella. Liikkuen niin hiljaa kuin vain osasi, Alicia hivuttautui sängyn nurkkaan kuuntelemaan. "Tuletteko te, ne lähtevät kohta." "Älä hoputa, onko minun tukkani hyvin?" Alicia tunnisti huonetoveriensa äänet, kaikki kolme vaikuttivat olevan lähdössä jonnekin. Tähän aikaan yöstä. "No niin, mennään." Askeleet kopisivat ja ovi kävi. Alicia odotti hetken ja hyppäsi sitten ulos sängystään. Toisten verhot oli vedetty edelleen kiinni. Alicia veti nopeasti kengät paljaisiin jalkoihinsa ja kaavun ylleen. Hän lähti ovesta käytävälle ja kuuli ääniä oleskeluhuoneesta. Alicia hiipi ovelle ja avasi sen raolleen kurkistaen oleskeluhuoneeseen. Sen keskelle oli kokoontunut joukku vanhempia oppilaita. Kaikilla oli kaavut yllään ja luudat käsissään. Alician huonetoverit olivat kerääntyneet kauemmaksi joukosta. Kaikki huoneessa näyttivät olevan tyttöjä. Touhua näytti johtavan tyttö, jolla oli otsallaan lentäjänlasit ja punaiseksi värjätty lainehtiva tukka. "Hei skidit, jos te tulette mukaan ja jäätte kiinni niin saatte tosissaan katua sitä, ymmärrättekö?" Alician huonekaverit vakuuttelivat ja nyökyttelivät innokkaina. "Okei, sitten mennään." Joukko liikehti kohti huoneen nurkkaa. Alicia näki miten salattu oviaukko avautui ja joukko meni siitä läpi. Alicia ei epäröinyt vaan juoksi perään. Kukaan ei joukosta ei katsellut taakseen ja Alicia pääsi käytävään ennenkuin se sulkeutui. Edessä joukko piirtyi valkoista kirkasta valoa vasten, joka heilui joukon kärjessä valaisten kosteaa kivikäytävää. Käytävä kulki suoraan, mutta oli todella kostea ja matala. Alicia kulki reilusti joukon perässä pysyäkseen pimeydessä. Lyhyen kävelyn jälkeen käytävä alkoi nousta ja edessä oleva valo sammutettiin. Viileä ilma puhalsi käytävään ja Alicia veti kaapua tiukemmin ympärilleen. Alicia odotti että kaikki pääsivät ulos ennenkuin uskalsi liikkua. Hänen päästessään uloskäynnille joukko oli levittäytynyt linnan nurmelle. Oviaukko oli keskellä korkeita kivenlohkareita, joista yksi oli kääntynyt sivuun toimien ovena. Alicia päätti pysytellä kivien suojassa. Pienen matkan päässä oli kolme pienempää hahmoa ja pidemmällä oli joukko pidempiä hahmoja luutien kanssa. "Lennetään aluksi linnan ympäri. Viimeinen häviää sirpin muille!" kuului punatukkaisen tytön ääni. Pidemmät hahmot nousivat luudilleen. "Valmiina! Hep!" sanojen kajahtaessa joukko nousi ilmaan yhdessä pyrähdyksessä kuin korppiparvi. Mustat hahmot hulmahtivat halki ilman ja katosivat pian pimeydessä häämöttävän linnan tornien taakse. "Pyysin äitiä lähettämään luudan samantien, sanoin että minulle kelpaa vain tulisalama!" "Minäkin pyysin luutaa isältä, mutta hän on niin typerä että ei varmaan osta sitä minulle. Onneksi minulla on setä." "Minullahan on jo käytännössä luuta, kunhan se vain saadaan lähetettyä. Siinä voi kestää koska tilasin erikoismallin." "Minullekin tulee erikoismalli. Siinä on jalkapidikkeet ja lyhdynpidike." Alicia kuunteli huonekaveriensa kerskailua ja piti silmällä taivasta palaavien luutien varalta. Toiset huomasivat joukon ensin. Lentäjät näkyivät tähtitaivasta vasten heikosti. Kaksi hahmoa oli aivan kärjessä ja laskeutuivat aivan yhtäaikaisesti. Muut olivat aivan heidän perässään ja pian alkoi väittely siitä kuka olikaan ollut viimeisenä. "Nyt lähdetään tylyahon ympäri! Skidit takaisin sänkyyn, ovi avautuu kun sanotte 'käärmenoita'", punatukkainen tyttö jakoi jälleen ohjeita. Alicia piiloutui nopeasti kiven taakse ennenkuin toiset tytöt kääntyivät palatakseen. Kolme hahmoa ohittivat hänet mutta eivät huomanneet häntä keskustellessaan vaimealla äänellä keskenään. Alicia livahti heidän peräänsä sisään ja seurasi heitä. Alicia jäi odottamaan salakäytävään tyttöjen mentyä, kunnes oli varma että he olivat menneet jo nukkumaan. "Käärmenoita" Alicia kuiskasi ja ovi aukesi ääneti luihuisten oleskeluhuoneeseen. Se oli tyhjä ja hämärä. Alicia luikki heidän huoneensa ovelle ja kuunteli. Sisällä oli hiljaista. Alicia otti kenkänsä ja viittansa pois ja vei ne vessaan reunimmaiseen koppiin aikoen hakea ne heti aamulla. Hän käveli paljasjalon takaisin huoneeseen ja meni suoraan sänkyyn. Tuntui kuin häntä katseltaisiin verhojen lomasta, mutta Alicai toivoi että he uskoisivat hänne käyneen vain vessassa. Aamulla Alicia ryntäsi heti aamusta vessaan ja löysi kenkänsä ja kaapunsa sieltä mihin oli ne jättänyt. Hän laittoi ne muiden vaatteidensa päälle ja lähti aamiaiselle. "Mindy!" "Alicia!" Alicia ryntäsi Puuskupuhien pöytään. "Et arvaa mitä yöllä tapahtui. Muuten, mitä sinulle tapahtui eilen? Kuulin kun Malfoy kerskui jollakin ilkityöllään." "Hän ja ne kaksi muuta yllättivät minut aulasta. Malfoy kirosi minulle jotakin paiseita naamaan, mutta Matami Pomfrey paransi ne helposti." "Sinun ei pitäisi mennä itseksesi. Malfoy vihaa sinua sen takia mitä minä tein." "Äh, me kerroimme opettajalle. Tuskin hän uskaltaa uudestaan." "Hän vaikuttaa siltä ettei välitä vaikka menettäisi kuinka paljon pisteitä tuvalleen." "Ääliö." "Nilkki." Mindy tehosti sanojaan survaisemalla haarukkansa makkaraan. "Mutta hei, viime yönnä en saanut unta ja kuulin kuinka huonekaverini lähtivät ulos keskellä yötä. Siellä oli koko joukko vanhempia oppilaita luutien kanssa. Menin salaa heidän perässään salakäytävää pitkin ulos. Vanhemmat oppilaat ottivat luutakilpailuja ja lähtivät jonnekin tylyahoon." "Se on kylä, vanhemmat oppilaat saavat välillä vierailla siellä", Mindy kertoi. "Kuulin Jessieltä." "He varoittivat huonekavereitani kertomasta kenellekään." "Tietysti, eihän koulusta saa poistua yöksi. He olisivat pahassa pulassa jos he jäisivät kiinni." "Hmm, ehkä hyvä pitää tämä mielessä." "Tiesitkö että huomenna on huispausottelu?" "Huispaus? Se oli se urheilulaji?" "Joo, haluatko lähteä katsomaan." Alicia katsoi innoissaan olevaa Mindyä ja vertasi näkyä odottaviin läksyihin. "Haluan, mennään. Kuka pelaa ketä vastaan?" "Rohkelikko vastaan Luihuinen. Kaikki puuskupuhissa haluavat nähdä miten he pelaavat että oma joukkueemme voi valmistautua." "Ketäköhän Luihuisen joukkueessa on? Minä taisin kuulla ohimennen kun he puhuivat pelistä." "Oletko vielä saanut kavereita?" "En, enkä halua. Olen lähinnä tehnyt läksyjä yrittäen epätoivoisesti saada muut kiinni." Alicia söi aamiaista Puuskupuhien kanssa ja sen jälkeen hän ja Mindy lähtivät kumpikin tunneilleen. Mindy tapasi professori Verson mennessään tunnille. "Neiti Fairbanks. Kuulin McGarmiwalta mitä oli tapahtunut ja Pomfrey vahvisti sen. Malfoylle annettiin jälki-istuntoa. Jos hän edes osoittaa sinua sauvallaan vielä, hänet erotetaan. Sinun tulee heti kertoa jollekin opettajalle jos hän yrittää jotain." "Kiitos professori." "Ole hyvä vain. Raukkamaista käydä ykkösluokkaisen ja etenkin sinun kimppuusi noin. Onneksi hän ei osannut mitään vahingollisempaa." Alicia puolestaan kohtasi oman tupansa opettajan Kalkaroksen. "Spinnet!" "Niin?" "Olet edelleen jäljessä liemien tehtävissä. Teemme rästitehtäväsi tänään ottelun jälkeen. Saavu liemiluokkaan välittömästi sen päätyttyä." "Selvä professori." Liemien opettaja poistui yhtä yrmeänä kuin aina ja Alicia ei voinut olla miettimättä että Kalkaros jotenkin tiesi että Alicia oli aikonut viettää loppupäivän puuskupuhien kanssa. Koulupäivä eteni madellen ja Aliciasta tuntui että opettajat olivat liittoutuneet häntä vastaan antaakseen reilusti lisää läksyä. Lopulta kuitenkin kello soi ja Alicia ryntäsi ulos.

[muffintrapnano2010]

4.3 Toinen Liemitunti

Lounaan jälkeen Puuskupuhit laskeutuivat kellarin käytäviin ja kävivät istumaan liemiluokan pulpetteihin. Kalkaros saapui täsmällisesti ja puhui luokalle. "Kerään nyt aineenne koskien viime tunnin lientä. Ottakaa ne esiin." Oppilaat ottivat aineet nopeasti koululaukustaan ja sauvansa heilautuksella Snape lennätti ne pöydälleen. "Tällä aikaa tehtävänne on valmistaa liemi sivulta kuusitoista. Voitte aloittaa." Oppilaat kävivät töihin opettajan lukiessa aineita. Mindy ja Luna tekivät jälleen yhteistyötä ja saivat liemen hyvin valmiiksi. Saatuaan aineet tarkastettua Kalkaros kiersi katsomassa liemiä ja jakoi jälleen moitteita oppilaille. Mindyn ja Lunan liemi läpäisi tarkastuksen, mutta Kalkaros moitti heitä likaisista välineistä ja epäjärjestyksestä. Sitten hän palautti aineet. Mindy odotti luottavaisena omaa vuoroaan. Hän oli tehnyt aineen huolellisesti kuin vain osasi. Kalkaros kävi pinoa läpi ja lopulta sanoi. "Alicia Spinnet?" Mindy viittasi epäröiden. "Niin neiti Fairbanks." "Se on minun aineeni, professori." "Vai niin. Siinä tapauksessa Puuskupuh menettää kaksikymmentä pistettä huijaamisesta. Aineet on tarkoitus kirjoittaa itse." "Minä kirjoitin sen professori." "Mutta olet laittanut väärän nimen? Miksi?" "Koska minä esitin olevani Alicia, Dumbledore selitti koko jutun lauantaina." "Sitten sinun olisi parasta laittaa se nimi mitä milloinkin käytät aineeseesi. Tunti on päättynyt." Mindy aukaisi suunsa mutta ei sanonut mitään koska Kalkaros näytti siltä että olisi mielellään ottanut vielä lisää pisteitä pois Puuskupuhilta. "Inhottava tyyppi. Ihan kuin hän ei tietäisi" Claire sanoi heidän päästyään liemitunnilta. "Minä vain unohdin vaihtaa nimen", Mindy sanoi. "Mutta silti, sinä teit koko tehtävän kunnolla. Sinun olisi pitänyt saada pisteitä." "Minä alan ymmärtää miten Kalkaros toimii. Minä aion voittaa hänet hänen omassa pelissään." "En usko että häntä voi voittaa. Kaikki sanovat että hän suorastaan nauttii oppilaiden kiusaamisesta." "Saattepa nähdä."

[muffintrapnano2010]

4.1 Paljastus

Mindy käveli lähemmäs nojatuoleissa istuvia ystäviään, jotka olivat syventyneet velhoshakkiin. Hän pääsi aivan tuolien taakse ennenkuin Jessie äkkiä käänsi päänsä. "Mindy!? Missä sinä olet ollut puoli viikonloppua?" Jessien katse suuntautui Mindyn takana seisovaan Aliciaan. "Ja kuka hän on?" Muutkin käänsivät katseensa ja moikkasivat Mindya katsellen Aliciaa kysyvästi. "Se on aika pitkä juttu", Mindy aloitti ja käveli omaan tuoliinsa istumaan. Alicia jäi seisomaan hänen vierelleen. "Mistä tuvasta tämä ystäväsi on?" Claire kysyi. "Ja miksi hänellä on jästivaatteet päällään?" "Hän ei ole vielä mistään, hänet lajitellaan huomenna", Mindy sanoi hiljaa. "Miten niin?", Marleena uteli. "Antakaa kun minä selitän, tämä on hiukan monimutkaista", Mindy sanoi ja heilutti käsiään estääkseen lisäkysymykset. Hän katsoi varovasti ystäviään jotka kumartuivat lähemmäksi kuullakseen. "Tämä on minun ystäväni, jonka piti tulla Tylypahkaan kesän lopulla, kuten kaikkien muidenkin. Olemme olleet lapsesta asti ystäviä ja kävimme samaa jästikoulua. Hänellä oli - tärkeä asia hoidettavana eikä hän voinut tulla samantien. Hän tarvitsi vain vähän aikaa hoitaakseen asiat kuntoon. Koska hänen vanhempansa ovat jästejä kuten minunkin, emme tienneet mitä tehdä ja luulimme että koulusta erotetaan jos tulee myöhässä." Mindy piti tauon kerätäkseen ajatuksensa. Hän halusi valehdella ystävilleen niin vähän kuin mahdollista. "Joten minä tulin hänen sijastaan ja hänen nimellään. Haluan pyytää sitä anteeksi kaikilta teiltä, halusin auttaa ystävääni. Minun oikea nimeni on Minnie Fairbanks ja minä -" Mindy jäi miettimään miten sanoisi loput mutta Jessie oli heti kysymässä: "Mutta etkö sinä olisi tullut kouluun muutenkin?" "En koska minä - minä olen surkki." Mindy sanoi sen nopeasti ja sulki silmänsä pelosta. Mitään ei tapahtunut ja hän katsoi taas varovasti ystäviään. Hän näki heidän ilmeissään surua ja sääliä ja Jessie sanoi: "Minun puolestani pitää tunnustaa että epäilin sitä koko ajan, mutta en halunnut sanoa mitään. En tiennyt tiesitkö sinä itse." "Minulle kerrottiin kirjeessä. Siinä sanottiin että minun olisi parasta pysyä jästiyhteisössä", Mindy sanoi hiljaa eikä uskaltanut katsoa Jessietä silmiin. "Sinä siis tulit ystäväsi puolesta, koska hänen täytyi hoitaa jotakin tärkeää. Saako kysyä mitä tärkeää se oli?" Marleena sanoi varovasti. Mindy vilkaisi Aliciaa joka katsoi lattiaan ja sanoi: "se oli eräs poika, ihan typerä juttu. Anteeksi." Marleena kumartui pöydän yli ja otti Mindyä käsistä. Mindy hätkähti mutta Marleena vain hymyili: "Minusta se oli hienosti tehty. Minä en olisi uskaltanut tulla tänne jos tietäisin että en pysty taikomaan." "Minä en myöskään näe aaveita" Mindy myönsi nolona, "siksi olen aina kopioinut sinulta." "Se selittää!", Jessie sanoi, "minä ihmettelin miksi et pelästynyt kertaakaan koulun muitakaan aaveita." "Saanko anteeksi?" Mindy kysyi heiltä. "Tottakai. Me olisimme tehneet saman, ystävän takia. Ja minä olen iloinen että sinä olet täällä" Claire sanoi ja Jessie nyökkäsi. Marleena piteli edelleen Mindyä käsistä ja hymyili. "Dumbledore aikoo kertoa koko koululle", Mindy sanoi "Illalla kurpitsajuhlassa." "Älä pelkää. Me suojelemme sinua jos jollakin on ongelma sen kanssa", Jessie sanoi ja katsoi taas Aliciaan. "Sinä siis olet Alicia." "Minä olen." "Käy toki istumaan. Mihin tupaan luulet pääseväsi?" Alicia hämmästyi ja katsoi ympärilleen. Lähellä oli vapaa nojatuoli. Hän meni sen luo, mutta ei jaksanut siirtää sitä. Samassa Claire nousi ja meni auttamaan häntä. He raahasivat nojatuolin pöydän ympärille ja Alicia istuutui hämmentyneen näköisenä. "Minä en tiedä. Mindy kertoi minulle tuvista ja sanoi että hattu lajittelee kaikki." "Niin siinä käy, mutta ainakin minusta tuntui että sain itse vaikuttaa valintaan. Se tietenkin ehdotti minulle Luihuista", Jessie sanoi huolettomasti, mutta Mindy tajusi ettei hän ollut kertonut siitä aikaisemmin. "Minulle hattu sanoi että vaikka olen surkki, se lajittelee minut kuitenkin", Mindy sanoi. "Oho, en olisi uskonut. Lajittelisikohan se jästinkin, jos joku jästi saisi hatun päähänsä?" "En tiedä", Mindy sanoi ja koitti kuumeisesti keksiä uuden puheenaiheen. "Me kävimme Viistokujalla ja Dumbledore taikoi meidät takaisin tänne. Mikä taika se on? Me vain koskimme hänen kättään ja tuntui siltä kuin joku nykäisisi ahtaan putken läpi." "Se oli varmasti ilmiintyminen", Jessie sanoi. "Ainoastaan täysi-ikäiset velhot saavat ilmiintyä." Mindy nyökkäsi ja huomasi että suuri joukko ihmisiä tungeksi uloskäynnin lähellä. "Juhla taitaa alkaa pian." "Totta, mennään. Me itseasiassa aioimme odottaa josko sinä tulisit takaisin ja mennä samantien mutta sitten tulikin kaikki tämä", Marleena sanoi nousten ylös nojatuolistaan. Muutkin nousivat ylös ja liittyivät jonon hännille. Jessie taputti Mindyä olalle ja sanoi hiljaa: "hyvin se menee." "Kiitos." Suureen saliin virtasi oppilaita alakerrasta sekä yläkertaan vievistä portaikosta. Salista kuului musiikkia ja hohti lämmin oranssi valo. Heti oven sisäpuoella juhlijoita tervehti valtava kaiverrettu kurpitsa, jonka sisällä paloi pieni tukki. "Ne ovat valtavia! Me mahtuisimme kaikki tuon sisään!" Mindy huudahti kierrellessään kurpitsaa. "Onkohan sisusta ruokalistalla?" Marleena kysyi ja muut nauroivat. "Kysymys on enemmänkin että onko meillä mitään muuta kuin kurpitsaa ruokalistalla." "Hei Alicia, nyt saat samantien maistaa Tylypahkan ruokaa. Olemme yksimielisiä siitä että se on yksi parhaista asioita tässä koulussa!", Marleena sanoi Alicialle joka hymyili varovasti katsellen ympärilleen. Neljä pitkää pöytää oli koristeltu pienemmillä kurpitsalyhdyillä ja kultaiset astiat hohtivat kynttilöiden valossa. Pöydillä oli astioiden seassa pieniä tanssivia luurankoja ja katonrajassa lensi lepakoita oranssien ja mustien koristeiden joukossa. Katto oli kuin läpinäkyvä ja näytti kirkkaan tähtitaivaan ja loistavan kuutamon. Mindy ja muut kävivät istumaan Puuskupuhien pöytään ja Alicia keräsi katseita. "Uusi oppilas, kuulette kohta", Marleena sanoi kyselijöille jotka levittivät keskustelua kunnes koko pöytä kurkisteli heidän suuntaansa. "Miksi meidän piti tulla juhlaan?" Alicia kuiskasi Mindylle. "Dumbledore sanoi että näin on paras ja kaikille tulee asia selväksi, mutta onhan se vähän inhottavaa. Minua jännittää kamalasti." "Arvaa jännittääkö minua", Alicia kuiskasi hampaat kalisten. Pöydässä istuvien päät kääntyivät opettajien pöydän suuntaan. Dumbledore oli jälleen kirjatelineen luona ja katseli salia hymyillen ja lasit kimmeltäen. Keskustelu hiljeni ja odottava hiljaisuus laskeutui. "Lämpöistä kurpitsajuhlaa teille kaikille. Ensinnä kiitokset valvojaoppilaille ja opettajille valmisteluissa avustamisessa. Ja etenkin riistanhoitajallemme Hagridille kurpitsoista. Ne ovat juuri parahultaisen kokoisia." Oppilaat taputtivat ja Hagrid heilautti nolona kättään kuin huitaisten asian tiehensä. "Tämä olkoon kaikille valon juhla synkän talven lähestyessä ja toivottavasti sen lämpö säilyy meissä kaikissa kevääseen asti. Mutta nyt asiaan. Tiedän että odotatte ihania kurpitsaruokia malttamattomina, mutta ensin minulla on iloisia uutisia." Dumbledore piti tauon ja katsoi Mindyyn päin. "Erinäisten tapahtumien johdosta meille on tänään saapunut uusi opiskelija ja hänet täytyy tietysti lajitella. Mutta asiaan liittyy muutakin." Voro kantoi lajitteluhatun ja jakkaran Dumbledoren vierelle tämän jatkaessa: "Koska uusi oppilaamme ei voinut tulla kouluun ensimmäisenä päivänä, hänen ystävänsä tuli hänen sijastaan. Huolimatta siitä että tiesi pian paljastuvansa. Ja siksi että pelkäsi ystävänsä joutuvan erotetuksi tämän epäonnistuessa tulemaan paikalle. Toivon että ymmärrätte hänen syynsä ja pelkonsa ettekä kohtele häntä kaltoin. Saanko pyytää tänne eteen tämän esimerkillisen ystävän sekä uuden oppilaamme?" Puuskupuhien päät kääntyivä salamana Aliciaan ja Mindyyn, josta tuntui että hän haluaisi juuri nyt kadota maan nielemänä. Hän ei pystynyt liikkumaan, mutta Jessien käsi laskeutui hänen olkapäälleen "me tulemme mukaan, eikö vain?" "Tietty, tule Mindy." Marleenan ja Jessien tukemana Mindy nousi ylös ja käveli pää painuksissa salin halki. Hän kuuli epäselvästi kasvavan puheensorinan ja sanan 'surkki' useammastakin suunnasta. Matka tuntui loputtomalta ja vain Jessien ja Clairen sekä Alician läsnäolo antoi hänelle rohkeutta jatkaa. Lopulta hän tajusi olevansa korokkeella. Hän ei voinut katsoa oppilaita. Hän oli kerran koulussa joutunut seisomaan luokan eteen heitettyään yhtä poikaa lumipallolla. Opettaja oli sättinyt häntä koko luokan edessä ja hän oli paennut paikalleen heti kun se oli loppunut. Tämä - tämä oli sata kertaa pahempaa. Salin täyttänyt keskustelu hiljeni ja Dumbledore sanoi kuuluvalle äänellä: "Tunnettakoon tästälähin varmasti teidän monen ystävä Alicia tästä lähin oikealla nimellään - Minnie Fairbanks." Mindy nyökkäsi surkeana. Jatkoa oli tiedossa. "Minun on ikäväkseni vahvistettava monien epäilykset ja kerrottava että Minnien taikavoimat eivät ole sillä tasolla että hän voisi tehokkaasti opetella loitsuja ja muodonmuutoksia. Hänen pyynnöstään olen kuitenkin myöntänyt hänelle luvan opiskella koulussamme toistaiseksi, koska hän on muilla aloilla osoittanut riittävää pätevyyttä. En tule sallimaan minkäänlaista syrjimistä häntä kohtaan." Dumbledore sanoi viimeiset sanat ystävällisesti mutta painokkaasti. Mindy vilkais ylös ja näki että Jessie, Marleena ja Claire seisoivat uhmakkaasti hänen ympärillään ja katsoivat salissa istuvia. Mindyä hävetti ja pelotti mutta tuntui myös lämpimältä. Hän uskaltauitui itsekin katsomaan muita oppilaita. Puuskupuhit katsoivat kiinnostuneena ja nyökyttelivät, Rohkelikot ja korpinkynnet näyttivät hämmästyneiltä ja Luihuisten pöydässä näkyi yhteen painautuneita päitä ja sen suunnalta kuului supinaa. "Ja nyt siirrymme lajitteluun. Kovin usein ei ole sattunut että joku lajitellaan kesken lukuvuoden, vai kuinka?" "Muistan useita tapauksia!" lajitteluhattu mylväisi ja sai lyhyet suosionosoitukset. "Ole hyvä Alicia, istu ja laita hattu päähäsi." Alicia oli katsonut puheen aikana oppilaita sekä Mindyä. Tämän ystävät seisoivat henkivartion tavoin tämän ympärillä. "Hän tosiaan kuuluu tänne." Dumbledoren puhutellessa häntä, Alicia katsoi hattua ja otti sen varovasti käsiinsä. Hän istuutui hitaasti yksinkertaiselle puiselle jakkaralle ja laski hatun hiuksilleen. Tuntui kuin jokin lämmin ja pehmeä olisi äkkiä ympäröinyt hänen päänsä. Ajatuksissaan hän kuuli hatun äänen. "Mitäs meillä on? Voimaa, sinussa on voimaa tyttö. Kautta lierini, tällaista näkee harvoin. Ja olet jo tutustunutkin siihen, pidät sen käyttämisestä, eikö vain?" "EN!" Alicia ajatteli vastaan, mutta sitten tunne tölkkien ja kivien lennättämisestä palasi hänen mieleensä "en kauheasti" hän joutui lieventämään. "Ja voiman lisäksi ylpeyttä, oveluutta ja reilu annos omaa tahtoa. Sinussa on ainesta suuruuteen, ole siis LUIHUINEN!" Mindy kuuli hatun huutavan viimeisen sanan ja kääntyi hädissään Dumbledoreen päin. "Ei! Ei luihuiseen. Miksei hän voi olla puuskupuh?" "Hattu on lajitellut", Dumbledore sanoi hiljaa. Mindy katsoi hädissään kun Alicia nousi hämmentyneenä ja laski hatun takaisin tuolille. Alicia katsoi häntä hämmästyneenä ja yritti sanoa jotain, mutta Mindy ei saanut selvää. Salista kuului taputusta ja hurrausta, mutta ei niin voimakasta kuin lajittelupäivänä. Mindy katsoi Luihuisten pöytään. Kaikki eivät osoittaneet suosiotaan. "Käykäähän pöytiinne. Alicia, valvojaoppilaasi opastaa sinut alkuun." Mindy tarttui Aliciaa käteen ja sanoi nopeasti: "tuvalla ei ole mitään väliä, älä usko vaikka he sanoisivat mitä. Me olemme edelleen ystäviä." "Niin olemme", Alicia sanoi mutta näytti pelokkaalta. He lähtivät yhtenä ryhmänä alas korokkeelta ja Mindy jäi katsomaan miten Alicia lähestyi Luihuisten pöytää ja kävi istumaan penkin päätyyn ihmisten tehdessä hänelle tilaa. Mieli huolesta sekaisin Mindy käveli takaisin omaan pöytäänsä. Hän kuuli lohduttavia sanoja: "sinä pärjäät kyllä, olet tosi hyvä", "se oli hienosti tehty Mindy!", "ei tarvitse hävetä!" Mindy vain nyökkäili ja tuijotti lautastaan surkeana. Hän oli ajatellut hänet ja Alician samaan tupaan ja samoille tunneille. Miksi Luihuiseen? Alicia oli kiltti ja hänen paras kaverinsa. "Miksi hän joutui luihuiseen?", Mindy parahti ääneen. "Se johtuu siitä millainen hän on? Onko ystäväsi voimakas luonteeltaan?", Jessie kysyi "No kyllä hän on. Alicia tietää aina mitä haluaa." "Entä onko hän itsevarma tai sellainen. Ylpeä hyvällä tavalla?" "On, minusta tuntuu välillä että nolaan hänet, kun olen niin hupsu." "Mindy, se että hän on luihuisessa ei tarkoita että hän on paha. Minä voisin istua siinä pöydässä tällä hetkellä ja olisin silti minä." Jessie puhui järkeä mutta kaikki oli ihan väärin. "Ja nyt kaikki tietävät minusta." "Mindy, se on okei. Sinä olet urhea." Mindy ei voinut sanoa mitään ja kesti hetken ennenkuin hän tajusi ihanan tuoksun leijailevan nenäänsä. Hän katsoi ruokaa. Se tuoksui ja näytti ihanalta mutta hänestä tuntui pahalta. Alicia oli varmasti uskonut että he pääsisivät samaan tupaan. "Mindy maista tätä, tosi hyvää!" Marleena sanoi ja työnsi jotain oranssia kohti Mindyä. "Ei ole nälkä." "Älä höpnse. Ystäväsi on tervetullut meidän tupaamme milloin vain. Sinun ystäväsi on meidän ystävämme." Äkkiä Mindyä alkoi itkettää ja hän hautasi kasvonsa hihoihinsa. "Mindy, mikä on?" "Te -- te o-olette liian hyviä minulle", Mindy nyyhkytti. Kädet laskeutuivat hänen päälleen ja olkapäilleen ja hän tunsi Jessien pitkien hiusten pyyhkivän käsiään. Häneltä kesti pitkä tovi ennenkuin nyyhkytys loppui ja hän pystyi maistamaan kurpitsapiirakkaa.

[muffintrapnano2010]

3.10 Tullaan hakemaan

Lauantaiaamuna Mindy ja Alicia lähtivät Lontoon junaan heti aamulla. Alician äiti saattoi heidät asemalle. "Viistokuja on tosi kiva paikka", Mindy koitti piristää ystäväänsä, joka katseli matkan aikana ulos ikkunasta. "Mitä luulet? Mitä ihmiset ajattelevat minusta kun tulen kesken kaiken?" "Tuskin mitään pahaa. Tai no Luihuisten Malfoy varmaan ajattelee pahaa kaikista. Mutta tuskin ainakaan Puuskupuhissa kukaan välittää. Ja mitä väliä sillä on?" "Nyt kun kerran olen lähtenyt, niin haluaisin viihtyä siellä." "Varmasti viihdyt. Asuntolat ovat tosi mukavat." "Autathan minut alkuun?", Alicia kysyi katsoen yhä ulos ikkunasta. "Totta kai autan, eihän sitä mitenkään voi oppia kaikkea hetkessä. Sinä ehdit sitä paitsi vielä hyvin mukaan." "Kerro nyt silti jotain, minua jännittää." Mindy alkoi kertoa oppiaineista ja opettajista ja koulusta ja kaikesta. Kesken selityksen Alicia keskeytti hänet. "Sinä selität tosi hyvin ja taidat tosiaan pitää tästä koulusta. En muista että olisit koskaan ollut yhtä innoissasi koulunkäynnistä." "En minä ennen ollutkaan. Mieti nyt miten mielenkiintoista matematiikka ja joku englannin kuninkaiden historia on verrattuna näihin juttuihin." "Kertomasi mukaan taikuuden historiakaan ei ole kovin mielenkiintoista." "Kyllä se on, mutta eivät ne tunnit. Enhän minä edes näe opettajaa. Me teemme niiden aikana läksyjä ja katsomme asiat myöhemmin kirjasta." "Ahaa." Lontoossa he menivät bussilla Vuotavan noidankattilan lähelle. "Sinun jälkeesi. Viimeksi minä pääsin aika tuurilla sisään." Alicia lähti kohti ovea ja Mindy tuli tiiviisti tämän kannoilla. Paikka oli hiljainen ja he kävelivät suoraan takapihalle. Mindy ojensi Alicialle sauvansa ja näytti mitä tiiliä tuli koskettaa. Portti avautui ja päästi heidät Viistokujalle. Kujalla oli vain muutamia ihmisiä ja osa kaupoista oli kiinni. Kaikki tärkeimmät kaupat olivat kuitenkin auki ja he saivat kaiken tarvittavan. Viimeisenä he seisoivat Ollivandersin kaupan edessä. "Lienee parasta että menet yksin, minä odotan ulkona", Mindy sanoi ottaen Alician tavarat tämän sylistä. "Miksi?" "Se myyjä on hiukan pelottava. Tuntuu kuin hän näkisi suoraan lävitseni. Pelkään että hän voisi antaa minut ilmi." "Ahaa, no minä selviän kyllä." Alicia meni sisään ja Mindy jäi tavaroiden kanssa kaupan viereen. Aikaa tuntui kuluvan lähes puoli tuntia kunnes Alicia tuli ulos pitäen kädessään pitkää ja ohutta sauvaa. "Hän kävi varmaan sata laatikkoa läpi ennenkuin sain tämän." "Miltä se tuntuu?", Mindy kysyi kiinnostuneena. "Se - sitä on vaikea selittää. Kun otin tämän käteen, se tuntui ikäänkuin lämpimältä ja tutulta. Sillä tavalla kuin joku lapsuuden lelu tai lempinukke." "Mitä tapahtui?" "No hän sanoi että pitää heilauttaa ja minä heilautin. Heittelin laatikoita ympäriinsä ja rikoin esineitä kunnes sain tämän. Hän sanoi että tämä on tarpeeksi luja ja vastaanottava voimilleni. Heilautin tätä ja siitä pamahti kuin pienoiskokoinen ilotulitus." "Tarpeeksi luja? Niinkö hän sanoi?" "Niin, ehkä se johtuu siitä että olen harjoitellut omin päin." Alicia laittoi sauvan varovasti laukkuunsa ja otti Mindyltä tavaransa takaisin. "Mitä me nyt teemme?" "Dumbledore sanoi että odottaa meitä majatalossa. Haluatko katsoa vielä jotain?" "En, mennään. Haluan nähdä sen koulun ja ehtiä niihin juhliin. Totta puhuen sinun kertomuksesi ruuasta olivat yksi asia joka sai minut tulemaan." Mindy nauroi ja he lähtivät takaisin majataloon. Siellä Dumbledore odotti heitä jutellen baarimikon kanssa. "Olette täsmällisiä. Alicia, onhan sinulla sauva ja muut tarvikkeet." "Oi", Alicia sanoi innostuneena ja kaivoi sauvan esiin. "Ollivanders myi minulle tällaisen." "Sallinet", Dumbledore sanoi ja otti sauvan varovasti käsiinsä ja heilautti sitä. Sauvan päästä putkahti joukko keltaisia lintuja jotka lensivät katonrajaan pyörimään. "Varsin oivallinen, mutta turhan jämäkkä minun makuuni. Palvelkoon se sinua hyvin. Mutta aika rientää ja minua kaivataan varmasti jo juhlien valmistelussa. Suvaitkaa tarttua käsivarteeni." Dumbledore ojensi käsiään ja Mindy sanoi Alicialle. "Älä pelästy, mutta kohta kiskaisee." "Miten niin, kuka kiskaisee?" Alicia kysyi ottaessaan kiinni Dumbledoren kädestä. "Dumbl-!" Mindy ehti sanoa. He ilmestyivät Dumbledoren toimistoon kaikkien Alician tavaroiden kanssa. "Tavaroistasi huolehditaan kyllä. Juhlaan alkuun on muutama tunti. Ehdotan että viet Alician pienelle kierrokselle ennen sitä." "Sopii. Kiitos herra rehtori." "Kiitos", Aliciakin sanoi ja lähti Mindyn kanssa alas kierreportaita. "No täällä sinä nyt olet" Mindy sanoi heidän päästyään käytävälle. "Ymmärrän yhä enemmän miksi pidät tästä paikasta" Alicia sanoi hiljaa tuijottaen seiniä, liikahtelevia haarniskoita ja eläviä tauluja. Mindy näytti Alicialle kaikki luokkahuoneet ja pihan sekä vei hänet lopulta Puuskupuhien oleskeluhuoneeseen. "Ovatko kaverisi täällä?" Alicia kysyi. "Ovat --" Mindy sanoi ja tajusi äkkiä että kukaan ei tiennyt miksi hän oli poissa ja hänen täytyisi selittää kuka Alicia on. "Mitä nyt?" Alicia kysyi hänen takanaan käytävässä. Edessä kajasti oleskeluhuoneen valo ja kuului puheensorinaa. "Unohdin että en ole enää Alicia Spinnet." "Ethän sinä ole koskaan ollut. Anna minä puhun heille." "Minä teen sen itse", Mindy sanoi ja käveli päättäväisesti eteenpäin.