#juoksutavoite

[lottahanski]

Juoksuaiheinen blogikirjoitus ulos eetteristä! Uskalatisiko sitä tähdätä 40-vuotta täyttävälle Helsinki City Maratonille vai lähteekö mopo käsistä?🏃‍♀️ • New blog post! Sorry Non-Finnish speakers, it is in Finnish. This time I am considering the running goals for the autumn 2020 and wondering if Helsinki City Marathon would be my main target. Linkki blogiin Biossa ➡️ #juoksu #tavoite #juoksutavoite #running #hcrd2020 #hcm2020 #virtualhcr #juoksu #juokseminen #maraton #marathon #maratontreeni #marathontraining #momswhorun #goalsetting https://www.instagram.com/p/CAP0OuaDNbJ/?igshid=1m1jal1hcie2x

[maastojuoksu]

5-vuotissuunnitelma - alkusanat uudelle hullulle projektille

Pitkästä aikaa olen todella valtavan innnoissani, sillä minulla on vihdoinkin vuoden 2020 satamailisen ja pandemiavuosien jälkeen uusi juoksutavoite.

Vaikka olen ammatiltani psykologi, en voi olla hämmästymättä mielen voimaa yhä uudelleen ja uudelleen. Se, miten ajatus synnyttää mielikuvan, miten mielikuva nostattaa tietyn tunnetilan ja muistikuvia positiivisista kehontuntemuksista, ja miten keho järjestäytyy uudelleen noiden mielensisäisten muutosten voimasta ohjaten ihmistä käyttäytymään eri tavalla, on uskomattoman tehokas ja nopea prosessi. Kuulostaa älyttömän helpolta, mutta usein sen eteen joutuu tekemään tuskallisen paljon töitä. Nautin tästä huumasta juuri tällä hetkellä. Osaan todellakin arvostaa tätä tunnetta.

Takana on nimittäin kaksi vuotta inspiraation odottelua. En olisi koskaan voinut uskoa, että elämäntapajuoksuni latistuisi murto-osaan entisestä siitä huolimatta, että rakastan juoksemista, ja se saa minut ajoittaisten taukojen jälkeen tuntemaan itseni omaksi itsekseni, energiseksi ja hyvinvoivaksi. Kuten niin moni muukin (esim. monet asiakkaani), minäkin olen yrittänyt motivoida itseäni terveyssyillä ja mielenterveyssyillä. Liikunta on aikaa itselleni. Saan hyvän mielen lenkillä. Tuuletan aivojani. Kun käyn salilla, lisään toimintakykyisiä vuosiani. Nämä ovat lempeitä ja järkeviä tavoitteita. Sellaiset tavoitteet kuuluvat kypsään aikuisuuteen. Mutta ne eivät valitettavasti aina toimi. Ihminen jää sohvalle, koska on muitakin itsearmollisia tapoja viettää aikaansa.

Mutta mikä liikkumistavoite sytyttää? Mikä saa lenkille millä säällä tahansa? Mikä saa innostumaan niin, että arjen tunnit kerta kaikkiaan järjestää tavoitteen saavuttamisen mahdollistamiseksi? Mikä saa perustarpeemme pärjäämisestä täyttymään liikuntamielessä? Tätäkin olen ihmetellyt. Aiemmin mikä tahansa polku-ultra hienoissa maisemissa riitti. Olenko muka niin meritoitunut polkujuoksija tai rataultraaja, ettei mitään uutta kilpailutavoitetta enää löydy? En todellakaan. Olen selannut lukemattomat kerrat juoksukalentereita ja koettanut pähkäillä, minne saisin jonkun tavoitekisan. Olen siirtänyt jo kahden vuoden ajan post it-lapulta toiselle tavoitetta: "suunnittele kauden kilpailukalenteri". Kalenteri on jäänyt aina lähes tyhjäksi. Siellä on ollut tapahtumia, mutta mikään niistä ei ole etukäteen sytyttänyt toden teolla. Itse asiassa nytkin kalenterissa on yksi maraton, yksi puolimaraton ja 1,5 rastiviikkoa. Silti en ole viitsinyt järjestää elämääni niin, että voisin ko. maratonille mennä ensi kuussa tai olisin kunnossa, jossa kisasta voi nauttia. Tavoitteet eivät siis ole muuttaneet toimintaani käytännössä.

Tiedän tavoitteen asettelusta kaiken teoriassa, ja olen mielestäni kokeillut jokaista vipua heikoin tuloksin.

Olen aavistanut, että kyse on kilpailevista arvoista (aiheesta löytyy enteellistä pohdintaa täältä). Minua tarvitaan nyt enemmän teinini huoltajana, ja tehtäväni on järjestellä aikatauluni hänen kilpailujensa ja leiriensä mukaan. Kukaan ei ole pyytänyt minua, vaan haluan itse tehdä niin. Se on minulle tärkeää ja arvojeni mukaista. Samalla en kuitenkaan itse suhtaudu yhtä intohimoisesti kyseiseen lajiin, vaikka se onkin minulle rakas harrastus. Kun seuraan tytärtäni ja seuramme muita suunnistajia, näen heissä sitä samaa uppoutumista ja innostusta, joka minulla on kanavoitunut polku- ja ultrajuoksuun. Inspiroidun muiden intoilusta usein valtavasti, ja juuri sen vuoksi haluan mahdollistaa harrastamisen heille seuratoimijan ja talkoolaisen roolissa. Olisi tietenkin kiva, jos vielä joskus itsekin pärjään kyseisessä lajissa. Mutta suhtaudunko intohimoisesti suunnistusharjoitteluun? Rehellisesti sanottuna en (enää, sekin vaihe on joskus ollut).

Pari päivää sitten asia kirkastui todenteolla. Juttu lähti lasteni viattomasta heitosta: miten aiomme viettää mieheni kanssa 50-vuotissyntymäpäiviämme? Onneksi tuohon on vielä aikaa vuosia :D Suodattamatta ja miettimättä tokaisin, että sen kunniaksihan voisimme lähteä ultraamaan Yhdysvaltoihin, jossa reissaaminen on mieheni intohimo. Hän on tehnyt lukuisat road trippinsä yksin, sillä minua matkustaminen ei kiinnosta, enkä missään nimessä pystyisi istumaan paikoillani samoja tuntimääriä. Mieheni innostui välittömästi, sillä hän taisi olla jo haudannut toiveensa, että saisi koskaan minua seuraksi seikkailuillensa. Minulle taas oli hetkessä selvää, että jos joku muu hoitaa rasittavat matkajärjestelyt, olen valmis kärsimään matkustamisen pitkästyttävää tylsyyttä, aikaerorasitusta ja jopa juuri ja juuri voittamaan ärsyyntymiseni lentomatkustamisen ilmastopäästöistä vain päästäkseni juoksemaan jonkun eeppisen ultran mieheni kanssa.

Tässä lienee paikallaan mainita, että mieheni ei ole juossut vuosiin, eikä hän harrasta nykyään kerta kaikkiaan minkäänlaista liikunnaksi mainittavaa toimintaa. Se, että hän oli välittömästi valmis aloittamaan juoksuharjoittelun täydellisestä nollakunnosta liikuttaa minua yhtä paljon kuin häntä todennäköisesti minun taipumiseni roadtrippaamiseen isolla mantereella. Itse asiassa kuulin hänen ihmettelevän teinillemme, mikä mielenhäiriö minulle on tullut! Tajusin, että nyt me teemme jotakin isoa ja innostavaa yhdessä, vaiheessa, jossa lapsemme ovat itsenäistymässä ja me lähestymme vääjäämättä viidenkympin rajapyykkiä. Olemme tavoitteen edessä molemmat omalla tavallamme noviiseja, mutta kokemuksemme ja taitomme yhdistäen saamme hyvän kombon. Arvot ja tekemisen intohimo päätyivät vihdoinkin ottamaan toisiaan kädestä kiinni.

Ja plim! Yhtäkkiä olen taas ultrahuumassa. Kroppani suorastaan huutaa lisää tekemistä. Puhkun intoa ja leijailen. Kaikki seuraavat vuodet ennen tavoitetapahtumaa ovat yhtäkkiä edessäni odottamassa, että täytän ne osatavoitteilla. Kaikki ne kisat, joita en vielä viikko sitten millään muka saanut mahtumaan kalenteriin enkä innostunut niistä, ovat nyt osa suurempaa palapeliä ja merkityksellisiä. Jos ei tänä vuonna vielä kunto riitä kunnon kisoihin, niin tässä on vielä aikaa. Lasken, miten lisätä maltillisesti kilometrejä. Mietin, miten treenata yhdessä miehen ja tyttären kanssa niin, että jokainen voi edistyä omalla tasollaan. Suunnittelen vihdoinkin varusteiden päivittämistä ja hierojan varaamista. Kaikella sillä, jonka järjellä olen tiennyt tarpeelliseksi ja hyödylliseksi, on nyt tunnelatauksen tähtipölyä yllään. Arkisista asioista on tullut osa isoa kokonaisuutta, josta voin intoilla luvallisesti elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa. Ja kaiken lisäksi nyt ei yhtään kauhistuta seuraava täysien pyöreiden rajapyykki, vaan edessä on tavattoman mielenkiintoisia vuosia: kaikkien lasten itsenäistyminen, psykoterapeutiksi opiskeleminen ja yhteinen liian-hullu-ja-juuri-siksi-niin-eeppinen projekti miehen kanssa. Kun minulla loppuu usko, että voisimme oikeasti osallistua johonkin hurjaan kisaan niin kaukana, tiedän mieheni peräänantamattomana luonteena puhuvan minut ympäri. Ja kun hän ei jaksaisi lähteä lenkille, minä toimin malliesimerkkinä ja lähden tsemppariksi.

Vaihtoehtoisia kisatapahtumia ja reittejä on tsekkailtu jo niin paljon, että niissä menee sekaisin. Siinäkin on oma viehätyksensä, että antaa itselleen luvan haaveilla mistä vain, ennen kuin jossain vaiheessa tavoite A ja varatavoitteet B ja C lukitaan.

Dream Big - sopii tähän lopetukseksi kuin juomareppu juoksijan selkään.

[lottahanski]

Vuoden 2020 alkupuoliskolla oli tarkoitus treenata kahta tavoitetta varten. Tänään, 16. toukokuuta, oli suunnitteilla Helsinki City Running Day (HCRD)nu ja siellä matka olisi todennäköisesti ollut 5 km. Vitonen siksi, että seuraavana viikonloppuna piti olla NUTS Karhunkierros Kuusamossa, jossa tavoitteena oli selviytyä 55 kilometrin matkasta yhdessä 40-vuotta täyttäneen veljeni kanssa. Tuo osallistuminen oli synttärilahja veljelle, joka ei ollut ekasta ultrastaan läheskään niin innoissaan kuin minä. No, toisin kävi.

Molemmat tavoitetapahtumat sulivat koronan myötä pois kalenterista. Jo siirtopäätöksiä ennen kävi selväksi, että treenaus ei ollut menossa oikeaan suuntaan. Lapsiperhearki ja näyttämisenhaluinen asenne työhön eivät ole parhaita treenaamisen mahdollistajia.

Korona lopetti jalkapallotreenit kuin seinään ja juoksu on ollut perheen priorisoinnista johtuen minimaalista: maaliskuussa 9 km ja huhtikuussa 19 km. Pilates sentään jatkui alkushokin jälkeen, kun laitepilatestunnit Pilates Power Housessa siirtyivät online-moodiin ja sitä pystyi jatkamaan noin kerran viikossa.

Pilatestunnit verkossa olivat uusi tuttavuus ja niitä tehtiin enemmin ja vähemmin keskeytyksin ja “lisäpainoin” kerran viikossa

Helsinki City Marathonille syksyllä?

Tänään ikkunasta ulos katsoessa olen ihan tyytyväinen, että HCRD siirtyi. Aamun +3 astetta ja rankka vesisade eivät houkutelleet ja siirsimme heti lasten kanssa suunnittelemamme varjo-Minimarathonin suosiolla seuraavaan päivään. Brr… mikä keli lapsilla olisikaan ollut Minillä aamutuimaan. Olen mukana HCRD:n sometiimissä ja kieltämättä on kiva, että päivä ei mene vesisateessa.

On siirrossa muutakin hyvää: 3:nnelle päivälle lokakuuta siirtyneessä tapahtumassa maali palaa jälleen lukuisien vuosien tauon jälkeen uusitulle Olympiastadionille. Monelle juoksijalle tämä on todella merkittävä asia, ja se mahdollistui päivän siirron ansiosta.

Olen juossut elämässäni maratonin kolme kertaa, 2007 Tukholmassa ja 2017 sekä 2019 Berliinissä. Kaikki ovat olleet pitkälti suunnittelematta ja treenaamatta juostuja. Nyt harkitsen, pitäisikö ensimmäistä kertaa hiukan tähdätä maratonille?

Tämä vuosi on Helsinki City Marathonin 40. juhlavuosi. Tuo merkkipäivävuosi, uusi reitti sekä Olympiastadionin maaliintulo houkuttelevat. Ikävää on tietysti, että ulkomaalaiset juoksijat tuskin pääsevät paikalle isoissa joukoin matkustusrajoitusten vuoksi ja siksi itselleni tärkeä kansainvälinen ilmapiiri hiukan kärsinee. HCM tulee kuitenkin olemaan ylivoimaisesti Suomen suurin maraton ja juoksijamäärä sekä tunnelma reitillä ovat itselleni tärkeitä.

Pari muttaa matkassa

Olen itse itseni pahin vastustaja ja melkoisen ankara valmentaja myös. Voin suoraan sanoa, että minua pelottaa asettaa maratontavoite itselleni. Mopo karkaa niin todella helposti käsistä. Tämä on suurin este tavoitteenasettelussa. Jos myönnän itselleni, että tähtään maratonille, tulee automaattisesti tavoitteeksi myös Berliinin 2019 ajan alittaminen (3:59:49), joka ei tule olemaan helppoa. Maratonin raportti löytyy blogistani viime syyskuulta.

Tavoitteellinen maratontreeni vaatisi enemmän kuukaudessa juostuja kilsoja, kuin olen saanut alkuvuonna kolmessa kuukaudessa kerrallaan ja tästä voidaankin vetää suora nuoliviiva mahdollisiin loukkaantumisiin. Niihin on ennenkin kaatunut monta hyvää suunnitelmaa. Nuorena minulla oli useita rasitusmurtumia – käytännössä aina, kun kilsat nousivat 60-70 kilometriin kuukaudessa. Nyt taustani on toki monipuolinen ja ainakin teoriassa minulla on valmius huoltaa kehoa paremmin. Päivätasolla liikkuminen on kuitenkin ollut joko erittäin pientä tai sitten ihan satunnaista, kuten näistä kuvista voi todeta:

This slideshow requires JavaScript.

Toinen kohtalaisen iso haaste on se, että en ehkä ole tuolloin Suomessa. Jos korona-kurimus helpottaa kesän aikana, vievät työkuviot minut syksyllä useasti Japaniin. Juuri noille viikoille on ajateltu Business Finlandin Metsä-paviljonkihankkeen avajaisia.

Kolmas haaste on se, että luonnollisestikaan tämä perhearki ei ole helpottamassa vielä pariin vuoteen merkittävästi. ja jos isovanhemmat tai muut apuvoimat eivät ole käytettävissä lähikuukausina, olemme edelleen omillamme. Toki kunnianhimoinen tavoite auttaa päivän järjestelyjen priorisoimisessa, mutta olen toisaalta päättänyt, että omat liikuntasuoritukseni tulevat priority-listan viimeisenä perheen, läheisten, työn ja yleisen hyvinvoinnin (uni, ruoka, perusterveys) jälkeen. Niinpä tavoitteellinen treeni ei ole ihan kärkipäätä päivän suunnittelussa.

Ja vielä neljäskin haaste löytyy: viime kuukausina “takaketju” pakarasta takareiteen ja jopa akillesjänteeseen saakka on aika-ajoin vihoitellut ja ärsyyntynyt juoksusta ja se pitäisi ensin hoitaa kuntoon.

Maraton kutkuttelee kuitenkin

Jos nyt kuitenkin ihan vaan spekulatiivisesti ajattelisi, että lähtisin treenaamaan HCM:lle, miten sen tekisin? Pitäisin kaiken normaalin liikunnan mukana, joka korona-säädösten helpottaessa tulee taas sisältämään 1-2 jalkapallotreeniä tai -peliä sekä yhden pilates-tunnin. Sen lisäksi pitäisi saada mukaan mahtumaan juoksua niin, että kahden viikon pätkään tulisi yksi pitkä lenkki 15-22 km, yksi pitempi tehotreeni sekä muutama pikkulenkki 4-10 km. Lisäksi olisi hyvä vielä mahduttaa lihaskuntoa ja yksi hieronta ohjelmaan.

Eli jotain tälläistä: vko 1                                                  vko 2 Ma kevyt lenkki 5 km                     Ma lepo Ti lepo                                                Ti kevyt lenkki 7 km Ke jalkapallotreenit tai peli           Ke jalkapallotreenit tai peli To lenkki 7 km                                 To kevyt lenkki 4 km Pe pilates juoksuverryttelyin        Pe pilates juoksuverryttelyin La pitkä lenkki 18 km                     La kovempi treenilenkki verryttelyineen 15 km Su jalkapallotreenit                        Su jalkapallotreenit yht. n. 30 km juoksua                     yht. n. 26 km juoksua

Mitä mieltä olet tälläisestä viikkojaosta?

Noita katsellessani tuntuu, että päivät olisivat ehkä mahdollisuuksien rajoissa ainakin joinain viikkoina. Vielä kun saisi jostain innon kotitreeneihin lihaskuntoon ja liikkuvuuteen, niin tämähän olisi aivan huippujuttu. Joustoa tarvitaan, koska päivät eivät useinkaan mene niin kuin on suunniteltu 2- ja 4-vuotiaiden perheessä.

Koitan lohduttaa itseäni sillä, että vaikka “oikeaa” treeniä ei tulekaan, niin ainakin kyykkimistä ja arkiliikuntaa saa joka päivä runsaasti perheen pienimmäisten ansiosta

Hypoteettisesti edelleen pohtien, voisihan tässä tietysti olla mahdollisuus haastaa vaikka muitakin mukaan kuntotalkoisiin… Olisiko juuri sinulla mielenkiintoa ottaa kanssani yhteistä virtuaalihaasteita vastaan? Voisimme treenata yhdessä – olipa sinun tavoitteesi sitten vitonen, puolimaraton tai maraton. Ryhmäpaine on paras paine.

Joka tapauksessa aion juosta HCRD:ssä jonkun matkan ja minulla on jo nyt omakeräys Syöpäsäätiön hyväksi voimassa, tosin markkinointi tätä ennen aloittamatta. Tämä on yksi asia, jota haluan myös buustata, oli matka mikä tahansa. Lahjoittaa saa jo nyt!

Hmmm… taidan jättää tämän hautumaan ja lähteä tästä tallaamaan pitkälle lenkille. Kokeilen Virtual HCR puolimaratonia, jonka voi tehdä joko Helsinki City Run 2020 kisareitillä tai kotiovelta ajalla 16.5.-16.6.2020. Reitit saa käyttöönsä lataamalla Race Peps mobiilisovelluksen ja syöttämällä koodin HCRD. Lisäohjeet FB-tapahtumassa.  Katsotaan jaksanko noin pitkään, vai pitääkö koittaa parin viikon päästä uudelleen. Rennolla asenteella!

              Tavoitteenasettelua juoksuun loppuvuodelle 2020. Uskaltaisiko sitä tähdätä Helsinki City Maratonille? Vuoden 2020 alkupuoliskolla oli tarkoitus treenata kahta tavoitetta varten. Tänään, 16. toukokuuta, oli suunnitteilla Helsinki City Running Day (HCRD)

[lottahanski]

Eilen, tänään ja ensi lauantaina - viikon juoksupäivät

Blogissa suomeksi: Eilen, tänään ja ensi lauantaina - viikon juoksupäivät. HCRD-yhteislenkki, tämän päivän kova treeni ja lähenevä syksyn tavoitekisa. Niistä on tämä viikko tehty.

Riittääkö 0-4 lenkkiä viikossa? Riippuu tavoitteesta. Minun tavoitteeni on juosta ensi lauantaina 50 minuuttiin Midnight Run (10 km). Tuolloin synnytyksestä on noin 6,5 kk. Sitä ajatellen olen harjoitellut viimeiset kuukaudet lenkillä käyden, jalkapalloa pelaten (kesäkuun lopusta) ja pilatesta aloitellen. Yleensä juoksulenkit ovat olleet kevyitä, mutta nyt kolmena viimeisenä viikkona olen tehnyt…

[lottahanski]

2018 liikuntatavoite: haastan myös Sinut!

Kuukauden päivät olen miettinyt tarpeeksi haastavaa, mutta riittävän maltillista tavoitetta vuodelle 2018. Haluan samalla kerätä varoja hyväntekeväisyyteen. Nyt kuvio on selvillä! #kaksitavoitetta #juoksu

Kuukauden päivät olen miettinyt tarpeeksi haastavaa, mutta toisaalta riittävän maltillista tavoitetta vuodelle 2018.

Tuleva perheenlisäys ja 2,5-vuotias taapero asettavat tietyt reunaehdot tulevan vuoden tekemiselle ja etenkin treeneille. Kilpailuhenkisenä yksilönä tarvitsen kuitenkin selvän tavoitteen saadakseni yhtään mitään aikaiseksi. Haluan myös kerätä varoja hyväntekeväisyyteen oman…

[lottahanski]

⭐️Discount ⭐️Alekoodi⭐️ Would you like to finish your run at the iconic Helsinki Olympic Stadium after participating one of the @helsinkicityrunningday running events? Get -15% discount by using the code HCRD22LOTTA to any #hcrd event 13/14th May 2022! The code is valid until February 7th! This photo was taken last autumn at the postponed HCRD Minimarathon. My 3 year old is about to finish her 3rd #minimarathon as we’ve just arrived through the Marathon Gate to the stdium. She is in the lower left corner in this picture. 😍 Her big brother arrived a bit later as he started in bigger kids group. Few hours later I ran again through here, finishing the City5 street run. Triple fun!!! I am an ambassador of the events and my family participates events for free. • #helsinki #helsinkievents #familyfun #runningevent #discountcode #helsinkicityrunningday #helsinkicitymarathon #helsinkicityrun #helsinkicity5 #helsinkiminimarathon #helsinkicitydouble #juoksutapahtuma #hcrdambassadors #juoksu #juokseminen #kuntoilu #treeni #tavoite #juoksutavoite #jooks #laufen #löpning #löpare #tulemukaan #helsinkiliikkuu (at Helsinki Olympic Stadium) https://www.instagram.com/p/CY9oOu6NWS1/?utm_medium=tumblr

[lottahanski]

Tavoitteita pitää olla, siksi mukana #Marrasputki2018 - haasteessa @kpk24 7! Tänään päivä 7/30 - uskomatonta, että olen vielä mukana! Lokakuussa juoksukilsoja tuli 20 sairasteluista ja laiskuudesta johtuen, nyt jo tuplat siihen. Täytyy pitää pää kylmänä ja kävellä paljon, sillä jokapäiväistä juoksua kroppa ei kestäisi. Onneksi näitä lastenrataskävelyjä on joka päivälle sen 25 minsan edestä. Tänään juoksurattaiden & pienemmän lapsen kanssa kohta häämöttävän puoliskan "viimeistelyä" eli vr 2 km + 3 x 10 min rentoa/reipasta/ 2 min juoksupalautus + 3 x n. 5 min reipasta + vr 2 km. Yhteensä juoksua 14,3 km. * I do nothing if I don't have a goal to reach. I am therefore participating #marrashaaste meaning #novemberchallenge by #kestävyyttäpintakaasulla. Today I did a Real workout as my next half marathon is nearing. Too bad I was sick for most of the October: No time goal is set for my next race because of that. . #running #juoksu #juokseminen #lenkkeily #kuntoilu #kilpailu #löpning #laufen #løb #jooks #correr #instarunners #runningevents #runnersofinstagram #pramrunning #juoksukärry #juoksurattaat #training #wod #tavoite #juoksutavoite #runninggoals (paikassa Paloheinä, Etelä-Suomen Lääni, Finland) https://www.instagram.com/p/Bp5G8C5hjTh/?utm_source=ig_tumblr_share&igshid=v4yhnviz30dv