#itsemurha

[oodlenoodleroodle]

Lista suomalaisista kriisipuhelimista ja -chateista.

Tallenna kuva puhelimeen. Jos et itse tarvi niin voi olla että joskus tulee tilanne että pitää lähettää jollekulle toiselle tällainen lista.

[dick-chugger]

Biisissähän ei koskaan suoraan sanota, että se tappais ittensä mutta biisin ensimmäiset sanat "Mä kerroin kaiken jo kirjeessäin, jos en lähde niin petän itseäin" yhdistettynä singlen kanteen vihjaa siihen. Mutta se sanoo siinä lähteneensä kiertämään maailmaa, mikä taas viittais siihen, että se ois elossa.

[katinkulta]

Heard at the grocery store today: mennään itsarin kautta (let's use the self-checkout)

I had to laugh out loud when I got out of the store

[spruceoutoffive]

i was watching nuwho s10e12 and asdfgghjkkl you can call that itsemurha

[languagesperkele]

Paikallisia/kotimaan uutisia, jotka jäi lapsena/nuorena mieleen, mutta joita ei koskaan ikinä missään mainita

- Helsingin autopommi 2002

- Myyrmannin räjähdys 2002

- Kampin itsemurha 2007

🤷

[kullikuolio]

Kuivahukkuminen

(tw: itsemurha)

Tiedän että sua sattuu

Vitsailet kuolemasta päivittäin

Joka kerta pelkään, että oot tosissas

Istut laiturin päässä ja odotat jonkun tönäsevän sut veteen

Mua pelottaa

Et anna mun auttaa

En uskalla jättää sua yksin

Mä en tiedä yrittäisitkö edes uida

Sä et pysty itkemään

Kyyneleet täyttää sun keuhkos

Vasta kun oot luuytimiäs täynnä suolavettä, valuu se lopulta silmistä

Kaikki purkautuu hyökyaaltona

Mietit onko tää se kerta, kun pato murtuu

Huudat ja haukot ilmaa

Mä hukun huoleen

Voiko kuivalla maalla hukkua?

[mikamikapodcast]

Elisa Lam Case

Elisa Lam

Elisa Lam's case was the reason I found Tumblr. A sad case that I followed and read a lot about the case. I've watched the haunting elevator video numerous times. I also watched the serial killer theories and being involved in a murder with a sad heart. The infamous case was partially ended when Elisa Lam was found in a water tank. How Elisa got into the water tank and why is still shrouded in mystery. The case also brought mental health problems closer to young people struggling with them.We all need each other to work through difficulties.

Elis Lam elevator, The last bookstore , Cecil Hotel, Cecil Hotel water tank

Elisa Lam syntyi 30.4.1991, Vancouverissä, Kanadassa. Perheen vanhemmat olivat Hong Kongista kotoisin. Elisalla oli sisko Sarah ja heidän yhteinen kiinnostuksen kohteensa oli muoti minkä parissa kului paljon aikaa. Elisa oli nuori yliopisto opiskelija , joka halusi pitää välijakson opiskeluistaan. Nuoren opiskelijan elämän visioissa oli kiertää ja nähdä maailmaa, siksi Elisa pakkasi reppunsa ja lähti kohti tuntematonta. Elisan Vanhemmat eivät olleet matkasta kovinkaan innostuneita, mutta antoivat luvan matkaan.

Elisan visio matkasta Yhdysvaltojen länsirannikolle alkoi ja nuori ja innokas matkailija kirjoitti blogiaan Thumblr:n. Elisa Lam päivitti päiväkirjaansa, mutta myös oli puhelimitse yhteydessä huolissaan oleviin vanhempiinsa. Kaiken kaikkiaan alku reissusta sujui matkalaisen suunnitelmien mukaisesti. Kaliforniassa, Los Angelissa Elisa lamin käytöksessä alkoi tapahtua aberraatiomaista käytöstä.

Vanhempien huolenaiheena oli Elisan mielenterveysongelmat. Elisa kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja masennuksesta. Lääkkeillä kuitenkin Elisan elämä saatiin stabiloitua. Lääkkeiden säännöllinen ottaminen oli tärkeää.

Elisa Lam taisteli oman psyykkeen kanssa päivittäin. Nuori 21-vuotias Elisa Lam halusi myös matkallaan näyttää, että selviää ja pystyy myös huolehtimaan itsestään. 28. tammikuuta Elisa Lam saapui Cecil hotelliin ja aikoi yöpyä siellä kolme päivää. Cecil hotelli ei ollut mikään yksin matkaavan nuoren paras mahdollinen majoitus kohde. Hotellilla oli paljon synkkää ja negatiivista julkisuutta. Hotellissa tapahtui paljon murhia ja kuoleman tapauksia. Lisä väriä hotellin maineelle toi sarjamurhaaja Richard Ramirez.

Elisa Lam alkoi käyttäytyä hyvin erikoisesti. Eikä lääkkeiden tuomaa kerabalansoimista ollut enää huomattavissa. Elisa alkoi lähetellä lappuja muille hotellin asukkailla. Lapuissa luki esim " Lähde Pois". Elisa koputteli oviin eikä päästänyt muita huoneeseen ennen kuin nämä olivat sanoneet salasanan. Elisa siis asui huoneessa hotellissa missä oli muitakin naisia. Näiden valitusten myötä Elisa sai oman huoneen. Kahden päivän jälkeen Elisa sai oman huoneen numero 506. Tammikuun viimeisenä päivänä ei puhelin enää soinut vanhemmille vaikka Elisa oli soittanu jokapäivä siihen mennessä. Viimeisenä päivänä Elisa oli käynyt the last bookstore- kirjakaupassa. Elisa oli ostanut kirjoja tuliaiseksi kotiin ja miettinyt ovatko kirjat liian painavia kotiin kuljetettavaksi. Tämän jälkeen Elisasta on vain kuuluisa "hissivideo". Elisa lamin ruumis löytyi vesisäiliöstä 19 päivän jälkeen katoamisesta, kun hotellin asiakkaat tekivät valituksia pahan makuisesta ja ruskean värisestä vedestä.

Mitä tapahtui ?

On monta eri skenaariota mitä oikein tapahtui. Onnettomuus, itsemurha tai henkirikos. Kaikki mitä tiedetään tapauksesta on käynti kirjakaupassa, hissivideo ja sekava käytös ennen katoamista. Elisalla ei ollut avecia tuona kohtalokkaan ajanjaksona. Elisa alkoi käyttäytyä oudosti. Ruumiista löytyi vain pieniä määriä reseptilääkkeitä mitä elisan piti syödä. Voitaisiin siis päätellä, että Elisa on vähentänyt lääkkeiden syömistä kohtalokkaina päivinä. Elisa kärsi pahoista mielenterveysongelmista. Katolle pääseminen ilman avain korttia on kuitenkin mahdollista, sillä palotikkaita pitkin pääsee katolle myös. Vesitankista löytynyt Elisa oli alasti ja kansi on ollut monen spekulaation kohde. Oliko luukku kiinni vai auki. Kuitenkin ilmeisemmin luukku on ollut auki ja luukun kiinni oleminen on selitetty inhimillisellä väärin käsityksellä informaatiossa. Hypotermia vesitankissa on ollut mahdollinen, koska lämpötila vesitankissa laskee varsinkin öisin matalaksi. On myös puhuttu henkirikoksesta mikä tuo aina aversiota. Kaiken kaikkiaan tapaus on traakinen ja surullinen. On myös otettava huomioon, että ahdistuneen nuoren epävakaan ihmisen viimeinen piilopaikka, jotain pelottavaa voi olla juuri se kysymys mitä me pohdimme.

Pitäkää huoli toisistanne.

Elisa Lam was a brave girl who spoke openly about mental health problems. Strength for relatives and those who are grieving.

[nolonteinitytonrunoja]

esimerkki

minkälainen esimerkki olisin ollut

jossei elämäni olisi mennyt näin?

olisinko varoittava esimerkki nuorten huumeidenkäytöstä

vaiko yhtenä osana nuorten itsemurha prosenttia?

olisinko täydellinen esimerkki mallioppilaasta

tai esimerkki siitä miltä nuorten tyttöjen pitäisi näyttää?

kaikkien näiden mallien, tilastojen ja esimerkkien takana on ihminen. ihminen joka tuntee. ihminen joka on muutakin.

miksi emme voisi välillä onnistua tai epäonnistua ilman että sitä osoitetaan kuin paahtavalla parrasvalolla?

6.3.2024

[oodlenoodleroodle]

Tumblrissa näkee usein Amerikkalaisten kriisinumeroita, mutta laitetaan myös suomalaisten numerot kiertoon. Kuva on 23.12.2023 ilmestyneestä sanomalehdestä. Sen voi tallentaa omaan puhelimeensa tai tietokoneeseensa ja tarvittaessa lähettää jollee sitä tarvitsevalle.

Ja saavutettavuussyistä kuvan sisältö myös tekstimuotoisena:

Mieli ry:n kriisipuhelin 0925250111 päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä.

Kirkon keskusteluapu 0400221180 päivystää joka päivä kello 18-24.

Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin 116111 ja chat päivystävät joka päivä kello 17-20. MLL:n Nuorten tukilinja 116111 päivystää läpi arkipyhien kello 20-24. (Linkki chattiin)

Useiden toimijoiden yhteinen Sekasin chat (sekasin.fi) päivystää arkisin kello 9-24 ja viikonloppuisin 15-24.

SOS-lapsikylän Apuu-chat (apuu.fi) päivystää joka päivä klo 9-22.

Surunauha ry:n vertaistukipuhelin 0447519916 on tarkoitettu itsemurhan tehneiden läheisille. Avoinna joulun jälkeen 2.1.2024 lähtien.

[pupucino]

behmin biisi auringon suutelema on kyl taas yks itsemurhalaulu, joka saa miettimään, miten kevyttä ja levollista olis vaan lähteä.

vaikka mä en oo lähdössä.

mä oon päättäny sen. sillon ku mä olin niin pohjalla ku vaan saatoin olla, mä päätin, että vaikka kuinka miettisin sitä, miten hyvä olis vaan päästä kärsimyksistään, mä oon kuitenki semmonen ku haluaa kattoa, mitä huomenna ja ensvuonna ja kymmenen vuoden päästä tapahtuu, ja et sen nähdäkseni mun ei tarvii tehä mitään muuta ku maata ja hengittää ja odottaa. koska kuoleminen on työläämpää ku vain oleminen.

enkä mä sit lähteny, ja koska selvisin siitä, mä tiedän, et mä selviän mistä vaan. mä selvisin, vaikka sillon mä itkin yöt sängyn alla peittoon kääriytyneenä vainoharhaisen ahdistuneena peläten kaikkea, enkä jaksanu päivisin tehä mitään masennukseltani ja väsymykseltäni, enkä uskonu selviäväni. vaik tulis taas vaikeeta, mä tiedän, et mun on mahdollista selvitä taas.

silti mä yhä välillä mietin, miten rentoa olis päästä pois kaikesta, ja tämmöset biisit saa mut aina ajattelemaan sitä.

mut kuoleminen on työläämpää ku vain oleminen.

[kivespussirotta]

Rakastan talvea ja et roskien vienti on käytännössä itsemurha ku koitan liukastella kohti roskapönttöjä

[vesku56]

Ihmettelen kyllä, jos joutui psykoosiin. Vielä enemmän ihmettelen, että Ukkolalla on kaveri.

[timotynkkynen]

Avustettu itsemurha osana depopulaatiosuunnitelmaa

Miltä se kuulostaa, että voisit saada laillistettua apua oman itsemurhasi toteuttamiseen?

Nythän tämä on jo totta Sveitsissä, pian myös Ranskassa ja Suomi seuraa perässä. 

Ranska on laatimassa lakia, jolla kannustettaisiin yhteiskunnalle hyödyttömiä ihmisiä suostumaan elämänsä päättämiseen valtion toimesta. 

 Macron on sanonut, että Ranskan hallitus aikoo panna täytäntöön Maailman talousfoorumin hyväksymän lain “Elämän loppu -mallista”.

Macron on sanonut, että Ranskan on parannettava saattohoidon saatavuutta ja kesään mennessä avustettu kuoleminen pitäisi sallia. 

Kanadassa tällainen lastenkin avustettu kuoleminen on keskustelun keskiössä parhaillaan ja Macron on myös luvannut lisätä rahoitusta asiaan, että kaikki ranskalaiset voivat saada tällaisen avustetun itsemurhan. 

Macron kuuluu Maailman talousfoorumin Young Global Leaders -järjestöön, ja toteuttaa Klaus Schwabbin käskyä populaation vähentämiseksi.

Voimme odottaa, että tämä avustetun kuoleman laillistaminen on pian myös meillä Suomessa yksi eduskunnan pääkäsittelyaiheista. 

Duodecim -lehti on kirjoittanut asiasta niin, että kuoleman tuottaminen voitaisiin esimerkiksi ajatella teknisenä toimenpiteenä, jossa kaula katkaistaisiin ja se onnistuu ilman lääkäriäkin. 

Teloittaminen on harvemmin kuitenkin ollut uhrin oma tahto. Nyt halutaan kuitenkin luoda ajatusta, että ihmisellä olisi oikeus tulla teloitetuksi, johon voimme alkaa odotella lähitulevaisuudessa myös ohjaavaa propagandaa maapallon suojelemisen varjolla. Ei voida myöskään pois sulkea rokotehaittojen aiheuttamien tuskien helpottamista vapaaehtoisella kuolemalla.

Kun lääkäri on mukana nopeuttamassa tai toteuttamassa potilaan kuolemista, puhutaan lääkäriavusteisesta itsemurhasta, varsinkin lääkkeellisesti avustetussa kuolemassa. 

Tällaisissa lääkäriavusteisissa itsemurhissa ei välttämättä tarvittaisi uutta lakiakaan.

Lääkärin avustama kuolema olisi lähinnä suun kautta otettavilla lääkeaineilla tapahtuva kuoleman toteuttaminen, mutta myös sellainen vaihtoehto on, että lääkeaine laitettaisiin infuusiopussiin, josta olisi yhteys potilaan suoneen. Näin potilas voisi itse avata infuusion ja päästäisi tappavan nesteen valumaan suoneensa. 

Sveitsissä Dignitas-klinikalla, joka avustaa itsemurhissa, on käytetty joskus myös kaasumuodossa olevia aineita kuoleman toteuttamisessa. 

Nykylainsäädännön mukaan aktiivinen eutanasia on meillä Suomessa vielä kielletty, mutta ajan henki ja agenda 2030:n toteuttamisen myötä pian tämä kaikki on laillista. 

Yleisesti hyväksytty käytäntö voisi olla esimerkiksi Kanadassa tai Yhdysvalloissa noudatettava lääkkeellisesti avustetun itsemurhan hoitokäytäntö, josta tulisi virallinen käytäntö.

On huolestuttavaa, että maissa, joissa eutanasia on laillistettu ja tullut laajalti tunnetuksi, kuolinapupyynnöt ovat lisääntyneet. On vaarana, että vahvasti propagoimalla ihmisiä voidaan ajaa sellaiseen mielentilaan, jossa he kokevat eutanasian olevan ainoa heitä helpottava asia. 

Timo Tynkkynen

[verohallinto]

Tänään on maailman itsemurhien ehkäisypäivä 10.9

Päivän viestinä on se että itsemurha on estettävissä, itsetuhoisiin ajatuksiin saa apua ja itsemurhasta voidaan puhua turvallisesti.

Hyödyllisiä linkkejä:

[piiloudun]

[seksilelulaatikko]

Rant mtongelmista ja töissä käynnistä

Joo siis, oon halunnu puhuu tästä jo hetken, mut en oikein oo tienny miten tän muotoilisin. Tää kaikki kimpoo yhestä pienestä keskustelusta, jonka kävin muutama vuosi sitten. Olin ystäväni tupareilla ja olin juuri aloittanut lääkityksen. Keskustelin aiheesta henkilön kanssa, joka opiskeli psykologiksi ja hän sanoi suunnilleen näin "Mun mielestä mielenterveysongelmainen ei voi työskennellä sosiaali-ja terveysalalla". En muista tarkkaan keskustelun jatkoa, mutta muistan ne tunteet.

Jatketaan muutamalla faktalla musta. Olen muutamaa keskeneräistä kurssia vajaa sosionomi ja mulla on ollut ongelmia masennuksen, ahdistuksen ja itsetuhosuuden kanssa jo vuosia, mutta hain niihin apua vasta opiskeluaikana. Lisäksi mulle ollaan tekemässä diagnoosia AD/HD:sta. Tällä hetkellä mulla on myös vakituinen paikka koulunkäynninohjaajana (ja kyllä ohjaaja, ei avustaja, siitä joskus toiste) erityisluokalla yläkoulussa. Mein oppilaista lähes kaikki on laitosnuoria, eli syystä tai toisesta, eivät voi asua vanhempiensa kanssa. Kyseinen laitos on erikoistunut käytösongelmaisiin nuoriin (hyvin laaja käsite).

Ja se miksi mä aloin kirjoittaa tätä on siis se, että tosi usein kuulee sanottavan, että "Hoida ensin ittes kuntoon" ja tiettyyn pisteeseen asti joo, omast terveydestä pitää huolehtia ja sen on oltava etusijalla, mutta kukaan ei ole immuuni mielenterveysongelmille ja kaikki onglemat ei oo sellasia, jotka katoaa. Kuka tahansa voi sairastua masennukseen, ketä vaan voi olla ahistunu. SE EI TEE SUSTA HEIKKOA, eikä se tee susta alalle sopimatonta.

Ihmisillä on tapana unohtaa, että osa mtongelmaisista on myös funktionaalisia aikuisia ja me oikeesti taistellaan, jotta me voidaan olla sitä. Ja mä olen itse työskennellyt sosiaalialla nyt n.7 vuotta ja sinä aikana mä olen mm yrittänyt itsemurhaa, kärsinyt alkoholiongelmista ja pahoista paniikkikohtauksista. Mutta se ei koskaan ole estänyt mua työskentelemästä. Joskus on raskaampaa, paljon raskaampaa.

Mutta nyt nykyisessä työpaikassa, jossa mulla on hyvä työtiimi ja mä todella nautin työstäni, mä olen aidosti onnellinen. Mä en ole terve, enkä luultavasti tulee hetkeen olemaan ja se ei tee musta huonoa työntekijää tai huonoa esimerkkiä.

Mein nuorista suurimmalla osalla on mielenterveysongelmia ja koska mulla on paljon kokemusta sekä kokijana, että omaisena, mä aidosti voin ymmärtää niitä nuoria. Ongelmat ei ole aina samoja, kuin mulla, mutta mun on helppo samaistua. Mä en myöskään koskaan väheksy, koska tiedän miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa.

Olen myös töissä melko avoin omasta taustastani, koska uskon nuorille olevan tärkeää nähdä, että mielenterveysongelmat, lukihäiriö tai adhd ei oo maailmanloppu. Ja tämä ei siis tarkoita, että jauhaisin oppilaille ongelmistani, saatan vain mainita joskus ohimennen lääkityksestä tai kertoa miten itse toimin paniikkikohtauksen helpottamiseksi. Vastaan myös oppilaiden kysymyksiin, kun sellaisia tulee.

Myös lähimmälle työkaverilleni diagnosoitiin juuri työuupumus ja lievä masennus , hänellä ei ole aikasempaa taustaa mtongelmien kanssa. Pitäisikö hänen nyt erota ja vaihtaa alaa, koska hän on 'sairas'?

Jokainen meistä on yksilö ja me käsittelemme asiat eritavoilla. Toisille tämä ala on liian raskas, ja se on täysin ok. Välillä mietin onko minustakaan tähän vai välitänkö tosiaan liikaa. Mutta jos jostain saan voimaa niin niistä pienistä hetkistä, kun joku nuori vaikka sanoo "Sulle on niin helppo puhua" tai "Kiitos kun et tuomitse tai "Joo joo, oon kiltisti, moikka äiti". Työ myös pitää struktuuria elämässäni, jota en todellakaan pystyisi työttömänä tai sairaslomalla.

Ja vielä viimeiseksi kommentti, joka on mielestäni kaikista eniten irti todellisuudesta "Mitä jos sä tapat ittes, mieti kuin traumatisoivaa se olis niille nuorille". Kyllä ihan varmasti olisi, niin kuin olisi myös jos kuolisin syöpään tai jäisin auton alle. Elämässä voi tapahtua monia yllättäviä asioita, joihin ei voi varauta ja jotka ovat vaarallisia. En kuitenkaan ole tällä hetkellä aktiivisesti itsemurhahakuinen, en ole ollut koko sinä aikana, kun olen ollut tässä kyseisessä työssä. Olen oppinut tunnistamaan omia tilojani ja osan hakea tukea, jos itsetuhoisuus alkaa liikaa nostaa päätään. Ja eikö ole tärkeämpää nimenomaan taistella, kuin luovuttaa vain, koska jotain saattaa tapahtua.

Luulisi, että juuri sosiaalialalla näitä asioita ymmärretään, mutta kerta toisensa jälkeen tämä luulo osoitetaan vääräksi. Onneksi minulla on kuitenkin esimes ja työkavereita, jotka ovat kanssani samoilla linjoilla kanssani. Se auttaa paljon.

Kaikille teille, jotka painitte näiden samojen ajatusten kanssa, voimia ja uskokaa itseenne, te olette hyviä siinä mitä teette, menkää oman jaksamisenne mukaan, älkää lopettako, koska niin 'kuuluu' tehdä. Ja jos te jonain päivänä huomaatte, ette voikkaan tehdä tätä, siinäkään ei ole mitään pahaa, joskus pitää ottaa etäisyyttä tai jopa lopettaa ja sekin on ihan ok.

Anteeksi tää kauhee tekstihirviö, mun oli vaan pakko saada tää sydämmeltäni. Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun.

Ps. Jos ikinä kaipaatte tukea tai juttuseuraa, olen käytettävissä.